Kauhu ((suoritettu))

((Sijainti voisi olla sisemmällä reviiriä. Viima on palaamassa rajapartiosta, mutta lumimyräkkä pääsi yllättämään.))

Hetkittäinen lumisade oli yltynyt oikeaksi myräkäksi. Ikihonkien puunlatvat taipuivat myrskytuulen tahtoon ja lunta tuiskasi niin, ettei kuonoaan pidemmälle tahtonut nähdä. Talvi oli jälleen näyttänyt kyntensä ja tämä vasta olisi alkua. Lumessa kahlasi mustaturkkinen susi. Mustaa turkkia tosin ei erottanut, sillä se oli aivan lumen ja kuuran peitossa. Viima etsi suojaisaa paikkaa yöllä alkaneelta myrskyltä. Päivä oli edennyt jo iltapäivään, mutta sitä ei tässä säässä osannut arvioida.

Rajapartio oli päättynyt ja Viima oli lähettänyt Kiteen jo ennalta takaisin, koska alfan mielestä tarvetta ei ollu kahdelle sudelle loppupartiosta. Epäonnekseen Viiman olisi itsensäkin pitänyt lähteä samaa matkaa. Suuren kaatunen kuusen juurakko antoi pienen suojan. Alfa kahlasi lumessa kohti tuota suojaisaa paikkaa levähtääkseen hetkeksi. Myrskytuuli toi kuitenkin mukanaan hajun, jota Viima ei olisi tahtonut haistaa tässä tilanteessa. Vieras susi.

Kauhu kahlasi lähes vatsaansa myöten lumessa. Myräkkä teki lumi dyynejä aukeille paikoille. Lumi oli toden teolla tehnyt tehtävänsä, talvi tekee tuloaan runsasta vauhtia. Kauhu teki kutsu huutoja Viimalle sen ääni oli yhä kantava kuin aikaisemmin päivällä mutta lumi pyry vei äänen kuuluvuuden heikommaksi. Kauu rämpi kohti hajua, mitä se kykeni vähäänkään pyryssä erottamaan. Se aisti että kyseessä olisi itse alfa. Kauhu myös totesi toisne olevan narttu. Se ei Kauhua haitannut toisaalta se luuli että Viimalla olisi puoliso joka odottaisi jossain syvemmällä. Eihän Kauhulla ollut mitään tietoa asiasta, se tiesi vain että aluella eleli kaksi laumaa.

Lumi tuiskutti minkä ehti ja näkyvyys oli todella huono. Kauhu pysähtyi jonkin matkan päähän Viimasta jäädäkseen odottamaan vastausta matalaan ulkvontaansa. Ulvonnallaan se ilmoitti olevansa alisuva tulokas. Sen ulvonnassa oli pieni värähdys jonka voisi käsittää lähestymis kysymykseksi. Kauhu siis pyysi ulvomallla llupaa lähestyä Viimaa.

Kauhun tahto oli kova, ja se halusi nyt tavata Viiman ja kretoa että haluaisi liittyä laumaan. Tosin Viima teksii oman ensivaikutelmansa Kauhun ja sen seurauksena Kauhu päättäisi liittyisikö vai poistuisiko oitis lauman alueelta. Ken tietää mitä herran päässä liikkuu.

Tuo vieraan suden haju vahvistui ja sen rinnalle kuului kumeaa ulvontaa myrskyn keskeltä. Kutsuvaa ulvontaa. Alfa havahtui käperryksistä ja nosti päänsä ylös. Lumi tuiskutti suoraan silmille ja naaras siristeli silmiään. Korvat tutkailivat tuota kutsuhuutoa. Ilmeisesti joku tahtoi päästä kontaktiin Viiman kanssa. Viima nousi ylös ja pudisteli enimpiä lumia turkistaan. Sitten se ulvaisi kimakan vastauksen, että susi voisi tulla mikäli asia olisi niin tärkeä. Mustaturkki jäi odottelemaan suden ilmestymistä, itse se ei suostunut lähteä etsien harhailemaan.

Lumimyräkkä alkoi hiljalleen laantumaan. Vihdoinkin. Hetki hetkeltä alkoi nähdä jo hieman pidemmälle. Mutta hetkittäiset pyrytuiskaukset vaikeuttivat vielä näkyvyyttä ajoittain.

Kauhun saadessaan vastauksen, se lähti astelemaan kohti Viimaa. Kauhu asteli varmoin akslein kohti alfaa, sse pysähtyi parin metrin päähän Viimasta ja kumarsi päänsä alas alistuakseen alfalle. Kauhun lähes tulkoon valkeat silmät kiiluivat lumen seassa joksenkin pelottavasti, mutta sen eleistä saattoi aistia että mitään vaaraa ei hänen osaltaan ollut.

KAuhu ei siis aikonut uhmata Viiman alfa titteliä vaan täysin hyvämielisesti kysyä paikkaa laumasta. Kauhun katse haki Viiman katsetta sillä Kauhu oli tottunut puhunmaan katse kontaktin kautta.

Kontaktin saatuaan Kauhu avasi suunsa ja kohensi hieman ryhtiään. " Sinä olet varmaankin tämän alueen alfa. " Kauhu kysäisi varmistaakseen etää saisi puhua suoraan alfalle. Varmistuksen saatuaan Kauhu nyökkäsi alistuvasti vetäen häntänsä koipien väliin. " Olsii kunnia saada liittyä laumaanne " Kauhua sanoi kuuluvalla ja matallal äänelän. Se tavallaan odotti ja luuli tietävänsä että Viima halusi tietää Kauhusta jotain enenkuin hyväksyisi tuota joukkoihinsa.

Kauhun etuina oli sen pitkä jänteisyys, sekä voimakas tahtoinen luonne. Kauhun kansssa pääsisi helposti pitkälle talven kera, se oli haka metsästyksessä sekä taistelu rintamalla. Sen vahva olemus ei jäänt kyllä pois kokonaisuudestakaan. Kookkaan ulkomuotonsa lisäksi sen viisas katse ja päättäväinen olemus saattoi tehdä helposti vaikutuksen.

Mustaturkki seisoi aloillaan ja huomasi, miten myräkän keskeltä taivalsi urossusi. Tuo uros otti kontaktia melko erikoisella ja rohkealla tavalla. Se tuijotti suoraan alfaa silmiin, mutta näytti silti alistuvalta. Mielenkiintoista. Viima tuijotti takaisin keltaisilla silmillään. Ennen kuin alfa ehti edes ymmärtää tuon uroksen perimmäistä syytä ottaa yhteyttä, se oli jo pyytämässä pääsyä laumaan. Suorasukainen ja jaarittelematon uros. Terveennäköinen ja melko jykevä. Mahtanee olla hyvä fyysisesti näin saalistusta ajatellen. Viima ynnäili mielessään samalla, kun lähestyi haistelemaan uroksen ominaishajuja turkista. Hiljalleen alfa kiersi Kauhun ja nuuski kyljet, hännäntyven ja kauluksen. Sitten se asettui takaisin Kauhun eteen.

"Ilmeisesti kuntosi on hyvä, kun tällaisessa myräkässä lähdit harhailemaan alueellemme siinä toivossa, että tapaisit juuri minut", Viima avasi viimein puheensa.

Kauhu seisoi täysin paikallaan alfan nuuskiessa itseään, se ei juurikaan hievahtanut se tiesi että näin oli tapana kun alelle eksyy uusi tulokas. Kauhun katse pysyi lujana ja itsetietoisena loppuun saakka. Viiman lausahtaessa lauseensa Kauhu nyökkäsi " Kyllä, kunotni on mainio eikä jaloissakaan ole moittimista. Olisin etsinyt sinua vaikka myräkkä olisi ollut pahempikin. Tiedän vain sen että tälläisellä talvella mikä näyttää olevan tulossa on tarvetta hyvälle saalistajalle. Takaan että jos laumassanne on tilaa kaltaiselleni sudelle, ette tule näkemään nälkää kun on aikani päästä metsästämään. En tarvitse mitään muuta kuin hyvän metsätsys kumppanin mukaan niin saalis on katettu. " Kauhu sanoi varman oloisena, se melkein jo pystyi kuvittelemaan miten kaataisi yhdessä toisen usden kanssa koko laumalle ruokaa.

Kauhun katse ole läpensä alistuva, mutta silti niin varman ja vahvan oloinen. Olihan Kauhulla joksenkin ikääkin, mutta eipä alfa itsekkään ollut sen nuorempi. Kauhulla oli laumaan pääsyn jlkeen myös muitakin haaveita, se kaipasi rinnalleen elinkumppania jota se ei ole kuuteen ikä vuoteensa vielä löytänyt, ei se kuitenkaan odottanut sen löytyvän heti laumaan päästyään, mutta haaveilla sopi aina. Kauhu katsoi Viimaa kuin odottaen jotain kysymyksiä tulevan.

Jos Kauhu olisi niin hyvä saalistaja kuin antoi vaikuttaa, Viimalla ei olisi epäilystäkään uroksen suhteen. Ruoka oli aina kortilla ja turhankin usein sudet joutuivat palaamaan saalistusreissuiltaan tyhjin hampain. Varsinkin talvisin. Hyviä saalistajia tarvittiin kipeästi. Varsinkin vara-organisoijia saalistusreissulle, jos alfa itse ei päässyt mukaan.

Mustaturkki pudisteli jälleen kerääntyneen lumen turkistaan. Myräkkä laantui laantumistaan, kunnes se vihdoin lopetti koko päivän mittaisen riepottelunsa ja haipui hennoksi lumisateeksi. Viimeisen vuorokauden aikana lunta oli tuiskannut runsaissa määrin. Naaraan vatsakarvat laahasivat puuterilumessa, kun Viima kahlasi lumessa suuntaan jossa pesäluolat olivat. Sitten se pysähtyi ja katsoi taaksensa ja haukahti kimeästi. "Tulehan, meillä on tilaa kaltaisellesi urokselle."

Turre pisti merkille lumipyryn loppumisen, ja se saattoi nähdä mustan alfan nyt jo paljno paremmin. Viima oli tyypillenen narttu rakenteeltaaan, ainakin Kauhun mielestä.
Kauhu lipiasi huuliaan Viiman kehottaessa että laumassa olisi tilaa Kauhulle.

" Kiitos, et tule katumaan valintaasi. " Kauhu totesi ja lähti kävelemään Viiman perässä kohti pesäluolia.

( Pahoittelen rooli jää tosi lyhyeksi, kuume ja flunssa iskivät ja panivat minut sängyn pohjaan. )