Tunnenko sinut? -kutsupeli-

//Shui kera Huurteen//

Nuori Kaisla oli lähtenyt ottoemonsa Ruusun luota tutkimaan reviirin ulkopuoleisia alueita ja oli ehtinyt jo solaan asti. Se oli hetkisitten kahlannut joen yli. Kirjava nuorukainen oli kaukana kotoa, mutta ei ollut huolissaan. Kaisla oli löytänyt hiiren ja säntäili sen perässä, se loikki, juoksi ja kääntyili nopeasti. Hetken kuluttua hiiri vinkaisi ja Kaisla nosti päänsä korkeasta ruohokosta, se oli saanut hiiren kiinni ja oli ylpeä itsestään. Se askelsi vähän matkan päähän ja alkoi syödä hiirtä onnellisena. Se uppoutui täysin syömiseensä eikä huomannut tarkkailla ympäristöä.

//sori lyhyys//

Huurre oli kasvanut nopeasti, se oli aikuisen suden korkuinen. Ehkä siksi että harjas-susilla oli pidemmät jalat kuin tavallisesti. Sen väritys muistutti kettua, mustine sukkineen ja punertavine turkkeineen.
Uros jolkotteli solassa, sen askel oli kepeä ja liike sulavaa. Korvat uteliaasti hörössä se silmäili ympäristöä ja yritti etsiä jotain tekemistä. Ehkä oravien kiusaaminen olisi hauskaa, vähän jahdata... ei kuitenkaan kauvaa. Siihen kyllästyi helposti kun mokomat kurret kapusivat aina puihin.
Pian uroksen silmät kumminkin havaitsivat liikettä.
Huurre askelsi hieman reippaammin lähemmäksi, ulvahti hennosti matkallaan toiselle.
'' Hei! '' Huudahdettiin kuuloetäisyydeltä, häntä heilahteli iloisesti ja uros ei ainakaan vielä näyttänyt dominanssin merkkejä. Vaikka Säteen ja Katalan laumalaisena sen olisi tullut käyttäytyä varautuvasti jokaista ei-laumalaista kohtaan, mutta minkäs voi.

Kaisla hätkähti kun joku ulvahti lähistöllä ja se pomppasi nopeasti ylös hieman varautuneena, pian se kuitenkin rauhoittui ja heilautti jopa häntäänsäkin. Kirjava nuorukainen katsoi uteliaana pitkä jalkaista urosta ja sanoi vieraalle "hei, kukas olet? Minä olen Kaisla" Nuori narttu nuuhki ilmaa ja yritti haistaa toisen ominaishjua. Kaislan häntä heilahteli edes takaisin iloisena, nartun korvat olivat uteliaana höröllään ja sen silmät napittivat Huurretta kiinnostuneina.
Tuuli puhalsi lämmintä kesä ilmaa susien turkkeihin ja Kaisla avasi taas kitansa lausahtaen "Ihana ilma tänään, vai mitä?" Ruskea turkki käänsi katseensa maisemaan ja veti raikasta kesä ilmaa kehkojen täydeltä. Se ei oikein osannut ajatella että toisen hyökkäävän, sillä nuorukaiselle ei ollut tapahtunut vielä mitään ikävää.