Liittyminen Ovelan Laumaan - Pyry

Elikkäs Pyry tänne! Ajankohtana harvinaisen kuiva huhtikuu.

Pyry kulki hitaasti kolmella tassullaan ja ihmetteli kuinka se oli päässyt laaksoon asti murtuneen etusen kanssa. Pyry oli uupunut matkan jälkeen ja päätti etsiä suojaa, pian uroksen nenään kuitenkin tulvi outo ja tuttu haju... "susi, varmaan jonkun lauman reviiri" Pyry totesi itsekseen ja lähti kulkemaan hitaasti, mutta varmasti rajoja myöten varoen astumasta sen sisälle.
Uros sai lisää voimia ajatellessaan että nyt voisi olla mahdollisuus päästä laumaan, sekä saisi suojan. Valko turkki koitti löytää jotain merkkejä lähellä olevasta sudesta.

Vaiti, jolle oli täysin uutta että se sai vaellella oman laumansa reviirin liepeitä, oli eksynyt sinä päivänä kauemmaksi kuin pitkiin aikoihin. Parin vuoden ajan sen elämä oli ollut pesillä istumista, laumalaisien valvomista ja pentujen hoitamista. Nyt pentuja hoitivat toiset sudet ja Vaitilla oli aikaa muistella, mitä se oli tehnyt ennen kuin isä oli antanut sille mahdollisuuden lisääntyä betan kanssa.

Kevät oli ollut tavallista kuivempi ja vaikkei sitä vielä voinut huomata kuin hiukan hitaammin nousevasta vihreästä ruohomatosta oli Vaiti pannut asian merkille. Toivottavasti kuivuudesta ei koituisi harmia laumalle ja pennuille. Roihun ja Ovelan pennut alkoivat olla jo melko isoja, tosin, eikä Vaiti ollut varma oliko Roihu tiineenä.

Omiin ajatuksiinsa uppoutuneena iso, vaalea susinaaras jatkoi jolkotteluaan, haistellen vanhoja hajujälkiä ja vahvistaen niitä silloin tällöin.

Hetken kuljettuaan Pyry haistoi tuoreen suden jäljen ja lähti seuraamaan sitä.
Pian uroksen näkö piiriin tuli toinen susi ja Pyry haukahti varovaisen tervehdyksen "hei, kuka olet? Minä olen Pyry" uros ei ollut varma miten pitäisi toimia toisen suden lauman alueen rajamailla ja oli siksi varovainen toimissaan. Pyryn asenne oli utelias, mutta silti hieman alistuva ja sen korvat oli uteliaasti höröllään. Valko turkin häntä heilui hieman ja sen ruskeat silmät tarkailivat toista.

//lyhyt :(//

Vaiti pysähtyi kuin seinään kuullessaan haukahduksen. Aluksi se oletti törmänneensä toiseen rajavartiopuuhissa olevaan, mutta tuulen puhaltaessa vieraan tuoksua nartun sieraimiin se tajusi, etä kyseessä oli vieras yksilö. Vieras yksilö ihan heidän laumansa rajoilla. Vaiti nosti häntänsä korkealle ja tuijotti tulijaa karvat pystyssä ja jäykkänä. Se oli suuri susi ja toinen liikkeistään päätellen loukkaantunut. Vaiti voisi ajaa sen helposti tiehensä, mikäli se osoittautuisi vaaralliseksi.

Vieras susi tervehti ja esittäytyi varovasti Pyryksi. Vaiti astui askelen edemmäksi: "Mitä sinä teet meidän alueellamme? Nämä maat kuuluvat Sysimetsän laumalle."

Pyry katsoi toista varoen ja sen häntä heilui matalalla rauhoittavasti. Kun toinen otti askeleen läheemmäs Pyry pysyi vain paikallaan ettei näyttäisi ihan heikolta ja pelkurilta toisen silmissä. "minä täällä" Pyry aloitti ja mietti * Sysimetsän lauma kuulostaa uljaalta ja hyvältä paikalta* "niin minä etsin vain laumaa missä olisi hyvä johtaja esim tämän lauman johtaja, olen kuullut jotain Hänestä ja päättänyt sen olevan hyvä Johtaja, siis Ovela hän on varmasti hyvä johtamaan" Pyry kertoi aikeistaan liittyä itsevarmasti ja rauhallisesti. Pyryn korvat olivat hieman luimussa ja se koitti pitää matalaa profiilia.

Vaiti lakkasi pörhistelemästä turkkiaan vieraan uroksen esittäytyessä vielä kertaalleen ja selvittäessä rajoille eksymisensä syytä. Vaiti kuunteli hiljaa, kunnes näytti vähäsen rentoutuvan. Se höristeli korviaan uteliaana tulokasta kohti ja arvioi sitä katseellaan.

"Ovela on oiva alfa, mutta sen ovat huomanneet monet ennen sinuakin. Laumassamme on paljon susia. Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisit itse sopiva osaksi sitä?"

Pyry oli iloinen kun toinen rauhoittui ja se kohensi ryhtiä, mutta korvat olivat vieläkin luimussa alistuvasti se ei halunnut antaa huonoa ensi vaikutelmaa. Pyry ei kuitenkaan ollut pelokkaan näköinen se vain oli varovainen.

"niin no minä olen nuori, mutta jonkin verran kokenu, kuten tämä koipeni ja olen minä muutenkin kokenut kaiken näköistä. Minä olen luotettava ja valmis taistelemaan, vaikka koipeni onkin huono" Pyry kertoi totuuden mukaisesti ja itse varmasti. Pyryn korvat höristyivät jo ja siitä saatoi nähdä että Pyry ei ollut luovuttanut vaikka sen etunen olikin murtunut taistelussa.

Loukkaantunut susi vakuutti olevansa pystyvä susi monessakin suhteessa. Taisteluunkin siitä olisi, vaikka sen jalka oli huono. Vaiti tiesi vain yhden suden, joka oli selvinnyt elämässään erinomaisesti vahingoittuneen etujalan kanssa. Se yksi susi sattui kuitenkin olemaan Ovela. Ehkä tämä uros olisi poikkeuksellinen ja pärjäisi, vaikka jalka vaikuttikin huonolta. Ehkäpä pärjäisi vielä oikein hyvinkin, kuka tietää.

"Missä sinä loukkasit jalkasi?" vaiti uteli ja tuli vähän lähemmäksi. Toinen ei näyttänyt olevan aikeissa uhmata nartun valta-asemaa, joten Vaitillakaan ei ollut syytä isotella. Se oli lempeä susi, joka mieluummin sopi kuin riiteli. Ellei sitten ollut kyse Varmasta. Siskonsa kanssa se oli aina kiskonut haaskaa eri suuntiin, kuten tavattiin sanoa.

Pyry oli sanansa mittainen ja vaikka ei aina voisi tehdä paljoa se tekisi sen mitä voi, siitä se aikoi pitää kiinni kaikin voimin. Pyry ei tiennyt paljoakaan Ovelasta, mutta uskoi tämän olevan hyvä ja vahva johtaja. Pyry aikoisi palvella Ovelaa kunniaalisesti ja luotettavasti, Pyry oli aina ollut uskollinen susi.

Kun Vaiti uteli sen jalasta ja tuli lähemmäs uros ei ottanyt askeltakaan mihinkään suuntaan, se antoi toisen päättää heidän etäisyyden. "tapellessa minä jalkani mursin" Pyry vastasi toiselle ystävällisesti ja rauhallisesti, uros oli vain tavalliseen pataansa puollustanut narttuja tai tässä tapauksessa narttua, koska Pyry piti niitä erityisen tärkeinä.
Pyry oli saman kaltainen koska yritti enemmän sopua kuin riitaa, riita on turhaa, mutta silloin kun joku hyökkää pitää puollustaa! Pyry ajattelee usein hieman pitemmälle ja nytkin se oli vain haaveillut kesästä jonka se jo luuli menettäneen kun jalkansa mursi. Uros tiesi ettei tällä etusella juostaisi vähiin aikoihin ja saalista ei tulisi varmaan ollenkaan, joten se luuli loppunsa olevan lähellä tosin jos se pääsisi laumaan sen henki voisi säästyä.

Vaiti höristi vähän korviaan toisen puhuessa tappelusta.

"Miksi sinä taistelit?" se uteli tasaisella äänellä. Isä ei halunnut laumaan rauhanrikkojia ja taisteluihin taipuvainen uros tuskin saisi edes mahdollisuutta Ovelalta. Vaiti katsoi asiakseen varmistaa, ettei esittelisi johtajalle aivan ketä tahansa.

//anteeksi hirmuisesti kesto en ollut huomannut viestiä :( //

"ai miksi? No siksi, että minä en halunnut kuolla ja puollustin itseäni ja toista narttua" Pyry sanoi tyynesti ja ystävällisesti. Pyry antoi katseensa kiertää toisessa ja koitti poimia sen ominais hajuja kirstuunsa, painaen sen mieleensä. Pyry rakasti rauhaa ja siksi se vältti taisteluja, mutta joskus oli pakko taistella ja varsinkin puollustaa.
Pyry laski katseensa alas ja uppoutui hetkeksi omiin maailmoihinsa, se ajateli miten sen elämä voisikaan parantua jos se nyt pääsisi laumaan ja sitten se saisi kokea kesän kaiken kauneuden.
Pian valkoturkkinen uros nosti iloisen katseensa ylös taas Vaitiin ja sen katse kirteli jälleen toisessa.

Uros selvitti taistelleensa, koska sen oli täytynyt puolustaa itseään ja narttua. Vaiti katseli ympärilleen vaistonvaraisesti, vaikka olisihan se nartun varmasti jo nähnyt, mikäli sellainen oli jossain lähettyvillä. Tyhjää oli. Vain tämä loukkaantunut uros, joka halusi osaksi hänen isänsä laumaa.

Vaiti piti oikeastaan melkoisen vaikuttavana, että susiuros oli puolustanut toista sutta, joka ei kuulunut edes sen ryhmään. Vaiti olisi ehkä itsekin tehnyt niin, mutta suurin osa susista olisi vain jolkottanut tiehensä. Tässä uroksessa oli jitain erityistä. Mutta näkisikö johtajakin sen?

"Onko sinun levättävä?" Vaiti kysyi ja kiersi uroksen kerran ympäri. Sen häntä heilahteli ylhäällä, mutta olemus oli rauhallinen.

Pyry antoi toisen kiertää itseään, se pysyi rauhallisena ja piti matalaa profiilia. Se ei kuitenkaan halunnut antaa heikkousken merkkejä joten se piti äänen sävynsä varman oloisena, sen olemus oli silti alistuva ja rauhaisa.

Pyry kuunteli toisen sanat ja vastasi " se olisi mukavaa, mutta ei pakollista." Se sanoi tyynesti ja sen häntä heilu matalalla merkiksi kunnioituksesta ja alistumisesta, vaikka Pyry ei tiennyt toisen asemaa se aistisen ja se kunnioitti narttua muutenkin.
Pyry toivoi saavansa johtajaankin vaikutuksen vaikka se ei tiennyt oliko se saanut edes tähän narttuun.

Uros heilutti häntäänsä alhaalla ja sanoi haluavansa levätä, mutta että pärjäisi ilmankin. Vaiti arvosti sellaista sisukkuutta, joten se istahti vielä hetken kierreltyään paikalleen ja käänsi päänsä. Eleillään se yritti kertoa toiselle sudelle, ettei tällä ollut mitään syytä huoleen niin kauan, kun pysyttiin rauhallisina. Mikäli muita susia tulisi, Vaiti hoitaisi asiat niiden kanssa. Narttu ei kuitenkaan haistanut yhtäkään laumanjäsenistään näillä main. Ei edes Louskua, jonka tuoksun se oli haistanut usein rajojen lähettyvillä.

Päätellen siitä, ettei urosta näkynyt pesilläkään, oli nuori susi varmasti lähtenyt etsimään omaa onneaan. Vaiti toivoi sille kaikkea hyvää.

Kun sudet olivat levänneet hetkisen käänsi Vaiti taas katseensa Pyryyn ja hymyili sille susimaista, lämmintä hymyä. Kieli roikkui pitkällä ja narttu vaikutti muutenkin rauhalliselta. "Joko olet valmis?"

Pyry näki toisen eleet ja kävi hetkeksi makaamaan, sen korvat liikkuivat hieman hermostuneesti edes takaisin. Pyry oli koko ajan valmis jos joku tulisi ja sen pitäisi lähteä paikalta, joten jos sen pitäisi lähteä ja rivakkaan olisi se valmis. Pyry laski päänsä etusten väliin ja sulki pieneksi hetkeksi silmänsä.

Kun Vaiti kysyi siltä oliko se valmis, valko turkki nousi istumaan ja vänytteli hieman nousteessaan ylös, sitten se vastasi "kyllä" Pyryn ääni oli virkeämpi ja itse varmempi, mutta silti se piti matalaa profiilia ettei Vaiti tuntisi Pyryn isottelevan sille. Uros nosti päätään hieman ja otti kunnon ryhdin, sen häntä heilui rauhallisesti alhaalla sen odottaessa toisen tekevän lähtö aloitteen.

Tulokas oli valmis. Vaiti heilautti häntäänsä sille ja lähti johtamaan kulkua syvemmälle lauman reviirille. Ne ohittivat rajamerkkinä toimivan kivikon, sivuuttivat pusikkomaat ja kiipesivät monen kukkulan ylitse. Kauempana kohoava tumma metsä näkyi yhä vain lähempänä. Kun oli kävelty tovi jos toinenkin, Vaiti pysähtyi ja ulkoi. Sen ääni kiiri hiljaisuudessa pitkälle eikä kulunut aikaakaan, kun siihen vastattiin. Ensin yksi matala ulvahdus, sitten toinen, sitten tusina lisää. Sysimetsän lauma oli suuri ja se oli kuullut kutsun.

"Johtaja on tulossa", Vaiti totesi ja lipaisi huuliaan. Kauempana metsän reunassa näkyi liikehdintää. Paikalla oli ilmeisesti useampi susi, mutta vain muutama oli tulossa lähemmäksi. Niistä keskimmäinen näytti huomattavasti muita suuremmalta ja ontui lievästi.

Pyry seurasi parhaansa mukaan kolmen käpälän avulla ja pystyi olemaan Vaitin mukana ilman että toisen piti odotella urosta. Pyry katseli samalla hieman ympärilleen ja tutki samalla lauman reviiriä silmillään.
Kun Vaiti pysähtyi niin pysähtyi myös valko turkki, se odotti ja nyökkäsi toiselle kun tämä sanoi johtajan olevan tulossa. Pyry näki muutaman suden ja keskimmäinen taisi olla itse Ovela. Kun suden tulivat lähemmäs pyry näytti kunnioitustaan ja alistumistaan alfalle, se halusi antaa hyvän ensi vaikutelman. Pyry kuitenkin oli itse varma, mutta nyt se ei halunnut suututtaa Ovelaa mitenkään.
Pyryn korvat olivat luimussa ja häntä heilui matalalla, pääkin roikkui alempana kuin alfan tai tämän seuralaisten.

Kuten Pyry arvelikin, oli keskimmäinen susista tosiaan Ovela. Se oli muita susia selvästi kookkaampi, arvokkaasti harmaantunut ja elämän kolhima uros, joka korkeasta iästään huolimatta nautti edelleen laumansa syvää kunnioitusta. Vaitikin heilutti häntäänsä matalalla Pyryn lailla osoittaakseen, ettei johtajasta ollut epäilystäkään. Ovelan huomio ei kuitenkaan ollut tällä kertaa Vaitissa, vaan uudessa tulokkaassa. Myös muut sudet tuijottivat sitä ja osa murahteli tietämättä, kuinka Vaitin seurassa saapuneeseen muukalaiseen tuli suhtautua.

Oli selvää, että Pyryn oletettiin tekevän ensimmäinen siirto.

Pyry katsoi muita varovasti josta osa hieman murahteli, pian kuitenkin Pyry aukaisi suunsa "Sinä varmaan olet arvon Ovela" Pyry sanoi katsoessaan Ovelaa ja jatkoi sitten "minä olen Pyry ja olisin halukas laumaanne" Pyryn häntä heilui matalalla ja sen korvat olivat luimussa, se koitti saada muut rauhoittumaan jotta voisi jatkaa arvokkaasti ja hitusen itse varmemmin, mutta kunnioittaen ja hieman alistuen tietenkin.

Vaiti siirtyi pian muiden susien joukkoon. Niiden eleistä näki, että narttu oli korkealla arvossa. Sen suosio ei kuitenkaan vielä taannut Pyryn pääsyä lauman jäseneksi, vaan uroksen tuli vakuuttaa johtaja itse. Sitä Pyry yritti tehdäkin, ja Ovela kuunteli sen sanat viimeistä myöden. Uroksen häntä sojotti edelleen ylhäällä, mutta se ei yhtynyt laumalaistensa murinaan. Pian nämäkin hiljenivät kuuntelemaan, kuinka tulokkaalle kävisi.

"Sinä näytät vakuuttaneen minun tyttäreni", Ovela totesi ja kurotti nuuhkimaan laumaansa pyrkivää urosta. Katse harhaili kipeään etujalkaan. "Missä sinä loukkasit tassusi?"

Pyry odotti alfan puhuessa ja vastasi sitten pitäen matalan profiilin yllä "No olin juttelemassa erään nartun kanssa ja sitten paikalla tuli tappelu pukari ja uhkasi tappaa meidät. Minä en antanut sen rauhallisemman sekaantua vaan puollustin häntä ja sitten se tappelu pukari mursi koipeni" Pyry kertoi nyt lyhennetyn version tapahtuneesta, valko turkkinen uros kunnioitti narttuja, muttei kuitenkaan palvonut niitä. Se katsoi susi porukkaa jotka seisoivat sen edessä, nyt sen pitäisi olla varovainen ettei saisi ketään kimpuunsa ja vaikkei pääsisikään laumaan lähtisi se itse reviiriltä.

Ovela kuunteli sepustuksen samalla nuuhkien tulokkaan tuoksua. Lopulta se perääntyi muutaman askelen ja jäi katselemaan Pyryä arvioiden. Murtunut etutassu oli paha asia, mikäli halusi liittyä laumaan. Ovela ei kaivannut ketään hidastamaan vauhtia eikä loisimaan lauman siivellä. Toisaalta taas... uros vilkaisi omaa, vääntynyttä jalkaansa.

Ilman laumaansa se ei olisi koskaan selvinnyt vammastaan. Lauman avulla vahvasta alfasta oli vamman myötä tullut vielä vahvempi.

Nostettuaan katseensa Pyryyn alfa tuijotti sitä vielä hetken, kunnes kääntyi ympäri. Sanaakaan sanomatta se perääntyi takaisin kohti metsää, jättäen tulokkaan uuden laumansa nuuhkittavaksi. Vaiti vilkaisi Pyryyn hyväntuulisesti ennen kuin seurasi isäänsä. Tästä tilanteesta Pyryn tuli selvitä omillaan. Se oli nyt omega laakson alueen suurimmassa laumassa.

Maailma oli sille avoinna.

Pyryn katse kaartui maahan sen omiin koipiin ja se vaipui mietteihinsä hetkeksi, sitten se katsoi kun Ovela kääntyi pois ja palasi metsään päin sanaakaan sanomatta. Uros katsoi varovasti jokaista sen laumalaista, kunnes näki Vaitin hyvän tuulisen katseen ja se alkoi ymmärtää. Se heilautti häntäänsä muille susille, sen suupielille tuli pieni susi mainen hymy se oli iloinen. Valko turkille ei asema nyt ollut tärkeä se halusi vain elää vaikka syrjittynä, kunhan saisi suojaa siksi aikaa että tervehtyisi. Pyry ei kuitenkaan halunnut olla riesa ja auttaisi jos voisi. Pyry pystyisi helposti alistumaan lauman omegaksi, sen nöyrän luonteen takia

((Tämä taisi olla tässä. Kiitos pelistä!))