Liittyminen Ovelan laumaan - Nuoska

(Eli Karrrrrrrrma Nuoskallaan tänne siis. Ajankohta on heinäkuun loppu ja saat itse päättää säät ja jonkun paikan rajoilta.)

: Here we come :


Harmaaturkkinen susiuros asteli saalistusmaiden laitamilla. Oli kolea ilta, vähän väliä satoi hiukan. Sää oli hiukan poikkeava normaalista, helteisestä heinäkuusta. Lisäksi aurinko oli peittynyt harmaiden pilvien taa. Pian saattaisi sataa kovempaakin.
Nuoska jolkotteli kaikessa rauhassa matalan kasvuston joukossa ja välillä pysähtyi haistelemaan maaperää. Pienet sadekuurot olivat hiukan sekoittaneet hajujälkiä, joista suurinosa kuului susille, Ovelan lauman susille. Liikkuihan Nuoska kyseisen lauman reviirin rajoilla. Sen vuoksi uros olikin koko ajan valppaana ja varuillaan. Susiuroksen aikeena oli päästä lauman johdon juttusille ja näyttää, että olisi tarpeeksi hyvä liittymään laumaan. Nuoska halusi elämäänsä jotakin ja se oli kyllästynyt yksinäisyyteen. Lisäksi se oli jo jonkin aikaa viettänyt aikaa laaksossa ja kovin mieltynyt maisemaan sekä ympäristöön. Se viihtyi alueilla, mutta laumaan se halusi.
Jonkin aikaa käveltyään hitaammin, joudutti Nuoska askeleitaan. Se pörhisti turkkiaan ja vingahti mietteliäänä. Juostessaan tasaista vauhtia eteenpäin se katseli ympärilleen. Päästyään mielestään sopivalle paikalle, susi pysähtyi ja haistoi ilmaa.
Ja aivan kuten se oli ajatellutkin - tuoksu. Toisen suden, joka olisi lähistöllä. Toinen saattoi olla Ovelan lauman jäseniä, mikä oli enemmän kuin mahdollista. Toista kutsuakseen ja ilmoittaakseen olevansa siellä missä nyt oli, ulvahti Nuoska kuuluvalla äänellä.