Hierarkiasta ja vähän muustakin (loppunut)

Ovelan lauman pesäluolat oli kaivettu maahan, yhden kaatuneen puun juurakon alle. Siellä täällä maan alla ristesi juuri jos toinenkin, ja käytävät olivat matalia ja pölyisiä. Pentujen ja muiden susien tuoksu tuntui vahvana. Päällepäin hyvin pieneltä vaikuttanut pesä oli todellisuudessa monimutkainen pesäverkosto. Siellä oli kolme suurempaa onkaloa, joista jossakin pennut aina olivat. Nyt ne olivat kaikista takimmaisessa ja lämpimimmässä onkalossa. Kun Varma saapui, pennut tuhisivat kylki kyljessä toisiaan vasten. Toisin kuin aikuiselle sudelle, niille maaluolan katto oli aivan sopovan korkea. Varma ei täällä kyennyt edes seisomaan suorassa, ja se laskeutuikin hyvin pian makuulle. Yksi penikoista avasi silmänsä, mutta sulki ne miltei saman tien. Tädiltä ei heruisi maitoa, ei ainakaan nyt. Kyllä Varmakin kykeni imettämään siskonsa pentuja tarvittaessa, mutta ei siltä tullut niin paljoa maitoa kuin Vaitilta. Lisäksi Varma inhosi penikoiden imettämistä; niillä alkoi olla hampaita ja välistä ne nipistivät nisiä inhottavasti.

Varma odotteli seurakseen Hetkeä. Se oli tuonut uuden nartun tänne juuri äsken, ja kutsunut sen pesään. Täällä oli mukavan lämmintä ja Varma selitti mielellään yhtä sun toista laumasta täällä. Sitä jopa vähän ramaisi, sillä sen päiväunet olivat pentujen takia jääneet ikävän lyhyiksi viime aikoina.

Siinä katsellessaan sisarensa pentuja, jotka olivat jälleen perineet isältään Usvalta vaalean värin, se tunsi vähän katkeruutta. Se olisi joskus halunnut pentuja myös, mutta Usva oli valinnut Vaitin, ja Varma oli pitkään ollut lauman omega. Nyt uusien jäsenien ja vuoden ikäisten nuorien jälkeen sen asema oli kohonnut roimasti. Siksi se piti siitä kiinni kynsin ja hampain, eikä aikonut päästää irti. Se oli nartuista arvokkain heti sisarensa Vaitin jälkeen. Tosin hierarkia ei ollut ihan niin selvä, kuin se oli ollut hetki sitten... ja se johtui ihan Ovelasta ja siitä Roihusta.

Hetkeäkään epärööimättä vahva ja hyvinkin voiton tahtoinen Hetki ryhtyi seuraamaan Varmaa kohti pesiä. Se asteli onkaloihin toisen perässä ja totesi että luolat olivat matallia eikä Hetki kyennyt kulkemaan niissä tydessä mitassaan. Se ei narttua haitannut tuo kyyristyi ja asteli kohti VArmaa joka nåytti jo makoilevankin pesässä.

Hetki joka hamusi korkealle arvoissa tyytyi yhä toistaiseksi nauttimaan pesän lämmöstä sekä rauhoittavasta tuhinasta joka pääsi pienokaisista pesän perällä. Hetki asettui lähelle Varmaa makamaan ja loi toiselle ystövöllisen katseen. Hetki ehkä toivoi että VArmasta tulisi sille hyvä ystävä. Sillä vArma tuntui rennolta sekä luotettavaltakin sudelta. Ehkä jonain päåivänä kaksikko olisivat ystäviä.

Hetki tiesi että yö vaihtuisi hiljalleen aamuksi joten odotti inoolla muiden heräämistä että voisi tutustua uusiin ystäviinsä. Hyvin toden nöäkööisesti päättäväinen neitokainen pyrkisi omega arvostaa neroon mahdollisimman nopeasti kunhan oli tutustunut muihin laumaallisiin ja keksinyt helpon ja nopean tavan nostaa itseään.

" Nämä ovat siis sisaresi pennut? " Hetki kysäisi sitten hetken hiljaisuuteen katsoen samlla pentujen suuntaan jotka tyytyväisinä tuhisivat pesän perällä. Hetki odotti tyytyväisenä VArmalta vastausta sen koommin muita kyselemään,

"Kyllä." Varma vastasi. "Beta Usva ja Vaiti ovat olleet lisääntyvä parimme jo kaksi vuotta, kun isäni menetti puolisonsa ja meidän äitimme. Edellinen pentue syntyi viime keväänä, ja nyt oli hyvä aika hankkia uudet pennut. En kuitenkaan ole ollenkaan varma, lisääntyvätkö Usva ja Vaiti vielä ensi vuonnakin." Varma totesi ja käänsi katseensa Hetkeen. Se luimisti korviaan puhuessaan seuraavat sanansa: "Isä on viime aikoina viettänyt paljon aikaa Roihun kanssa. Roihu on laumaamme lkevään kynnyksellä liittynyt nuori narttu. Se antaa Roihun syödäkin joskus kanssaan, ja saalistaa sen seurassa. Vaikuttaa siltä, että isä on valitsemassa Roihusta itselleen puolisoa. Siksi on vähän epäselvää, kuka on tällä hetkellä narttujen johdossa. Vaiti ei ole sanonut mitään. En oikein tiedä, kuinka minun pitäisi Roihuun suhtautua. Varmuuden vuoksi olen käyttäytynyt alistuvasti sitä kohtaan. En halua olla huonoissa väleissä, jos hän nousee toiseksi alfaksi." Varma sanoi. Sitten se avasi vähän suutaan ja veti huuliaan taaksepäin, ihan kuin olisi hymyillyt: "Minä olen arvossa heti Vaitin jälkeen. Jos pääset hyviin väleihin vielä Roihunkin kanssa, sinun tuskin täytyy olla omegana kamalan pitkään."

Hetki oli tyytyvänen tilanteeseen ja tiesi hyvin että pennut jotka näkyivät juuri hukka neidon edessä olisivat hänelle varmasti tärkeitä. Narttu kun viihtyi hyvin pentujen kanssa ja halusi joskus myös omiakin pentuja. " Niin, minäkin haluaisin joskus omia pentuja, vaikkei sitä minusta aivan heti uskoisikaan. " hetki virnisti Varmalle kääntäen sitten katseensa pentuihin.
Varman puhuessa Roihusta alkoi Hetki kuunnella tarkkaavaisena VArman sanoja. " Niin, en osaa sanoa Roihsta vielä mitään en ole häntä tavannut " Hetki lausahti, se mietti syvässä mielessään että Roihu ja Ovela olisivat joskus vielä Alfa pari. noh tietonkin neitosemme oli huomioinut alfansao levan komeaa sorttia ja vahvakin. Eikä se kieltäisi etteikö pitäisi itse myös Ovelasta. Mutta neitosemme ei Ovelaa vielä tuntenut joten oli turha herätellä suuria ajatuksia ja toiveita alfan suhteen joka ilmeisesti on jo päästänyt yhden nartun Roihun lähellee.

Hetki huikautti häntäänsä levottomasti mutta pyyhki pian ajatuksensa pois mielestään ja keskittyi nyt olennaiseen. " Niin täytyy varmasti muutenkin pitää hyvät välit teihin ylempi arvoisiin ettette heti potki minua pihalle joukosta. " Hetki virnisti Varmalle leikkisästi lauseensa jälkeen, tietenkin tarkoittaen että lausahdus oli vitsi. "Mitä mieltä itse olet siitä Roihusta? Onko hän mukava? " Hetki uteli sitten avatakseen jonkin laista keskusteluaa.

Varma mietti hetken, mitä sanoisi. Se suhtautui aika ynseästi kaikkiin uusiin tulokkaisiin ja meni kauan aikaa, ennen kuin se tottui niiden läsnäoloon. Keväällä tulleiden kanssa se oli kuitenkin elänyt jo kesän yli ja siinä ajassa ehti hitaampikin luoda omat mielikuvansa.

"Hän on mukava." Varma totesi sitten. Se kallisti päätänsä ja nuolaisi huuliaan: "Hän osaa saalistaa, on sisukas taistelija tarvittaessa ja on hän älykäskin. Pentujenkin kanssa tulee toimeen ihan hyvin. Eikä hän aiheuta ongelmia ja rettelöi. Kaipa hän siis on ihan mukava. Hyödyllinen laumalainen ja varmasti asiansa osaava emokin, jos joskus nyt pentuja saa." Varma totesi. Siitä oli inhottavaa ajatella, että se joskus joutuisi alistumaan sudelle, joka ei ollut alkuperältään tästä laumasta. Se olisi paljon mieluummin alistunut äidilleen. Varma muisti emonsa ja se kaipasi sitä. Menneisyys ja sen menetykset eivät kuitenkaan olleet tässä hetkessä elävän suden ajatuksissa kuin hetkittäin. Nykyisessäkin oli tarpeeksi miettimistä.

"Vai haluat sinä pentuja? Siinä tapauksessa alkaisin liehitellä isäukkoa." Varma veti suupieliään taaksepäin ja nauroi: "Muuten isä valitsee Roihun tai jonkun muun, ja sinun ja minun pitää tyytyä imettämään jonkun muun penikoita." Varma totesi. Pennut inisivät hiljaa unissaan.

Hetki hymähti vaimeasti muttatyytyväisesti Varman vastaukseen. " Niin Rouhu kuullsotaa hyödylliseltä. En malta odottaa että pääsisin metsästämään, se kun on minu vahvuuteni. Aikoijani kun yksin matkustelin jouduin kaatamaan yksin milloin minkäkin laisia otuksia, ja hyvin olen pärjännyt. " Hetki naurahti vaimeasti lauseensa päätteeksi.

Hetken hiljaisuudenjälkeen kun Varma oli maininnut että Hetken tulisi liehitellä itse lauman alfa Ovela. Hetki naurahti huvittuneena. " Vai että liehittelisin alfan itselleni, luuletko että minulla olisi siihen mahdollisuudet. Toisaalta isäsi on kyllä todellisesti komea otus " Hetki virnisti se ei todellakaan lue pois ajatusta että yrittäisi Ocelaa itselleen ennekuin Roihu onnistuu asiassa. Mutta ennen sitä kaikkea Hetken tulee päästä ovelan juttusille, mahdollisimman pian.

" Minkä laisia lauman muut jäsenet ovat ? " Hetki sitten kysäisi rauhallisena yhää hullunkurinen ilme kasvoillaan. Nartusta huomasi että nautti tilanteesta täysin voimin eikä katunut lainkaan että oli liitynyt juuri kyseiseen laumaan.

Varma heilautti häntäänsä Hetken sanoille Ovelasta. Se ei osannut ajatella isäänsä lisääntymiskumppaninaan, mutta mitä se nyt osasi uroksista sanoa, niin olihan Ovela komea ja kookas ja vahva. Ja viisaskin. Lisäksi vielä johtaja. Kukapa ei olisi halunnut sellaisen kumppaniksi. Ja jos totta puhutaan, Hetken pääseminen alfaksi voisi johtaa siihen, että Varma nousisi betaksi Usvan rinnalle. Se olisi ainoa tapa, jolla Varma voisi nostaa omaa asemaansa vielä entistäkin korkeammalle lähtemättä laumasta. Eikä se halunnut jättää synnyinlaumaansa, ei vaikka ajatus vallasta sitä houkuttikin.

"Meitä on monenlaisia. Isäni on valinnut laumaan hyviä jäseniä. Kevään ja kesän kynnyksellä saapuneet urokset ovat itsetietoisia, mutta ainakin tähän asti he ovat pelanneet hyvin muun ryhmän mukana. Se uusi pari, Kulta ja Harha, viihtyy vielä paremmin keskenään. Mitä olen heitä kuitenkin nähnyt, ovat hekin ihan siedettävää sakkia." Varma selitti. "Vainun ja Roihun kanssa olen ollut enemmän tekemisissä. He ovat olleet osa laumaa kaikista pisimpään. Jos Vaitia, Usvaa ja niiden penikoita ei lasketa mukaan." Varma totesi ja haukotteli. Se venytteli raukeasti ja kynsi multaista maata tyytyväisenä. Pesän lämpö tuntui hyvältä nyt, kun ulkona alkoi olla vilpoista.

"Tilanne Roihun kanssa on tosiaan vähän mutkallinen. Kukaan ei tiedä, kuinka siihen narttuun pitäisi enää suhtautua. Ainakaan tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole vielä alfa. Isä kyllä ilmoittaa sellaisista asioista. Selvästi Roihu on kuitenkin isän mielestä varteenotettavin ehdokas."

Hetki hymili Varmalle. "En epäile lainkaan isäsi valintaa etteikö Roihu sitten olisi hyvä alfa ehdokas. " Hetki totesi ja katsahti pentuja jotka tuhisivat pesän perällä. hetki asettui mukavaa nmakuu asentoon ja käänsi katseensa takaisin Varmaan. " Minun täytyy vain päästä isäsi lähelle että kykenen tutustumaan häneen, ja jos tunteeet alkavat pursuilla ulos päästäni isääsi kohtaan, minulla ei ole asiaan estettä. Toisaalta isästäsi on kaiki kinni. " Hetki lausahti hymy suin. Mikään vaihto ehto ei ollut pois suljettu tämän neitosen kohdalla. Tietenkin sitä kiinnosti nousta ylös omegan sijasta ja ehkä tulevaisuudessa saada omiakin pentuja kuten oli aikaisemmin maininnut. Mutta tärkeintä tällä hetkellä oli että Hetken täytyisi saada useita hetkiä itse Ovelan kanssa että kykeni tutustumaan alfaansa ja sitä kautta pääsemään joko ylös arvoissa, tai jopa toteuttamaan oman haaveensa ja saada omia pentuja.

Hetki ei olut enää mikään nuorukainen, ikää sille oli jo väähn kertynyt, mutta se ei haitannut laiankaan neitosen elämistä, se oli elämäsnsä kunnossa. Lihaksisto oli täydessä terässä ja muutoinkin koko turkki näytti voivan hyfvin joka yleisesti tarkoitti että koko hukka voi hyvin. Hetki lipaisi huuliaan mietteliäästi. " On jotenkin hassua ajatella että vielä viime yönä matkasi suurien vuorten takana tietämättä lainkaan että tässä laaksossa asustaa susia. Ilmeisseti ainakin hajusita päätällelln tässä laaksossa asustaa myös toinenkin melko vahvan oloinen lauma? Ja sitä laumaa johtaa jonkin lainen naaras. Olenko väärässä? " hetki kysyi Varmalta.

Varma vaikutti tyytyväiseltä Hetken suunnitelmiin. Tietenkin se toivoi isälleen hyvää ja halusi tämän valitsevan nartun, joka teki uroksen iloiseksi, mutta eipä sitä haittaisi ollenkaan, josko tuon nartun kautta Varman oma asema nousisi. Betana se voisi jopa saada joskus luvan lisääntyä.

Kun Hetki sitten otti puheeksi Viiman laumoineen, Varma luimisti korviaan. Pelkkä Viiman nimen sanominen sai sen kielen polttelemaan: "Se on Viima, ja hänen laumansa on ollut piikki lihassamme liian pitkään. He asuvat toisella puolella järveä ja pitävät hallussaan siellä olevia laajoja ruohoalueita. Heidän laumansa on suunnilleen samaa kokoluokkaa meidän kanssamme, mutta heikompi. Se koostuu niistä jätteistä, joita isä ei ole halunnut laumaansa." Varma murisi. Se, kuten kaikki Ovelan sudet, näki Viiman ennen kaikkea kilpailijana ja vihollisena, josta oli suorastaan syntiä sanoa mitään hyvää. Hetki sitten he olivat häätäneet Viiman lauman omilta rahoiltaan verisessä yhteenotossa, jossa Usvakin oli saanut haavan kintereeseensä.

" Vai viima, luulen että se narttu jää reilusti kakkoseksi teitä vastaan. Hyvin todennäköisesti jos ja kun törmään moiseen narttuun väärällä aluella en voisi hillitä itseäni etten iskisi hampaitani moiseen. " Hetki murahti matalasti. Vaikka se ei ollut milloinkaan nähnyt Viimaa saati tuon laumalaisia sitä inhotti jo oitis koko narttu. olisi ehkä vain ajan kysymys kun päättäväinen ja hyvinkin itsenäinen narttu saisi tilaisuutensa näyttää voimansa tuolle kyseiselle riiviölle. Olisi syitä monia miksi Hetki ei jättäisi tilannetta käyttämättä mutta se toimisi kuitenkni täysin Ovelan alaisena ja kuuntelisi alfaansa tarkoin.

" Valta taistelut ovat aina kinkkisiä asioita. " Hetki totesi. " Mutta jätetään nämä tylsät aiheet sikseen, meillähän on paljon puhuttavaa vielä. " Hetki totesi jopa hivenen naurahtaen. Hetki käänsi katseensa pesä aukon suulle. josta hämärä teki pikku hiljaa aamua. " Pia non onneksi aamu näen paremmin mitä kaikkea tämä kotini pitääkin sisällään. " Hetki sanoi tyytyväisenä.

" Minun täytyisi varmaankin tavata isäsi ja tutustua häneen ihan alfana että kykenisin pääsemään omega paikastani eroon. " Hetki totesi ja katsoi sitten Varmaa kysyvänä.

"Se voi olla viisasta. Isä on tällä hetkellä katsomassa rajoja. Hän on siellä aika usein. Älä ymmärrä väärin, hän on hyvä ja suopea johtaja. Hänen tapansa hallita on kuitenkin vähän etäinen, eikä häntä usein näe pesällä. Talvisin kylläkin, kun kylmät viimat alkavat puhaltaa laajoilla aukeilla. Kukaan ei halua ulos silloin. Tuulet pyörivät laaksossa ja aiheuttavat sankkoja myrskyjä. Silloin on parasta olla turvassa pesäluolan lämpöisessä." Varma selitti. Se oli aikeissa jatkaa, kun pimeästä käytävästä alkoi kuulua askelia. Narttu kääntyi katsomaan juuri parahiksi nähdäkseen Vaitin tuuhean pään ilmestyvän onkalon suulle. Johtava narttu silmäili sisartaan ja sen jälkeen Hetkeä, ennen kuin kiersi pentujensa luokse. Pienokaiset avasivat silmänsä ja alkoivat lähes saman tien vikistä kovaan ääneen. Vaiti asetteli itsensä niin, että pennut saattoivat tungeksia nisille juomaan. Kun narttu oli katsonut, että jokainen pentu löysi paikkansa, se kääntyi katsomaan hetkeä tutkivasti: "Sinä olet siis Hetki. Pentuni kertoivat minulle sinusta." narttu totesi ja risti käpälänsä.

Varma ei puhunut mitään. Se oli vetänyt korviaan vähän luimuun ja katseli poispäin sisarestaan.

Hetki hymyili Varmalle. " Niin minun varmaan täytyy lähteä heti aamun valjetessa häntä etsimään. " Hetki totesi ja käänsi pian Varman mukana pään suu aukolle josta tuon sisar tulikin sisään. VAiti oli tuo narttu nimeltään, Hetki huomasi oitis että VArman ja tuon sisaren välit olivat viileät ja hyvinkin etäiset. Hetki kuitenkin hymyili Vaitille " Kyllä, olen Hetki. Pentusi ovat todella sulosia." Hetki lausahti suopeasti ja katsahti pentuihin jotka joivat maitoa Vaitin nisistä tyytyväisen oloisina. Hetki käänsi katseensa Varmaan ja koetti kertoa katseellaan etää jättää Heidän isästää puhumisen tuonnemaksi nyt kun pesällä oli myös Vaiti.

Hetki nousi istumaan leppoisasta makuu asennostaan näyttäen yhä tyytyväiseltä tilanteeseen. Sillä ei ollut mitään syytä olla kommunikoimatta Vaitin kanssa, eihän tuo tuntenut toista. Hetki mietti mielessään että voisi toden teolla lähteä etsimään itse alfaa. Olisihan se hyödyllistä monellakin tapaa. Hetkellä olisi vain talven yli aikaa tustua Ovelaan ja sen jälkeen haave omista pennuista joko totetuisi tai sitten kaatuisi. aikaa oli toki mutta täytyi lyödä varman päälle ennenkuin Roihusta tulisi toinen alfa ja HEtki ei pääsisi edes puhumaan alfansa kanssa. Määrätietoinen ja ompäinen kun Hetki oli tarvitsi tuo paljon aikaa tutsutmiseen.

Hetki ei ollut tullut laaksoon etsimään kumppania mutta ei se sulkisi ajatusta poiskaan, varsinkin kun johtava alfa oli vapailla markkinoilla ainakin toistaisekis. Hetkellä kävi mielessä useita seikkoja joista sille olisi hyötyä tulevan talven varalta.

Varma ymmärsi Hetken viestin, eikä silläkään suuremmin ollut haluja jatkaa keskustelua Vaitin kuulleen. Olihan se juonimassa itseään ylemmäksi arvossa. Yli Vaitinkin.

Siskosten välit eivät todellakaan olleet mitkään lämpimimmät mahdolliset. Vaiti suhtautui suopeasti suurimpaan osaan susista, itse asiassa jopa äidillisen lempeästi, mutta se oli tiukempi Varmaa kohtaan. Varma oli pyrkyri ja ellei Vaiti pitäisi siskolleen kuria, Varma yrittäisi nousta sen ylitse. Ei sillä ollut mitään Varmaa vastaan, olivathan ne pelanneet yhteen hiileen kauan. Mutta ei Vaiti nyt noin vaan antaisi siskonsa kävellä ylitseen. Ei todellakaan. Ihan niin lempeä se ei ollut.

"Kiitos." Vaiti totesi Hetken sanoille pennuistaan ja kääntyi katsomaan niitä. Sen katseesta säteili lämpö ja rakkaus: "Ne ovat kauniita. Vaaleita, kuten isänsäkin. Ja suurikokoisia, kuten isoisänsä. Niistä tulee hyviä ja taitavia susia laumaamme." Vaiti sanoi ja nosti katseensa: "Mistä sinä olet tullut? Onko sinulla kokemusta pennuista? Kerro minulle vähän itsestäsi ja aiemmasta elämästäsi. Olen utelias."

Hetki huokaisi yhä tyytyväisenä heilauttaen tuuheaa häntäänsä kun Vaiti alko puhumaan. " No tulen kaukaa vuorten takaa sattumalta löysin tähän laaksoon suuntasin oitis kohti hajua joka johti teidän alfanne luo. Mitä nyt itsetäni voisin kertoa. Olen vaeltanut pitkään yksin ja varttunut matkani mukana melkoisen itsenäiseksi mutta viihdyn hyvin lauman suojissa, ja takaan että kun pääsen saalistamaan ette jää ilman herkullisia päivällisiä. Pidän todella paljon pennuista mutta minulla ei ole koskaan omia sellaisia ollut mutta haluaisin ehkä joskus. " hetki sanoi ja vilkaisi lauseensa loppuun vaitonaisesti Varmaan. " aijempi elämäni ei ole ollut juurikaan mitään erikoista, en musita puoliakaan lapsuudestani joka johtuu luultavammin siitä että olen kasvanut sijais perheessä kun omani oli kadonnut. " Hetki laushti ja hiljeni sitten

"Toki kerron lisää jos haluat tietää " Hetki sanoi hetken kuluttua se mietti yhä että pitäisikö tuon lähteä etsimään Ovelaa rajoilta että kykenisi puhumaan tuon kanssa ja tutustua alfaansa ja ehkä saada mahdollisuus tulevaisuuden haaveilleen.

Vaiti kuunteli kiinnostuneen näköisenä ja korvat höröllään eteenpäin. Hetken päästyä loppuun se heilautti häntäänsä: "Mielenkiintoinen elämä takanasi onkin. Minä en ole koskaan lähtenyt näiltä mailta. Olen viettänyt täällä koko pienen ikäni. En minä kyllä kaipaakaan muuta. Täällä on pesät, suojaa, ruokaa ja seuraa. Talvet ovat ankaria, mutta kevät ja kesä karibulaumoineen maksavat kaikki talven kauhut kymmenkertaisesti takaisin. Nyt, kun meitä on näin paljon, pentujenkin tulevaisuus näyttää ruusuisemmalta." Vaiti totesi. Sitten se luimisti korviaan ja avasi suutaan, katsellen yhä Hetkeä suopeasti: "Sinä saat osallistua laumamme pentujen hoitoon niin paljon, kuin haluat. Tavallaan ne ovat sinunkin pentujasi. Me kasvatamme pennut yhdessä, laumana. Silloin ne tajuavat heti aluksi, että lauma pelaa yhteen ja että niiden tulee rakastaa laumansa jokaista jäsentä. Vain tällä tavoin saadaan aikaan toimiva, hyvä lauma."
"Eiköhän Hetki tuon ymmärrä. Jokainen oppii tuon, jos on yhtään elänyt laumassa. Eripuraisuuksien riivaama lauma ei toimi ja se hajoaa." Varma sanoi korvat luimussa ja häntä hermotuneesti pörhöllään. Vaiti loi sisareensa yhden tiukan katseen: "Niinhän sille käy. Siksi onkin tärkeää, että jokainen jäsen tietää paikkansa ja toimii yhteisen hyvän vuoksi. Jos ajaa koko ajan vain omia etujaan, voi saman tien ryhtyä yksinäiseksi sudeksi."

Varman korvat luimistuivat entisestään. Se kääntyi katsomaan Hetkeä: "Mennään, esittelen sinulle kotimetsää. On vielä paljon alueita, joita et ole nähnyt." se sanoi, kääntyi tuijottamaan Vaitia murhaavasti ja häipyi sitten häntä luimussa pimeään käytävään. Vaiti katseli sen perään ja kääntyi sitten Hetken puoleen: "Mene vain. Oli erinomaisen miellyttävää tavata sinut. Jutelkaame myöhemmin lisää."

Hetki kuunteli Vaitin selostusta tarkkaavaisena. Se ehkä huomasi nartussa jonkin laisen piirteen josta ei niin pitänyt. Mutta antoi asian olla. Ehkä se nyt osittain ymmärsi miksi Varman ja Vaitin välit olivat viileät. " Totta minä ymmärrän. sattumoisin tiedän että laumassa ollaan yhtä suurta perhettä vaikka entinen laumani olikin aivan jotain muuta. " Hetki totesi ehkä hivenen loukkaantuneena. Aivan kun Vaiti olisi pitänyt Hetkeä pentuna joka ei ymmärtänyt lauman tarkoitusta. Sille oli itsestään selvää että korkeaa asemaa havittelevat sudet eivät pärjäisi pitkälle. Eikä Hetki sitä ajanutkaan takaa, se halusi turvallisen elämän itselleen ja muulle laumalle. lisäksi Hetki oli kovapäinen ja ja osittain itsenäinen kuten oli aijemmin maininnutkin. Mutta se ei tarkoittanut sitä että ei kykenisi elämään laumassa ja sen ehdoilla.

Hetki katsahti Varmaan joka näytti tyrmistyneeltä ja ehdottikin pian Hetkelle muun lauma alueen esittely kierrosta. " Se sopii mainiosta. " Se sanoi ja nousi sitten ylös vilkaisten sitten vielä Vaitia ja tuon pentuja " tavataan taas, ja jutellaan lisää " Hetki sanoi ja kääntyi sitten Varman perään. Se huokaisi helpotukseesta kun oli päässyt Vaitin "piianpenkistä" Hetki ei osannut juuri sanoa mitä ajatteli Vaitista. Sitä se ei kieltänyt etteikö Vaiti olisi ollut hyvä emo pennuilleen. Mutta hetkestä tuntui kun Vaiti Pitäisi kaikkia pentuinaan. Luoalsta pois päästyään Hetki suuntasi Varman perään " Ehkä nyt joksnekin ymmärrän miksi et piitta sisaresi seurasta. Hän on aika äidillinen " Hetki sanoi kuitenkaan tarkoittamalla mitään pahaa.

Aamu oli noussut laaksoon ja kotimetsä näytti hyvinkin kodikkaalta vaikkei niin kaunis ollutkaan kun puut olivat lakastuneet maa oli osittain kurainen joissain paikoissa saattoi olla pientä kuuraa kun pakkaset tekivät tekojaan hiljalelen.

" On aivan uskomatonta kuulua näinkin suvaitsevaan laumaan. Vaikken menneidyydestäni juuri mitään tiedäkkään sen voin sanoa että täällä kaikki on toisin. " Hetki totesi sitten ja asteli tutkivaisena ympärilleen.
Ja mielessään ehkä toivoi että törmäisi Ovelaan.

Varma oli vähän nyreissään Vaitin käytöksestä ja tuhahteli Hetken sanoille. Tämän kehaistessa laumaa Varma kuitenkin näytti pääsevän uli hetkellisestä ärtymyksestään. Se heilautti häntäänsä merkiksi sille, että oli Hetken kanssa samaa mieltä; lauma oli kaiken kaikkiaan hyvä. Olihan täällä niitä susia, joiden kanssa oli välillä hankala tulla toimeen, mutta yleisesti ottaen Varma piti kaikista laumalaisistaan.

"Tämä on toden totta hyvä lauma. Valitsit oikein, kun tulit tänne. Ja Vaiti on tuollainen hösääjä. Se on kuitenkin myös hyvin nokkela susi. Ja paskamainen kun sille päälle sattuu." Varma murisi ja luimisti vähän korviaan: "Se tarkoitti sanomansa näpäytyksenä minulle eikä loukkauksena sinulle. Niin se aina tekee. Ei kai uskalla sanoa suoraan vastaan. Pelkää varmaan, että nousisin vastustamaan. Vaikka ei minulla ole mitään syytä. En halua aiheuttaa eripuraa tieten tahtoen, jos tiedän häviäväni." Varma totesi. Pesäluolien alue oli melko laaja ja pääpesään johtavien onkaloiden suuaukkoja oli monia. Varma ja Hetki ohittivat muutaman Varman ohjatessa Hetkeä syvemmälle metsän uumeniin. Se päätteli, että Ovela olisi varmastikin tutulla paikallaan metsän keskellä olevalla kivikolla, ellei sitten olisi kiertämässä rajoja.

Hetki asteli Varman perässä " niin huomasin sen." Se lausahti sitten toteamuksene Vaitista. Pesäluolian kaikotesta hiljalleen pois näkyvista aamun valjetessa laakson ylle. Hetki hailautteli häntäänsä puolelta tosielle tyytyväisenä. Ei sillä ollut mitään syytä murjottaakaan, ei se ollut sentään niin nokkineensa ottanut Vaitin sanoista. Hetki aikoisi kuitenkin näyttää Vaitille että ei ole mikään turhan päiväinen susi. Hetki aikoi tehdä laumassa oasuutensa hyvin eikä jättää tekemättä. Sillä oli kuitenkin taidot metsästää sekä puollustatu taistelussa.

Hetki saattoi kuullsotaa rauhalliselta ja hyvin käyttäytyvältä sudelta, mutta tilanteen tullen, se osasi olla taisteluissa se ovela puoli, se oasai harhauttaa vastutajansa melko hyvin, ja lisäksi vahvan rakenteensa ja toimivan lihaksiston ansioista se kykeni taistelemaan pitkääkin. Saalistus oli Hetken lempi puuhia ja se tykkäsi kaataa suurempaakin saalista ja oli siinä lajissa melko taidokas.

Hetki asteli Varman perässä tahdikkaasti se kunnioitti Varmaa omalla tavallaan, se ei niin kulkenut matalasti mutta sen eleistä huomasi helposti että kunnioitti tosita. Varma oli sille kuin toinen johtaja. Samalla Hetki toivoi että Varmasta tulisi sille ystävä, mikä tuskin oli pois luettu ajatus.

pian kuuluiu rapinaa lähellä olevasta puusta ja Hetki kohotti katseensa sitä kohden, höristäen korviaan se naruahti iloisena. " Nuo oravat ovat sitten nini erikoisia olentoja, muistan nuorena jahdanneeni oravaa joka piiloutui sijais äitini sekä muun perheeni pesään, enkä uskaltanut enää palata sinne ennenkui isä oli hakenut sen pois. " hetki lausahti sitten se oli niitä haarvoja asioita mitä se musiti lapsuudestaan.

Matkan ajtkuessa Hetki pisti merkille yhtä sun toista tärkeää. Se ensinäkin katseli tarkasti mistä pesäluolille olisi helpoin mennä. olihan Hetkessä se laiskakin puoli siinä määrin että se kulki yksin ollessaan aina helpointa reittiä jos se oli mahdollsita. " Mitä sinä pidät muuten talvesta? " Hetki avasi keskustelua. Vaikak kaksikolla olisi varmasti puhuttavaa lauamsta, ei Hetki jaksanut turhia murehtia vaan päätti avata muun keskustelun vaihteen vuoksi.

Varma kulki Hetken edellä, johdattaen tätä metsän riistapolkuja pitkin yhä pidemmälle ja syvemmälle havupuiden varjoon. Se kulki rentona ja piti päätään pystyssä ja korviaan hiukan päätään myöten. Hetken kertoessa oravista se avasi suutaan ja näytti nauravan nartun tarinalle.

Kun päästiin puhumaan talvesta, ei Varma oikein osannut sanoa siihen mitään. Se höristeli korviaan ja katsoi Hetkeä nopeasti: "Talvi tulee aina. Kun se on päällä, se pitää kestää. Kevätkin tulee aina. Minä en liiemmin pidä märästä, ja talvisin on vaikea etsiä ruokaa, mutta en minä talvea vihaa. En tosin pidäkään siitä." narttu selitti. Huomattuaan olleensa epäselvä se heilautti häntäänsä hyväntahtoisesti: "Oikeastaan se on minulle yhdentekevä. Riippuu niin paljon päivästä. Mutta kas, me olemme perillä."

Harmaa kookas susinarttu pysähtyi ja jäi seisomaan paikalleen. Metsän keskellä kohosi muutama kookas kivenlohkare ja maa vietti vähän ylöspäin. Ikään kuin tästä olisi yrittänyt kasvaa hyvin kitukasvuinen vuori, jonka yritys oli lopulta tuomittu epäonnistumaan. Nykyään se oli vain onneton pieni kallionnyppylä suurempien sisariensa vierellä.

Korkeimman kiven päällä makasi valtava alfauros, joka katseli alhaalle ilmestynyttä pentuaan ja uutta tulokasta eleettömästi. Tuuli sai sen harmaan tuuhean turkin värisemään. Vino etujalka lepäsi terveen päällä. Keskimmäisten varpaiden kynnet kasvoivat ristiin ja aiheuttivat varmasti liian pitkiksi kuluessaan ärsyttävää hankausta.

Varma vei häntänsä nöyrästi vähän alemmaksi ja heilautti sitä muutaman kerran tervehdykseksi.

Hetki asteli tutkaillen Varmna perässä se heilutteli häntäänsä puolin ja toisin. " Niin talvi tulee ja menee, luulen että laumamme voimin selviämme siitä leikiten. " Hetki sanoi ja jatkoi astelemistaan Varman perässä, kunnes kaksikko saapui pienten kallioiden luo joista yksi tosiaan näytti siltä kuin olisi kitu kasvuinen. Hetkeä tuo luonnon oikku ei häirinnyt, se oli tottunut yhteen sun toiseen ihmeellisyyteen luonnossa. Pian Hetki kohotti aktseensa nyppylöiden päälle ja huomasi itse alfan olevan paikalla.

Kaikessa komeudessa Ovela näytti oleskelevan nyppylällä ainakin hetken mielestä tyytyväisen näköisesti. Hetki alistui oitis alfan silmien alle vieden häntänsä taka koipien väliin ja kyyristyen alemman. Se mietti mitä sanoisi alfalle että voisi vaikka jatkaa matkaansa tuon kanssa, siinä samalla tutustuakseen tuohon Ovelaksi kutsuttuun alfaan. Hetken silmät kiiluivat ja ne saivat nartun näyttämään rohkelata ja täysin omaksi itsekseen. Sen oranssin ruskea selkä oli virta viivainen eikä lainkaan vääntynyt kuten yleensä vanhoilla susilla on tapana ongelmoida selkänsä kanssa. HEtki oli kaikin puolin hyvässä vedossa. Sen tassut joissa komeili muustat viirut näyttivät jänteviltä ja vahvoilta. Neito oli kyllä omalla tavallaan kauniskin, mutta pää osin narttu näytti vahvalta ja hyvin voivalta.

Hetki nosti katseensa alfaan. " Hyvää huomenta arvon Ovela " se lausahti alistuvasti mutta hyvin kuuluvalla äänellä. Se ehkä toivoi että että ovela vastaisi jotain. Mutta toisalata neito oli tyytyväinen jo nähdessään alfansa, kunnioittihan tuo sitä kuitenkin hyvin paljon.

Ovela, jossa ikä näkyi selvästi saamatta sutta kuitenkaan vaikuttamaan voimattomalta ja nuhjuiselta, katseli alaspäin hyvän tovin ihan hiljaa. Lopulta se vääntäytyi pystyyn, loikkasi melko ketterästi kokoisekseen yhdelle kivelle ja kipusi sitä pitkin alas. Kynnet rapisivat vasten kalliota, kunnes susi pääsi pehmeälle maalle. Muutamalla askelella se oli kahden laumalaisensa edessä. Keltaisin sudensilmin se tarkkaili Hetkeä, kunnes heilautti toista korvaansa ja avasi suunsa: "Hyvää huomenta. Onko Varma esittelemässä sinulle reviiriä?"
"Kyllä." Varma vastasi. Alistuvista eleistään huolimatta se puhui alfalle nimensä mukaisesti, varmana ja itsetietoisena. Ylpeilyyn tai pöyhkeyteen se ei kuitenkaan vahingossakaan sortunut.
"Hyvä. Voitte samalla tarkistaa pohjoisen rajan ja katsoa, ettei kukaan Viiman susista ole tunkeutunut puolellemme. Niiden laumaan on liittynyt uusia susia, ja se yksi kantavana oleva narttu on muutaman kerran vieraillut alueillamme. Minä haistan sen, olen nähnytkin pari kertaa. Valitettavasti se on silloin ollut jo Viiman reviirillä, ja sinne sitä on turha lähteä ajamaan. Ylpeä, itseriittoinen nousukas, kuten Viiman sudet yleensäkin." Ovela luimisti korviaan ja paljasti vähän hampaitaan puhuessaan Viimasta ja sen susista. Sitä huolestutti Viiman lauman kasvaminen. Varsinkin sen uuden kantavan nartun myötä.

Jos Viiman lauman pesät olisivat olleet lähempänä, se olisi voinut hyökätä ja hankkiutua nartusta ja sen syntymättömistä pennuista eroon. Jo syntyneitä pentuja Ovela tuskin olisi voinut surmata. Luultavasti se olisi raahannut ne Vaitille kasvatettavaksi, nyt kun sillä oli omiakin penikoita.

Hetki katsahti alfaa joka loikkasi ketterästi alas kääntäen pian katseensa kohti Varmaa Ovelan puhuttua, että kaksikko ovisi kiertää rajaa ja tarkistaa ettei ulkopuolisia ole eksynyt aluelle. Hetki heilautti häntäänsä, vihdoin jotain pientä pääsi tekemään, vaikak ei rajojen vahtiinen nini suuri asia ollutkaan. Noh Hetk iei päässyt viettämänä aikaa OVelan kanssa mutta pääsi kiertämään rajoja Varman kanssa. Pienikin ajatus Viimasta sai nartun suorastaan tärisemään vihasta, se ei tienynt miksi vihasi tuntematonta narttua mutta vihasi kuitenkin kylliksi. Hetki joutuis työskentelemään kovasti sen eteen että Viima nnähdessään jättäisi hyökkäämättä tuon kimppuun. Ovela oli puhunut kantavasta nartusta joka oli liikuskellut Ovelan alueella sai myös Hetken nostamaan niska karvansa pystyyn. Hetki saattaisi olla niinkin äkki pikainen että yksin liikkuessaan hyökkäsiis kantavan nartun kimppuun jos tuo eksyisi väärälläe puolelle rajoja.

Hetki odotti VArman jaktavan matkaansa ja lähtisi tuon mukaan. Se käänsi katseensa katseensa Ovelaan " Vosinkohan tulla tapaamaan Arvon Ovelaa myöhemmin? " Hetki lausahti huvittunut ilme kasvoillaan mutta kuitenkin hyvin arvostava.

Varma oli jo menossa, mutta se jäi odottamaan Hetken kysyessä Ovelalta myöhemmästä tapaamisesta. Narttu heilautteli häntäänsä tyytyväisenä; Hetki ei tosiaan aikaillut. Ja se oli vain hyvä. Vainu olisi mieluusti katsellut hetkeä isänsä pentujen emänä. Alfana sen oli vaikea kuvitella ketään muuta, kuin isäänsä... tuntui oudolta ottaa käskyjä joltakulta, joka ei edes ollut lauman alkuperäinen jäsen. Mutta se aika oli tulossa. Ja Hetki tuntui sudelta, jolta jopa Varma voisi joskus ottaa käskyjä. Ei vielä, ei pitkään aikaan. Mutta joskus.

Ovela höristi korviaan. Se oli lievästi hämmästynyt Hetken kysymyksestä; vastahan narttu oli laumaan tullut ja Ovela oletti sen haluavan hiukan omaa rauhaa. Noh, joskus sitä teki virhearviointeja kokeneempikin susi.

"Tietenkin." Ovela vastasi. Se katseli Hetkeä vielä vähän, kunnes käveli tuon ohitse metsäpolulle. Ilmeisesti se oli matkalla pesäluolille, ja Hetki löytäisi sen sieltä, kun katsoisi tapaamisen olevan ajankohtainen. Ovelan kadottua Varma hypähti Hetken vierelle ja heilutti häntäänsä innoissaan: "Niin sitä pitää!"

Hetki hymyili Ovelalle " Nähkäämme siis myöhemmin " Se lausahti lempeästi ja katsoi kun alfa positui paikalta. Hetki ei tosiaan aikaillut, ei sillä ollut sellaisiin aikaa. Se ehtisi tustustua laumalaisiin milloin vain mutta lafan aika oli yleensä vaikeasti tavoiteltavissa. Hetki oli päättänyt että halusi tutustua alfaan mahdollsiimman pian.
toisaalta Roihu saattaisi pitää HEtkeä kilpailijana mutta ken tietää mitä on tulossa tai ylipäätään menossa. Hetki hymyili myös Varmalle ystävällisesti. " aikani mietittyäni päädyin että turhaan lykkään tutustumista alfaan sen sijaan etät tutustuisin koko muuhun laumaan. olisin lähtö pisteessä vielä ensi vuonna tähän aikaan " Hetki totesi tyynen rauhallisena ja lähti astelemaan varman mukana minne ikinä kaksikko kulkisikin. Varmasta oli tulossa Hetkelle susi joka olisi tulevaisuudessa todella tärkeä.

Myös hetken oli vaikea kuvitella itseään alfan paikalle, johtuen vrmasti siitä että oli aina kasvanut muiden seass.a Määrätietoisuutensa ansioista se ei kuitenkaan ole mahdoton ajatus. Hetki ei osaisi kyllä käskytäää esimerkiksi Varmaa ja vaitia jotka ovat olleet laumassa jo alusta asti. Kaikki oli mahdollista.

"minne olemme menossa ? " Hetki kysäisi sitten varmanlta

"Pohjoisen rajoille." Varma totesi. Se kiiruhti kulkemaan Hetken eteen ja puhui sille olkansa ylitse: "Viima, se itserakas alfanarttu, on ollut röyhkeä viime aikoina. Rajoja pitää vahtia tavallista tarkemmin. Viima haluaa varmasti valtaamamme alueen takaisin osaksi reviiriään, enkä ollenkaan ihmettelisi, vaikka se olisi siellä luikkimassa ja merkitsemässä rajaa uusiksi jo nyt." Varma murisi ja luimisti korviaan. Ajatuskin Viimasta oli sille hyvin vastenmielinen. Kaikki siinä vastenmielisessä nartussa etoi. Varma oli ylpeä siitä, että oli viime taistelussa saanut käydä vasten narttua. johtaja oli luottanut häneen ja antanut hänelle mahdollisuuden, eikä hän katsonut heittäneensä sitä hukkaan. Oli osittain Varman ansiota, että Viima k'rsi nyt kivuliaista vammoista.

Ja se nuori uros... se oli suorastaan vapissut pelosta hänen edessään. Varma nosti häntäänsä ja kulki hiukan ylpeämmin. Se suorastaan säteili kaikesta siitä itsetyytyväisyydestä.

"Minä melkein toivon, että kohtaamme jonkun hänen laumansa jäsenistä siellä." Varma murahti ja pörhisti karvojaan: "Sinä ja minä voisimme yhdessä repiä sen onnettoman riekaleiksi."