Uusi tuttavuus (kutsupeli) - loppunut

Usva oli hyvällä tuulella. Mieltä virkisti hetket Ovelan seurassa sekä Ovelan tyttären kiima-aika. Päivä oli jo reilusti yli puolen ja aurinko alkoi lipumaan alamäkeä horisonttiin. Metsä tuoksui raikkaalle ja niin keväiselle. Nuorukainen ravasi kömpelösti kohti pesäpaikkaa kotimetsässä, kunnes kuonoon tarttui uusi haju. Se oli uusi naaras! Kiinnostus heräsi valkeassa uroksessa silmän räpäyksessä ja Usva hiljensi hieman vauhtiaan. Hän tekisi näyttävän ensiesiintymisen. Varmasti astellen esiin, eikä kömpelösti hölkyttäen. Jopa Ovelan tyttären kiima väistyi mielestä. Uusi tulokas syrjäytti mielenkiinnon parittelulle. Uteliaisuus oli ottanut vallan betasta. Hän näki jo pesät ja muutaman laumalaisen. Usva nuuhki ilmaa ja yritti paikantaa uutta tulokasta laumasta.

Hieman erossa parista muusta laumalaisesta makasi Roihu, joka oli tietoisesti hakeutunut kauemmas muista pesällä olijoista. Vaikka se tiesi jo olevansa lauman jäsen siinä missä muutkin (vaikka olikin vielä omega), se ei kuitenkaan tuntenut vielä kuuluvansa täysivaltaisesti samaan joukkoon muiden kanssa. Roihu halusi ensin rauhassa tarkkailla muita ja lauman keskinäisiä suhteita ennen kuin yrittäisi itsekin aktiivisesti olla mukana muiden päivittäisissä rutiineissa.

Metsien suojista tuuli pörrötti kevyesti Roihun vaaleahkoa turkkia. Narttu makasi viileässä varjossa kuono tassujen päällä ja kuunteli metsän rauhoittavia ääniä. Yhtäkkiä tuuli kuitenkin toi pesälle Roihulle vieraan uroksen hajun ja naaras kohotti päänsä. Se katseli uteliaana ja hieman epävarmana puiden suojiin, mutta muut laumalaiset eivät näyttäneet yllättyvän tulokasta. Pikemminkin pari nuorimmaista syöksähtivät ylös ja juoksivat äkkiä tulokkaan luo riehakkaasti. Roihukin totesi parhaimmaksi nousta seisomaan, ja varovasti se kohosi ylös jääden odottamaan tulijaa pää alhaalla ja korvat hieman luimussa.

Valkea uros huomasi nuorukaisten juoksun kohti häntä. Ne olivat Usvan ja Ovelan tyttären viimevuotisia pentuja. Usva vilautti hampaitaan nuorukaisille, ei tietenkään pahassa mielessä, vaan pikemminkin härnätäkseen jälkikasvuaan. Sitten hän huomasi sen, uuden tulokkaan. Usva suorastaan lumoutui nuoren naaraan hajusta. Pää ylväästi pystyssä ja varmasti astellen Usva läheni Roihua kohti. Uros piti katseensa Roihussa ja hitaasti astellen kiersi häntä samalla nuuskien ominaishajuja. Nuori naaras, ilmeisesti Ovela on hänet saanut laumaansa. Hienoa! Usva kiersi Roihun eteen. Hän yritti tehdä arvokasta vaikutelmaa, olihan hän beta, mutta kömpelönä sutena astui pieneen kuoppaan. Kuoppia oli siellä täällä, viimevuotisten pentujen kaivamia. Usva horjahti, mutta kokosi itsensä nopeasti. Hän pudisti turkkiaan ja örähti harmistuneena. Sitten hän loi taas katseen Roihuun. "Te taidatte olla uusi laumalainen?" Usva kysyi naaraalta. Vaalean harmahtavat silmät tuijottivat Roihuun taukoamatta.

Roihu ehti miettiä, oliko tämä valkoinen uros se beta, josta Vaiti oli puhunut, ennen kuin uros huomasi hänet. Narttu laski päätään enemmän alas ja piti häntäänsä melkein jalkojen välissä uroksen astellessa lähemmäs. Sen varmasta askelluksesta ja olemuksesta sai selville, että susi oli todellakin korkeassa asemassa ja ilmeisesti vieläpä beta, aivan kuten Roihu oli arvellutkin.

Narttu antoi uroksen kiertää hänet ja seisoi hiljaa paikoillaan. Tämän uroksen olemuksessa ei kuitenkaan ollut samanlaista kunnioitusta herättävää piirrettä kuin alfassa, mutta siitäkin huolimatta Roihu tunsi olonsa epävarmaksi. Se vältteli valkean suden katsetta ja katsoi pikemminkin tämän ohi kuin suoraan häneen.
"Kyllä. Olen Roihu", narttu vastasi. "Liityin laumaan vasta tänään."

Usva laski päätään ja yritti saada katsekontaktia Roihuun. Tosin, naaras näytti vielä todella alistuvaiselta ja välttelevältä. Eikä ihme, laumalaiset varmaan antaneet ymmärtää Roihun paikan laumassa. Usva sen sijaan tahtoi vähän rohkaista tulokasta. Uros maiskautti ja työnsi kuonoaan lähemmäs Roihun päätä samalla nuuskien. "Vai Roihu sinä olet. Mukavaa tutustua, minä olen Usva, johtajani ja hänen laumansa betasusi." Usva esittäytyi ja heilautteli häntäänsä korkealla. Korvat sojottivat uteliaasti eteenpäin ja Usva haisteli Roihun kuonoa. "Oikein mukavaa saada lisää nuoria naaraita johtajani laumaan. Oikein mukavaa." hän totesi ja veti kuonoaan kauemmas Roihusta. Usva laski takapuolensa maahan ja istahti Roihua vastapäätä. Uroksen katse vaelsi kiinnostuneena tulokkaassa.

Usvan istuessa Roihu kohotti hieman päätään ja uskalsi viimein itsekin istahtaa. Se mittali betaa katseellaan ja mietti sattumalta Vaitia. Usvassa oli jotain samanlaista ja narttu tunsi voivansa rauhoittua myös tämän suden seurassa, vaikka ei turhan tuttavalliseksi kävisikään. Toistaiseksi koko laumasta ainoa pelottavin taisi olla se kookas Ovelan tytär. Ovela ei suoranaisesti Roihua pelottanut, mutta hän kyllä kunnioitti urosta suuresti ja osittain siksi käyttäytyi hyvin alistuneesti alfan läsnäollessa.

"Olen iloinen siitä, että Ovela hyväksyi minut laumaanne", Roihu myönsi. Hän ei tiennyt mitä olisi tehnyt, mikäli alfa olisi vain ajanut nartun pois heidän reviiriltään.
"Kuulin sinusta aiemmin. Tapasin Vaitin ja hän kertoi jotain laumastanne", narttu jatkoi ja antoi Usvan olettaa, että Roihu oli kuullut pelkästään hyvää betasta. Ja tottahan se olikin, sillä Vaiti ei ollut sanonut yhtään pahaa sanaa valkeasta uroksesta.

Vai oli Vaiti hänestä puhunut uudelle tulokkaalle. Ja vieläpä pelkästään hyviä asioita. Vaistomaisesti Usva pörhisti kaulustaan ja tunsi hieman itseään ylpeäksikin. Näytti aivan siltä, kuin Usvan suupielet olisivat taipuneet hymyyn. Uros tunsi jälleen itsensä vastustamattomaksi ja haluttavaksi kaikin tavoin. Oli hyvä, ettei Roihu tiennyt vielä Usvan heikkoa kohtaa, tuota piinaavaa kömpelyyttä. Mutta tulisi sekin aika, kun metsästämään lähdettäisiin. Sen aika ei vielä kuitenkaan ollut ja Usvalla oli hyvää aikaa näyttää itsestään mahtavan uroon eleet.

"Mmh, no sepä mukavaa. Johtajani kanssa nimittäin juuri pohdimme, että tarvitsemme laumaamme lisää susia. Ja juuripä mieluiten naaraita." Usva hymähteli tyytyväisenä. Hän avasi kitansa ja antoi kielen roikahtaa toiselle puolelle. Usva läähätti silmät sirillään ja näytti melko hassulta. Ehkäpä Ovelan ei tarvinnutkaan väijyä Viiman laumasta uusia susia. Tämä tuntui menevän kuin tanssi. "Kerrohan, Roihu, oletko vielä penikoinut?" Usva lohkaisi tärkeän kysymyksensä. Sillä ei ollut väliä, oliko sitä jo muut sudet udelleet, Usva tahtoi tietää sen itse henkilökohtaisesti. Ehkäpä Roihusta saattaisi tulla Usvan pentujen emo.

Roihu oli jo monta kertaa saanut huomata, että etenkin nartut olivat erityisen tervetulleita tähän laumaan ja hän kyllä osasi päätellä miksi. Toki Ovela halusi laumansa kasvavan ja kukapa ei haluaisi nähdä omien pentujensa kehitystä ja sitä kautta lauman valoisampaa tulevaisuutta, kun oli susia, jotka puolustivat jo olemassa olevia alueita. Itse asiassa Roihu mielellään auttaisi laumaa ja Ovelaa tässä asiassa, sillä hän tunsi olevansa sen velkaa uudelle alfalleen, joka otti hänet laumaan turvaan noin vain.

"En ole", Roihu vastasi. "Mutta olen hoitanut muiden narttujen pentuja välillä", hän lisäsi äkkiä kuin toivoen, että Usva silti olettaisi hänestä olevan pentujen hoitamiseen. Hän oli pitänyt muutaman kerran huolta muiden narttujen pennuista ja auttanut näiden emoa kasvatuksessa kuten muutkin paikalla olevat nartut, mutta omia pentuja hänellä ei ole koskaan ollut. Ehkä ensi keväänä olisi jo aika.

Vai ei hänellä vielä ole ollut omia pentuja. Usva nousi ylös ja alkoi jälleen mittailla katseellaan naarasta ja kiertämään ympäri tätä nuuhkien. Usva kelpuuttaisi ehdottomasti tämän petujensa emoksi. Roihu näytti terveeltä ja nuorelta, hyvinvoivalta sudelta, joka varmasti osaisi huolehtia jälkeläisistään mallikkaasti. Usva pysähtyi haistelemaan Roihun kaulaa ja kaulusta. "Ei hassumpaa." uros totesi itsekseen ja heilautteli häntäänsä korkealla. Sitten hän peruutti muutaman askeleen, laski kuonon rintaansa vasten korvien noustessa täysin pystyyn päälaelle. Häntä halkoi ilmaa korkealla. Usva oli tyytyväinen Ovelan päätökseen ottaa Roihu laumaan.

"En yhtään ihmettele, että johtajani otti sinut laumaansa." Usva jatkoi pienen tuijottelun jälkeen. Hän tunsi vetovoimaa Roihua kohtaan. Naaras oli mielenkiintoinen ja herätti uteliaisuutta valkeaturkissa. Ovelalla todellakin oli hyvä päättelykyky hyväksyä erinomaisia susia laumaansa.

Kehut ja ainakin useimpien laumalaisten kohteliaat eleet suorastaan hämmästyttivät Roihua. Eihän heillä toisaalta ollut mitään suurempaa syytä vihoitella nartulle, mutta hän oli odottanut paljon enemmän alistamista, aivan kuten se yksi Ovelan tyttäristä oli tehnyt. Hän oli kyllä näyttänyt, kumpi heistä kahdesta olikaan alfan tytär ja korkeammalla lauman sisäisessä hierarkiassa.
Mutta eipä Roihu voinut valittaakaan. Hän oli hämmästynyt, mutta hyvillään lämpimästä vastaanotosta.

"Mukavaa kuulla, että mielestäsi kelpaan laumaanne", Roihu vastasi nöyrällä äänellä. Se tunsi kuitenkin olonsa rauhalliseksi, vaikka ei yrittänytkään saada katsekontaktia aikaan. Naaras ei halunnut, että beta turhaan luulisi hänen yrittävän dominoida. Vaikka Roihulla olikin pieni kipinä päästä joku päivä jopa alfaksi asti (hän ei kuitenkaan uskonut niin koskaan käyvän), ei hän silti halunnut vaarantaa asemaansa laumassa turhan niskoittelun vuoksi.
"Olisi hienoa auttaa laumaa kaikin mahdollisin tavoin tulevaisuudessa. Olen kuullut siitä toisesta laumasta ja heidän alfastaan, Viimasta, ja haluan tehdä kaikkeni, että he eivät vie alueitamme", hän lisäsi vielä itsevarmemmin.

Usva letkautti korvaansa ja urahteli lempeästi. Heillä ei olisi mitään hätää tai huolta Viiman laumasta. Talvi oli karistanut heikoimpia Viiman laumasta, joten Viimalla olisi kova työ saada edes laumaansa varteenotettavia susia, jotka pystyisivät valtaaaan reviiriä. Ainakin Ovela oli Usvan antanut niin ymmärtää ja betahan luotti alfaansa täysin.

Uros oli tyytyväinen. Kaikki oli niin kuin pitikin. Valkeaturkkinen puski kuonollaan leikkisästi naaraan poskea ja urahti. "Ja aivan muutaman päivän sisällä, kaadamme ensimmäisen karibun. Johtajani ja minä annamme viimeiset kuolettavat raatelut. Se on perinne laumassamme, elämänjuhlaa." Usva murahteli innoissaan ja hypähti kömpelösti Roihun vierelle. "Josta tulikin mieleeni, että minun pitää mennä hoitamaan johtajani antamia velvollisuuksia." Uros lähti ravaamaan kohti Ovelan tuoksua, samalla väistellen viimevuotisten pentujen hyökähdyksiä.

((Lopettelen pelin tähän, jos alamme sitä karibunkaatopeliä pelaamaan :3))

Näytti kuin pieni hymyntapainen olisi ilmestynyt Roihun naamalle. Se mietti ensimmäistä metsästystä Ovelan lauman kanssa ja toivoi jo, että tuo päivä olisi pian. Paitsi että silloin saisi hyvää ja täyttävää ruokaa pitkästä aikaa, pääsisi hän myös kokeilemaan yhteistyötä laumalaisten kanssa.
Roihu ei sanonut mitään Usvan noustessa ja hävitessä pois pesien luota. Se katseli hetken aikaa betan perään ennen kuin nousi ylös ja venytteli raukeasti. Tyytyväisenä naaras asettui takaisin makoilemaan ja seurasi samalla nuorempien riehakasta leikkiä keskenään, miettien miten metsästys tulisi sujumaan.