Kaksi neitoa ja prinssi

Tulisilmä oli tullut järven rannalle. Se ei ollut itsekään varma, miksi oli tullut tahallansa näin suojattomalle ja kylmälle paikalle, missä tuuli kävi luihin ja ytimiin. Oli myöhäinen iltapäivä, ja aurinko lähetteli viimeisiä säteitään maata kohti. Tuli oli ollut koko päivän poikkeuksellisen tyytyväinen itseensä, se oli saanut massunsa täyteen viimeksi aamulla, ja oli sitten möyrinyt ja leikkinyt lumessa melkein koko iltapäivän. Nyt se oli ihmeen rauhallinen.
Nuori susi istuutui aivan jään rajaan, ja jäi katselemaan ah-niin-kaunista aurinkoa ja sen säteiden leikkiä lumessa.

// Vähän kökköä... //

Lilja ja Lumi jolkottelivat ilosesti yhdessä miettien mitä seuraavaksi ainakin he halusivat pikimmiten tavata jonkun, mukavan hukan.
Äkkiä Lumi pysähtyi kuin tiili seinään "Hei, katso Lilja, tulla on toinen susi. viimein saamma tavata jonkun." Lumi sanoi se ei ollut ärtynyt vaan se oli tavan omaisesti ystävälisellä tuulella.

Pian Liljakin katsoi suuntaan jonne Lumikin katsoi ja totesi "Niinpä on, mennään tutustumaan." Lilja ei miettinyt oliko toinen vihainen ja se olikin Liljasta saman tekevää. koska Lilja oli tottunut siihen että sillä oli sisko rinnallaan, niin ilossa, surussa ja vihassa.

Lumi ei ollut heti niin inostunut vaan sanoi "No ehkä, mutta ei nyt rynätä heti sinne." Lumi esteli ja tavalliseen tapaan iso sisko suostui ja nyökkäsi.

Yhdessä he jolkotelivat kohti tuntematonta, he luottivat että he olisivat kaksin voimakkaampia kuin tuo yksi susi. "hei sinä siellä!" Lumi huikkasi ystävälisesti, kun he olivat kuulo etäisyydellä.

Kuullessaan huudon Tuli hätkähti ajatuksistaan ja käännähti ympäri. Harmi vain, että se oli ollut istumassa, eikä oikein tahtonut muistaa sitä, joten kellahti kumoon lumeen. Se pärskähti hieman ja kampesi itsensä ylös nietoksesta. Se pudisteli rivakasti suurimmat lumet turkistaan ja katseli sitten hetken aikaa ympärilleen, ennen kuin havaitsi kaksi nuoren puoleista ja pienehköä sutta jolkottelemassa päin.
"Hei vain sielläkin, arvon neidit, saanko pyytää liittymään lumiseen seuraani?" Tuli huikkasi takaisin kaksikolle ystävällisesti ja virnisti susimaisesti, vaikka sitä tuskin sinne asti näkikään missä kaksikko vielä oli porhaltamassa.

kuulessaan pyydön neidit katsehtivat toisiaan ja Lumi vastasi Lempeällä äänellä, "Toki se olisi mukavaa. Minä olen Lumi ja tässä siskoni Lilja ja kuka sinä olet? Lumi esitäytyi ja heitti saman tein kysymyksen.

Lilja kasteli vierasta iloisesti ta tervehti toista parilla hännän heilautuksella, kun Lumi esiteli heidät.
Lumi ja Lilja juolketelivat parin metrin päähän ja katselivat uteliaina korvat höröllään. Lumi istahti mutta Lilja pysyi kuin vartiana Lumen vierellä seisomassa.

Tulisilmä katseli toisten lähemmäs tuloa pää hieman kallellaan, ja vastasi tervehdykseen hännän heilautuksella.
"Lumi ja Liljako? Onpa kauniit nimet. Niin, minä olen tosiaan Tulisilmä, Tuleksikin nuo minua sanovat," se vastasi. Se katseli kuinka toinen, Lumi, istahti, Liljan jäädessä sen viereen kuin vahdiksi.
"Istukaa toki molemmat, en minä teitä syö," se naurahti oikaisi itsensä tuttavallisesti samantien vatsalleen pehmeään hankeen. Tuli haisteli vaivihkaa toisia siitä paikaltaan, eikä tunnistanut niistä minkään paikallisen lauman hajua.
"Ovatko neidit sattumoisin jossain laumassa?" se kysäisi kuin ohimennen, vaikka odottikin vastausta mielessään kiihkeästi. Se halusi itsekin liittyä johonkin laumaan, eikä halunnut missään nimessä tehdä kenties tuleviin laumatovereihinsa huonoa vaikutelmaa.

Lilja sesoi vielä hetken Tulen kehotuksesta huolimatta, mutta istahti lopulta.
Tulen kehuttua heidän nimiä Lumi ja Lilja vain vilkaisivat toisiaan, "Kiitos, eipä sinullakaan hasumpi ole." Lumi sanoi kohteliaasti. Liljan ja Lumen suupieliin kohosi hymy, kaunis mutta hillitty.
Lumi tuntui hoitavan puheen eikä Lilja puhunut juurikaan, mutta ei se yleesäkkään ollut kovin puhelias.
"Hih, eihän me, juuri vasta tultiin tänne ja toivoimme että kertoisit himan tästä paikasta. Paitsi jos et itsekään tiedä niin voisimme vaikka yhdessä tutustua paikoihin? Vai oletko itse jossain laumassa?" Lumi puheli ystävällisesti.
"Niin Tuliko nimesi oli?" Kysyivät Lumi ja Lilja yhteen ääneen.

Lilja alkoi rentoutua ja asetautui rentoon istuma asentoon. Liljan korvat liikuivat ympäriinsä pitäen silmällä kaikkia uhkan merkkejä.

Tulesta oli hauska katsella kahta nuorta naarasta ja niiden katseiden leikkiä. Se otti kehut vastaan ylpeästi ja hymähti hieman itsekseen. Se kuunteli pääkallellaan kun kaksikko puhui, ja avasi vasta sen jälkeen oman suunsa.

"Tulihan minä," se aloitti hieman venytellen. Se ei ainakaan vapaaehtoisesti koskaan myöntäisi, ettei tiennyt jostain jotain, ja nyt sillä oli hieman tukalat paikat neitokaisten kysymyksien edessä.
"Niin, en ole vielä ainakaan missään laumassa. Mutta mitäs te haluaisitte tietää tästä paikasta?" se kysyi ystävällisesti, ja pani aivonystyröihinsä vauhtia. Mitä se oikeastaan edes itse tiesi laaksosta?

Näiden neitojen katse nauliutui yhtäkkiä Tuleen mutta ei kiusaavasti vaan ystävälisesti.
Lumen ja Liljan välillä tutui olevan yhteys jossa he ymärsivät toisiaan, mutta he eivät tehneet mitään puhuakseen elein tai sanoin.
Pian Lumi kuitenkin havahtui ja kysyi "No nyt kun ollaan tutustuttu voitaisiinko tehdä jotain?" Lumi katse kävi vuoroin Liljassa ja vuoroin Tulessa kysyvästi.
"no voidaan vaikka, vaikka, vaikka no keksi sinä Tuli. Lilja sanoi miettivä katse kasvoillaan.
Lumi alkoi pitää Tulesta se oli jotenkin mukava, kohtelias ja tuntui kunnioitavan narttuja.

Tuli kuunteli kaksikon puheita susimainen hymynkare suupielissään.
"Ai minunko pitää keksiä?" se kysäisi leikkisästi, ja nousi seisomaan lumia itsestään pudistellen. "No mitenkäs olisi jos nyt vaikka leikittäisiin sitten?" Tulisilmä laski etupäänsä alas ja heilautteli häntäänsä odottaen jommankumman naaraista tekevän aloitteen.

Lumi ja Lilja Vilkasivat jälleen toisiaan ja nooden hymy muutui ilkikuriseksi. Pian neitien katse siirtyi Tuleen ja siinä samassa neidit hyökäsi yhtä aikaa kohti Tulta ilkikurinen ilme kasvoillaan ja koitaen kaattaa Tulisilmän kumoon. Jos tytö onistusivat ne hyppisivät yhtä aikaa rinkiä tulen ympärillä
Lumi alkoi tudolle tuntea jotain tulea kohtaan.

(mitäköhän tässä käykun Lumen tunteet alkaa tuleen pintaan?)

// Saa nähdä, mitä Tuli tykkää :D //

Tuli huomasi tyttöjen katseet, ja osasi aavistella jotain, mutta pysyi silti paikoillaan kuin ei olisi huomannut mitään. Hetken päästä se sitten jo makasikin nuorien naaraitten painosta kumoon kaatuneena lumessa ja katseli kuinka kaksikko alkoi pomppia sen ympärillä. Se naurahti haukahtaen ja könysi ylös. Uros koetti loikata lähinnä olen Liljan kimppuun, ja yritti kaataa sen siskoaan päin kylkeen varovaisesti tuuppaisemalla.

Tuli onnistui tönäämään Liljaa ja Lilja tönäisi Lumea, pian molemmat makasivat lumihangessa. Lumi kipusi ensin ylö ja Lilja aivan kanoilla. Lumi heilautti häntää merkiksi siskolleen jotta toinen tietäisi mitä se meinasi. Lilja ymärsi käskyn ja olkoi leikkisästi muristen, kiertää Tulen vasemmalta puolelta hypätäkseen Tulen kimpuun Tulen vasemmalta puolelta.
Lumi puolestaan länti leikkisästi muristen oikealta hypä täkseen sieltä.

Lumi koitti pitää tunteensa sisällä ja onistuikin pitämään. Lumi katsos halusi että mies tekisi aloitteen ja jos ei tekisi niin pitäisi antaa olla. Lumella oli tälläinen tyyli.

(Lumi pätää todella Tulesta, mutta on ujo ja voi esittää vaikeasti saatavaa. Sillä se on Lumen tapa.) X)

Tuli katseli kuinka tyttöset kiersivät sitä molemmilta puolilta, ja leikki yllättynyttä. Kaksikon yhteistyö tuntui olevan todella hyvää ja saumatonta, ne tuntuivat ymmärtävän toisiaan todella hyvin. Tuli kadehti niiden suhdetta hiljaa mielessään, se oli aina ollut pentueessa syrjitty, ja se oli aina hieman harmittanut penikkaa. Tulesta molemmat olivat kuitenkin hieman lapsellisia, mutta piti kuitenkin näiden seurasta, ei susi osannut olla yksin pitkää aikaa, sen tiesivät kaikki.

Kun tytöt olivat Tulen kunallakin puolella Lumi heilautti uudestaan häntäänsä ja Lilja hyökäsi samantien Tulen kimpuun ja Lumi teki samoin. Neidit koitti kaataa jälleen Tulta kumoon, tytöt saatoivat olla lapselisia mutta nuoria nämä vielä oli ja leikki sai niissä yleensä lapsen esiin.
näin he toimisivat yleensä taisteluissa mutta nopeammin ja rajummin.

(sori nyt olen väsynyt koulun hiihdon jälkeen)

Tuli ei vaivautunut edes yrittämään itsensä puolustamista, vaan kaatui tyttöjen alle nauraen ja yrittäen näykkiä näiden rinnuksia. Oli piristävää välillä leikkiäkin, varsinkin kun seurana oli mukavia naaraita, eikä mitään tappelunhaluisia uroksenketaleita.

// Ei inspaa //

Tytöt nauroivat Tulen mukana hillitysti, pian Lilja nousi ylös, mutta Lumi jäimakaamaan lumeen. Lumi mietti miten kaikki käytäytyisivät laaksossa ja sen ulko puolella, Lumikun oli huolehtiva sorttia.
Lilja alkoi uudestaan väijyä mutta väijyikin tällä kertaa sisartaan joka näytty vaipuneen omiin maailmoihinsa.
Lumi ei huomanut lainkaan että Lilja vaani sitä Lumi jatkoi miettimistään nuostessaan istumaan, siloin sen katse siirtyi Tulen silmiin ja jäisiihen, mutta ei uhkaavasti.
Lilja alkoi valmistautua hyppäämiseen tarpeeksi lähelle päästyään.

Tuli huomasi Lumen jääneen hieman leikin ulkopuolelle, ja sai pian tuta tämän tuijotuksen. Ei Lumen katse varsinaisesti ollut uhkaava, mutta jokin sen läpitunkevuudessa sai Tulen selkäpiihin kylmät väreet. Uros huomasi Liljan valmistautuvan hyppyyn kohti siskoaan, ja päätti jäädä katselemaan kaksikon leikkiä hieman sivulta.

Pian Liljan hypyn jälkeen siskokset makasivat lumessa toistensa kimpussa. "Senkin etkönähnyt että olin ajatuksissani!" Lumi sanoi ärtyisämmin. "Näin mutta juuri siksi hyökäsinkin!" Lilja huusi vastaan.
Lumi kuitenkin nousi pois siskonsa luota ja murahti varoitavasti sille, pian myös Lilja nousi ja lopetti ärhentelynsä kun pikku sisko murahti. Lumi asteli varovasti Tulen viereen ja oli taas iloinen, siitä saatoi aavistaa jotain!
Lilja taas hymyili kierosti, johon Lumi vastasi taikasin tuijotuksella ja kielsi Liljaa tekemästä sitä mitä ajateli. Lilja ajateli nimitäin kertoa siskonsa tunteista, mutta piti itsensä kurissa ja asteli kahden eteen ja istahti siihen.

Tuli katseli kiinnostuneena kaksikon pientä yhteenottoa ja ärhentelyä. Pian kiinnostus vaihtui kuitenkin hämmentyneisyydeksi, kun Lumi tallusteli tämän viereen vähän epäilyttävän lähelle, ja seurasi kaksikon katse leikkiä. Liljakin köpötteli siihen heidän eteensä. Tulen mieleen nousi jopa vähän pelottava epäilys. Voisiko..? Ei, ei keskenkasvuinen Lumi nyt voinut sellaisia ajatella... Voi voisiko? Tulen teki mieli kiljua tai vähintäänkin poistua paikalta, sitä ahdisti.

Lilja mulkoili siskoaan kiusaavasti ja Lumi tuijotti vihaisesti.
"Hei kuule Tuli, Lum..." Lilja aloitti mutta puheloppui ylätäen, kun Lumi hyökäsi ja sanoi "Pidä suusi kiinni tai saat kuulla kuniasi!" Lumi kaatoi siskonsa maahan ja puraisi tätä koivesta, Lumi kuitenkin nousi nolona ja jolkoteli takaisin Tulen vierelle mutta kauemmas ja tuijotti maahan.
Lilja vingahti kun Lumi puraisi sitä. "Höh suututpa herkästi!" Lilja tuhahti. "No olisiko sinusta kivaa jos sinun rakkaudesta kerotaisii...!" Lumi huusi siskolleen mutta puhe lopui kesken kun Lumi tajusi mitä juuri oli sanonut ja juoksi nolona pois.
"Ei, mutta en kertonut, koska teitsen itse!" Lilja pilaili mutta ei tarkoitanut sitä tosissaan.
Lumi oli niin nolostunut että juoksi pois ja istahti jonkin matkan päähän ja tuijotti nolona maata "Senkin Lilja, en olisi kuitenkaan voinut aloittaa koska en vain pystyisi ja Tulen olisi... siis minun olisi pitänyt kuulla Tulelta pitiköhän minusta!" Lumi mumisi itsekseen ja toivoi ettei kukaan olisi kuulut. toisaalta se kaipasi lohdutusta ja tiesi saavansa sitä siskoltaan. Lumi tiesi syvällä sisällään että Lilja teki tuon rakkaudesta vaikka se ikävältä tuntuikin.

Tuli katseli ja kuunteli hermostuneena ja hämmentyneenä sisarusten kamppailua. Sitten kun Lumelta tapahtui lipsahdus, ja Tuli sai vahvistuksen epäilyksilleen, se kavahti taaksepäin hieman säikähtäneenä. Tuli tajusi Lumen pois juostessa, että jonkun pitäisi ottaa tilanne hallintaan, ja päätti kerrankin ottaa vastuuta jostain. Niinpä Tuli jolkotteli Lumen luokse, ja istuutui tämän viereen häätäen Liljan hieman kauemmaksi, ei vihaisesti, vaan lähinnä vain kehottaen.
"Lumi, olen pahoillani, mutta en voi vastata tunteisiisi. Olet vielä nuori ja... öhh... löydät kyllä vielä jonkun toisen ja sinulle sopivamman. Ja onhan sinulla siskosi," Tuli yritti puhua viisaita, mutta se ei oikein sopinut kuosiin, mutta toivoi, että pointti menisi kuitenkin perille.

Lilja katsoi kuinka Tuli juoksi Lumen perään ja Lilja jäi katselemaan inostuneena, se oli tyytyväinen koska oli saanut sen moitä halusi. Ei se halunut kiusata vaan auttaa koska oli huomanut että Tuli piti heidän seurasta koska heillä oli hauskaa.
Lumi huokaisi syvään Tulen sanoille "Niin kyllä minä sen tiesin, mutta muistin vain veljemme jonka nimi oli joku Tuli tai sinne päin!" Lumi puhui hiljaa, ei se edes yritänyt valittaa siskostaan, vaikka tekimieli.

Tulisilmä oli todella helpottunut, kun Lumi ymmärsi asian. Tuli köpötteli seuraavaksi Liljan luokse, ja kehotti tätä menemään sisarensa luokse. Kenties nyt olisi sydämensärkijän aika poistui paikalta?

// lyhyt..

Lumi tuijotti maata ja jäi odottammaan.
Lilja katseli sivummalta kunnes Tuli tuli häntä kohti ja kehotti menemään sisarensa luokse. Lilja teki työtäkäskettyä ja meni siskonsa luokse, mutta ei sanonut mitään. Lilja tiesi saavansa selitellä taas pitkään miksi oli tehnyt niin kuin oli tehnyt.
Lumikaan ei sanonut mitään koska tiesi siskonsa olevan pohoillaan. Lilja heilautti häntää anteeksi pyytävästi ja Lumi heilautti takaisin sovinnon merkiksi. Lumi nuosi ja tuli Tulisilmän tykö ja sanoi "olen pahoilani." Lumi kääntyi siskonsa puoleen ja he olivat lähdössä, mutta Lumi kääntyi vielä Tuleen päin kysyäkseen tulisiko Tuli heidän mukaan.

(alkaisko olla lopetusaika?)

Tuli katseli sivummalta siskosten herkkää hetkeä, ja se liikuttui itsekin hieman, vaikka yleensä olikin niin kivisydäminen ainakin ulospäin.
"Eihän se sinun vikasi ollut," Tuli vastasi Lumelle, ja naurahti varovaisesti. Lumen kysyessä lähtisikö Tuli heidän mukaansa, mietti uros hetken.
"Ei, en minä kuitenkaan taida. Saalistushetket odottavat," uros naurahti vihdoin kunnolla, iski silmää tyttösille tottuneesti ja lähti taakseen katsomatta jolkottelemaan pois paikalta.

// Juu, eiköhän tämä ala tässä olla. Kiitos pelistä ja niin edespäin, oikein hienoja hukkasia nuo Lumi ja Lilja. :D //