Kuun valossa, tähtien loisteessa -loppunut

// Susu98 kera Orvokin ja Lumi-tähden. :) //

Aurinko oli jo laskenut vuorien taakse, jättäen jälkeensä nopeasti tihentyvän hämärän. Ensimmäiset tähdet olivat jo syttyneet taivaalle, tuikkien kirkasta loistettaan lumivaippaan pukeutuneelle maalle. Suuri susi kulki laumansa reviirien rajoilla, tutkimassa ja varmistamassa, ettei rajarikkureita ollut. Samalla Kaataja etsi merkkiä veljestään, sillä aikaa oli kulunut jo pitkään viime tapaamisesta. Hyvin pitkään. Suuri susi pelkäsi, että Kuolo oli pyörtänyt sanansa ja hylännyt uudelleen löydetyn veljensä samantien.

Suden hengitys huurusi raikkaassa pakkasilmassa, joka ei kuitenkaan ollut viiltävän kylmä. Enemmänkin lempeä ja raikas, pirteä jollakin tasolla. Ulkosalla oli sopivan kylmä, ja kun ei tuullut, pakkanenkaan ei ollut pureva. Kaiken kaikkiaan sää oli mitä mainioin ja Kaataja oli hyvällä tuulella. Susi kulki korvat valppaasti pystyssä ja tarkkaavaisesti ilmaa haistellen, muttei havainnut mitään poikkeavaa. Lauman reviirin rajat olivat jo jääneet kauemmas, merkit eivät haisseet tänne niin voimakkaasti.

Uros pysähtyi tasapainoisesti neljällä jalalla seisten, pää korkealla ja häntä selkälinjan yläpuolella pystyssä. Susi pysyi pitkään paikallaan, kuunnellen ympäristön ääniä ja haistellen raikkaan ilman mukanaan kantamia tuoksuja. Hitaasti kuu kohosi taivaalle, saaden maiseman hohtamaan hopeisena, tähtiverhon vallatessa nopeasti koko taivaan. Suuri uros tuijotti taivaalle, kaivaten kotiinsa. Johonkin syvälle Kaatajan sisimpään oli jäänyt rakkaus tähtiin. Olit missä tahansa, milloin tahansa, yksin tai muiden kanssa, tähdet olivat aina samat. Tähdet olivat jotakin pysyvää ja ikuista tähän nopeasti muuttuvaan maailmaan.

Kaatajalle tähdet tarjosivat turvaa. Lisäksi ne valaisivat yön pimeyttä, helpottaen liikkumista ja saalistamista.

Lumi-tähti liikuskeli lähes sokean sisarensa Orvokin kanssa Nuormetsän reviirin lähistöllä, mutta ei silti aivan rajalla. Nuori narttu halusi välttää kaikki mahdolliset kiistat muiden susien kanssa. Orvokki yritti epätoivoisesti seurata sisartaan ja tämän askelia syvässä hangessa. Orvokki valkea susi narttu menetti näkönsä juurikun oli tavannut sisarensa ja samalla Hiilen, tuo musta uros oli hyökännyt suoraan nuoren nartun näön. Valkea narttu pelkäsi pimeää sillä silloin se ei nähnyt mitään, päivällä se näki vähän hahmoja. Lumi-tähti pelkäsi myös kuten siskonsa, mutta se pelkäsi vain sisarensa puolesta.

Kun kaksikko oli hetken jolkotellut, edellä kulkenut Lumi-tähti pysähtyi äkisti ja Orvokki törmäsi sisarensa takamukseen. Orvokki peruuti hieman ja kysyi ääneen "Miksi pysähdyit tuolla lailla?" toinen ei kerinnyt vastata kun senkin nenään tulvahti toisen suden tuoksu. Orvokki laski päätään alemaas kuullakseen mihin Lumi-tähti menisi, sen yllätykseksi Lumi-tähti lähti suoraan hajua kohti. Orvokki luotti kuitenkin sisareensa eikä sanonut vastaan tuolle, se vain jännitti lihaksensa ja oli valmis juoksemaan. Tappelemaan Orvokki ei tappelisi mistään hinnasta.
Lumi-tähti nuuski hetken ilmaa ja jatkoi sitten matkaansa, sillä se tunnisti hajun Kaatajaksi. Ruskean kirjava narttu heilutteli häntäänsä ja piti päätään matalalla, se tunsi Kaatajan ja halusi kysyä tältä jotain. Lumi-tähdestä kuitenkin näki, että se oli hermostunut. Orvokki hermostui lisää kun aisti Lumi-tähden olevan hermostunut, se kun ei nähnyt mitään joten se pelkäsi.
Lumi-tähti oli pimeässä hermostunut vaikka näkikin hyvin, mutta ikinä ei voinut tietää mikä pimeydessä odotti.

Hetken he olivat jolkotelleen korkeassa lumessa, kun Lumi-tähti näkikin jo Kaatajan hahmon kauempana. Nuori narttu haukahti tervehdykset "hei, Kaataja" Lumi-tähti heilautti häntäänsä ja piti päätään matalalla, osoittaen alistumista ja kunnioittamista tuota urosta kohtaan. Narttu tuli kolmisen suden päähän Kaatajasta ja pysähtyi siihen, Orvokki sen takana pysähtyi myös ja yritti pysyä rauhallisena.

Kaataja oli haistanut ilmassa kahden suden tuoksut, joista toinen vaikutti tutulta. Niinpä uros jäi paikoilleen seisomaan, odottamaan jotakin tapahtuvaksi. Hetken siinä seistyään suuri uros tunnisti tuoksun Lumi-tähdeksi, ystävälliseksi nartuksi Harakansilmän laumasta. Toinen susi seurasi pelokkaan näköisenä edellä kulkevaa narttua, joka haukahti tervehdyksensä.

Uros käänsi suuren päänsä lempeästi kahta sutta kohti.
"Iltaa, Lumi-tähti", susi sanoi ystävällisellä äänellään. Häntä laskeutui hieman alemmas, sillä Kaataja ei nähnyt mitään tarvetta vaikuttaa uhkaavalta. Lumi-tähti ja tuntematon narttu eivät olleet matkalla Nuormetsän reviirille, eikä kumpikaan ollut uhkaava Kaatajaa kohtaan, joten suuren suden oli helppo olla rennosti tilanteessa. Kaataja heilutti häntäänsä rennosti puolelta toiselle, silmissään lempeä katse. "Iltaa myös sinulle", Kaataja jatkoi, kääntyen nyt selkeämmin Orvokin puoleen. "Olen Karhunkaataja, mutta Kaataja riittää", uros esittäytyi kohteliaisuudesta tuntemattomalle nartulle. Tummanharmaa susi nuoli huuliaan rauhoitellakseen pelokkaita seuralaisiaan. Koko Kaatajan elekieli kertoi, ettei suuri susi aikonut mitään pahaa. Uros jopa kumartui hiukan, jottei näyttäisi niin suurelta narttujen silmiin.

"Toivottavasti voit hyvin, Lumi-tähti, ja laumasi on turvassa ja kunnossa", Kaataja sanoi lempeästi. "Mikä saa nuoret nartut liikkeelle tähän aikaan yöstä? Olet kaukana kotoa, Lumi-tähti", uros jatkoi ystävällisenä. Susi oli hyvällä tuulella, mikä näkyikin kohteliaana ja normaaliakin ystävällisempänä käytöksenä. Kaataja nautti seurasta, eikä halunnut säikytellä yllättäen ilmestyneitä lajitovereitaan pois mököttämällä. Tummanharmaa susi aisti Orvokin pelon, joten hitaasti uros kävi lumihankeen makuulteen. Susi katseli narttuja uteliaana ja lempeänä, odottaen kaikessa rauhassa vastauksia kysymyksiinsä.

Lumi-tähti oli iloinen nähdessään taas tuon lempeän uroksen, toinen oli kunnioituksen arvoinen susi herra. Orvokki oli hiljaa sillä se ei tiennyt kuka hänen edessään oli vaikka toinen esittäytyikin, narttu ei nähnyt tuon eleitä joten se askelsi Lumi-tähden vierelle hieman taaemmas.
"tässä on sisareni Orvokki, hän on lähes sokea. Hän menetti näkönsä kun kohtasimme erään mustan uroksen" Lumi-tähti esitteli sisarensa Kaatajalle nuolaisten suupieliään, Tähti alkoi hauroittua pikku hiljaa sillä suuren uroksen läsnä olo toi sille turvallisuuden tunnetta. Lumi-tähti uskoi myös tuon auttavan kaksikkoa tässä tilanteessa mikä oli.
Lumi-tähti vastaili toisen kysymyksille heilutellen häntäänsä lempeästi ja toista tarkastellen ruskeilla ystävällisillä silmillään "Minä voin hyvin, kiitos vain ja laumani samoin. Miten sinä ja sinun laumasi voi?" Lumi-tähti kysyi myös uroksen kuulumisia ja jatkoi ennen kuin Kaataja vastasi "Ja kuten sanoin minun sisareni tuli sokeaksi ja olen suojelemassa häntä, Orvokki yrittää totutella sokeuteen ja noh tällä hetkellä minä etsinkin sinua." Narttu piti hetken tauon ja jatkoi taas "katsos minä haluan sisareni johonkin laumaan ja mielelläni omaani, mutta alfani ei välttämättä hyväksy pieneen laumaansa sokeaa sutta ja ajattelin jos Orvokki voisi päästä sinun laumaasi turvaan. Sitä paitsi vuorilla ei ole turvallista sokealle sudelle vaikka siirymmekin alemmas vuorilla, ja Rinne metsän lauman alueen lähellä meille voi tulla kiistoja alueesta ja en halua Orvokin joutuvan sinne. Sinun laumasi voisi olla hyvä paikka Orvokille, toki se vaatii alfasi suostumuksen ja muuta" Lumi-tähti kertoi kaiken ja jäi hiljaa odottamaan, nuori narttu kävi istumaan ja Orvokki heilautii jopa hieman häntäänsä, mutta seisoi edelleen nuuhkien ilmaa ja kuunnellen ympäristöä. Sen surun siniset silmät katsoivat tyhjyyteen ja sen koko katse oli ilmeetön, sekä haikea. Orvokki oli kyllä iloinen siitä, että oli löytänyt siskonsa, mutta se pelkäsi.

Kaataja katsoi hiukan kummissaan, kun Orvokki oli niin hiljainen ja pelokas. Uros mietti nopeasti, oliko tehnyt jotakin uhkaavalta vaikuttavaa, muttei keksinyt mitään selitystä. Lumi-tähti tarjosi vastauksen nopeasti, esitellen pelokkaan narttunsa sisarekseen. Sokeaksi sisarekseen. Uroksen kurkusta kohosi murahduksen omainen ääni, kun sudelle selvisi, että sokeuden oli aiheuttanut toinen susi. Ennen kuin Kaataja ehti puuttua puheeseen, Lumi-tähti vakuutti voivansa hyvin.
"Minulle kuuluu hyvää myös hyvää. Laumamme on vahva ja voimakas, vaikka talvi onkin raskas", Kaataja vastasi häntäänsä heilutellen, katsellen kohteliaasti Lumi-tähteä, jolle sanat olivat suunnatut. Kun narttu myönsi etsivänsä Kaatajaa, suuri uros näytti hetken yllättyneeltä, ennen kuin peitti tunteensa ystävällisyyden varjoon. "Mitä minä nyt olen tehnyt?" Uros sanoi huvittuneesti, kieli suupielestä roikkuen susimaisen naurun merkkinä. Kuka tahansa näki, että Kaataja oli hyvällä tuulella. Huomattavan paljon paremmalla, kuin pitkiin aikoihin.

Lumi-tähti selitti, miksi oli etsinyt Kaatajaa. Uros oli ehtinyt jo arvella, että nartulla oli jokin toive tai pyyntö, eikä toisen ehdotus yllättänyt. Saadakseen hetken miettimisaikaa, uros päätti kommentoida ensin sivuseikkoihin - kuten lauman reviirin siirtoon. "Onneksi laskeuduitte alemmas. Olet oikeassa, vuoret eivät ole turvallista seutua koskaan, varsinkaan sokealle. Ymmärrän huolesi, Lumi-tähti", Kaataja aloitti, punniten seuraavia sanojaan tarkkaan. "Uskon, että Orvokilla on hyvät mahdollisuudet laumaamme. Alfani hyväksyvät hänet varmasti, jos hänellä on jotakin annettavaa laumalle", uros jatkoi, kääntäen katseensa lauseensa lopun jälkeen Orvokkiin. "Jokaisella sudella on jotakin annettavaa", Kaataja sanoi lempeästi kuin vakuuttaakseen Orvokin siitä, että toinen oli täysin kelpoinen laumaan.

"En voi luvata laumamme suojaa sinulle, Orvokki", uros jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Sen voin kuitenkin luvata, että teen kaikkeni, jotta pääset laumaamme", Kaataja lisäsi kuin jälkiajatuksena. Susi ei tuominnut sokeita, päinvastoin. Kaataja arvosti jokaista sutta, vielä enemmän sellaista, joka kärsi jostakin suuresta heikkoudesta. Hetken susiuros näytti surulliselta miettiessään Takkua. Takku oli ollut Kaatajan hyvä ystävä, sokea pieni susi. Takku oli opettanut Kaatajalle, ettei sokeus tarkoittanut suden olevan huono. Sokeus oli vain yksi heikkous muiden mukana, mutta ilman näkökykyä selvisi.

"Ystäväni oli sokea", uros selitti ymmärtäessään, että toiset saattaisivat ihmetellä suden mielialanvaihdosta. "Sokeus ei ole ongelma, jos sudella on tahtoa elää", Kaataja lisäsi vakaalla äänellä, kuulostaen jälleen iloisemmalta. "Orvokki, mitä annettavaa sinulla on laumallemme?" Uros kysyi lempeästi, haluamatta painostaa sokeaa sutta yhtään enempää. Ei varmasti ollut helppoa joutua yllättäen ikuiseen pimeyteen, kun oli aiemmin tottunut näkemään.

Lumi-tähti lausahti arvostavasti ja iloisesti Kaatajan pitäessä taukoa "Hienoa että sinä ja laumasi voitte hyvin". Nuori narttu nyökkäsi uroksen puhuessa nartun laumasta. Lumi-tähti kuunteli toista ja sanoi toiselle kunnioittavasti "Olisin kiitollinen jos sisareni voisi päästä laumaan ja varsinkin sitten jos sinä Kaataja hyvä voisit katsoa hieman hänen perään, sillä hänen täytyy oppia elämään sokeuden kanssa. Luotan sinulle oman sisareni" Lumi-tähden äänestä paistoi luottamus, sillä se ei luottaisi sokeaa sisartaan ja tämän henkeä kenelle vain. Narttu luotti kuitenkin Kaatajaan niin paljon, että voisi olla turvallisin mielin kun Kaataja auttaisi hieman Orvokkia. Orvokki kuunteli kahden suden keskustelua ja oli hiljaa kunnes Lumi-tähti sanoi Kaatajan tarvitsevan huolehtia Orvokista, silloin tämä tökkäisi sisartaan kylkeen ja ärähti siskolleen "Tähti, ei minusta tarvitse huolehtia kuin pikku pennusta" Valkoista narttua nolotti, se ei halunnut olla vaivaksi kenellekkään.
Lumi-tähti katsoi hieman huolestuneesti Kaatajaa kun tuo tuli äkisti surulliseksi, mutta sai pian selityksen siihen. Ruskea kirjava narttu mietti itsekseen, jos tuo susi on vielä elossa, niin miksei Orvokkikin voisi elää?

Kaatajan puhuessa ystävästään Orvokki sanoi hiljaa "minä tahdon elää, en tahdo kuolla" Orvokkin ääni värähti vähän sen puhuessa kuolemasta, se pelkäsi kuolemaa. Kun Kaataja kysyi valkoturkilta, mitä se toisi laumalle, narttu oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi "no minä, olen uskollinen ja en tahdo olla vaivaksi, haluan tehdä sen mitä kykenen lauman eteen." Orvokki epäröi vieläkin hieman, mutta alkoi rentoutua hieman. Se asti, muidenkin susien olevan rentoja ja itsekin pystyi hieman rentoumaan. Lumi-tähti antoi sisarensa puhua ja katsoi tätä silloin hiljaa, kun Orvokki kerrankin puhui, silloin ei kannattanut keskeyttää tätä.

//sori vähän tönkköä :( ja kirjoitus virheitä voi olla //

Lumi-tähden sanoessa, että hän luotti Kaatajaan, uros heilautti häntäänsä. Susi näytti hiukan nololta kääntäessään katseensa maahan, sillä harva susi sanoi luottavansa Kaatajaan. Orvokki puuttui keskusteluun sanoen tiukasti, ettei hänestä tarvinnut pitää huolta. Kaataja heilautti häntäänsä iloisesti. Takku oli ollut tismalleen samanlainen. Sääli, ettei Orvokki voisi koskaan tavata Takkua, joka oli vaeltanut takaisin kotiseuduilleen.
"Toivon, että voin olla luottamuksesi arvoinen, Lumi-tähti", Kaataja sanoi. Uros vihasi itseään kun ei voinut luvata mitään varmaa Susi halusi antaa Orvokille mahdollisuuden normaaliin, turvattuun elämään laumassa. Varsinkin, kun sokeus ei edes ollut nartun oma virhe. "Orvokki, jokainen tarvitsee joskus apua. Olen iloinen, jos voin auttaa sinua", Kaataja jatkoi lempeällä äänellä. "Ystävät auttavat toisiaan", susi lisäsi hiljaa. Kaataja oli luonnostaan ystävällinen susiuros ja olisi vain ylpeä jos saisi sanoa Orvokkia ja Lumi-tähteä ystävikseen.

Kaataja nousi hitaasti istumaan. Rauhallisesti venytellen susi nousi kokonaan jaloilleen, mutta varoi äkkinäisiä liikkeitä, jottei säikyttäisi Orvokkia. Narttu puhui siitä, ettei halunnut kuolla. Uros heilautti häntäänsä hyväksyvästi. Kun Orvokki vielä jatkoi kertoakseen kaikesta, mitä voisi tuoda laumalle, Kaataja oli vain tyytyväinen.
"Tahto elää on paras keino selviytymiseen", uros totesi hyväksyvästi. "Uskon vakaasti, että sinut hyväksytään laumaani. Alfani ovat reiluja susia ja he näkevät jokaisessa parhaat puolet." Kaataja mietti puhuessaan toista alfaansa, Katalaa. Katalaan uroksella oli hyvä, terveelle pohjalle rakennettu ystävyyssuhde. Katala varmasti hyväksyisi Orvokin laumanjäseneksi, jos Kaataja sitä pyytäisi. Säde, toinen alfoista, oli Kaatajan kokemuksen mukaan lempeä ja viisas susi. Varmasti Sädekin ottaisi uuden jäsenen avosylin vastaan.

"Toivon, ettette ymmärrä kysymystäni väärin. Ystäväni, josta puhuin aiemmin, oli syntymästään asti sokea. Haluaisin vain tietää, kuka aiheutti tämän sinulle", Kaataja puhui lempeästi. Uros halusi todella tietää, kuka laakson asukkaista oli vienyt Orvokilta näkökyvyn. Kaataja olisi ollut huomattavasti rauhattomampi, ellei Lumi-tähti olisi kertonut hyökkääjän olleen musta. Niin kovin kuin suuri uros halusikin luottaa veljeensä, ei Kaataja aina uskonut Kuolon hyvyyteen. Oli kuitenkin helpottava tietää, ettei Kuolo ollut tehnyt mitään näin kamalaa Orvokille.

//sori kauheasti kesto :( sori tuli vähän tönkköä//

Lumi-tähti oli hiljaa ja heilautti häntäänsä Kaatajalle kun tämä toivoi olevansa nartun luottamuksen arvoinen, narttu tiesi tuon olevan oikea susi auttamaan sen sisarta. Lumi-tähti uppoutui omiin maailmoihinsa ja mieti miten Orvokki pärjäisisi laumassa, se kuitenkin luotti Kaatajaan. Lumi-tähti tiesi kuitenkin ettei Kaataja voisi koko aikaa olla Orvokin luona.

Orvokki kuunteli Kaatajan sanellessa, kun tuo oli lopettanut valkea narttu oli hetken hiljaa ja mietti. Orvokki tiesi tarvitsevansa apua, mutta ei halunnut myöntää sitä, se ei halunnut olla kenellekkään vaivaksi. Lopulta se vastasi narttumaisella ja ujolla äänellään "Minä en tiedä kuka tämän minulle aiheutti, mutta se susi oli musta ja kelta silmäinen suuri susi. Minusta oli loistavaa päästä laumaan, jossa tuntisin oloni turvalliseksi. En kuitenkaan tahdo olla vaivaksi" Orvokki koitti surullisilla silmilllään etsiä pimeydestä hahmoja, mutta ei nähnyt edes hahmoja pimeässä.
Kun Orvokki puhui Lumi-tähtikin palasi takaisin maan päälle.

Kaataja seisoi kaikessa rauhassa paikoillaan, odottaen Lumi-tähden tai Orvokin vastauksia. Orvokki näytti kiinnostuneelta, kuunnellen valppaasti uroksen puhetta. Susi kuunteli, kuinka Orvokki sanoi, ettei tiennyt kyseistä sutta, mutta osasi edes kuvailla toisen. Ei siis ainakaan Kuolo, Kaataja mietti nopeasti. Veli oli kerrankin ollut poissa pahan teosta.

Orvokille oli ilmeisesti vaikeaa myötää, että sokea susinarttu tarvitsi apua, mutta saipahan Orvokki senkin lopulta sanottua. Lumi-tähti näytti havahtuvan ajatuksistaan sisarensa puhuessa, muttei sanonut mitään. Kaataja vain kuunteli, ymmärtäen hyvin mitä Orvokki tarkoitti.
”Et sinä ole vaivaksi. Jokainen susi tekee sen mitä pystyy. Jos et pärjää metsällä, voit jäädä pentujen kanssa pesille. Jos et uskalla tai halua liikkua rajoilla, voit aina turvata pesän ympäristöä. Jokaiselle löytyy kyllä tekemistä”, Kaataja vakuutti, heilutellen häntäänsä iloisena. Orvokista olisi varmasti hyötyä laumalle. Uros uskoi, että jokaisesta sudesta löytyi jotakin hyödyllistä. ”Löydämme varmasti jotakin, missä olet parempi kuin kukaan muu.”

”Lumi-tähti, kuten aiemmin sanoin, en voi luvata laumani suojaa sisarellesi, mutta uskon, että Orvokista on meille paljon hyötyä”, uros sanoi kääntyessään Lumi-tähden puoleen. Ennen kaikkea uros halusi Lumi-tähden ymmärtävän, että Kaatajan tassut olivat sidotut. Uros ei voisi luvata varmasti lauman suojaa Orvokille, niin kovasti kuin halusikin. ”Lupaan kuitenkin teille molemmille, että teen kaikkeni auttaakseni sinut laumaamme ja pitääkseni sinut turvassa”, Kaataja jatkoi häntäänsä heilutellen.

”Minä voin viedä sinut alfojeni luokse, voin esitellä sinut ja ilmaista tahtoni sinun pääsemisestä laumaamme, mutta loppu on sinusta itsestäsi kiinni”, Kaataja vielä totesi, suunnaten nyt sanansa selkeästi Orvokille. Susi halusi tämän sokean nartun laumaansa, sillä empaattisena sutena Kaataja halusi vain kaikille parasta. Olisi vain oikein ja kohtuullista, että Orvokin kaltainen nuori susi saisi arvoisensa paikan lauman suojista.

//sori kamalasti kestosta on ollut kiireitä koulun kanssa ja sori jos tuli sekavaa tai jotain, luen tässä fyken kokeisiin...//

Lumi-tähti kuunteli Kaatajan ja Orvokin jutustelua, kun Kaataja puhui sille narttu kuunteli ja lausahti ystävällisesti "Ymmärrän hyvin, sinä et voi tehdä alfan päätöksiä, koska et ole alfa" Narttu piti pienen tauon ja jatkoi sanoi sitten "mutta minusta sinä Kaataja voisit hyvin olla alfa, olet viisas ja kunnioitettava susi" Lumi-tähti luimisti korviaan nöyrästi ja laski hieman päätään kunnioittavasti. Se toden totta arvosti Kaatajaa, toinen oli mahtava ystävä. Sisarukset kuuntelivat Kaatajan puhetta ja Lumi-tähti lausahti toisen lupaukseen iloisesti "minä uskon sen ja tiedän, että teet parhaasi kävisi tässä miten vain." Narttu heilautti häntäänsä Kaatajalle ja katsoi sitten Orvokkiin, se tulisi kaipaamaan sisartaan, mutta tämä olisi tuolle parasta.

Orvokki kuunteli myös tarkkaavaisena Kaatajan puhetta ja sanoi lopuksi itsevarmemmin "minä voisin ainakin alkuun olla pesillä pentujen kanssa, sillä haluan oppia elämään sokeuteni kanssa ja jos saisin tavata alfasi olisin hyvin kiitollinen" Valkoturkki mietti jos sitä ei hyväksyttäisikään laumaan? Löytäisikö se Lumi-tähteä yksin tarpeaksi nopeasti? Orvokki kuitenki halusi uskoa pääsevänsä laumaan, mutta mikään ei ollut vielä varmaa.

Lumi-tähteä hieman pelotti miten alfat ottaisivat sokean ja siron nartun vastaan, se kuitenkin tiesi, ettei he voineet olla julmia jos heillä oli noin lempeä laumalainen.

// Eipä mitään. :) Mitä luulet, pitäisikö peli lopetella ja aloittaa uusi, jossa Orvokki voisi tavata alfan/alfat? //

Kaataja kuunteli narttujen vastauksia lempeästi. Susi oli tyytyväinen siihen, miten molemmat reagoivat. Samalla Kaataja tunsi vastuun taakan putoavan harteiltaan. Molemmat selkeästi ymmärsivät, ettei Kaataja voinut luvata mitään varmaa. Paras, mihin susi pystyi, oli lupaus viedä Orvokki alfojen luokse ja puhua sokean nartun puolesta. Tummanharmaa uros kuitenkin luotti siihen, että ainakin Katala, jonka alfoista paljon paremmin tunsi, käyttäisi järkeään tehdessään päätöksensä. Katalaan Kaataja luotti. Katala oli viisas. Varmasti ruskeaturkkinen alfauros tekisi valinnan, joka palvelisi jokaisen tarkoituksia.
Uros oli imarreltu Lumi-tähden puheesta. Kaatajan rinta röyhistyi tuskin havaittavasti, mutta röyhistyi kuitenkin. Samalla tuuhea häntä heilui leppoisasti puolelta toiselle.
"Kiitän kauniista sanoistasi, ystäväni", Kaataja totesi vilpittömin mielin. Suuri uros tosiaan oli kiitollinen nartun luottamuksesta. Lumi-tähden vilpittömät sanat lämmittivät tuuheaturkkisen susihukan sydäntä suuresti. Oli lohduttavaa tietää, että kaiken menetetyn tilalle kasvoi jotakin uutta hitaasti mutta varmasti. Kaataja oli menettänyt lukuisia ystäviään tulipalossa, mutta halusi uskoa löytäneensä kaksi uutta entisten tilalle.

Orvokki puhui avoimesti halustaan olla pesillä, jotta saisi aikaa totutella sokeuteensa. Kaataja tunsi ylpeyttä nuoresta nartusta. Orvokki oli henkisesti vahva susi. Ehkä sokeuden takia arempi tai vaikeammin lähestyttävä, mutta yhtä kaikki, toinen ei ollut heikko. Kyky myöntää omat puutteensa ja heikkoutensa oli kyky, jota Kaataja arvosti kovin paljon.
"Olen varma, että toiveesi kuullaan korkeammallakin taholla", Kaataja vakuutti. "Mikäli haluat, voimme lähteä heti etsimään alfojani. Uskoisin tavoittavani ainakin toisen heistä helposti." Hetken mietittyään Kaataja aukaisi vielä kerran suuren kitansa, vilkaisten Lumi-tähteä, ennen kuin osoitti sanansa Orvokille.
"Yhden asian voin vielä luvata. Mikäli käy niin, ettei sinulle löydy sijaa laumastamme, varmistan, että löydät sisaresi. Tarvittaessa saatan sinut vaikka laakson toiseen päähän, kunhan vain pääset turvallisesti perille."

// Kyllä tämä voitaisiin jo viedä loppuun ja sitten aloittaa alfan/alfojen tapaamis peli :) Siskokset rupesivat vähän pehmoilemaan... :D //

Lumi-tähti höristi hieman korviaan ja katseli lempeillä ruskeilla silmillään Kaatajaa, kun uros sanoi Lumi-tähteä ystäväkseen nuoren nartun sydämmeen tulvahti lämmin tunne. Ruskea silmäinen narttu oli iloinen saadessaan ystävän ja heilautti häntäänsä Kaatajalle vastaukseksi.
Siinä samassa Lumi-tähden mieleen tuli sen oma alfa ja miten tuo reakoisi siihen, että narttu oli ollut pitkään poissa. Lumi-tähdellä olisi kyllä hyvä syy siihen ja uskoi, ettei Harakka olisi vihainen nartulle. Narttu tiesi, kuinka ystävällinen alfa Harakka oli ja luotti tähän vahvasti. Lumi-tähti vaipui hetkeksi ajatuksiinsa, mutta palasi maan päälle kun keskustelu jatkui. Molemmat nartut uskoivat myös löytäneensä uuden ystävän, mutta Lumi-tähti tunsi vahvemmin löytäneensä ystävän kuin Orvokki.

Orvokki kuunteli keskustelua ja heilautti häntäänsä vastaten Kaatajan lähtö ehdotukselle "Minulle käy hyvin, että lähdemme heti" Valkea susi narttu lähti varovasti askeltamaan suuntaan kuuli Kaatajan äänen, Orvokin täytyi kuunnella ja nuuskia tarkkaan missä uros oli muuten se voisi kadottaa Kaatajan. Orvokki kuuli Kaatajan viimeisimmän lupauksen tullen siitä hyvin iloiseksi ja lausui sitten kiitoksensa "Kiitos Kaataja, minä olisin pulassa ilman sinun kaltaisia lempeitä susia" Orvokki heilautti valkeaa viuhka häntäänsä Kaatajalle ja pysähtyi tämän luokse.

Lumi-tähti taas heilautti häntäänsä Kaatajan lupaukselle ja sanoi Orvokin jälkeen "Kiitos paljon, minä olen muutaman päivän lähistöllä, mutta sitten minun on aivan pakko palata laumani luokse, sillä siellä minua tarvitaan ja nyt kun tiedän Orvokin olevan turvassa voin olla huoleti." Ruskean kirjava narttu piti hetken tauon ja meni Orvokin luokse sanoen sitten tuolle "Orvokki, lupaa minulle yksi juttu... pidä huolta itsestäsi" Lumi-tähti ei voinut peitellä kaipaustaan ja sanoi sen sitten ääneenkin "Minä tulen kaipaamaan sinua rakas siskoni" Ruskea silmäinen narttu tökkäisi hellästi sisartaan rinnuksille.
Orvokki liikuttui sisarensa sanoista ja vastasi hieman haikeasti "Minä lupaan Lumi-tähti, minä lupaan jos sinäkin lupaat sen minulle" Valkea turkki otti pukkauksen vastaan ja nuolaisi sisartaan niskasta sanoen hiljaa "minäkin kaipaan sinua" Orvokki peruutti hieman istahtaen maahan ja Lumi-tähtikin peruutti hieman mutta ei istunut. Lumi-tähti katsahti lempeästi Kaatajaan ja sanoi pirteämmin "Onnea matkaan".
Orvokki oli hiljaa ja kuunteli Kaatajan liikkeitä jos tämä lähtisi liikkeelle.

Karhunkaataja odotti kärsivällisesti, mitä sisarukset sanoisivat. Kuultuaan myöntävät vastaukset ja useat kiitokset, uros heilautti häntäänsä iloisesti.
"Ilo on minun puolellani, Orvokki", Kaataja totesi, viitaten sanoillaan toisen kiitokseen suuren uroksen lempeydestä. Tummanharmaa susiuros astahti poispäin hitaasti, suunnaten laumansa reviirin keskustaa kohden. Kun Lumi-tähti lähestyi, puhuen Orvokille, Kaataja käänsi päätään häveliäästi poispäin. Susiuros halusi antaa sisaruksille rauhan sanoa hyvästit. Omasta kokemuksesta Kaataja tiesi, miten hankalaa se saattoi olla.
Kun Lumi-tähti vielä toivotti onnea, Kaataja heilautti häntäänsä.
"Kuin myös, Lumi-tähti. Toivottavasti tapaamme pian, iloisissa merkeissä, toivon", susi jutusteli, ennen kuin vilkaisi Orvokkia. Toinen vaikutti valmiilta lähtemään, joten uros lähti jolkottelemaan rauhallista vauhtia. Kaataja piti huolen siitä, että katseli Orvokkia, jotta pystyi säätelemään oman vauhtinsa sokean suden mukaan. Uros myös liikkui omalla kömpelöksi luokiteltavalla tavallaan, mikä takasi sen, että sokea susi kyllä kuuli, mihin Kaataja oli menossa.
"Jos haluat hidastaa vauhtia, älä pelkää sanoa", susiuros kehotti lempeästi. "Valitettavasti tapanani on pitää ripeämpää vauhtia kuin monet lajitoverini haluavat", Kaataja naureskeli huvittuneena, jolkotellen pitkillä askelillaan kompuroimatta. Olipa hyvä palata jälleen kotiin, ja tavata vielä alfatkin. Uros huomasi vilpittömästi toivovansa, että Orvokki saisi arvoisensa paikan laumasta, joka oli kokenut kovia. Kenties kovia kokenut lauma oli juuri oikea paikka kovia kokeneelle nartullekin. Kaataja saattoi vain toivoa, että Orvokki löytäisi kotinsa tältä reviiriltä ja perheensä näiden susien luota.

// Laittelen viestiä Blackylle ja Trishalle, sekä kyselen pelistä. :) Kuulostaako hyvältä, vai onko jotakin huomioitavaa? //

//Kuulostaa hyvältä :) eiköhän tämä ollut sitten tässä?//

Kaatajan puhuessa uudesta tapaamisesta iloisissa merkeissä narttu heilautti häntäänsä ja sanoi "niin, toivottavasti" Ruskea turkki jäi odottamaan paikalleen ja katseli Kaatajan, sekä sisarensa lähtöä. Lumi-tähti istahti maahan hetkeksi ja lähti sitten omille teilleen.

Orvokki kuuli kun Kaataja lähti liikkeelle ja nousi seisomaan ripeästi seuraamaan suurta urosta. Valkea narttu kulki pää matalalla kuunnellen tarkasti Kaatajan liikkeitä. Kun tuo puhui nopeudestaan narttu vastasi ystävällisesti "et sinä liian lujaa kulje" Orvokki oli iloinen päästessään tapaaman Kaatajan alfoja ja kenties pian omiaankin, silti nartun sisällä oli kutkuttava jännitys.