Eksyksissä (loppunut)

[ Mex med Turre, ainakin. ]

"Yritähän saada kiinni!" Kelmi haukahti innoissaan ja kirmasi kömpelösti eteenpäin lumihangessa. Takana korkeasti astellen aikuinen narttu, Tähkä, vaikutti hieman epävarmalta. Hän seurasi pennun telmimistä hangessa ja piti huolen siitä, että he eivät astuneet luvattomille alueilla - täällä kun haisi vahvasti vieraat sudet, eikä Tähkä pitänyt siitä.
Kaksikko oli saapunut laaksoon vasta sinä päivänä, hetki sitten. He olivat kierrelleet alueella jonkin aikaa ja Tähkä ei voinut kuin hämmästellä Kelmin energiaa, joka ei tuntunut loppuvan. Myrskyn keskellä nuori uros oli jo vaikuttanut väsyneeltä, mutta kun he olivat päässeet tänne, oli pentuun ilmestynyt taas energiaa kuin ihmeen kaupalla. Pakko Tähkänkin oli myöntää, että hän oli saanut lisää voimaa tästä paikasta: alueella vaikutti rauhalliselta vieraita hajuja lukuunottamatta, ja sää oli mukava verrattuna äskeiseen myrskyyn. Päivä oli laskeutumassa illaksi, mutta onneksi ei tuullut tai satanut lunta enää.

Kelmi näytti juoksevan liian lähelle aluetta, jossa vieraiden susien hajut voimistuivat entisestään. "Kelmi, tule takaisin!" Tähkä ulvahti ja juoksi parilla nopealla ja pitkällä askeleella sukulaisensa kiinni. Hän nappasi epävarmasti Kelmin korvasta kiinni hellästi, jotta saisi toisen pysähtymään. Vaikka Tähkä yritti näyttää itsevarmalta, häntä todellisuudessa pelotti ja arvelutti alue; hän ei tiennyt, mitä heidän olisi pitänyt tehdä seuraavaksi.

Turre joka asteli rajoilla yhä Haukkaa etsien. Se kuitenkin haki uusia tuttavuuksia mielellään se huomasi kuitenkin pian että aluella oli enemmän kuin yksi tutnematon tuoksu. Ja pian näkö etäisyyteenkin asti tuli kuva yhdestä aikuisesta ja pennusta.

Turre suuntasi kohti kaksikkoa todeten että olivat uusia laumattomia sillä mitään Viiman taikka Ovelan tuoksua ei kantautunut hukan kuonoon.

----------------------------

Rajoja kierteli myös kookkaan kokoinen nartut HEtki. Se tarkasteli Ovelan rajoja itsekseen ja kappas vain pian se huomasi kolme muuta hukkaa ja suuntasi oitis muristen kohti. Hetki tiesi että kolmikko ei ollut ovelan aluella mutta liian lähelle hetkelle. Viiru kuono mulkoili kolmikkoa vihaisesti " Mitä teette täällä kuljette liian lähellä rajoaj " Se ärähti välittämättä siitä että että joukossa oli nuorenpi yksilö.

----

Turre huomasi pian ovelan laumaan kuuluvan HEtken. ja ampiasi juoksuun kohti kaksikkoa joka oli saapunut ilmeisestikkin hiljain laaksoon. " Kah pysy sinä omilla aluellasi niin mekin pysymme. eikö teillä oel muuta tekemistä kuin ahdistella meitä laumattomia. " Turre ärähti hetkelle joka ei sanonut mitään vaan mulkoili urosta. Turre käänsi katseens a Tähkään ja nuorukaiseen. " pahoittelen tämä tässä on joku yli innokas laumalainen. ja minä olen turre " Se sanoi ja käänsi pian katseens atakaisin Hetkeen.

Yhtäkkiä lähettyville ilmestynyt vieras narttu säikäytti sekä Tähkän että Kelmin. Jälkimmäinen heistä vain näytti selviävän säikähdyksestä varsin pian, ja koska narttu oli yllättyessään päästänyt pennusta irti, tämä hypähti hieman lähemmäs tuntematonta narttua. Hän heilutti häntäänsä hieman epävarmasti, luimisti korviaan ja yritti näyttää mahdollisimman harmittomalta. Toki Kelmikin oli huomannut nartun äänessä ja eleissä vihaa, eikä halunnut saada kookasta narttua itsensä kimppuun.
"Me vain--" Kelmi aloitti, mutta joutui keskeyttämään saman tien kertomuksensa. Tähkä oli napannut pentua hännästä kiinni, nykäissyt hänet taaksepäin ja samalla paikalle oli juossut tuntematon uros. Se säikäytti Tähkän vielä pahemmin ja edelleen harmissaan vikisevää Kelmiä perässään raahaten Tähkä perääntyi pari askelta. Hän ei halunnut ikävyyksiä näin pian.

Parin metrin päässä Turreksi itseään nimittävästä uroksesta Tähkä päästi Kelmin irti, mutta teki katseellaan varsin selväksi, että uroksen oli parempi pysytellä hänen vieressään.
"Kiitos", Tähkä vastasi epävarmasti. Hän vilkaisi narttua epäröiden ja luimisteli korviaan, näyttäen olevan selkeästi pahoillaan. "Ja anteeksi, jos loukkasimme laumasi rajoja", hän lisäsi sovittelevasti nartulle.

Kelmi sen sijaan istui haltioituneena aivan Tähkän etujalassa kiinni. Hän katsoi vuoron perään narttua ja urosta, selvästi ihaillen näiden sanoja ja tekoja.

HEtki mulkoili Turre minkä ehti kookas oli tuo hukka mutta ei HEtkeä moinen lannistunatu narttu kun oli huomattavasti toista nuorenpi. Hetki käänsi katseensa narttuun joka puhu. " katsokkin ettei tuo , tuo... No tuo tuossa lähesty liikaa reviriämme se saattaisi olla viimeinen matka " Hetki murahti sen oli trarkoitus nimitellä nuorukaista penikaksi mutta ei kyennyt sanomaan sitä.

-----

Turre katsoi yhä HEtkeen. " emme ole tulossa alueellenne " Turre sanoi ja katsahti kysyvästi tähkään. Ei Turre voinut tietää oliko kaksikko matkalla ovelan aluellee vai ei, mutta oletti näin. turre seisoi ylväänä oloisena kuten sillä oli tapana.

---

Hetki tuhahti " antaa olla, en minä jaksa teidän kanssanne kinastella. " Se sanoi ja heilautti häntäänsä ja astahti laumattomien puolelle. Hetki tietsi ettei sitä katsoittaisi hyvällä jos jäisi kiinni rysän päältä että oelskeli laumattomien kanssa.
Turre sen sijaan tarkkaili tilannetta koko ajan varuillaan. " nno kerran olemme tuosta kohtauksesta päässeet, Keitä te oletta " Turre kysyi katsoen jokaista omalla vuorollaan.

---

" Olen HEtki ja kuulun Ovelan laumaan. " narttu lausahti vasta kun kaksikko olisi esitellyt itsensä. Kaikille oli nähtävästi hyvin selvää että Turre oli Turre.

Mitä enemmän narttu puhui, sitä vähemmän Kelmi loppujen lopuksi piti hänestä. Sen sijaan nuoren uroksen mielenkiinnon kohde oli nyt Turre, joka vaikutti pennun silmissä vanhalta ja viisaalta sankarilta, jolla oli useastikin tapana puolustaa heikompia - vaikka Kelmi ei mieltäisikään itseään heikommaksi. Tähkä taas oli kaikinpuolin epävarma eikä enää edes peitellyt sitä, vaan katseli jonnekin aivan muualle ja mietti, voisivatko he Kelmin kanssa paeta paikalta joutumatta näiden kahden hampaisiin.

"Olemme Tähkä ja Kelmi, ja tulimme tänne vasta tänään", Tähkä selitti korvat aivan päätä pitkin luimussa. Kelmi istui pää ylhäällä, kieli ulkona roikkuen ja katseli Turrea lähes jumaloivasti. Pentu oli siinä iässä, että hän mielellään matki ja ihannoi kaikkia vanhempia susia.
"Emme tienneet, että täällä asuu jo joitakin laumoja.. Olemme pahoillamme häiriöstä", Tähkä jatkoi edelleen alistuvalla äänellä ja toivoi siten lepyttelevänsä Hetkeksi itseään nimittävää narttua. Hän ei pitänyt siitä, että toinen vihoitteli heille.

Kelmi nousi ketterästi seisomaan, vaikka siinä kohtaan hankea oli melkein pennun mahaan asti. Harmaa hukka vilkaisi Hetkeä tämän esitellessä itsensä ja hypähti sitten rohkeasti pari loikkaa lähemmäs Turrea, kurottautuen haistelemaan urosta jonkin matkan päästä. Tähkä nousi myös salamanopeasti seisomaan, mutta ei siksi, että olisi halunnut tutustua heti paremmin vieraisiin: hän oli pikemminkin huolissaan Kelmistä ja siitä, että tohelo pentu joutuisi jälleen vaikeuksiin. Tähkä ei kuitenkaan halunnut mennä liian lähelle Turrea ja Hetkeä, jotta nämä eivät hermostuisi ja tyytyi vain seisomaan jäykästi hieman Kelmin takana tarkkaillen pentua.

Hetken kasvoilta kaikkosi kiukku ihljalleen se oli lähes oma itsensä. Se katsoi pentua miellesään ihannoiden. Hetki rakasti pentuja ja toivoi josksu savan omiakin. " Meidän laumamme lisäksi täällä asuu Viiman lauma. " Hetki sanoi ja hiljenty sitten.
------
Turre sen sijaan hymillä tonotti istahtaessaan paikalle yhä valmiina puollsutamaan laumatonta kaksikkoa Hetkeltä jos tarve vaatisi. Turrella oli tapana auttaa kaikkia varsinkin heikonpaa osapuolta. Ehkä se johtui uroksen menneisyydestä. Ken tietää´?
Turrea ei lainkaan ähirinnyt että pikku pentu nuuskutti tuota se antoi toisen edetä itse eikä liikahtanutkaan lähemmäksi. " tämä suloinen otus on kenties sinun pentusi ? " Turre kysyi sitten

Hetken mainitessa vielä toisestakin laumasta Tähkä käänsi päänsä hitaasti nartun puoleen. Enää hän ei ollutkaan aivan varma, pitikö hän tätä laaksoa kovin hyvänä onnenpotkuna: kovin moni lauma samalla alueella hermostutti Tähkää ja ajatuksissaan hän nuolaisikin huuliaan pari kertaa.
"Ovatko laumanne.. kovin isoja?" Tähkä kysyi epäröiden Hetkeltä. Hän ei kehdannut katsoa toista suoraan kohti, vaan vältteli tämän katsetta ja lopulta tyytyikin kääntämään päänsä takaisin Kelmin puoleen.

"Minä en ole Tähkän pentu!" Kelmi itse ilmoitti varsin kuuluvalla äänellä. Kelmi piti Turresta ja astui reippaasti lähemmäs vajoten hankeen, mutta se ei pentua haitannut. Hän otti vielä muutaman askeleen lähemmäs, kunnes oli niin likellä, että kirsu melkein koski Turren etutassuun pennun haistellessa häntä uteliaana. Tähkä näytti hieman anteeksipyytävältä Kelmin takana.
"Hän on isäni viimeisimmästä pentueesta", Tähkä sanoi. Isästä puhuminen sai nartun kuitenkin hiljentymään varsin pian, sillä hän oli ollut Tähkälle tärkeä, mutta oli menehtynyt pari päivää aikaisemmin.
Tähkä ja Kelmi olivat siis sisaruksia, vaikka heidän emonsa olivatkin eri narttuja. Tähkä kuitenkin käyttäytyi Kelmiä kohtaan kuin tämä olisi ollut hänen pentunsa.

Hetki katsoi suoraan kohti tähkää " Meidän laumamme on noin parisen kymmenen jäsenen luokkaa, ja oletttavasti viima menee samoihin rajoihin. " Hetki totesi enenpää se tuskin kertoisi laumosita. Olihan Turrella kaikki tietoa laumosita van plussaa operaatio Haukan suhteen.
---

Turre laski kuononsa Kelmiä. " Aivan. " Turre lausahti huvittuneesti pentua katsoen tökäten tuota kuonollaan. Turre kun rakasti kaiken laisia pieniä hippiäisiä, olihan se ottanut Roiskeen pojakseen vaikka olikin jo puolisen vuotias. Tähkä vaikutti turresta melko mukavalta Kelmistä puhumattakaan. Hetkestä turre ei piitannut lainkaan silmällä pitäen kuitenkin arvaamatonta laumalaista. " aluella on myös Haukak joka kerää laumaansa jäseniä, mutta hänen suunnitelmansa saattavat käydä heikoksi. " Turre lausahti kuin vihjaten Hetkelle että voisi kertoa tämän Ovelalle.

---

Hetki käänsi oitis katseensa Turren. " Tämäpä mielenkiintoista. " Hetki totesi ja heilautti häntäänsä Hetkellä oli Ovella kerrottavaa ja kertoisikin sen pian.

Tähkä käännähti katsomaan Hetkeä epäuskoisena, ja lopulta rentoutui sen verran, että kykeni istumaan alas. Toisaalta hän olisi halunnut laumaan, sillä laumassa Tähkä saattoi tuntea olonsa turvalliseksi; mutta toisaalta, hyväksyttäisiinkö heitä? Eikä Tähkä halunnut vielä lyödä heidän tulevaisuuttaan lukkoon täällä, sillä narttu toivoi vielä löytävänsä ne sudet, jotka hänen synnyinlaumastaan olivat lähteneet heidän mukaan pois.

Kelmi ei jaksanut kiinnittää mitään huomiota Tähkän huolen aiheisiin, vaan keskittyi Turreen. Pieni häntä heilui vielä varovasti pennun haistellessa urosta ja kyykistyen hieman, kun aikuinen uros laski kuononsa ja tökkäsi pentua. Se sai tosin Kelmin vain innostumaan, ja iloisesti haukahtaen sudenalku hypähti kauemmas ja palasi pian takaisin tökkäämään Turren etutassua. Tähkä vilkaisi kumpaakaan sutta hieman hädissään Kelmin käytöksestä ja toivoi, että pentu osaisi käyttäytyä kunnolla.

Puhe jostain Haukasta ei oikeastaan kiinnittänyt juurikaan Tähkän huomiota. Hän ymmärsi vain sen, että jos huonosti kävisi, tällä alueella olisi pian enemmän susia valmiina häätäämään heidät pois.
"Kuka tämä Haukka on?" Tähkä kysyi varovaisesti Turrelta, vilkaisten nopeasti Hetkeä huuliaan nuolaisten.

HEtki toljotti Turre kysyvästi se oli aikeissa kysyä juuri samaa mitä Tähkä. Mutta sanaakaan snaomatta nartt näytti pysyvän paikallaan.

---

Turre haastoi Kelmin leikkiin tietenkin tuttuun rauhalliseen tapaansa. Se suorastaan rakasti pentujen kanssa telmimistä. " Haukka, hän on uutukaisia näillä main. Kulkee etsien itselleen liittolaista sekä jäseniä laumaansa. Muttam ikäli se otus luulee saavansa tilaa laumattomien aluelta minä puollustan sitä viimeiseenkin veri pisaraani. " turre sanoi leikin keskeltä mikäli Kelmi oli leikkiin lähtenyt.

---

Hetken silmät suorastaan pyörähtivät julmasti. Hetkelle tuo tieto tarkoitti välittömästi Ovelan luo menemistä. Ovelan kkuului tietää mitä laumattomien aluella tapahtui. Tai Hetken mielestä alfan täytyi. Hetki nousi pystyyn äkkinäisesti.
mutta katsahti vielä kolmikkoa joksenkin turhautuneesti " Pahoittelen aikaisenpaa käytöstä, mutta varoitan jokaista teitä pysykää poissa rajoilta niin saatte olla rauhassa " Hetki tokaisi osittain kilttiin sävyyn mutta kuitenkin varoittavasti.

---

Turre pysähtyi toviksi " HEtki, kerro myös alfallesi se että tämä Haukka etsii parhaillaan Viimaa ja on vailla liittolaista mikäli hän epäonnistui aikeissaan hän suuntaa varmasti teidän puoelleen. " Turre sanoi se teki tämän siksi että Ovela siais tietää missä mentiin sillä se oletti että Ovelakaan ei lähtisi mukaan. mistään ei tietnekään voinut olla varma. Pian turre jatkoi taas leikkiä Kelmin kanssa.

Pienen pennun iloinen haukahdusten sarja tuntui kaikuvan alueella. Kelmi pyrähti aina välillä Turrea karkuun, mutta lopulta kääntyi ympäri ja juoksi takaisin Turren luo härnäämään häntä. Hän piti vanhemman uroksen rauhallisesta, mutta leikkisästä luonteesta ja siitä, miten tämä suhtautui Kelmiin; Hetki sen sijaan vaikutti pennun silmissä vielä arveluttavalta, sillä hän kyllä muisti, miten narttu oli heihin suhtautunut aluksi. Vaikka Kelmi oli avoin pentu, ei hän silti unohtanut helpolla säikähtämistään ja sitä eivät puheet tai pieni asenteen muutos auttaneet muuttamaan.
Tähkä taas suhtautui Hetkeen jo hieman suopeammin, sillä toki hän ymmärsi, että laumalainen halusi puolustaa reviirinsä rajoja. Itseasiassa hän suhtautui aivan yhtä varauksella sekä Turreen että Hetkeen, vaikka Kelmi näyttikin viihtyvän uroksen seurassa hyvin. Saisi pentu telmiä itsensä sen verran väsyksiin, ettei jaksaisi enää sinä päivänä tassuaan nostaa. Loppupäivä sujuisi kenties rauhallisemmissa merkeissä.

Korvat höröllä Tähkä kuunteli kaksikon puheita ja oli jo unohtamassa Kelmin, joka leikkimielellä ärisi ja murisi Turrelle. Niin pienen pennun suusta se kuulosti melko säälittävältä, mutta asia ei näyttänyt pentua haittaavan.
"Emme tule enää häiritsemään rajojanne", Tähkä sanoi alistuvaan sävyyn Hetkelle. Hän ei osannut kommentoida Haukan suunnitelmiin mitään, sillä hän oli ymmällään aivan kaikesta, mitä täällä laaksossa sijaitsi. Hän ei ollut ehtinyt vielä sisäistää sitä kaikkea tietoa eikä siksi tiennyt täysin varmasti, miten täällä pitäisi käyttäytyä ja minne sai astua ilman, että vihainen susi juoksi paikalle.

"Hei! Miksi noin nyrpeä ilme?" Kelmi kysyi innokkaasti ja pyrähti Tähkän luo. Sieltä hän vilkaisi myös Hetkeä hieman varuillaan ja pentu oli kahden vaiheilla: hän olisi halunnut leikkiä myös tämän kanssa, mutta ei vielä luottanut narttuun siinä määrin, missä luotti Turreen. Epävarmasti Kelmi katsahti Hetkeen ja hyppeli sitten takaisin Turren luo, sillä Tähkäkään ei vaikuttanut olevansa leikkituulella.

Turre katsoi miten Kelmi pyrähti tähkän luo ja palasikin pian takaisin Turren luo. Turre jatkoi yhä leikkiä sillä sitä se jaksiais tehdä vaikak kuinka pitkään. Hetkestä Turre ei taas välittänyt vaikak ptiikin toista silmällä. Turre oli kerrottavansa kertonut ja aikoisi pitää lopun toistaiseksi omana tietonaan.

----
Hetki nytkähti omituisesti se ei tiennyt mitä olisi sanonut mutta heilautti sen sijaan häntäänsä. " Hyvä. Minä joudun kuitenkni poistumaan ennekuin rajalle saapuu muita. Ja täytyy etsiä Ovela " Hetki sanoi ja hiipelsi Ovelan maille kohti pesiä.
--

Hetken poistuttua Turre rentoutui täysin. " Ei noista laumaliaisita kannata välittää. en viitsinyt äsken mainita mutta minulla on muutaman laumatotman kanssa suunnitelma tuon Haukan suunnitelmien suhteen. Tarkoituksenamme on pitää laumattomien tila laumattomilla. Eli lyhyesti sanottuna puollustamme reviiriä lauman tavoin mutta vain itsemme takia. ja jokainen laumaton joka laumattomana haluaa elää on tervetullut mukaan. " Turre sanoi rauhallisena se ei halunnut pakottaa Tähkää ja Kelmiä mukaan saisivat siis itse valita mitä tekisivät. Turre oli valmis kertomaan lisää mikäli seo lisi tarpeen.

Oli hassua että turre keroti niinkin pian suunnitelmansa Tähkälle vaikak ei edes tiynnyt toisesta mitään.

Hetken lähdettyä pois Tähkä käänsi äskeistä hieman vapautuneemman oloisena päänsä Turren puoleen ja höristi uteliaana korviaan. Mitä tarkemmin Tähkä mietti asiaa, sitä enemmän hän oikeastaan huomasi pitävänsä tämän Haukan aikeista. Jos alueella oli jo kaksi suurta laumaa, voisivat ne laumat olla jo sen verran isokokoisia, että alfat eivät haluaisi lisää jäseniä niihin. Sen sijaan, jos Haukalla ei ollut vielä suurta laumaa, hän olisi kenties helpommin ottanut Tähkän ja Kelmin mukaan, ainakin väliaikaisesti. Laumattomana eläminen ei sopinut Tähkän luonteeseen, vaikka Kelmiä asia ei näyttänyt liiemmin häiritsevän.
Toisaalta taas Tähkä ei haluaisi sotkeutua tällaiseen kiistaan mukaan. Hän pysyi mieluummin puolueettomana, vaikka toki lauman tai edes parin muuden suden tuoma tuki ja turva olisivat hänelle kultaakin kalliimpia.

"Itseasiassa me emme ole alkujaan laumattomia, emmekä välittäisi edes viettää tällaista elämää kovin kauaa", Tähkä vastasi ystävällisesti. Kelmi oli innostuneena hyppelehtinyt jo kauemmas kaksikosta ja sukelteli nyt lumihankeen, kohottaen välillä lumisen kirsunsa ylös ja tarkkaillen kaksikon liikkeitä. Ilmeisesti pentu ajatteli saalistavansa aivan kuten oli nähnyt muutamien susien tekevän talvisin.
"Yksin liikkuminen on niin raskasta.." narttu jatkoi ja luimisti korviaan. Hän katseli Kelmin leikkejä ja toivoi, että tällaista elämää ei jatkuisi enää kovin kauaa.

Turre katsahit Tähkään nuossten kyyrystään ylös kun Kelmi oli poisutnut. " Luulen että Haukan lauma ei tule pysmään pitkänkään pystyssä. Suurin osa laumalaisista haluaa säilyttää Lauama alueen sellaisenaan. " Turre snaoi paihoittelevana. Ei se halunnut olal töytkeä mutta ei se voisi kertoa toiselle koko totuutta mitä oli suunniteilla. Sillä Haukan aikeet kaadettiin ennemmin tai myöhemmin. Mutta jos narttu kumppaneineen halusi kuulua laumaan ei Turre sitä estänyt.

" Jos haluatte kuulua laumaan, suosittelen jompaa kumpaa pää laumosita tämän Haukan sijaan. hänen kannatuksensa ei ole kovinkaan korkea, hänen laumaansa kuulun minä betana sekä kaksi muuta, en tietenkään kiellä sinua liittymästä meihin, mutta kovin turvalliseksi en laumaamme luokittelisi. M´Liian moni laumatotmista on Haukkaa vastaan. " Turre jatkoi ja käänsi hetkellisesti katseensa Kelimiin.

"Harmillista", Tähkä totesi totuudenmukaisesti Turren sanoihin ja istahti alas. Hän istui hieman kyyryssä, huonossa ryhdissä ja korvat edelleen luimussa. Kaksi suurempaa laumaa kuulostivat liian ... no, suurilta. Tähkä ei pitänyt siitä ajatuksesta, että hän joutuisi aloittamaan monien susien laumassa omegan paikalta ja kenties Kelmi kasvaisi silloin eroon hänestä. Tähkä kohteli pentua välillä kuin omaa jälkikasvuaan, vaikka olivathan he verisukulaisia - tosin isänsä, Petoksen, kautta.
Suurimmat laumat eivät siis ainakaan vielä tulisi kysymykseensä heidän kohdallaan, ellei mitään yllättävää sattuisi. Jos Haukallakaan ei ollut kovin suurta kannatusjoukkoja, pitäisi heidän ilmeisesti tyytyä elämään kahdestaan. Vielä Tähkä ei halunnut lähteä laaksosta pois harhailemaan ja etsimään sitä joukkoa, josta he olivat erkaantuneet. Se kuulosti tyhmänrohkealta.

Kelmi juoksi kompastellen Tähkän ja Turren luo risu suussaan, jonka oli jostain onnistunut löytämään. Hän jäi ärisemään härnäävästi melko lähelle Turrea ja vilkuili, josko vanhempi susi innostuisi leikistä.
"Meidän täytyy sitten keksiä jotain muuta", narttu jatkoi huolestuneella äänellä. Eniten häntä huolestutti Kelmin tulevaisuus, sillä hän ei tiennyt, kuinka turvallisen ja vakaan tulevaisuuden hän voisi pennulle taata. Siinä suhteessa lauma - tai pari muuta sutta - olisi parempi.

Turre kuunteli Tähkää tarkoin ja oli pahoillaan ettei kyennyt tarjoamaan toiselle hyvää mahdollisuutta. Toisalata se voisi viedä Tähkän ja Kelmin haukan luo jos kaksikko halusi. Tähkä voisi itse tehdä valintansa jäisikö vai ei. se kohentaisi Turren asemaa ja Haukan luottamusta turreen jos Turre veisi oitis Kaatjana jälkeen Haukalle toisenkin ehdokkaan.

" Mutta jos haluat niin voin viedä sinut haukan luo jos vain haluat tavata tämän nuorukaisen alfan. " Turre sanoi se ei voinut olal huomamatta sitä että Tähkä oli hieman huolissaan tilanteesta. Turre haluauis ilo mielin autta kaksikkoa selviytymään vaikka vain talven yli. Mutta se oli luvannut jo Surmalle ettäö voisi asustaa Turren pesällä ainakin talven yli, Surman lisäksi pesässä asuti myös puolisen vuotis Roiske. Kyse ei ollut siitä etteikö Turren kolossa olisi tilaa vielä kahdelle vaan kyse oli siitä että monet laumattomat saattaisivat ajatella että turre keräsi haaremia perustaakseen lauman haukan rinnalle joka Turrella ei ollut tarkoitus. Entisenä alfana se kuitenkin oli tottunut auttamaan muita ja pitämään huolta toisista. Oliko se hyvä vai huono piirre ?

Turre katsahti ärisvään Kelmiin ja kyyrityi pian toisen kanssa jälleen leikkimään. Turre kun jakosi yhä leikkiä iästään huolimatta nuoren KElmin kanssa. Turre nosti kuitenkiin pian katseensa Tähkään. " tuota mikäli et halua liittyä Ovelan tai Viiman laumaan taikka Haukan lauman voisin tarjota ainakni talven yli turvaa pesäkolostani. Siellä asuu Surma nimenen laumaton myös talven yli ja niin sanpotusti otto poikani Roiske, tilaa on kyllä ja pienellä joukolla saamme helposti kaadettua ruokaa koko viisikolle. " Turre sanoi toiselle ehdotuksena, se halusi että Tähkä ja Kelmi viihtyisivät laaksossa joko laumattomana tai sitten laumallisena senhän ne valitsisvivat itse. Turre kyykistyi jälleen Kelmin luo leikkimään kuitenkin kuunnellen jos Tähkällä olisi jotain sanottavaa.

Hiljaa Tähkä mietti Turren sanoja. Toisaalta, hän ei menettäisi mitään, vaikka tapaisikin tämän Haukan - kenties uros olisi ystävällinen ja ottaisi heidät ilomielin laumaan mukaan. Mutta jos he oleskelisivat Turren ja niiden kahden muun suden kanssa talven, heillä ei olisi mitään velvollisuuksia jäädä myös kevääksi kolmikon seuraan. Tähkä kuitenkin suhtautui edelleen pienoisella varauksella Turreen, vaikka uros oli jo osoittautunut auttavaiseksi ja ystävälliseksi sudeksi.

"Ehkä voisimme tavata Haukan ensin, mutta kiitos silti ehdotuksestasi", Tähkä vastasi jo selkeästi helpottuneemmalla äänensävyllä Turrelle. "Harkitsemme sitä."
Toisin kuin normaalisti, Kelmi oli tällä kertaa ollut kuulolla. Hän kohotti päänsä Turren ehdotuksen kohdalla, tiputti risun suustaan ja höristi korviaan uteliaana.
"Joo!" Kelmi huudahti innoissaan ja katsoi Turrea ihailevasti. "Minä haluan asua Turren kanssa", hän jatkoi vaativasti ja vilkaisi Tähkää kulmiensa alta, ennen kuin käänsi katseensa takaisin Turreen ja istahti hankeen.
"Millainen Roiske on?" pentu kysyi sitten uteliaana. Eniten häntä kiinnosti se, voisiko hän saada uusia leikkitovereita, jos he asuisivat talven yli Turren kanssa.

Turre nökytti Tähkälle, turre veisi kaksikon Haukan luo jos niin tahtoisivat. Kelmin puuttuessa asiaan Turre naurahti susimaisesti " Roiske on tällä hetkellä toipilas, mutta varsin vekkuli kaveri, luulen että voisitte tulla hyvin otimeen. " turre sanoi isämäiseen tyylinsä kuten sillä oli tapna. Turre hailautti hätnäänsä siirtäen katseensa Tähkään.

" Mikäli haluatte niin vien teidän ilo mielin Haukan luo. " turre sanoi. Vaikak turre oli Haukan beta se asusteli miellummin omissao loissaan tällä hetkellä yhdessä Roiskeen sekä Surman kanssa. Turrella ei ollut koommin mitään suurempia suunnitelmia lukuun ottamatta haukan aikeiden lopettamista, se ei kuitenkaan ouhunut tästä suunnitelmasta mitään Tähkälle, jos toinen kerran halusi tavata haukan. Sillä jos turre kertoisi liikaa saataisi Turre jäädä kiinni aikeistaan. toisaalta Turre ajatteli tällä hetkellä vain kaksikon parasta se halusi että toiset viihtyivät Ei kenekään mailla sellaisenaan kuin itse halusi. Jos haukan lauma sai enemmän kannttajia kuin vastustajia ei auttaisi kuin vastustajien joko liittyä laumoihin taikka jäädä kitumaan pienelle alueelle.

Kelmi vaikutti kaikinpuolin entistä innostuneemmalta Turren sanojen johdosta. Hän tuskin malttoi pysyä aloillaan, mutta koska aikuiset sudet eivät olleet menossa minnekään, pentu istui edelleen paikoillaan ja mietiskeli. Hän ei juurikaan ymmärtänyt, miksi Tähkä oli niin kovin huolissaan, sillä pennun käsitys elämästä oli vielä liian ruusuinen. Kelmi luotti sokeasti siihen, että Tähkä ja muut sudet hoitaisivat tilanteet aina niin, että heille ei kävisi mitään.
"Kiitos", Tähkä kiitteli vielä uudestaan häntäänsä pienesti heilauttaen. "Osaatko sanoa, kuinka pian se olisi mahdollista?"
Mielessään Tähkä mietti sitä, missä he viettäisivät ensi yön - tai ne usemmat yöt, riippuen siitä, milloin he törmäisivät Haukkaan. Turrehan oli tarjonnut heille omaa pesäkoloaan ja vaikka Tähkä ei vielä voinut sanoa luottavansa Turreen aivan täysin, ottaisi hän toki tarjouksen hyvillään vastaan jo pelkästään Kelminkin vuoksi. Tuskin ne kaksi muutakaan pesällä asustelevaa sutta osoittautuisivat kovin töykeiksi.

Turre mietti tovin mistä löytäisi Haukan nopeiten. Haukak toden näköisesti liikuskelisi missä tahansa laumattomien aluella jäseniä etsien. Oli vain ajan kysymys milloin Turrre sen löytäisi. " En osaa tarkaan ottaen snaoa kuinka pian, mutta niin pian kuin mahdollista, voitte siihen saakka majailla pesälläni yhdessä voimme saalistaa syötävääkin helposti. Haukka on varmasti täällä jossian mutta hänet täytyy vain etsiä hän kun on nuori ja nopea kulkemaan. " turre sanoi heilauttaen häntäänsä. Mitään taka ajatuksia hukalla ei ollut se halusi tarjota kaksikolle mahdollisuuden joko Haukan laumassa hetkellisesti tai sitten omassa pesässään talven yli. Tuisku siais itse valita jäisikö Haukan luo vai ei.

Turre kuitenkin aikoi pitää suunnitelmastaan kiinni se ei aikonut tuottaa pettymystä muihin laumattomiin joiden kanssa se oli jo mukana tuhoamisessa.
2
voimme lähteä vaikka heti etsiskelemään Haukkaa ja mikäli yö sattuu tulemaan niin voitte yöpyä pesässäni niin pitkään kuin on tarve. " Turre sanoi ja vilkaisi KElmiin, se olisi mielelään ottanut Kelmin kaltaisen ikiliikkujan pesälleen talven yli asumaan, eikä Tuiskussakaan ollut mitään vikaa.

"Se kuulostaa hyvältä. Kiitos avustasi", Tähkä vastasi ja astahti hieman levottomana eteenpäin. Hän tuskin malttoi odottaa Haukan tapaamista vaikkei tiennytkään, oliko se jännitys hyvää vai huonoa: pelottiko häntä ajatus siitä, että he sotkeutuisivat susien väliseen kiistaan vai toivoiko hän löytävänsä pienen susilauman, jonka kanssa he voisivat elää jonkin aikaa? Toisaalta myös Turre ja ne kaksi muuta sutta voisi laskea samankaltaiseksi pieneksi laumaksi, jonka kanssa voisi olla hyvä elää jonkin aikaa.
Juuri tämän takia Tähkä vihasi päätösten tekoa ja vastuunottamista. Hän ei osannut valita.

Kelmikin oli nopeasti pystyssä ja katseli Turrea häntäänsä heilutellen ja suu auki, selkeästi innoissaan. Hän halusi myös tavata Haukan, muttei samoista syistä kuin Tähkä; Kelmi vain oli utelias tuntemaan muita susia. Turren kanssa hän mieluummin asuisi, sillä uros oli osoittautunut jo mukavaksi sudeksi.
"Joko mennään?" pentu innostui ja hyppi Turren ja Tähkän ympärillä kuin pahainenkin kakara haukahdellen innoissaan. Kerran Kelmi humpsahti pehmeään hankeen astuessaan epähuomiossa harhaan, mutta pian luminen pentu oli jälleen pystyssä ja valmiina lähtöön.

Tähkä vilkaisi huliviliä lämpimästi, joskin selkeästi hieman epäröiden tätä kaikkea.

Turre heilautti häntäänsä " Ilo mielin minä teitä autan, minun puolestani voimme aloittaa etsimisen heti " turre sanoi ja katsoi kysyvästi Tähkään, sillä yksin omaan Kelmin valinta ei ollut hyödyksi Turrelle ,Turre oli jo huomannut että Kelmille molemmat vaihtoehdot näyttivät mielenkiintoiselta.

Turre siirtyisi matkaan kohti pesäänsä ja tarkkailen ympäristöä varmistaakseen jos Haukka olisi lähestyvillä, jossain välissä se jopa kutsuisi Haukkaa ulvomalla. Se halusi viedä kaksikon haukan luo sillä ne olivat sitä pyytäneet, Turrelle olisi kuitenkin suuri ilo ja hyöty jos kaksikko asustaisi Turren luona talven yli. Mutta se jäisi nähtäväksi kumman tien he valitsisivat. Turre tavallaan sääli Tähkän valintaa jos jäisivät Haukan luo sillä olihan jonkin moinen joukko tuhoamassa pienen lauman alkua kovaan tahtiin.

"Tehdään niin", Tähkäkin myöntyi. Mitä nopeammin he löytäisivät Haukan, sitä parempi. Niin he saisivat selville sen, olivatko he jäämässä pidemmäksi aikaa Turren kololle vai mitä he tekisivät talven yli.

Myöntävän vastauksen kuultuaan Kelmi lähti pomppimaan hangessa ja haukahteli vaativasti. "Minne me menemme, Turre?" Kelmi uteli urokselta ja näytti hetkeksi unohtaneen Tähkän. Se ei oikeastaan narttua haitannut, sillä niin hän saattoi vajota omiin ajatuksiinsa ja vain seurata kaksikkoa mietteissään.
"Miksi sinä et kuulu mihinkään laumaan, Turre?" pentu jatkoi mielenkiinnolla. Hän yritti astella Turren vieressä, mutta Kelmi ei kyennyt mitenkään niin pitkiin askeleihin ja siksi näytti melko typerältä harppoessaan haparoiden suuremman uroksen rinnalla. Kelmi joutui jo keskittymään siihen, miten ja mihin hän astuisi, jotta pysyisi kunnolla pystyssä. Siitä huolimatta hän katseli urosta suoraan ylöspäin ihailevasti ja odotti malttamattomana vastauksia Turrelta.

Turre astahteli aluksi pitkin askelin mutta huomatessaan että Kelmi yritti pysytellä sen rinnalla Turre hiljens i tahtiaan uhomattavasti täten kelmi kykeni pysymään vierellä. " Me etsimme Haukkaa, ja jos yö ehtii yllättää niin yvymme yön yli kolollani. " Turre sanoi ja katsoi alemmas Kelmiin isämäiseen tyylinsää kuten sillä oli tapana. Turren käyttäytyminen saattoi olla jolleikkin loukkavaa tietyllä tavalla, mutta Turrelal oli oma luonteensa eikä se aikonutkaan muuttaa sitä toisten takia.

Kelmin kysyessä miksi Turre ei kuulunut laumaan " Tavallaan minä kuulun tähän Haukna laumaan. " turre sanoi se kertoisi varmasti osan tarinasta Tähkälle jos se kysyisi. " mutta viihdyn mielummin omissa oloissani silloin kun minua ei tarvita lauma asioissa. " turre sanoi " Eli tavallaan olen laumaton mutta tavallaan en. " turre totesi. se ei oikein osannut selittää Kelmille tarkoin sanoin mistä oli kyse.

Parhaansa mukaan Kelmi yritti ymmärtää, mitä Turre hänelle puhui, mutta se oli melko hankalaa. Pennun maailmankuvaan ei vielä mahtunut ajatus siitä, että tavallaan toinen kuului laumaan, mutta toisaalta taas ei. Mietteissään, suoraan eteen katsellen Kelmi asteli korkein askelin hangessa ja yritti sulatella Turren puheita. Kauaa pentu ei kuitenkaan ehtinyt olla hiljaa, sillä tapansa mukaan hänellä oli jälleen paljon kysyttävää Turrelta.

"Miten sinusta on tullut noin rohkea?" pentu vaihtoi aihetta nopeasti ja selkeästi ihaillen. "Et pelännyt sitä toista narttua ollenkaan, vaikka Tähkäkin säikähti", Kelmi jatkoi uteliaasti. Olihan hänkin säikähtänyt, mutta toivoi vielä joskus olevansa yhtä rohkea ja iso kuin Turrekin oli. Toki hän piti Tähkästä ja välitti nartusta, mutta sen sijaan että hän olisi halunnut kasvaa Tähkän kaltaiseksi varovaiseksi laumaeläjäksi, hän halusi päätyä seikkailijaksi. Pienen pennun suuria haaveita, mutta niistä Kelmi yhä piti kiinni.

Tähkä kuunteli kaksikon puheita melko välinpitämättömästi. Hän mittaili tarkkaan Turrea ja halusi kyllä luottaa urokseen, mutta epäilys kalvoi taustalla, mikä harmitti narttua. Eivät he varmasti tulisi kahdestaan toimeen, mikäli hän ei kykenisi luottamaan kehenkään vieraaseen ollenkaan.