Varjo - Laumaton

Nimi: Varjo
Sukupuoli: Naaras
Ikä pelin alussa: Vuotias
Lauma: Viiman lauma
Asema: Laumalainen

Ulkonäköä: Varjo on hoikka, hieman normaalia pitkäjalkaisempi, muutoin tavallisen kokoinen susinaaras. Hän on väritykseltään täysin musta, mikä osaltaan korostaa hänen keltaisia ja uteliaita silmiään. Hän sai nimensä ollessaan viisipäisen poikueen ainoa täysin musta pentu (Lauma koostui yksinomaan tummanvärisistä susista).

Luonteesta: Varjo hiljainen, varovainen ja eristäytyvä, mutta tavattoman utelias. Hän on nopea ja elää juostakseen, ja hän rakastaa kiihkeitä ja pitkiä saalistusretkiä. Nopeutensa ansiosta hän oli yleensä kaksikkonsa ensimmäinen, joka tavoitti pakoon juoksevan saaliin. Varjo reagoi herkästi erilaisiin tilanteisiin, ja hänen tunteensa ovat valtavia.

Historiaa: Varjo syntyi kaukana lännessä suureen susilaumaan viisipäisen pentueen kuopuksena. Hän varttui alfaisänsä ja -äitinsä valvovien silmien alla sisarparvessaan ensimmäisen kesänsä ja syksynsä.
Ensimmäisten lumisateiden perässä seurasivat onnettomuudet. Saalistusretkellä ollut lauma palasi pesille lukumäärä puoleen huvenneena - sankka lumipyry oli tuonut saaliit ja saalistajat liian lähelle loskalumen liukastamaa kallion laitaa. Yksitoista sutta oli menettänyt henkensä.
Pian tämän jälkeen pääsi urosalfaa puremaan vesikauhua kantanut kettu lauman ollessa ylittämässä tiheäkasvuista niittyä. Tartunnan saaneena alfa menetti kaiken järkensä, ja puri kuoliaaksi puolisonsa, osan nuorista pennuistaan sekä yhden laumalaisensa. Varjon vuotta vanhempi veli kerkesi pelastaa Varjon sekä tämän samanikäisen veljen. Muita paenneita kolmikko ei löytänyt.

Tässä ryhmässä saalistus oli vaikeaa, sillä ainoa saalistustaitoinen ryhmässä oli isoveli. Pian pienempi veli kuolikin kylmyyteen ja nälkään. Varjo selvisi sisukkuuden sekä pitkien ja nopeitten jalkojensa ansiosta.

Keväällä kaksikon ollessa vaeltamassa etsien paikkaa jonne asettua, sattuivat he kulkemaan turhan läheltä suuren susilauman rajaa. Sudet huomasivat heidät, huonoin seurauksin. Kaksikko ei ollut koskaan nähnyt tämänkaltaisia susia - turkiltaan harmaankirjavia, hyvin vaaleita ja häijyjä. Pitkän takaa-ajon jälkeen lauma tappoi raa'asti isoveljen ja raateli Varjoa pahasti. Huviteltuaan tarpeeksi lauma päästi Varjon henkihieverissä pakenemaan, ehkä vain siksi, että Varjo oli naaras.
Varjo on pahasti ontuvana ja haavat edelleen verta vuotaen noussut Viiman lauman reviiriä reunustavalle vuorelle. Hän toivoo vuoren toiseltapuolen löytävänsä jotakin, vaikka edes rauhallisen paikan kuolla.

Ja Varjon voi siirtää laumattomiin, koska olen jo ilmoittanut, ettei se jää Varpun laumaan.