Hetki näyttää pennuille reviirin rajoja (loppunut)

Eli nadja tänne pentuijensa kera ja toki saa tulal mutiakin ottaen huomioon hetki on nyt tässä pelissä tositaiseksi umeputuneissa haavoissa koska peli on jatko osa edelliselle joten haavat eivät ole vielä auki eikä hetki ole törmänynt vesikauhuiseen ilvekseen XD )

Hetki asteli tyynen rauhallisesti kuono korkealla kohti rajoja roihun kahden pennun kanssa. Sillä ol i oiva tilaisuus tutustua kahtene pentuun syvemmin kuin muhiin. Tok ihetkelle oli tärkeää että siitä pidettiin laumassa vaikka pentuja mosiet olivatkin ja arvostivat kaikea mit ävanhemmat sudet tekivät mtuta hetkelle tämäkni oli kunnia. Hetk iaikoi näyttää pennuilel rajoja ja kertoisi mitä sudet yleisemmin tekisivät rajoilla mutta se antoi kutienkin pienokaisten ensi töiksi katsella ympärilleen enenkuni hetki alkaisi puhumaan. " Nyt olemme lähellä rajoja, järvi on osa rajaa " hetki puheli ja käänsi katseensa järven suuntaan joka sijaitsi suorastaan rajojen välissä.

Havu ja Korsi seurasivat Hetken perässä iloisesti hypellen, mutta yrittivät myös olla mahdollisimman hillittyjä. Pentujen vain oli hieman vaikeaa peittää kaikkea sitä jännitystä ja iloa, joka kupli heidän sisällään. Olivathan he liikkuneet pesien ulkopuolella aikaisemminkin, mutta silloin mukana olivat olleet kaikki sisaret ja yleensä aikuinen susi oli ollut Roihu tai Ovela. Hetki ei ollut vielä toistaiseksi yhtä läheinen pentujen kanssa, vaikka etenkin Korsi kunnioitti narttua suuresti.
"Mitä järven toisella puolella on?" Havu kysyi uteliaasti ja silmäili järveä. Pennut olivat kyllä kuulleet silloin tällöin mainittavan laakson muista laumoista ja siitä, kuinka tärkeää oli pysyä oman reviirin rajojen sisäpuolella, mutta eivät he aina niitä muistaneet. Toistaiseksi pentujen arjen täytti kuitenkin melko huoleton leikki eikä huoli tulevaisuudesta. Sellainen ei kuulunut pentujen elämään.

Hetki kulki rauhallisena järven lähistöllä seuraillen pentuja jotka kulkivat sen perässä tai vieressä kumpainenkin missä halusi. Hetki heilautti häntäänsä letekästi havun esittäessä kysymyksensä. " Tiedän ainakin varmaksi sanoa että osa entiesen Viiman nykyisen Varvun luaman reviiri sekä laumattomien alue on siellä sitä en teidä mitä kaikkea muuta sieltä löytyy mutta ehditte varmasti ikänen myötä tarkistaa asiaan. Tiedän nimittäin että laaksossa on muitakin luamoja tokikaan ei nini suuria kuin meidän laumamme. " Hetki puheli sitten ja katsahti järven suuntaan järvi peitti tyystin vieraiden laumojen hajut mutta ei menisi aikaakaan kun järven teinoilta rajat muuttuisivat todella vahvoiksi ja ne olivat huomattavasti erotettavissa. Hetki pysähtyi toviksi paikalleen. " Keäsisin tämä järvi on ehkä mielestäni kaueinta paikkaa reviirillämme. Sen kiiltävä pinta houkuttelee luokseeen. Siltikänä en lähtisi sitä ylittämään. Kun me laumalaiset käyskentelemme täällä rajoilla yleensä katsomme samalla rajojen olevan kunnossa eikä rikkureita näy missään ja tarvittaessa vahvistamme niitä . Yleensä tämän hoitaa kutienkin isänne eli alfamme tai sitten beta sudet. Olen kutienkin ollut varman kanssa rajoilal useaankin kertaan. " Hetki ekrtoi teitnekin se piti olennaisena kertoa mitä rajoilla tehtiin kun kerran niillä piti käydä.

Pennut imivät itseensä kaiken mitä Hetki heille kertoi. Heille oli periaatteessa tärkeää tietää näitä asioita, vaikka joka päivä he eivät näyttäneetkään välittävän aikuisten vakavista puheista. Mutta etenkin nyt kun muut pennut olivat pesillä, Havu ja Korsi halusivat oppia paljon ja päästä myöhemmin yllättämään paitsi sisarukset niin myös vanhemmat tiedoillaan. Nuorukaisista oli mukavaa kun he osasivatkin yllättää muut sudet tiedoilla ja taidoilla, joita heillä ei oletettu vielä olevan.
"Mitä ne rikkurit ovat?" Korsi kysyi ja hyppelehti Hetken rinnalle, tuijottaen sitten vanhempaa narttua uteliaasti. "Onko niitä paljon täällä?" hän uteli vielä ja jäi saman tien katselemaan ympärilleen kuin odottaen, että jostakin syöksyisi verenhimoinen susi terävät hampaat paljaana. Mielikuva sai Korsin hieman säikyksi ja hän liikahti lähemmäs Hetkeä, mutta ei muuten näyttänyt pientä pelkoaan. Hän halusi olla rohkea kuten aikuisetkin sudet, eikä säikkyä hölmöjä kuvitelmia.
"Kyllä me rajarikkureille pärjäämme!" Havu haukahti itsevarmasti kauempaa ja pöyhisti turkkiaan, kohotti korviaan sekä nosti häntänsä ylös: kaiken kaikkiaan pentu näytti melko hullunkuriselta seisoessaan niin vähän matkaa Hetken ja Korren edessä, silmäillen järveä kuin omistaisi koko paikan.

HEtki laski katsetaan pentuihin vuoron perään " Rajarikkurit ovat ei toivottuja vieraita useinmiten jotka sapauvat reviirillemmee luvatta. voisinkin kertoa teille eräästä rajarikkurista johon tekin liitytte. " Hetki lausahti ja hiljeni hetkeksi arpi sen kaulassao li yhä hivenen kivulias mutta huomattavasti jo parenpi. " Tämä arpi joka minulal on kaulassani se tuli kun suojelin yhdessä Muiden laumalaisten kanssa rajoilta tulutta rikkuria joka oli todella lähellä pesäänne. Olitte silloin todella pieniä ettekä ymmärtäneet tapahtumista mitään äitinne suojeli teitä pesältä kun me muuta tapoimme tämän rikkurin. tälläisiä tapauksia on harvassa mutta kaikkeen on varauduttava. On myös sellaisia rikkureita jotka eivät halua kisitaa saati tapella. Osa jopa haluaa liittyä luamaan mutta kaikkee n on rajoilla varauduttava. Saalis ajaa useimmiten laumattomia rajojen tälle puolen mutta he ovat useimmiten harmittomia. " hetki puheli sittne pennuille kulkiessaan eteenpäin. Sen mielestä oli olennaista että pennut teisivät mistä oli kyse ja myös sen että aina ei kyse ollut hurjasta taistelusta ja verenhimosiista susista.

Hetken kertomus sai pennut hämmästyneiksi. He olivat joskus sattumalta kuulleet tapahtuneesta, mutta he eivät olleet ikinä osanneet yhdistää Hetken arpia samaan tapahtumaan, eikä heillä tietenkään ollut edes mitään muistikuvia siitä päivästä. He olivat olleet niin kovin pieniä ja oikeastaan nukkuneet tilanteen yli, eivätkä muut sudet olleet ilmeisesti nähneet tarpeelliseksi pelotella pieniä pentuja sellaisilla tarinoilla. Nyt pennut olivat kuitenkin isompia eivätkä he erityisemmin järkyttyneet Hetken sanoista.
Selvittyään yllätyksestä Korsi ja Havu kirivät Hetken taas kiinni. "Oletko sinä tullut rajarikkurina meidän reviirille ja päässyt sitten laumaan?" Havu kysyi uteliaasti kuunneltuaan Hetken puheita siitä, että kaikki rikkurit eivät olleet pahoilla aikeilla liikkeellä.
"Havu!" Korsi ärähti harmissaan ja tönäisi veljeään. "Ei Hetki mikään rajarikkuri ole! Hänhän on ollut meidän laumassa aina", narttu sätti veljeään ja jatkoi sitten Hetkelle: "Etkö olekin?" Pennun mielestä oli itsestäänselvää, että Hetki oli ollut Ovelan laumassa aina puolustamassa ja auttamassa muita. Aivan kuten hänen äitinsä ja monet muutkin laumalaiset, jotka olivat todellisuudessa löytäneet tiensä uroksen laumaan laakson ulkopuolelta.

HEtki naurahti Korren toteamukselle. " Ehei, en ole ollut aina laumassanne, mutta en myöskään tullut tänne raja rikkurina. Kutsuin ovelaa rajoilla astumattakaan reviirin tälle puolelle ennenkuin Ovela hyväksyi minut joukoon. En vielä silloni edes teinynt mitä tämä lauma pitää sisällään. Tämä on suuri perheeni ja olen onnellinen siitä ja sen sisällöstä. Minä synnytin noiden vuorten takana kaukana täältä. Kasvoin siellä reilun vuoden ikään saakka opin elämään omilalni nopeasti ja pian sitten jätin silloisen laumani ja tulin laaksoon. Täällä kuulin että täällä on kaksi kookasta laumaa josita vlitsin ovelan vain samaieni tietojen mukaan. Enkä kadu valintaani lainkaan. Ovela on ehdottomasti paras alfa mitä olen koskaan saanut enkä muuttais isitä tosia asiaa koskaan. Ja se mitä kuulin viimasta saa minut nykypäivänä hämmentymään melko tavalla en olsi ikoskaan uskonut että hänet syöstäisiin vallasta noin vian. TOkikaan en ihmettelkään sitä. mutta elämän kierto kulku meneen äin ja me elämme sen mukaan ja muokkaamme elintilojamme tarpeen tullen. Raja rikkurin tuntee siitä että hän tunkee reviirille kutsumatta. " Hetki lausahti sitten pennuille rattoislala ääenllään joka oli hivenne käheä yhäkni ja saattoi jäädä ikusieksi sellaisenaan.

Jälleen pennut keskittyivät kuuntelemaan Hetken puheita ja olivat hyvillään siitä, että narttu jaksoi selittää heille näitä asioita. Kukaan laumalaisista ei ollut ikinä käyttäytynyt töykeästi heitä kohtaan, mutta silti pennut olivat hyvillään aina kun joku aikuinen jaksoi oikeasti viettää aikaa heidän kanssaan ja opettaa heitä. Niin suuri heidän halunsa oppia oli.
"Isää parempaa alfaa ei olekaan!" Havu lisäsi tyytyväisesti. Hän ihannoi kovasti Ovelaa, aivan kuten muutkin pennut, ja tahtoi kovasti joskus olla isänsä kaltainen. Ruumiinrakenteeltaan Koski ja Voitto muistuttivat enemmän Ovelaa, mutta luonteeltaan Havu kuvitteli mieluummin, että hän ja isä olivat melko lähellä toisiaan. Oilhan hänellä vielä opittavaa, mutta myös runsaasti aikaa.

Hetken aikaa kolmikko käveli hiljaa ja pennut tutkivat ympäristöä uteliaasti. Välillä he pyrähtivät hieman kauemmas, mutta palasivat aina nopeasti takaisin ennen kuin Hetki ehti käskeä ja käyttäytyivät muutenkin sangen moitteettomasti. He toivoivat tietenkin, että Hetki pitäisi heitä aikuismaisina ja ottaisi joskus uudestaankin mukaan samanlaiselle retkelle.
"Oletko sinä joutunut moniin tappeluihin?" Korsi kysyi jonkin ajan kuluttua melko hiljaisella äänellä, sillä hän ei ollut aivan varma, mitä mieltä Hetki oli siitä. Hän ei halunnut loukata narttua töykeillä kysymyksillään, mutta oli pentujen tavoin utelias.

Hetki asteli hitaasti eteenpäin tarkkailen rajoja ja kuunnellen nuorukaisten puheita ja kysymyksiä. Hetkesät oli mielekästä että pennut olivat uteliaita ja halusivat tietää paljon ja oppia vanhemmilta susilta. Hetki nyökäytti päätään kun Havu phueli Ovelasta. Niinhän se oli Ovela oli kerrassaan paras alfa eikä se asia miksikään muuttuisi. pian Hetki käänsi aktseensa Korteen joka esitti sille kysymyksen " Kyllin monessa, Tappeluissa olen toistaiseksi pärjännyt yhdessä muiden kanssa voittajana. Eli tappiota en ole itse kokenut elämäni aikana kertaakaan. " Hetki lausahti yhteisesti kumpaisellekkin. Se uskoi että vaikak toinen kysyi kiinnosti vastaus myös Havuakin.
Hetki katashti reviirien suuntaan josta takaisin rajoille ja vahvisti niitä sitten jos oli tarves. SE ei pidätellyt pentuja menemästä tutkimaan se piti huolen ettei tapahtuisi mitään eikä rajojen ulkopuolelle menty. Ei se halunnut että pennut joutuisivat vaikeuksiin sen takia että hetki olisi johdattanut ne rajojen ulkopuolelle. Vaikkei se kielettyä ollutkaan, siitä huolimatta hetki piti visusti silmällä että pennut pysyisivät rajojen tällä puolen.

Korren kunnioitus Hetkeä kohtaan vain kasvoi kun narttu totesi, että hän ei ollut ikinä hävinnyt yhtäkään taistelua. Olihan Hetki kookas, vahva ja kokenut susi, mutta silti Korsi oli ajatellut, että jokaisen suden täytyisi kokea tappio joskus. Pentu ajatteli aikuisen suden puheet vielä toistaiseksi turhan mustavalkoisesti eikä ymmärtänyt, että myös muiden susien tuella oli tärkeä rooli, eikä ainoastaan sillä yhdellä ja voimakkaimmalla sudella. Yhteistyöllä kyettiin voittamaan monet vastustajat.
Kun Hetki näytti taas keskittyvän rajojen tarkkailuun, pennut päättivät olla hetken hiljaa ja tutkia itsekin ympäristöä paremmin. Näin kaukana pesiltä he eivät olleet vierailleet kuin kerran aikaisemmin, ja nyt he halusivat ottaa tilanteesta kaiken ilon irti. Havu seuraili jotakin vanhaa jäniksen jälkeä kuono lumessa tuhisten, kun taas Korsi pyrähti välillä kauemmas kaksikosta, kuunteli ympäristöä tarkkaavaisesti ja silmäili välillä rajoja kuin odottaen, että joku rajarikkuri eksyisi paikalle. Ympäristössä oli kuitenkin hiljaista, joskaan se ei saanut Korren tai Havun intoa katoamaan: heistä oli kuitenkin jännittävää olla näin kaukana ainoastaan Hetken kanssa.

Ehkä juurikin se teki hetken luonteesta kovan, kun neito ei ollut kokenut koskaan tappiota. ken teitää. Hetki tarpoi lumessa ja pysähtyi toviksi. Se haistoi jotian jotina epämääräsitä mutta ei järin vaarallista. se luimisti korviaan ja kuunteli tarkkasti kuono kohti hajua. Se ärähti epämääräisesti kutsuna penikoille että tulisivat hetken luo ihan vain varmuudeksi kun kookas narttu ei tiennyt mikä mahtoi odottaa ja mistä se loppu viimein oli tulossa. Sen hetki tiesi että susi se ei ollut.
Hetki pysyi paikoilaan tarkkaille ntilannetta se toivoi että mikä ikinä se mahtoikin olal ei koituisi pentujen vaaraksi sillä Hetki oli luvannut Roihulle että mitään ei tapahtuisi ja siitä se pitäisi myös kiinni.

Pennut eivät huomanneet ympäristössä mitään outoa. Vasta kun Hetki murahti käskevästi, Korsikin aisti jotain ja vikkelästi molemmat pennut juoksivat Hetken luo. Korsi seisoi aivan Hetken kyljessä kiinni ja katseli ympäristöä pää matalalla ja korvat luimussa. Havuakin jännitti, mutta hän yritti vaikuttaa rohkeammalta ja seisoi siksi kaksikon lähellä pää pystyssä. Epävarmuus kuitenkin loisti nuorukaisesta: häntä oli melkein takajalkojen välissä ja korvat sojottivat epämääräisesti, kun uros ei aivan tohtinut nostaa niitä valppaasti ylös muttei myöskään halunnut luimistaa niitä pelkurimaisesti.
"Mikä se on?" Korsi kysyi oikein hiljaa eikä ollut edes varma, kuuliko Hetki sitä. Hän kyllä luotti narttuun, mutta siitä huolimatta tilanne pelotti häntä.

HEtki ptii päänsä koholla tutkaillen tilannetta . " En oikein tiedä sen haju on jotenkin epäselvä. sen osaan sanoa että se on loukkaantunut sillä täällä haisee vereltä. uskon että se ei ole meille vaaraksi mutta tänen päin se on tulossa " Hetki lausahti kusikaavalle pennulle rauhtoittavasti. Tietenkin hetki puollusti pentuja ja reviiriä ihan luonnsotaan ei sitä muutoin olisi mitänä hyötyä jos se luikkisi outoa ja tuntematonta hajua pakoon.
Hetki oli pysähtynyt paikoileen jännittäen koko ruumiinsa valmiiksi mikäli hyökkäys olis itarpeeksi se tiesi että pennut osaisivat pesille jos nini olisi tarve. Kuitenkin pian salaperäinen mystinen loukkaantunut otus sinkoili epämääräisesti puolelta tosielle pusikoiden takaa.
Hetki naurahti huvittuneesti " Kas, sehän on loukaantunut vasa, siitä ei ole vaaraa meille jos emme mene sen lähelle. sen emo voi olal myös lähistöllä ja kuulee tuon huudon melko nopeasti. " Hetki lausahti se outo haju mikä oli ollut kuului loukaantuneen hirven vasan haavoittajalle joka ilmeisestikkin oli joku muu kuin ovelan laumalainen hetki katsahti pentuihin rohkaisevalla katseella että huoli oli ohi eikä vasasta olisi vaaraa.
Hetki jopa harkitsi sen kaatamista sitä ennen sen pitäisi kuitenkin paikantaa mahdollinen vasan emo siitä tulisi liian vaarallsita yhdelle sudelle hirvi kun oli melko kookas eläin ja vasan lähellä varsin äkäinenkin.

Jännitys kouristi pentuja heidän kuunnellessa tarkasti ympäristöä. Nyt molemmat haistoivat oudon hajun, ja juuri se haju sai Havun hieman painumaan lysyyn ja vilkuilemaan huolestuneesti sekä Hetkeä että puita heidän edessään, joiden suunnalta haju kantautui.
Yllättäen puiden suojista loikkasi esiin haavoittunut vasa. Vaikka Hetki vaikuttikin huvittuneelta, Korsi ja Havu jähmettyivät ensin säikähtäneinä, ennen kuin uskalsivat hieman rentoutua. Havu astui askeleen uteliaana lähemmäs ja kurottautui haistelemaan vasaa, mutta välimatkaa oli tarpeeksi ja nopeasti uros perääntyi taakse kun hirvenalku näytti huomaavan heidät ja seisahtui aloilleen verta vuotaen. Havusta puiden takaa kuului rytinää, aivan kuin joku olisi tullut heitä kohti, mutta se oli vaimeaa ja pentu saattoi hyvin myös kuvitella sen jännityksen takia.
"Miksi se on loukkaantunut?" Korsi kysyi pienellä äänellä. Häntä säälitti hieman vasa, vaikka toisaalta verenhaju sai nartun valppaaksi ja nälkäiseksi. Viime ateriasta oli jo aikaa, ja kasvavana pentuna hänellä tuntui olevan pohjaton maha.

HEtki laksi katseensa lievästi pelokkaisiin pentuihin. " Ei sitä tarvitse pelätä ei se tule meidän lähellemme se pelkää meitä enemmän kuin me sitä. " Hetk irohaksii pentuja ja sai pian kuullakin kysymyksen jota se oli pyöritellyt mielesään jo itsekkin. " Niin, en oiekin tiedä ehkä VArvun reviirillä joku on saalistanut mutta epäonnistunut tuon kanssa kaiketi saanut vastaansa emon. Tuon kaataminen käy helpsoti aikusielta sudelta yksinään mutta täysikokoisen hirven kaataminen on vaiekanpaa. Vosiinkin näyttää teille pienen mallin miten kaadetaan hirven vasa. Saatte olal itse mukana, mutta varmistan ensin että emoa ei ole näkyvillä. #" hetki lausahti kaksikolel sitten ja astahti lähemmäksi paikoileen pysäthtynyttä veristä vasaa joka pelkäsi kuollakseen. Se juoksisi varmasti pakoon jos hetki astahtaisi kohtikin tuota otusta. mutta hetki olikin Kiero tapaus ja suuntasi aivan toisalale. tämä saattais inäyttää pennusita siltä että Hetki olis isokea ja suuntaisi aivan väärään suuntaan. mutta hetekllä oli oma pieni tatkiikkansa jonka se näytti nyt esimerkkinä tuleville metässtäjille.

Pennut kuuntelivat Hetken rohkaisua ja tosiaan näytti siltä, että vasa pelkäsi heitä enemmän. Korsi katsahti nyt pieneen eläimeen tarkemmin ja huomasi, kuinka se tärisi ja otti pari huteraa askelta taaemmas ennen kuin seisahtui liikkumatta paikoilleen. Ehkä se toivoi, että liikkumattomana he eivät huomaisikaan sitä eivätkä yrittäisi tappaa sitä.
Uteliaasti, joskin hivenen säikysti, Korsi ja Havu siirtyivät lähemmäs toisiaan Hetken liikkuessa kauemmas. He jäivät katsomaan nartun perään häkeltyneenä siitä, miksei hän vain yksinkertaisesti hyökännyt vasan kimppuun ja tappanut sitä - vastahan Hetki oli sanonut, että vasan kaataminen aikuiselta sudelta oli helppoa. Sillä hetkellä Havu tosin muisti Hetken mainitseman aikuisen hirven, joka saattoi olla lähempänä, ja nopeasti uros vilkaisi ympärilleen. Hän ei kuitenkaan nähnyt, kuullut tai haistanut mitään tavallisesta poikkeavaa ja pentu uskoi, että Hetki tiesi mitä teki.
Molemmat pennut olisivat toisaalta halunneet olla mukana vasan kaatamisessa, mutta toisaalta taas he olivat niin ymmällään, etteivät oikein tienneet mitä olisivat voineet tehdä. Siksi he tyytyivätkin ainakin toistaiseksi vain seuraamaan Hetken toimintaa kauempaa valppaina ja valmiina lähes mihin tahansa.

Kunnes hetki oli paikantanut että Hirvi emoa ei oel paikalla se ktashti vasaan joka oli kauhusta seisahtuneena paiaklleen. Hetki pyrähti kohti vasaa hangessa loikkien ketterästi koko massallaan ja katkaisi verisen vasan takajalat oitsi vasa loikki etujaloillaan hagessa epätoivoisesti sillä liikkuminen oli vaiekaa ja todella hidasta. " Tulkaa nyt voitte tappaa sen, kauhal on heikko kohta koska se on jo haavvoitunut samoin niskat. Teidän tulee varoa sen etujalkoja sillä se saattaa potkaista. Olen teidän mukananne yhtenään ja pidän huolta että kukaan muu ei vahingoitu kuin tuo vasa. " hetki puheli ja lipaisi huuliaan veren mausta vasa parkui kauhuissaan kun kookas hetki kiusasi sitä.

Toisiinsa nojaten Havu ja Korsi seurasivat, kuinka Hetki ensin tarkisti ympäristöstä ilmeisesti emän läsnäolon ja loikkasi sitten vasan kimppuun. Pennut tärisivät pidätellystä jännityksestä ja heidän täytyi hillitä itsensä, etteivät he olisi saman tien syöksyneet vasan ja Hetken luo. Niinpä, kun Hetki ilmoitti että he saivat tappaa vasan, kaksikko säntäsi nopeasti saaliin luo. Korsi oli saman tien saada osuman vasan potkusta, joskin se oli ollut aika heikko yritys puolustautua eikä säikäyttänyt narttua. Havu taas kävi kursailematta kiinni vasan kurkkuun ja puristi leukansa tiukasti yhteen, jolloin hän tunsi lämpimän veren noruvan kuonolleen. Koska Korsikin halusi olla jotenkin hyödyksi, hän puri tiukasti vasan niskaa ja kahden hieman kömpelön pennun yritys tappaa vasa sai sen huutamaan pelosta ja vääntelehtimään heidän allaan. Pennut kuitenkin luottivat siihen, että Hetki auttaisi mikäli siihen olisi tarvetta, ja yhteistuumin kumpikin puristi leukojaan tiukemmin yhteen. Melko pian vasan voimat ehtyivätkin, se hengitti enää rahisten punaiseksi värjäytyneellä hangella ja jonkin ajan kuluttua lakkasi hengittämästä kokonaan. Havu päästi epäröiden otteensa irti, mutta Korsi puri edelleen vasan niskaa ja jopa murisi hieman innostuksissaan.
"Kuoliko se?" Havu kysyi oikeastaan itsestäänselvyyden ja haistoi uteliaasti vasan elotonta kuonoa.

Hetki oli läsnä koko ajan ja oli jo tarrata vasaan kiinni kun oli koipi lähellä pentua. Noh pennut saivat hoitaa sen itse HEtk ioli ylpeä siitä miten nopeasti pienokaiset olivat oppineet vain puheista. Hetki astahti elottoman VAsan luo " kyllä se on kuollut, voitte minun puoelstani nautti ensinmäisen kaatonen antimesta hyvillä mielin, voitte olla ylpeitä itsetänne se oli hienosti tehty " Hetki lausahti pennuille ja istahti alas. Vasa oli kuollut joten emo tuskin tulsi ienää paialle. Punainen hanki kertoi susi kolmikon riemmukaastavoitosta vaikkei saalis haastava ollutkaan toki hEtki halusi antaa sen ilon pennuille olivathan he kaataneet itse saaliin.

Ylpeys loisti Havusta ja Korresta, kun Hetki totesi vasan kuolleen ja Korsikin viimein päästi eläimestä irti. He heiluttelivat häntiään iloisesti, haukahtivat pari kertaa riehakkaasti kiertäessään vasan ympärillä ja lopulta iskivät nälkäisinä kiinni. Korsi kuitenkin siirtyi alkuperäiseltä paikaltaan enemmän vasan pääpuolelle ja katsahti Hetkeen kuono ja kaulus verisinä. Hän oli sitä mieltä, että Hetkikin ansaitsi vasasta aivan yhtä suuren palan kuin hän ja Havukin ja toivoi, että Hetki söisi vasasta heidän kanssaan. Havu taas ei huomioinut ympäristöään mitenkään, vaan hän repi iloisesti palasta itselleen vasan kyljestä ja saatuaan jonkinlaisen palan irti, hän siirtyi kauemmas kahdesta muusta ja asettautui syömään lihapalaansa.
Olivathan pennut joskus leikkineet saalistavansa ja tappaneet pari kertaa pienen riistaeläimen jonkun aikuisen tuotua sen heidän luokseen, mutta vasa oli ehdottomasti suurin eläin, jonka he olivat siihen mennessä tappaneet. Kunhan vain muut pesillä kuulisivat, mitä he olivat tehneet! Sisarusten kateudella ei olisi loppua.

HEtki myähili itskesnee katsellessan pentujen touhua. se tok isöisi vasasta osuutensa jahka se siihen ehtisi. Sille ol itäkrinät että kaksikko söisi ylepästi ateriansa ainakin aluelleen. HEtki isahti paikalleleen ja katsoi ympärilleen ihan vain vartmistaakseen että paikalle ei olisi tullut mystistä emoa häiritsemään ateriointia. Pian alkaisi paluu amtka pesille sillä ilta hämärtyisi ja pimeällä ei olsi i mukava kulkea ja pentuaj varmsti väsytätisikni pitkän reissun jälkeen. HEtki odotti rauhallsiesti vuoroaan kunens tarrasi peruan kylkiin ja nappais oman palasensa ja ryhtyi syömään sitä.

Havu oli varsin pian syönyt oman palansa, ja huuliaan nuoleskellen hän nousi hakemaan itselleen vielä hieman syötävää. Hän repäisi uuden lihanpalan vasasta, siirtyi jonkin matkan päähän saaliista ja alkoi syödä palastaan. Korsi makasi vasan ruumiin vierellä ja napsi siitä syötävää, eikä häntä häirinnyt ollenkaan Havu tai Hetki, jotka kävivät hakemassa itselleen syötävää ja siirtyivät kauemmas.
Pian Havu oli syönyt uudenkin palasensa ja maha mukavasti täynnä pentu riehaantui piehtaroimaan lumisessa maassa. Pari kertaa uros haukahti niin että ääni kaikui läheisistä puista takaisin, mutta rauhoittui sitten ja siirtyi makaamaan pää etutassujen päälle seuraten narttujen syömistä. Väsymys alkoi kieltämättä painaa häntä, mutta hän yritti kovasti peittää sen.

Hetki popsi lihaa vatsansa täytteekis tokihan se söi enemmänk uin kaksi pentua olihan sillä kokoakin mutta Hetki pärjäisi ilmankin. Hetki nosu i seisomaan ja ravisti turkkiaan ja kiehnasi kuonollaan pariin kertaan hangessap uhdistaaksene veren ja söi lunta janoonsa. Hetki katshti pentuihin " mitä sanotte jos viemme tämän saaliin pesille sisaruksillenne saatte kertoa Äidillenne sitten miten hiensoti toimitte ja päsäevät maistamaan tätä herkkua " hekti lausahti ja jäi odottamana mtiä mahtoivat pennut ajatella asiasta. Tokihan Hetki tuon vasan ruhon pesille kiikuttaisi eihän se olsi ihetkelle ongelma.

Myös Korsi oli pian syönyt tarpeekseen, vaikka pentu olikin ollut malttamaton ja syönyt lihaa lähinnä vain sieltä täältä. Hän seurasi tarkasti Hetken liikkeitä ja teki itse samoin perässä, eli puhdisti ensin kuononsa verestä ja haukkasi päälle hieman lunta. Havu seurasi siskoaan huvittuneena, muttei sanonut mitään vaikkei siskon kuonosta lähtenytkään verta juuri minkään vertaa.
"Joo!" molemmat huudahtivat innoissaan. He olisivat kovasti halunneet auttaa vasan kantamisessa, mutta kun mietti kuinka pitkä matka pesille oli, he tuskin jaksaisivat kantaa koko ruhoa. Heidän kolmen jäljiltä vasassa oli vielä jonkin verran syötävää ja vaikka sitä ei olisi ollutkaan, Havu ja Korsi olisivat mieluusti vieneet ensimmäisensä kaatamansa vasan näytille.
Pennut pyrähtivät vasan luo, mutta mittailtuaan sitä katseellaan ja Havun jopa vedettyä saalista jonkin matkaa perässään he vilkaisivat hieman häpeillen Hetkeä. "Voisitko auttaa kantamisessa?" Havu kysyi kohteliaasti.

HEtki naurahti pentujen raahamiselle huvittuneseti ja tarrasi pian pyynnön jälkeen vasan selkänikamista kiinni ja Koska hetk ioli kookas susi sen oli helppo kantaa velttoa ja pulisk i syötyä ruhoa. Hetki pyörätti notkeasti vasan selälleen ja totesi sen toimimvan näin kaisktia helpoiten. Hetken kaulassao elvaa arpea vihlaisi epämuakvasti äkillsiessä pään käännössä se sai hetken irvistämään epämuakvasti mutta pian oli narttumem taas oma itsensä. " noniin, ja sitten kohti pesiä oiakistaan metsän lävitse nini saavumem noepammin perille. teisät ol isuuri ilo rajojen tarkistuskella ottaisin teidät ilo mielin uudemmankin kerran mukaan " hetki puheli sitten astelessaan hangessa kohti pesiävasa selässään.