Halla (suoritettu)

((Tilanne olisi seuraavanlainen: Hahmosi on eksynyt Viiman alueelle ja eräs susi Viiman laumasta on huomannut hahmosi. Viima hälytetään paikalle pikimiten, sillä kyseessä on reviirin rajan yli tullut susi.))

Ilta teki tuloaan. Aurinko oli painunut laaksoa ympäröivien vuoristojen taakse, eikä tuosta taivaankappaleesta näkynyt enää kuin yksittäisiä sädekeiloja, jotka heittivät hyvästit kuluneelle päivälle. Syksyn ensimmäiset koleat yöt tekivät tuloaan kirkkaan tähtitaivaan saattelemana. Susille se tietäisi ankaraa saalistusta. Piti saada kunnon rasvakerros, ettei talven pakkaset pääsisi yllättämään.

Lähistöllä vaeltava Loska yritti epätoivoisesti pyydystää jänistä. Nuori uros oli vielä melko kömpelö liikkeissään ja näin ollen jänis sai suden karistettua muutamalla nopealla käännöksellä kannoiltaan. Harmistuneena uros jäi nuuhkimaan jäniksen jälkiä, ikään kuin siitä enää olisi mitään hyötyä saaliin toivossa. Loska kuitenkin havahtui saaliin perään haikailusta aistiessaan jonkun suuremman pedon olevan lähitienoilla. Se valpastui ja haisteli ilmaa josko tuuli olisi kantanut eläimen hajun. Se oli vieraan suden haju. Ja vieläpä reviirillä! Loska ulvaisi ilmoille hälytyksen ja toivoi, että Viima kuulisi tämän.

//Okei^^//

Ilta oli tosiaan kaunis, sitä Halla ihaili samalla kun tassutteli Viiman lauman reviirille. Alun perin Halla oli tosiaan eksynyt mutta lauman reviirille tulo oli tarkoituksellinen.Kylmä aika oli selvästi tulossa, Hallan hengitys muuttui koleassa ilmassa höyryksi joka taas katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Halla pysähtyi ja kuuli ulvonnan, se oli varmasti huomattu.Halla jäi seisomaan, kohotti päätään ja avasi kitansa ulvomiselle, sillä Halla halusi ilmaista läsnäolonsa reviirillä. Tuntemattomien susien hajuja tulvahteli aina silloin tällöin kuonoon, se haistoi että yksi oli lähempänäkin. Uteliaana Halla höristeli korviaan, se ei kuitenkaan viitsinyt tunkeilla pidemmälle, se huomattaisiin täältä varmasti. Halla oli varma että lauma olisi hänelle parempi valinta kuin pyöriä yksikseen, ja että olisi erilainen kuin aiempi laumansa.Halla uskoi että hänellä olisi tässä laumassa vielä tulevaisuuden toivoa. Se jäi seisomaan hillityn näköisesti, vaikka uteliaisuus tuntui pyörivän sen sisällä kuin perhoset vatsassa.

Yhtäkkiä se kuitenkin havahtui kun kuuli ääniä läheisen pusikon ympäriltä, samantien Halla haistoi jäniksen, virneen tapainen nousi sen huulille ja se asteli hiljaisesti pusikkoa päin, se uskoi tietävänsä missä kohti jänis piilotteli. Jokainen lihas jännittyi sen pysähtyessä, nyt Halla haukahti pusikkoon päin ja jänis lähti juoksemaan. Halla spurttasi nopeasti pusikon toisella puolella ja juoksi hyvin nopeaa pusikoitten seuraavalle reunamalle ja hyppäsi sieltä yllätyksenä jäniksen päälle. Halla sai tukevan otteen sen kaulasta ja tunsi suussaan metallisen veren maun. Vauhti oli sudella ollut niin kova että se lensi pupun kanssa pitkälle ja pyöri sen jälkeen vielä.Jänö oli siinä sopivasti taittanut niskansa ja kuollut samantien. Halla katsoi ylpeänä saalistaan. Se ei ollut tänäpäivänä oikeastaan syönyt vielä kunnolla mitään.Halla jäi vielä katselemaan ympärilleen suupielet hiukan verisinä.

//Oli pakko kirjoittaa siitä jäniksestä jonka mainitsit, en voinut sille mitään x3//

Nuori uros hämääntyi, kun kuuli aivan pienen taipaleen päästä ulvontaa. Ja se ei todellakaan ollut Viima, vaan se vieras susi, joka alueelle oli tullut. Hetken päästä kuitenkin kajahti kauempaa Viiman vastaus, että oli tulossa. Uteliaisuus sai nuoresta uroksesta kuitenkin vallan, kun tämä kuuli saalistuksen tiimellyksen lähistöllä olevasta pensaikosta. Nuori Loska lähti varovaisesti liikkeelle ja kiersi kauempaa niska pitkällään kohti pusikkoa, josta äänet kuuluivat. Jäniksen tuoksu tuntui vahvempana ja siinä samassa verta. "Saiko se minun jänikseni kiinni?" Loska ihmetteli ja loikahteli paikalle. Hänen edessään oli Loskan äsken takaa-ajama jänis kuolleena, sekä tämä vieras susi.

Loska jäi tuijottamaan uteliaana nartuksi havaitsemaansa sutta pää kallellaan. "Saitko sinä tuon jäniksen kiinni itse?" Loska kysyi lipaisi huuliaan vaistomaisesti. Tuoreen veren tuoksu sai nuoren nälkäiseksi ja se laski päätään alas katsellen anovasti vierasta sutta, mutta muisti kuitenkin tehtävänsä. Viima oli tulossa hänen ilmoituksestaan. Vieras susi heidän reviirillään. Nuorukainen nosti päänsä pystyyn ja heilautti hännän selkäänsä korkeammalle, yrittäen ottaa vakuuttavan ja ehkä hieman uhmakkaankin asenteen. "Oletkos sinä se vieras susi meidän reviirillä? Mitä teet täällä? Emme siedä vieraita maillamme, eikä varsinkaan Ovelan laumalaisia!". Mainittaessaan Ovelan, se murahti ilkeästi ja paheksuvasti. Loska tuijotti edelleen tiukasti narttua, mutta nuorukaisessa huomasi pientä lipsumista, sillä kuolleen jäniksen raato sai sen tuntemaan nälkäiseksi ja pehmensi ilmettä.

Tummaturkkinen muisti äskeisen, kauemman ulvonnan, sana oli varmaan levinnyt vieraasta reviirillä.Halla haistoi pian vieraan uroksen aivan lähettyvillä joka saapuikin loikaten lähelle, tumma naaras hätkähti vieraan ilmestymistä.Halla tarkkaili nuorta urosta uteliaasti seisoen samalla paikallaan.Ja nyt se vielä esitti kysymyksenkin. Hallasta toinen ei vaikuttanut lainkaan uhkaavalta ja hymyntapainen ilme ilmestyi sen kuonolle."Jep, tosin yllättäessäni sen lensin hieman ja tuli ruhjeita..." Tosiaan Hallasta tuntui että sen jaloissa oli muutamia mustelmia äskeisen jäljiltä. Halla tunsi olonsa rennoksi ja sen tuuhea häntä heilahteli hiukan. Halla huomasi että uroksenkin teki mieli ruokailla "Hei, kyllä sinä saat osan jäniksestäni jos haluat, metsästinhän sen teidän reviiriltänne."

Pian uros vaikuttikin uhmakkaammalta ja Halla alkoi vaistomaisesti lipoa huuliaan joissa maistui veri, naaras kumartui hiukan alistuvasti."No oikeastaan olen vieras reviirillänne kuten huomasit. Mutta en ole Ovelan laumasta, haluaisin vain liittyä laumaanne."
Uroksen tuijotus teki Hallan olon epävarmaksi mutta päätti ottaa asiat rauhallisesti ja istahti lopulta rennosti kovaan maahan.
Halla vilkaisi saalistaan ja sitten toista nuorta "Jos sinulla on nälkä voit syödä vaikka koko saaliin, metsästän itselleni vaikka myöhemmin uuden." Halla halusi olla ystävällinen ja taisi samalla osoittaa hiukan anteliaisuuttaan, tämä ei oikeastaan ollut mustaturkkisen tapaista mutta Halla oli hyvällä tuulella ja ehkä ruoka saattaisi auttaa laumaan liittymisessä, joten miksikäs ei. Se tosin oli itsekkin hiukan nälissään eikä ollut varma jaksoiko edes metsästää enään uutta saalista, Halla kuitenkin ajatteli pärjäävänsä ilmankin. Naaras ei selvästikkään arvostanut itseään paljonkaan, pitää itseään nyt nälässä vaikka muutenkin oli kovat ajat tulossa.

Nartun käytös sai Loskan hämmennyksiin. Eikä hän voinut kieltäytyä tarjouksesta. Kuolaa tipahteli suupielistä ja korkealla oleva häntä alkoi heilua. Nuori uros vielä ikään kuin varmisti pienellä katseella, että olisi ihan sopivaa käydä toisen saaliilla. Jos se olisikin väärin ja narttu rökittäisikin nuoren Loskan? Ei, se ei käynyt mielessäkään, vaan Loska kurotti matalana kohti jäniksenraatoa. Se yritti nykiä huomaamattomasti koipea irti, mutta saikin vain pienen lihan rihman turkinpalalla höystettynä. Tästäkin pienestä Loska oli innoissaan ja hotkaisi nopeasti lahjuksen.

Siinä samassa Viima ravasi paikalle. Loska kääntyi alfaansa kohti ja melkein ryömi tämän eteen häntä heiluen puolelta toiselle. Viima ei jaksanut noteerata nuorta urosta sen kummemmin, muuta kuin haistaen Loskan poskea. Musta alfanaaras asteli Loskan ohitse ja seisahti toisen mustan naaraan eteen. Viiman pistävänkeltainen katse yritti pureutua toisen kallosta läpi. Se seisoi jämäkästi paikoillaan ja tuijotti. "Mitä asiaa toimitat täällä? Et ainakaan hirveän uhkaavalla päällä näytä olevan, nuoresta Loskasta päätellen." Viima päätteli. Loska loikahti alfan vierelle, mutta kuitenkin kunnioitettavasti hieman taaemmas ja kurkotti katsomaan johtajaansa. "Itseasiassa arvokas Viima, tämä on oikein oiva naaras. Kilttikin vielä!" Loska letkautti ja lipaisi huuliltaan jäniksenraadosta irronneita karvatupsuja samalla laskien katseensa tuohon herkulliseen makupalaan, joka makasi elottomana susien keskellä.

Istuen Halla katseli kuinka uros hotkaisi palan lihaa. Ei kauaa kun toinenkin susi saapui paikalle, Halla hätkähti ja pomppasi samalla ylös. Sillä kävi mielessä että oliko jäniksen metsästys sittenkään ollut hyvä idea, toisten reviirillä vielä kun itse oli ulkopuolinen, muttei sitten enempää noteerannut ruumista.

Toisen mustaturkkisen naaraan sekä uroksen käytöksestä ja eleistä Halla päätteli että juuri saapunut susi oli täällä määrävallassa, korkeassa asemassa, luultavasti alfa. Mustaturkkisen keskitettyä huomion Hallaan, susi kumartui kunnioittavasti hiukan matalaksi. Hallan häntä oli rennosti alhaalla, korvat kuitenkin luottavaisesti hiukan eteenpäin suuntautuneina, se lipaisi kerran huuliaan, mutta katsetta se ei kääntänyt pois. Ei Halla tuijottanutkaan, se tarkkaili toista pienellä uteliaisuudella ja vilkuili silloin tällöin toista silmiin. Halla ei pelännyt mutta halusi osoittaa kunnioitustaan mustaturkille. Hallasta tuo vaikuttaisi hyvältä johtajalta , sillä nuori uroskin vaikutti luottavaiselta mustaturkkista kohtaan. Halla hymyili nuoreen urokseen päin joka puhui naaraan puolesta, Loskaksi kai nimitettiin. Halla keskittyi taas mustaturkkiin."Viima, taidat olla lauman alfa? Olen Halla, tahtoisin liittyä laumaanne" Nimi Viima pyöri sen mielessä kun Halla katseli henkisesti voimakkaan näköistä sutta edessään.

Tuijotus vierasta kohtaan jatkui, vaikka toinen olikin esittäytynyt. Viima tuijotti tiukkaan ja mittasi sutta. Sitten varma askel ja toinenkin. Alfa lähestyi sanaakaan sanomatta Hallaa, kunnes oli kohdalla ja pysähtyi. Suden musta kuono lähestyi toisen turkkia nuuhkien. Viima haisteli vierasta, kulki hitaasti ympäri ja haisteli Hallan ominaishajun. Merkkejä laumassaolosta ei hajussa ollut, ei ainakaan lähiaikoina. Joten tämän täytyi olla laumattomana elänyt jonkin aikaa. Viima kiersi takaisin eteen ja laski päänsä Loskan puoleen ja tökkäsi nuorta urosta poskeen kuonollaan. "Vai tahdot laumaamme. Sinua onnisti, sillä meillä on pula nartuista."

Viima aisti Loskan innostuneisuuden tästä. Nuori uros oli näemmä jo kerennyt tykästymään tähän Hallaan. Alfa hymyili vaitonaisesti itsekseen, eihän sitä koskaan tietäisi, vaikka Halla saisikin pennut heidän laumaansa ja lauma näin ollen kasvaisi. Alfan katse Loskasta siirtyi Hallaan takaisin. Viima hyväksyi näin ollen Hallan laumaansa.

((Melko pikainen peli. ^^' Mutta voit siis vastata tähän vielä, laitan pelin suoritetuksi. Tervetuloa pelailemaan Ab Lupukseen!))

Halla ei enää vilkuillut, vaan katsoi Viimaa takaisin omilla vaalean keltaisilla silmillään. Se ei ollut kuitenkaan tuijotusta vaan pelkkää katselua,ilme Hallalla oli rento niin kuin se muutenkin oli. Vaikka sitä tosiaan hiukan häiritsi toisen tuijottaminen, Halla oli hiukan varautunut kun alfa asteli suoraan sen eteen. Huomatessaan Viiman vain haistelevan Halla rentoutui ja se tunsi jonkinlaisen helpotuksen väreen kulkevan ruumiin ja mielen läpi. Se itsekkin nuuhkaisi pari kertaa Viimaa että toisen haju varmasti jäi mieleen.

Alfan palatessa eteen Halla heilautti hiukan häntäänsä. Halla ymmärsi toisen tarkoittavan että olisi nyt osa laumaa ja tumman nartun tajutessa se, oli se erityisen iloinen. Halla sai kuitenkin hillittyä itsensä, mielessään se päätti että tekisi kaikkensa tämän lauman puolesta.

//Kiva pieni peli. Hienoa päästä tänne pelailemaan ^^//