Liittyminen Ovelan laumaan - Kvartsi ja Käyrä (suoritettu)

((Saat itse valita ajankohdan. Vuodenaika on kuitenkin marraskuun puoliväli, ja Laaksoon on satanut nyt ensilumi. Ja paksu lumi onkin. Lauman alfa Ovela, sekä sen tyttäret Vaiti ja Varma, ovat kaikki kolme paikalla. Ne seisovat tuijottamassa tulokkaita kukkulalla, jossa on ehkä joskus lainehtinut ruohoa, ja ovat selvästi varuillaan. Aloite on siis Kvartsilla ja Käyrällä))

//Kyllääh, alunperin olin suunitellut, että Käyrä olisikin kuollut, mutta... Hänetpä taidan hahmokseni ottaa. Mutta: teenkö hänelle oman hahmoesittelynsä ja hyväksytän sen, vai meneekö hän läpi jos editoin tuon kuvauksen vain muiden hahmojen joukkoon? Vai pelaanko häntä van samalla Kvartsin kanssa, ikään kuin npc-hahmoa? //

Aamu koitti kuulaana ja viielänä laaksoon. Aurinko oli noussut jo puiden yläpuolelle, ja sen valo loisti koko maan ylle. Kuu ei kuitenkaan ollut kadonnut kokonaan, vaan vielä se näkyi himmeänä puoliskona sinisen taivaan keskellä. Valkoinen, pakkasen kovaksi muuttanut hanki peitti maan jo varsin tasaisesti. Ilma oli kylmä.

Ensimmäinen asia, mitä Kvartsi ajatteli, oli, että se oli tehnyt oikean päätöksen. Naaras ja tämän puoliso Käyrä olivat lähteneet aikaisin, ennen auringon nousua liikkeelle. Pari päivää sitten satanut ensilumi oli saanut ne viimein kokeilemaan onneaan. Sudet olivat kuulleet huhuja Ovelan laumasta, sen saavuttamasta voitosta, mutta myös siitä, että lauma oli kovin pieni. Niinpä Kvartsi oli melko varma, että se ja Käyrä otettaisiin laumaan vailla suurempia kiistoja. Mutta kuka saattoi tietää, kuinka kävisi?
Kaksikko asteli lumessa peräkkäin: Kvartsi raivasi lunta edeltään ja Käyrä loikki jäljessä. Vaikka sudet tiesivät olevansa vieraan lauman reviirillä, ei niiden liikkeistä oltu kokonaan kitketty entisen alfaparin ylpeyttä. Kumpikin susi oli toki varuillaan, mutta jokin niiden liikkumisessa ja tavassa vain olla läsnä oli jotain, mikä viittasi siihen, että nämä kaksi olivat tottuneet hyvään asemaan.

Äkkiä Käyrä pysähtyi. Kirsu kertoi, että lähistöllä oli susia. Kvartsi hiipi äänettömästi puolisonsa viereen ja kastoi tätä kysyvästi. Tuolla. Kukkulalla, sanoi ruskeanvalkoinen uros. Se astui nyt eteen, ja suuntasi katseensa hajun suuntaan. Suden verkkokalvot piirsivät kolmen lajikumppanin kuvat. Kvartsi nytkähti kuin valmiina juoksemaan, mutta Käyrä esti sen. Se lähti jolkottelemaan eteenpäin, painaen korvansa luimuun ja heilutellen häntäänsä rauhallisesti ja hyväntuulisesti. Naaras vilakisi Käyrän perään ja lähti itsekin loikkimaan eteenpäin. Se oli varma, että yhytety sudet olivat niiden etsimät lauman jäsenet. Sudet astelivat kohti uutta elämäänsä- tai epäonnistuessaan kohti tuhoaan, kuka sen tiesi.

Käyrä oli saapunut jo susien eteen, kymmenen metrin päähän toisista. Se nuolaisi huuliaan ja nosti päänsä ylös. Uros vilkaisi taakseen. Kvartsi tuli sen jäljessä uskollisesti. Ei naaras sitä pettäisi, niin pitkään sudet olivat yhdessä eläneet ja kokeneet paljon yhdessä. Uros heilutteli häntäänsä, odottaen että joku kolmesta sudesta, kenties arpisin ja kokeineemman näköinen, aloittaisi puhumisen.
Kvartsi avasi kuitenkin suunsa ensimäiseksi. "Ovela, oletan?" Puhuttelu oli osoitettu suoraan arpiselle urokselle. Sudet tuijottivat toisiaan ääneti, odttaen, kuka puhuisi- jos puhuisi.

Kolme sutta eivät juurikaan elehtineet tai liikkuneet, kun toiset lähestyivät. Tulijoiden eleet olivat ystävällisiä ja ne näyttivät alistuvan. Ovela oli kuitenkin pannut merkille niiden eleet ennen kuin ne olivat huomanneet kolmikon. Niiden askelissa oli ollut ylpeyttä ja voimaa ja niiden ryhti oli suora ja itsevarma. Koska niitä oli kaksi, ja ne olivat vielä tuoksusta päätellen eri sukupuolta, ei Ovelalla mennyt kauaa päätellä, mistä oli kyse.

Kun urossusi sitten pysähtyi kymmenen metrin päähän ja puhui, Ovela vastasi sille pienellä hännänheilautuksella: "Kyllä. Minä olen Ovela. Minä olen tämän laakson suurimman lauman alfa. Minkä lauman alfa sinä olet?"

Laakson suurin lauma ei varsinaisesti kertonut vielä mitään lauman koosta, mutta kesän aikana lauma oli kasvanut valtavasti. Se piti sisällään jo melkein kaksikymmentä aikuista sutta ja pentuja ja nuoria. Se oli noussut pienestä perheestä suureksi yhteisöksi. Yhteisöksi, joka toimi. Ovela oli kokenut alfa, mutta se oli myös ottanut laumaansa vain susia, jotka osasivat elää lauman jäseninä ja totella. Paraskaan johtaja ei pitänyt koossa kuritonta laumaa.

Varma ja Vaiti, nartut Ovelan seurassa, pysyttelivät vaiti ja aloillaan. Vaitin häntä roikkui suhteellisen rentona, mutta Varman häntä heilui korkealla ja jäykistyneenä. Se oli muutenkin kolmikon jännittynein.

[[Oi, minä ihan luulin, että hahmoja oli kaksi... minun mokani ^^'. Luin hahmokuvauksen kyllä huolellisesti, mutta jostakin oudosta syystä jotenkin missasin tuon Käyrän kuoleman, vaikka se tuossa ihan selvästi lukee... Olen todella pahoillani. Saat päättää tietenkin itse, mitä Käyrällä teet. Mielestäni voit aivan vapaasti tehdä siitä oman hahmosi, koska se nyt tässä samalla laumaan liittyy. Voit myös pitää sen hiukan syrjemmällä npc:nä, jollet halua sitä varsinaiseksi hahmoksesi.]]

Tilanne ei vaikuttanut kovinkaan vaaralliselta. Kvartsi piti häntäänsä koholla. Se oli varuillaan, valmiina yllättäväänkin tapahtumaan, mutta Käyrässä oli rauhallisuutta. Tämä lepuutti häntäänsä, käänteli korviaan maltillisesti ja odotti vaiti hetkisen. Se ei oikeastaan ollut alfa koskaan, vaan se oli pitänyt itseään lähinnä Kvartsin oikeana käpälänä ja puolisona. Niinpä uros odotti naaraan vastaavan.
Kvartsia ei tarvinnut käskeä. Kun se kuuli toisen esiintyvän, tämä vati huulensa hymyltä näyttävään ilmeeseen. Se antoi kielensä roikkua ja piti silmänsä ovelan näköisenä puoliksi kiinni. "Teillä on tarkat silmät, Ovela", se sanoi. Naaras otti askeleen lähemmäs, aivan puolisonsa rinnalle, ja jatkoi: "Kyllä, minä olen alfa. Tai olin. Laumani on hajonnut jo muutama kuunkierto sitten. Olen Kvartsi, ja tässä on puolisoni Käyrä." Tällä välillä Käyrä lipaisi jälleen huuliaan. Se tuijotti naaraita ja jälleen Ovelaa. Sitten se kohensi ryhtiään. Uros tiesi, mihin pystyi, eikä se aikonut antaa itsestään surkimuksen kuvaa. Ei vaikka se saattaisi vaikuttaa ylimieliseltä.

Kvartsi jatkoi: "Olemme kuulleet laumastanne. Te olette vahvoja, te olette suuren reviirin valtiaita. Olemme tulleet liitymään teihin." Naaras oli painanyt korviaan luimuun, osoittaakseen ettei ollut tullut väittelemään. Se oli sanonut asiansa, ja nyt se toivoi että Ovela sanoisi omansa. Tuon puheensa jälkeen naaras ei tosin uskonut, että kovallakaan lafalla olisi mitään vastaansanomista. Käyräkin näytti valpastuneen, muuttuneen vähän rennommaksi. Kolme sutta eivät liikkuneet mitenkään. Kvartsi alkoi käydä epävarmaksi. Oliko se puhunut väärin?

Ovela kuunteli taas. Pohdittuaan hetken toisen sanoja se vastasi kuuluvasti: "Meidän laumamme on iso ja vahva, ja se kasvaa uusien pentujen myötä. Mitä teillä kahdella on tarjota, mitä meillä ei vielä ole? Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minulla ei ole mitään teitä vastaan. Mutta minä en tarvitse uusia susia." Ovela totesi. Se oli edelleen kylmän rauhallinen ja tarkkaili kaksikkoa, erityisesti Kvartsia. Syykin tälle mielenkiinnolle selvisi pian: "Sinä tosin olet ollut alfa. Sinulla on kokemusta, josta voi olla hyötyä. Mutta entä puolisosi? Ja kai teille kahdelle on selvää, ettette ole laumassa enää kumppaneita? Te ette voi lisääntyä. Oletteko valmiit hyväksymään sen?"

Vaiti tuijotti laumaan pyrkijöitä herkeämättä. Sen omat pennut olivat sille, ja koko laumalle, tärkeimpiä. Näiden susien kautta reviiri alkaisi tosissaan olla täynnä. Pieneksi sitä ei voinut sanoa edes pahalla tahdolla. Se oli juuri sopiva elättämään lauman nyt. Mutta kasvuvaraa oli aina hyvä olla. Mikäli he mielivät pitää kaikki pennut laumassa vastakin, heidän tulisi laajentua hyvin nopeasti.

Kvartsi kuunteli äänettä ja eleittä Ovelan vastausta. Se oli ainakin antanut itsestään hyvän kuvan, mutta miten oli Käyrän laita? Ennen kuin naaras ehti vastata mitään, puhui sen kumppani: Olemme tulleet pyytämään paikkaa tietäen kyllä hyvin, mitä siitä seuraa, jos pyyntömme hyväksytään. Olemme tietoisia, ettemme voi saada enää pentuja. Ja tämä kelpaa meille hyvin." Ruskea susi piti lyhyen tauon, jonka aikana se tuijotti syvälle Ovelan keltaisiin ja paljon nähneisiin silmiin. On ymmärrettävää, että teidän pitää harkita tarkkaan, keitä otatte suureen laumaanne. Mutta minäkin olen ollut alfa: me olemme pari. Olemme vahvoja, osaamme elää laumassa. Osaamme juosta, metsästää ja taistella." Puhuessaan suden tavallisesti hillitty ja hiljainen ääni koveni ja se sai lisää itsevarmuutta. Uros vilkaisi Kvartsia. Oliko se puhunut oikein?

Kvartsilla ei ollut valittamista. Naaras läähätti edelleen suu hymyntapaisessa, tuijiotellen väliin Ovelaa, väliin tämän mukana olleita naaraita. Sen mielestä Käyrä oli puhunut hyvin, eikä susi keksinyt enää lisättävää. Äkkiä harmaaturkki nosti päänsä ylös ja taittoi korvansa eteenpäin. "Olen varma, mitä te kysytte seuraavaksi. Mikisi emme liittyisi Viiman, tuon naaraan laumaan? se kysyi voitonvarmasti. Tiedätte kyllä vastauksen. Se lauma on heikko. Viima hävisi, te voititte. Ja voittajat ovat ne, jotka menestyvät. Susi kyllä tiesi, mistä puhui. Sekin oli joutunut paikkoihin, joissa oli vain pitänyt murskata heikompi, jotta olisi voittanut. Jos se ei olisi tehnyt, sitä, se olisi hävinnyt. Susi ei miettinyt, miksi se tahtoi olla voittaja, eikä sitä, oliko reilua polkea alleen heikompi lauma tai yksilö. Ei luontokappale sellaista koskaan edes tullut ajatelleeksi. Tavallisessakin elämisessä oli tarpeeksi haasteita.

// Tällä erää taidan antaa Käyrän odottaa parempaa aikaa hänen pelittäisensä alkamiseksi. Kunnon hahmokuvausta kun hänellä ei ole, ja tällä haavaa taitaa aikani riittää vain kahdelle hahmolle täällä. Mutta jos (tai pikemminkin kun) muutan mieleni, niin ilmoitan hänetkin liittymisosion puolelle. Mutta katsotaan sitä myöhemmin. //

Ovela kuunteli taas. Mitä enemmän toiset puhuivat, sitä selkeämmin uros näki niiden potentiaalin. Se piti myös niiden puheesta Viiman laumaan liittyen. Oli totta, että he olivat voittaneet. Oli myös totta, että vahvempi lauma houkutteli enemmän liittyjiä. Ovela ei myöskään uskonut, että nämä kaksi lähtisivät laumasta mihinkään, vaikka he joskus häviäisivätkin. Ja mikä tärkeintä, vaikka he lähtisivätkin, Ovela selviäisi ilmankin. Siihen asti näistä kahdesta olisi apua enemmän kuin paljon. Laumassa oli paljon niitäkin, joilla ei ollut kokemusta laumaelämisestä. Oli hyvä saada vastapainoksi sellaisia, jotka tiesivät perin pohjin, millaista lauman elämä ja hallitseminen oli.

Vanha susiuros otti muutaman askelen lähemmäksi liittyjiään ja nuuhki niitä. Se kiersi ne edestä ja takaa ja tarkkaili niiden kuntoa ja eleitä. Johtajansa teosta rohkaistuneena myös Vaiti ja Varma kurottautuivat vähän eteenpäin. Vaiti heilutti häntäänsä hitaasti korkealla, merkkinä sekä korkeasta asemastaan että hyvistä aikeistaan. Varma irvisteli aina, kun vaan kohtasikin toisen suden katseen, ja murisi välillä. Sekään ei kuitenkaan hyökännyt.

Puhe näytti tosiaankin vakuuttaneen Ovelan ja tämän seuralaiset: kukaan ei sanonut mitään. Ovela lähestyi, alkoi tutkailla tarkemmin susia. Kvartsi tunsi sen niskakarvojen nousevan tahtomattaan pystyyn. Pieni murinantapainen nousi kurkkuun, mutta ääni oli hyvin hiljainen ja tyrehtyi jo alkuunsa. Siitä tuntui epämukavalta olla tutkittavana, mutta naaras kyllä ymmärsi, miksi alfa toimi niin kuin toimi. Käyrä taasen otti asian paljon rauhallisemmin: se heilautti rauhallisesti ja lepytellen häntäänsä pari kertaa, nuuski ja tarkkaili itsekin Ovelaa ja naaraita. Toinen alfan seuralaisista heilautti häntäänsä hitaasti ja rauhallisesti, mutta toisen suden käytöksestä uros ei ollut alun alkaenkaan pitänyt. Tämä irvisti aina, kun Kvartsin tai Käyrän silmät kohtasivat sen omat. Murisikin se, mutta ääni oli lähinnä varoittavaa, ei hyökkäävää.

Kvartsi ei välittänyt kahdesta seuralaisesta: se piti katseensa Ovelassa, muttei tuijottanut tätä silmiin. Se olisi ollut haaste, avoin epäilys alfan kyvyistä ja kokemuksesta. Naaras tiesi, kuinka toimia, eihän sitä turhaan oltu itseäänkin alfanaaraaksi valittu eikä se sattumalta ollut saanut pidettyä pientä laumaa kurissa. Sekin oli toiminut kuten Ovela nyt, tarkkaillut uusia susia, etsien näistä puutteita ja toisaalta kykyjä.
Kvartsi lipaisi huuliaan ja antoi Ovelan jatkaa tutkimistaan. Se käänsi päätään välinpitämättömästi sivulle, kuin tarkkaillen kukkulalta näkyvää maisemaa, vaikka naaras olikin joka hetki tietoinen muiden susien katseista. Harmaaturkki piti ylpeytensä, ja se käyttäytyi itsevarmasti, kuin olisi ollut samanveroinen kolmen suden kanssa. Oikeasti Kvartsi kyllä oli tietoinen siitä, että sen varma ja rauhallinen käytös saattaisi johtaa ongelmiinkin.

Käyrä suhtautui Ovelan tutkimiseen paljon rauhallisemmin, kuin Kvartsi. Huomatessaan nartun murisevan hiljaa Ovelan tutkiessa sitä vanha alfa vastasi murinaan. Se pysähtyi niille sijoilleen, veti suupielensä pois hampaidensa edestä ja luimisti vähän korviaan. Sen tuuhea niskavilla nousi pystyyn ja häntä pörhistyi. Vaikka pää pysyi edelleen samassa paikassa kuin se oli ollut äskenkin, muutaman sentin päässä nartun ihosta, tuijottivat sen silmät sivuteitse narttua. Oli ilmiselvää, ettei se aikonut hyökätä, ellei siihen annettaisi syytä. Pikemminkin sen käytös viestitti Kvartsille, että natttu oli alempana arvossa ja sen tulisi muistaa paikkansa. Ovela suhtautui hyvin ja jopa välinpitämättömän lempeästi suurimpaan osaan susista, mutta auktoriteettinsa kyseenalaistamista se ei suvainnut keneltäkään. Se oli valmis puolustamaan paikkaansa ja kitkemään niskuroinnit alkuunsa. Mikäli se tarvitsi enemmänkin, kuin murinaa, oli uros valmis siihenkin.

Alfan käytös vaikutti myös kahteen narttuun. Vaaleampi ja hiukan sisartaan pienikokoisempi Vaiti jähmettyi ja sen häntä lakkasi heilumasta. Se seisoi jäykin, suorin jaloin ja odotti tilanteen kehittymistä. Myös Varma oli lakannut oman ajoittaisen murinansa ja odotti nyt, kuinka vieras narttu suhtautuisi Ovelan käytökseen

Käyrä värähti kuullessaan Ovelan varoittavan murinan. Kaksi naarastkin terästyivät: kumpikin jäykistyi silminnähden. Kvartsin ensimmäinen tunne oli tulistuminen. Naaras ei enää murissut, mutta se astui sivummalle arpisesta alfasta ja jäykistyi itsekin. Korvat luimistuivat hivenen. Vanhan alfanaaraan ylpeys oli noussut pintaan, eikä se aikonut jäädä toiseksi mahtailevalle Ovelalle.

Kiukustumisen jälkeen saapui kuitenkin katumus. Kvartsi joutui taistelemaan vaistojaan vastaan, jotta se sai lopulta itsensä kasaan. Naaras kyyristyi pahoittelevasti alemmas ja laski korviaan vielä alemmas. Silmät menivät puolikisi kiinni, ja suden kurkusta kuului pieni vingahduksen tapainen, tukahdutettu ääni. Kavrtsin häntä alkoi heilua hitaasti alhaalla. Ovela tuskin arvostaisi sitä, mutta koskaan ennen naaras ei ollut alistunut näin täydellisesti. Koskaan elämässään sen ei ollut tarvinnut alistua, mutta nyt susi tajusi tämän hetken vakavuuden: jos se nyt joutuisi konfliktiin, olisi naaraan ja Käyrän pakko heittää hyvästit suunnitelmilleen.

Käyrä yllättyi täyin polionsa äkilisetä mielenvaihteusta. Se oli usein joutunut hillitsemään tämän tunteita, mutta äkillinen alistuminen oli yllättävämpää kuin raivoaminen. Tämä ei siltikään tehnyt naaraan esimerkin mukaan, vaan seisoi yhä piakallaan tutkaillen uteliaasti, mitä tulisi tapahtumaan.

//Takkuaa ajatus vietävästi. Epäselvää.//

[Hyvinhän tuosta selvän sai]

Hetken aikaa näytti siltä, että puhkeaisi taistelu. Kvartsi siirtyi syrjään ja murisi edelleen. Ovela ei perääntynyt pätkääkään, vaan paljasti hampaitaan enemmän. Se oli vaikuttava näky pullistellessaan. Olisiko se ollut vaikuttava taistelussakin, sitä ei saatu selville. Kvartsi näytti tajuavan virheensä ja mahtailun sijaan alistui uroksen edessä. Sehän sopi alfalle, joka lakkasi välittömästi murisemasta. Sen eleet olivat edelleen selvät; häntä sojotti pystyssä, korvat osoittivat eteen ja koko keho oli taipunut eteenpäin jäykistyneiden jalkojen kannattelemana. Uros liikkui takaisin nartun luokse, ja jäi seisomaan sen viereen. Ilmeisesti se halusi testata, oliko Kvartsilla vielä ylpeyttä jäljellä uhata sitä toisenkin kerran.

Vaiti ja Varma rentoutuivat hiukan. Kuten Käyräkin, nekin pysyttelivät vähän ulkona tilanteesta. Ei ollut missään tapauksessa selvää, oliko Ovela hyväksymässä Kvartsia ja Käyrää laumaansa, etenkin äskeisen uhman jälkeen. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan olleet vielä kaikonneet minnekään.

Tilanne oli ehkä hieman rentoutuneempi kuin äsken, mutta vielä edelleen kovin epävakaa. Kvartsi heilutteli edelleen häntäänsä alistuneesti, korvat luimussa ja silmät luotuna jonnekin muualle kuin Ovelan silmiin. Alfauros oli selvästi tilanteen johtaja, eikä naaraalla ollut mahdollisuuksiakaan vastustaa sitä. Tässä oli nyt kaikki vaakalaudalla, eikä pelkästään lauman jäsenyys- jos Kvartsi kumppanineen potkittaisiin pois, eivät nämä varmaankaan kaksisitaankaan pärjäisi karussa talvessa. Käyrä oli vielä hieman hekentynyt kuumeensa jäljiltä, eikä pitkään jatkunut vaeltelukaan ollut säästänyt tätä pariskuntaa. Siksipä yleensä kovin ylpeä ja oman arvonsa tunteva Kvartsi laittoi kaiken peliin. Korvat taiuivat vielä luimumpaan, vaaleanpunainen kieli tapaili mustia huulia. Pörröinen, harmaanmusta häntä heilui koipien välissä vähemmän, mutta silti selvästi.

Käyrän ei ollut vielä tarvinnut tehdä mitään. Uros oli antanut itsestään tarpeeksi hyvän kuvan, joten se koetti itse pitää päänsä kylmänä tässä tilanteessa. Kvartsia ja tämän asennetta afaan ei suden tarvinnut enää ihmetellä- sekin osasi päätellä, että tämä oli tärkeä hetki, joka olisi varmasti ratkaisevassa asemassa sen suhteen, miten parin elämä jatkuisi. Uros oli elänyt koko elämänsä laumassa, eikä osannut kuvitella minkään muunkaanlaista elämää.

// Lyhyttä, mutta sainpas heräteltyä tämänkin pelin. //

Narttu ei enää vastustanut, pikemminkin se alistui vielä selvemmin ja rauhoitteli alfaansa katselemalla muualle ja nuolemalla kirsuaan.

Alfaansa... niin. Ovela perääntyi pari askelta ja katseli vuoroin Kvartsia ja vuoroin Käyrää. Nämä kaksi uutta sutta hänen edessään voisivat olla hyödyksi laumalle kokemuksensa ansiosta. Ovelalla ei ollut koskaan mitään uusia, vahvoja susia vastaan. Kvartsikin oli alistunut sen edessä, vaikka olikin aluksi uhmannut. Kenties oli ihan hyvä, että konflikti käytiin nyt eikä myöhemmin. Silloin se olisi voinut johtaa vakavampiin seuraamuksiin. Nyt kaksi sutta olivat selvittäneet, mistä niiden välillä oli kyse ja kumpikin tiesi paikkansa.

"Omegan paikka ei kenties viihdytä teitä kovinkaan pitkään, mutta olen valmis hyväksymään teidän laumaani." kookas uros lopulta totesi. "Minä luotan siihen, että te tiedätte laumasta ja laumakäyttäytymisestä kylliksi olematta aiheuttamatta ongelmia. Tässä ovat tyttäreni Vaiti ja Varma." Ovela esitteli. Vaaleampi Vaiti heilautti häntäänsä. Se seisoi ylpeästi ja häntä koholla ja oli selkeästi korkealla arvoasteikolla. Varma sen vieressä tuijotti kahta liittynyttä epävarmana ja tuijottaen, eikä näyttänyt eleelläänkään olevansa iloinen uusista laumanjäsenistä. Se lieni ihan tavallinen laumalainen arvossaan, jonkun yläpuolella ja jonkun alapuolella audesta riippuen.

Ovela perääntyi hitaasti, mutta arvokkuutensa ja ylempiarvoisuutensa säilyttäen. Nyt uros tarkkaili Kvartsia ja Käyrää erilaisin silmin- niissä oli tutkiva, mutta jotenkin arvostavakin katse. Kvartsi nosti korvansa pystyyn ja sen pörröinen häntä lakkasi heilumasta. Muuten susi pysyi yhä alistuvaisessa asemassa, kaiken varalta. Vasta alfan ääni sai naaraan helpottumaan. "Olette oikeassa, omegan osa ei kuulosta kovinkaan lupaavalta," naaras sanoi, mutta korjasi sanojaan vielä, ettei kuulostaisi vatsaanväittäjältä, "mutta kelpaa hyvin. Tärkeintähän on se, että on laumassa- uskon, että teidän laumanne osaa pitää huolta mös meistä ala-arvoisista." Varmaa ja Vaitia Kvartsi ei vaivautunut vilkaisemaan. Nämä olivat kyllä tällä hetkellä sitä korkea-arvoisempia, mutta eivät kuitenkaan niin tärkeitä, että näitä kannattaisi huomioida sen enempää. Keltaiset silmät pysyivät luotuna uuteen alfaan.
Käyrä oli myös kiitollinen siitä, että äskeinen, ahdistava tilanne oli ohi. Uros vilkaisi taas Ovelan takana seisoviin naaraisiin. Vaiti ja Varma, vai niin... Vaaleampi naaraista heilautti häntäänsä ystävällismielisesti, ja Käyrä vastasi tervehdykseen heiluttamalla takaisin ja luimistamalla korviaan kohteliaasti. Pieni hymyltä näyttämä ilmekin sen huulilla käväisi. Toinen susista ei taas reagoinut mitenkään, mutta tästä saattoi lukea, ettei sitä ollut ilahdttanut uusin laumalaisten saapuminen. Mutta minkäs sille teet. Jos emme häntä ilahduta, niin se ei ole meidän ongelmamme. Näin uros ajatteli, mutta soi myöskin kohteliaan katsauksen ärtyisämpään naaraaseen. Näissä oli vahva, itsevarma tuoksu, joka kertoi niiden olevan hyvässä asemassa ja tyytyväisiä elämäänsä. Käyrä luotti myös siihen, että sen elämästäkin tulisi mukavaa. Uros oli kiitollinen, että tapahtumat olivat saanet tällaisen käänteen.

Ovela vaikutti tyytyväiseltä tapahtuneesta. Se katseli uusia laumalaisiaan vielä hetken ikään kuin arvioiden, oliko tehnyt oikean päätöksen. Ilmeisesti oli, sillä kääntyessään susi elehti siihen malliin, että oletti kaikkien neljän muun seuraavan. Varma ja Vaiti seurasivat ensimmäisinä; Vaiti leppoisan mutta itsevarman ja Varma hiukan epäileväisen ja kyräilevän näköisenä.

((Anteeksi, jotenkin unohdin tämän ihan täysin... idiootti minä, vaikka kysekin oli vielä liittymispelistä... tämä oli totta kai tässä, kuten edellisestä viestistäkin voi huomata, joten tervetul...öh, menoa pelailemaan Kvartsilla ja Käyrällä muuallakin lauman alueilla))