kohtaaminen! Vihaa, surua, iloa vai kaikkia?

Pilvi jolkotteli mietteliäänä niinkuin sillä oli ollut tapana viime aikoina. Pilvi ei ajatellut mihin se kulki tai miksi, mutta se vain kulki. Katse kohti maata se jolkoteli eteen päin huomaamattaan se olisi voinut vaikka joutua mihin tahansa vaikeiuksiin.Pilvi oli aika uupunut sillä viime yöt oli kulunut vain liikkeessä pysymisessä ettei olisi paleltunut, Pilvi oli siksi väsynyt ja ärtynyt kun se ei ollut saanut nukuttua kunnolla missään vaiheessa.

Ruusu oikealta nimeltään Ruusun-nuppu oli valppaanpi sekin oli kuitenkin miettessään koska sitä vaivasi eräs asia. Ruusu oli muutama viikko sitten eronnut Ovelan laumasta ja sitä vaivasi mitä Ovela todella aijatteli hänestä, sentään Ruusu oli saanut uuden lauman nopeasti eikä sen tarvinnut olla nälissään tai kylmissään niin kuin Pilvi. Ruusu oli todella kaukana Vallan lauman reviiriltä siis sieltä missä sen pitäisi olla para aikaa luultavasti reviiri partiossa.

Metku oli tyytyväinen elämäänsä sillä, sillä ei ollut lauma ogelmi tai yhtään mitään muutakaan ogelmaa ja se sai vain olla onnelinen Vallan laumassa ja tehdä mitä lystää vaikka ei nyt sentään ihan mitä tahansa. Metku jolkotteli vain jo kaukana Vallan reviiriltä ja saataisi saada huutia mutta ei Metku siitä välitäisi.

Lumi ja Lilja leikkivät iloisesti metsä aukealla vailla huolen häivää heillä oli hauskaa ja he olivat jo tavaannet muutaman sudenkin ja saaneet ystäviä.

Pian Pilvi kuitenkin hätkähti ajatuksistaan se haistoi samaan aikaan jotain tuttua ja jotain outoa, vieras susi tai ehkä tuttu Pilvi ei oikein tiennyt oliko susi tuttu vai vieras. Pilvi pyhästyi ja alkoi kuunnella jos jostain kuuluisisi askeleita, sillä Pilvi ei nähnyt ketään tai mitään. Pilven korvat liikuivat joka suuntaan jouin tutkat.

Ruusukin heräsi mielestään haistaessa toisia susia ainakin yksi haju oli tuttu, Pilven haju se oli tuttu viime kohtaamisesta. Ruusu jolkotti vain eteen päin kunnes pihästyi nähdessään Pilven kauempana. "hei Pilvi, muistatko minut?" Ruusu kysyi iloisella äänellä niin kuin ei olisi ikinä edes tajunnut olevansa kaukana reviirin rajoilta ja yli päätään reviililtä tai vaihtanut laumaa. Ruusu jolkotti rivakasti kohti Pilveä kysyäkseen kuulumisia.

Metku kuuli kauempana kahden leikkivän suden ääniä ja päätti mennä katsomaan mistä oli kyse, jos siellä olisi kaksi leikkivää sutta Metku haluaisi varmasti mukaan.
Kun Narttu pääsi näkö etäisyydelle se piiloutui pienen lumi kasan taakse. Narttu ei pystynyt olemaan paikallan ja katsella kuinka toiset leikki, Metkun oli pakko hypätä pois limikasan takaa ja huutaa "Hei, voinko minäkin tulla?" Metku huusi samalla. Nartun rohkeus oli kasvanut huimasti sen päästyä laumaan ja nyt se uskalsi jo olla koko ajan piillottelematta itseään.

Kaksi narttua Lumi ja Lilja leikki vät huoletta kunnes kuulivat sanat "hei, voinko minäkin tulla?" Se sai Liljan murisemaan, mutta Lumi vain vilkaisi siskoaan kääskevästi ja vastasi vieraalle kysymyksellä "No, eikö sinulla ole tapoja?" Limu oli tottunut vanhassa kodissa että piti olla kohtelias ja mukava. Lilja lopetti murinansa kun Lumi vilkaisi sitä ja mulkoili vierasta ärtyneesti.