Liittyminen Ovelan laumaan - Liekki (suoritettu)

((Eli siis tänne Liekin liittymispeli. Ajankohta on myöhäinen syksy, marraskuun loppupuoli, muutama päivä edellisten liittyjien jälkeen. Liekin tulo alueelle on huomattu, ja kookas narttu Varma on vastustamassa sitä. Narttu vaikuttaa vihaiselta ja elehtii selkeästi niin, ettei ole päästämässä Liekkiä rajan yli. Kauempana tilannetta seuraa Varmaakin kookkaampi uros, jolla on paksu ruskeanharmaa ja paikoin melkein valkea turkki, arpia kyömyn tanakan kuononsa päällä ja vino etutassu. Jos puheisiin on uskominen, uros kulkee nimellä Ovela. Huhujen mukaan laumaan ei myöskään olla enää hyväksymässä uusia tulijoita, ellei näillä ole todella antaa jotakin. Liekin on siis todistettava kelpoisuutensa, mikäli se aikoo voittaa alfan mieltymyksen ja päästä lauman jäseneksi. Sitä ennen olisi kuitenkin osoitettava, ettei Liekki ole paikalla varastamassa ruokaa. Muuten se voi saada vihaisen lauman peräänsä.))

Liekki oli tassutellut rajan reunalle. Se näki suuren suden, joka ei tosiaankaan ollut tutustumis haluisen näköinen. Liekki arvioi hajujen perusteella, että kyseessä saattaisi olla suuri lauma. Hitsi.
Liekki katsoi toista, mutta oli rauhallinen. Eihän sen tarvinnut pelätä, ei se ollut rajaa ylittänyt, ja tiesi ettei luultavasti jo täyteen laumaan huolittaisi pelkureita, mikä Liekki ei ollutkaan.
"Teillä taitaa olla lauma aika täynnä, kun uudet tulokkaat otetaan näin vastaan" Se murahti, ja ei osoittanut mitään alistumista, vaan pientä itsevarmuutta.

Varma lipoi hampaitaan ja piti häntäänsä korkealla. Sen kurkusta kuului matalaa murinaa eikä se todellakaan vaikuttanut jäävän Liekkiä huonommaksi itsevarmuudessa. Toisen koppavalle alkukommentille narttu pörhisti niskavillojaan entisestään: "Miksi me haluaisimme laumaamme jonkun kaltaisesi? Olet koppava etkä tajua edes alistua ja pyytää. Meillä ei ole pulaa susista. Voisimme tappaa sinut, jos haluaisimme. Ja sanohan, miksi meidän ei tulisi haluta?" Varma ärisi. Se alkoi liikkua hitaasti kohti Liekkiä. Reviirin raja oli sille vain pieni viiva, eikä mikään estäisi sitä tulemasta laumattomien puolelle repimään nokkavaa tunkeilijaa kuoliaaksi.

Kauempana oleva kookas uros oli alkanut hitaasti ja jäykin askelin kulkea tänne päin. Se ei vaikuttanut yhtä hyökkäävältä kuin Varma. Pikemminkin siltä, että se oli varuillaan. Jos tulija antaisi syytä, se kävisi toki kiinni, mutta turhaan se ei jaksanut taistella. Sillä ei ollut tarvetta isotella, koska se tiesi jo valmiiksi olevansa tämän reviirin ja tilanteen herra. Sen laumalainen näytti olevan toista mieltä.

Ei se tosin ollut ihmekään. Talvi oli tulossa, ja rajoilla liikuskeleva laumaton oli kilpailija nyt kun ravintoa alkoi olla niukasti.

Kun toinen alkoi tulla lähestyä, Liekki huomasi ärsyttäneensä. Se pakitti pari askelta ja alkoi nyt osoittaa alistuvia eleitä. "Ei minun pitänyt olla koppava ja ärsyttää.." Liekki selitti. Anteeksi, kysyin vain ja ajattelin että laumanne saattaisi olla täysi. Mutta saatoin tehdä sanoistani koppavia.. Varma oli huomattavasti kokeneemman ja suuremman oloinen. Liekki ottaisi jalat alleen jos se hyökkäisi. "Jos vain haluatte kuuliaisen nartun niin kai sitten teidän ei tarvitse tappaa minua." Liekki vastasi muttei yhtään ylimielisesti. Se oli samantien ylittänyt kärsivällisyyden pälpättäessään ja oli nyt varovaisempi. "Tai pikemminkin huolitte. Jos teillä ei ole laumalaisista pulaa, niin olen sitä mieltä, että voisitte repiä minut kappaleiksi. Mutta minäkin haluan selviytyä tässä laaksossa, ja olisi itsestäni parempi olla avuksi ja hyödyksi turvassa, lauman, suden perheen luona, mutta jos ette huoli minua niin minunhan ongelmani se on."

Liekki oli päättänyt, että jos sitä ei tarvittaisi, se menisi Viimalta kyselemään. Viimalla tosin oli huhujen mukaan mennyt huonosti eikä Liekki oikein pitänyt sen kunnianhimosta.

Oli kuitenkin hämmentävää, sillä toinen oli osoittanut sille ettei olisi rajan(kaan) toisella puolella turvassa. Se katseli vierasta sutta, ja haistaessaan Ovelan sen pää kääntyi tämän suuntaan. Liekki ei kuitenkaan nähnyt Ovelaa, joten katsoi jälleen vierasta sutta. Nyt kuitenkin kunnioittaemmin.

Varman vihamieliset eleet lientyivät vähän sen kuunnellessa Liekin sanomisia. Kun toinen oli sanonut viimeisen sanansa, se lakkasi irvistelemästä ja katseli vierasta sutta mahtailematta mutta ylpeänä: "Hmm... ehket sinä sitten olekaan niin onneton yksilö kuin annoit ymmärtää... olet siis liittymässä?" Varma kysyi ja laski häntäänsä alemmaksi. Tuskinpa tälle piti enää mahtailla, varsinkaan nyt kun se oli laumattomien alueella ja osoittautunut vaarattomaksi.

"Minä en voi päättää sinun liittymisestäsi." Varma totesi lopulta. Se kääntyi ympäri ja sen häntä heilahti muutaman kerran: "Hän sen sijaan voi."

Varman takaa asteli esille valtavan kookas susiuros. Se oli ilmestynyt vaivihkaa ja huomaamatta puskoiden taakse ja vasta sen astellessa esille sen saattoi nähdä. Uros oli kookkaampi kuin Varma, ja sen kuonossa ristesi arpia. Valkeat karvat leuassa kertoivat sen olevan jo iäkäs, mutta se vaikutti hyväkuntoiselta. Toinen etujalka oli vino, mutta ontumista lukuunottamatta se ei näyttänyt haittaavan urosta ollenkaan. Ovela seisahtui tyttärensä vierelle ja tuijotti Liekkiä lähes eleettömästi.

Liekki laski päänsä alas ja korvat eteen kuunnellessaan toista. Nähdessään Ovelan, kookkaan ja viisaan näköisen uroksen sen korvat meivät luimuun ja sen koko ruumis mataleni. Se heilautti häntäänsä tervehdykseksi, mutta vähän pelkäsi.
"Hei, olen Liekki." Se sanoi ja ryhdisti vähän asentoaan.
"Ja sinä olet varmaan arvon Ovela..?" Liekki arvasi. Tietty hän oli. Juuri sellainen, kun Liekki oli kuvitellutkin.. "Ehkä hivenen isompi.." Liekki mietti. Se katsoi vierasta, ja sitten Ovelaa. "Liittyisin laumaanne, jos huolitte minut. Ravintoa voi olla vähän, mutta yritän korvata syömiseni ehkä jotenkin, jos kaikki onkikn siitä kiinni.. . Liekki katsoi Ovelaa varovasti. Ovela näytti arvista päätelellen kokeneelta. "Tosin arvet olisivat voineet johtua virheistä, mutta ainakin kaikki oppivat virheistään.." Liekki painoi päänsä uudelleen ja laittoi korvat luimuun, osoittaakseen ettei aikonut mitään.

Ovela katseli Liekkiä vähän aikaa ja kulki sitten lähemmäksi. Se tuli nartun luokse kohteliaasti vähän sivusta, ja nuuhkaisi tätä nopeasti. Varmistettuaan olettamuksensa siitä, että laumaanpyrkijä oli aikuinen narttu se perääntyi seisomaan vähän kauemmaksi: "Minulla ei ole pulaa susista. Mitä sinulla on tarjota laumaamme?" uros kysyi. Vaikka se oli rauhallinen, ei sitä voinut sanoa kovinkaan rennon tai suopean oloiseksi. Ikään kuin se olisi luonnostaan ollut vähän etäinen ja arvonsa tunteva. Ylpeäkin, omalla karulla tavallaan.

Varma antoi isänsä hoitaa kyselemisen ja keskittyi itse vain tulijan tarkkailemiseen. Susia alkoi tosissaan olla riittämiin, mutta tuskinpa niitä enää talvea vasten laumaan pyrkisikään. Laumattomien olot laaksossa olivat karut ja osa vaelsi karibujen perässä pois laaksosta selvitäkseen pakkasesta. Liekki kokisi varmasti talven kaikessa hirveydessään, mikäli Ovela ei olisi sitä kohtaan suopea. Varma ei tosin tiennyt, miksi se ei olisi ollut. Yleensä se suhtautui liittyjiin varauksella, mutta kuitenkin valmiina ottamaan hyvät, terveet sudet laumaansa. Tunkeilijoita kohtaan se ei ollut yhtä suopea, ja Varma oli juuri kesällä todistanut, kuinka Ovela repi reviirille eksyneen Viiman laumalaisen nivuset auki muutamassa sekunnissa. Susi oli paennut kipujaan pahasti piestynä, eikä Varma ollut ihan saletti, oliko se enää edes hengissä. Se oli vuotanut paljon ja ontunut. Tuskin kykeni liikkumaan.

Liekki oli ollut rauhallinen, kun Ovela haisteli sitä. Se oli myös tyytyväinen kysymykseen.

"Et tarvitse lisää jäseniä, joten oletan että minusta tulee olla hyötyä liittyäkseni. Kuten sanoin jo hänelle.." Liekkki nyökkäsi arasti Varmaan. "Jos kaipaatte laumaanne kuuliaista narttua, niin olen valmis. Mutta ymmärrän jos minua ei huolita jo suureen ja upeaan laumaan." Liekki sanoi, ja kuvitteli mielessään Ovelan antavan itselleen käskyjä. Ajatus oli ihana Liekille. Se halusi kuulua jollekin tai johonkin. Olla joku, toteuttaa tehtäviä, olla hyödyksi ja elää oikeasti suden elämää, mitä se ei koskaan ole elämäänsä saanut.
"Arvon Ovela, jos annatte minulle mahdollisuuden laumaelämään, niin teen kaiken mitä tahdot. En ole koskaan ollut oikeassa laumassa, ja anon sinua huolimaan minut.. Se olisi minulle tärkeää. Itselläni ei ole suunnitelmia miten olen hyödyksi, sillä teen kaiken mitä vain... vaikka hyökkäisin yksin karibua tai sitä koppavaa kunnianhimoista narttua vastaan." Liekki tarkoitti Viimaa, ja vaikka se olisikin toinen vaihtoehto, ei Liekki pitänyt Viiman kunnianhimosta, vaikka tämä alfa olisikin ollut.

Ovela oli nähnyt monia narttuja ja uroksia, monia eri-ikäisi susia elämänsä aikana. Yleensä se tunsi niitä kohtaan huvittuneisuutta, suopeutta, kiinnostusta tai vetoa, mutta tämä narttu... tämä oli kolmas vieras susi, jota kohtaan Ovela oli ikinä tuntenyt sympatiaa, ehkä jopa sääliä. Lisäksi se tunsi olonsa huvittavaksi nartun vakuutellessa, että tuo olisi valmis tekemään aivan mitä tahansa Ovela vaan sanoisi, kunhan pääsisi laumaan.

Se oli epätoivoinen, eikä hävennyt edes näyttää sitä. Se oli valmis antamaan koko elämänsä yhden vieraan suden tassuihin, ja Ovela jopa uskoi sitä. Se ei näyttänyt siltä, että se valehteli.

Ovela astui lähemmäski narttua, ja laski päänsä sen selkään. Varma heilautti häntäänsä muutaman kerran hämillään. Yleensä Ovela ei osoittanut kellekään noon selkeästi olevansa tuon yläpuolella. Ei ainakaan, ellei sille ollut todellista tarvetta. Mutta kenties vanha uros vaistosi, että tämä narttu kunnianhimostaan huolimatta kaipasi selkeää auktoriteettia ohjaamaan. Siitä voisi tulla uskollinen ja tärkeä apulainen ja ystävä, mikäli Ovelalla olisi tarjota sille perhe. Perhe, jota se niin kovasti tuntui haluavan.

Mikäli Liekki pysyisi paikallaan, Ovela vetäisi pian päänsä pois sen selältä. Se seisoisi taas täydessä mitassaan ja katselisi narttua keltaisilla, koleilla mutta viisailla silmillään: "Nyt sinä olet minun. Minä muistan sinun lupauksesi. Ja jos sinä pidät sen, minä teen kaikkeni, että sinulla on hyvä olla."

Liekki tuli iloseksi. Ovela oli uskonut mitä se sanoi. Se myös oli puhunut totta.
Liekki seisoi paikallaan, mutta häntä heilahti pariin otteeseen.
"Kiitos.. kiitos paljon arvon Ovela! Ette tule pettymään! Kiitos että otit jo täyteen laumaasi minut." Liekin silmät loistivat. Se katsoi Varmaa. "Muuten, kukas sinä olet? Kuten kuulit, olen Liekki. Anteeksi koppavuuteni aluksi. Olin vähän pahalla päällä" Se katsoi Varmaan alistuen, ja heilautteli vieläkin häntäänsä. Se oli saanut Ovelalta elämän. Jos se olisi viellä itsehillitsemätön pentu, se oli kippununut ja pyörinyt Ovelan ympärillä ja haukahdellut, mutta se oli jo varttunut kauniiksi nuoreksi nartuksi, jolla oli itsehillintä hallussa ja elämä edessään.
Nyt se katseli molempia susi silmät loistaen.

((täytyy lenkittää koira, ja tulen 20 yli kahdeksan koneelle ja lupukseen, eli vaikka olen linjoilla, niin en paikalla. Tähänastinen peli on mahtava! Niinkuin melkein kaikki muutkin!))

[[*hym* Olen iloinen siitä, että viihdyt. Pelaajia vartenhan Lupus on olemassa, ja olemme iloisia jos pelaaminen on oikeasti hauskaa]]

Ovela heilautti Liekille häntäänsä merkiksi siitä, että oti vastaan sen kiitokset, ja lähti sitten hitaasti kävelemään poispäion. Varma lähti seuraamaan sitä, ja vilkaisi taakseen osoittaakseen Liekille, että sen tuli seurata. Sen eleet olivat vieläkin koppavat, mutta se taisi olla vain nartun luonto.

"Minä olen Varma. Olen Ovelan tytär ja yksi hänen uskotuimmistaan." narttu totesi. Ei ollut mikään ihme, että se oli korkealla arvossa. Se oli vahvan näköinen ja kaikin puolin hyvin hyödyllisen näköinen susi. Liekkiä katsoessaan se luimisteli korviaan ja piti niskakarvansa pörhössä. Se kohteli niin jokaista tulokasta. Tai no, yhden kanssa se oli ystävystynyt lähes heti. Mutta se olikin poikkeus, joka vahvisti säännön.

"Äläkä huolehdi. Kunhan et ole koppava täällä, niin meillä ei ole mitään syytä olla vihamiehiä."

Liekki lähti seuraamaan varovasti Varmaa ja Ovelaa. Se jäi taka-alallle, osoittaakseen tietävänsä että on omega. Se ajatteli ystävystyä jonkun kanssa, että oppisi olemaan paremmin.

Sitten se muisti, että alfallahan oli beta! Toivottavasti Liekin lupaus ei antaisi betalle luuloja, että Liekki olisi syrjäyttämässä sitä. Mikäli Ovela tälle kertoisikaan.

Liekki kävellä jolkotti ja saatuaan toiset kiinni, jäi kävelemään hitaasti. Kun se oli unohtanut betan, sillä tulvi mielessä uudet mahdollisuudet elämään - laumaelämään!

((Tulin aika pian ja se johtuu siitä, että koira oli hyvin nopea asioissaan. Älä siis luule, että lenkitän näin huonosti koiraani yleensä, vaan tämä oli pelkkä tarvelenkki.))

[[Heh, ei tulisi mieleenkään. Tiedän kyllä, että joskus menee viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia, että koira tekee tarpeensa. Minä käyn lenkillä koirieni kanssa kerran tai kaksi päivässä oikein kunnolla, mutta muuten vien vaan nopeasti pissalle. Aaron kanssa ollaan nyt käyty lisäksi lyhyitä lenkkejä, koska sen polvet reistailevat. Vakavasta leikkauksesta on nyt melkein vuosi, mutta pitää olla varovainen. Onneksi se ei ole pitkään aikaan ontunut enää.]]

Ovela kulki ensimmäisenä. Koska se ei sanonut mitään, ja koska Varmakin oli hiljaa, kolmikko eteni hiljaisuudessa. Jossakin vaiheessa lumen peittämät ruohomaat vaihtuivat alati tihenevään puustoon. Lumi oli saanut oksat taipumaan alas ja välillä tuli vastaan jopa nietoksien painosta irronneita valtaisia oksia. Lumessa näkyi selvästi useita sudenjälkiä. Reitti, jota kolmikko kulki, näytti olevan lauman usein käyttämä. Syykin oli selvä; kesällä tässä samassa kohdassa meni ilmeisesti vähän leveämpi riistäpolku. Ainakaan puskia ja puita ei kasvanut tiellä niin paljon, kuin metsiköstä olisi voinut kuvitella.

Lopulta, ikuisuuksien tuntuisen ajan jälkeen, jostakin kaukaa kuului nopea ulvahdus. Ovela vastasi siihen matalalla ulvonnalla. Sen hengitys höyrysi ja partakarvat olivat kuuran peitossa. Ilma oli muuttumassa kylmemmäksi.

"Lähestymme pesiä." Varma totesi katsomatta Liekkiin päin. Se oli laskenut niskakarvansa jo alas, mutta piti häntäänsä edelleen korkealla. "Tapaat pian muut sudet. Meitä on paljon."

Liekki kulki toisten perässä kaikessa rauhassa, ja kuullessaan ulvonnan, höristi korviaan.
Se tapaisi muut Varman mukaan, ja Liekki jännittyi. Kun heitä oli kuulemma vielä paljon (Liekki tiesi sen jo, mutta muisti vasta nyt) - niin sen vatsassa muljahti. Pian varmaan alkaisi näkyä susia, ja Liekki valmistautui mahdolliseen ja varmaan, nöyrtymiseen.

((Joopajoo, tuttu juttu minullekkin, vaikka koirani Alfi on alle vuoden vanha.))

HUOM! Peliä on jatkettu Ovelan pesäluolilla, eli se löytyy täältä:
https://ablupus.palstani.com/kotimetsa-f15/tutustuminen-liekki-t160.htm