Tuntematon susi (päättynyt)

Alfa hymähti leppoisasti Katalan järjestelmällisyydelle. Uros antoi tavallaan käskyjä, mutta noudatti kuitenkin sen verran hierarkiaa, että antoi Viiman tehdä lopullisen päätöksen. Joissain tilanteissa tämä Katalan ominaisuus oli todellakin avuksi. Alfa heilautti häntäänsä ja lähti kävelemään verkkaisesti eteenpäin samalla seuraten, minkälaista vauhtia Rusko pystyi kulkemaan. Uros oltiin siis hyväksytty laumaan ja Viima toivoi, että tästä sudesta olisi tulevaisuudessa hyötyä laumalle.

((Tämä varmaan olisi tässä? Rusko voinee seuraavaksi siirtyä pesäluolien suuntaan parantelemaan haavojaan. :3))

Ruso katsoi toisia ja Viiman lähtiessä se luimisti korvansa pysytellen puoli metriä taaempana, selostaakseen että edelleen tiesi kuka oli kuka. Rusko edelleen hyväksymisestä huolimatta halusi esitellä tahdonvoimaansa ja käveli hyvinkin ripeää tahtia, ei kuitenkaan niin että olisi laiminlyönyt haavojaan. Sen ontumisesta huolimatta Rusko pystyi kulkemaan ihan hyvin.

((Ainakin minusta. Jos vaikka Trisha vielä laittaa Katalan matkaan ja sillä selvä? Pesäluolille peli voidaan myös tehdä, jos teitä huvittaa. Kuitenkin lyhyt, vain se kun Rusko kohtaa Tuiskun joka ohjaa tämän sopivalle kololle.))

Katala siirtyi kulkemaan jonnekin Ruskon ja Viiman väliin. Se pysytteli vähän erillään kahdesta muusta sudesta, tarkkaillen kuitenkin koko ajan sitä, ettei kiirehtinyt kulkemaan ennen Viimaa. Aina välillä beta katseli pidemmän aikaa Ruskoa varmistaakseen, että uros pysyi mukana. Sisukas nuorukainen se kuitenkin näytti olevan ja haavoistaan huolimatta pysytteli joukon mukana. Se oli hyvä, sillä liian pahoin haavoittuneet tapaukset olisivat saattaneet talvella käydä taakaksi. Vaikkei lauma hylännytkään haavoittuneita jäseniään, ei se ikuisesti voinut raahata kuolemansairasta mukana. Viiman laumalla oli kuitenkin onneksi reviiri, joten haavoittuneet saattoivat parantua pesillä ja hankkiutua omaan aikaansa syömään lauman kaatamien saaliiden lihaa. Näin niillä oli suuremmat mahdollisuudet selvitä, kuin niillä, joiden laumalla ei ollut reviiriä. Liikkuva lauma ei saattanut raahata mukana riippakiveä ja joskus joku jäi jälkeen.

Se oli yhden kuolema, tai koko lauman kuolema.