Tutustuminen - Liekki

Liekki kulki toisten perässä kaikessa rauhassa, ja kuullessaan ulvonnan, höristi korviaan.
Se tapaisi muut Varman mukaan, ja Liekki jännittyi. Kun heitä oli kuulemma vielä paljon (Liekki tiesi sen jo, mutta muisti vasta nyt) - niin sen vatsassa muljahti. Pian varmaan alkaisi näkyä susia, ja Liekki valmistautui mahdolliseen ja varmaan, nöyrtymiseen.

((Blackyn vuoro suoraan kopioituna tuolta liittymispeleistä. Aika on ilta, ja marraskuun loppu. Lunta on jo reilusti maassa, ja Ovela ja Varma ovat tuoneet paikalle uuden suden))

Vainu niminen nuori neiti oli istunut lumivaippaisella maalla, lähellä yhtä pesäluolaa. Se oli hoitanut hetki sitten tehtäviään pentujen parissa ja oli nyt tullut ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Sen yllätykseksi paikalle saapuikin Ovela ja Varma uuden suden kanssa. Vainu nousi seisomaan heilauttaen häntäänsä tervehdykseksi Ovelalle ja Varmalle tehden selväksi uudelle tulokkaalle olevansa korkeammassa asemassa kuin se. Vainu itse kallisti korviaan Ovelan edessä näyttäen tälle alempaa asemaansa selkeästi myös. Ristiriitaista, mutta se kyllä onnistui. Uuden tuttavuuden luokse Vainu kuitenkin asteli hieman ilmaa nuuskien ja nopeasti se kiersi Liekin nuuskien tuota ja hyväksyen tämän sitten alustavasti laumaan.

"Tervehdys. Minä olen Vainu. Kukahan sinä mahdat olla?" Vainu kysyi hetken kuluttua uudelta sudelta ja hänen hengityksensä kiteytyi höyrystä pieneksi jäähileiksi ja ne jäivät keikkumaan Vainun lyhyihin viiksiin. Se ei haitannut Vainua, sillä siitä oli tärkeämpää tutustua tähän uuteen laumalaiseen ja hoitaa sitten oma hyvinvointi.

¤ Vainun toin töllistämään uutta tulokasta =)¤

Liekki näki jonkun tulevan. Se laittoi korvansa luimuun alistuvasti, ja kun toinen esittäytyi niinkin ystävällisesti, Liekki esittäytyi myös.
"Olen Liekki, kuten arvaat, omega ja uusi laumassanne." Liekki kertoi ja kyyristi selkänsä ja painoi päätään. Sen nenä oli kohdistettu Vainuun.
Liekki oli sitä mieltä, että oli valinnut hyvän lauman. Se oli kuvitellut sorsimista, tai jotain muuta vastaavaa ja oli iloinen Vainun reaktiosta.

Ovela tervehti Vainua nopeasti heilauttamalla häntäänsä. Varma nosti Vainulle vähän niskavillojaan osoittaakseen korkean asemansa, muttei kuitenkaan tehnyt asiasta suurempaa numeroa. Vainu ei ollut suinkaan ala-arvoisin narttu laumassa. Itse asiassa Vainu oli suhteellisen samassa arvossa Varman kanssa, vaikka Varmalla olikin lauman alkuperäisenä jäsenenä hiven enemmän päätösvaltaa. Lähinnä, koska Ovela luotti siihen. Luotti se toki Vainuunkin, mutta pienellä varauksella. Vainu oli ollut laumassa vasta puoli vuotta.

Ovela häipyi tapansa mukaan vähän syrjemmälle ja laskeutui makuulle yhden suuren kiven viereen. Varma jäi seuraamaan Vainun ja Liekin tutustumista, häntä pystyssä ja korvat kohti taivasta sojottaen. Hetken päästä pesäluolien suunnalta kurkisti toinenkin Ovelan vanhoista pennuista. Se oli sisartaan hivenen pienempi ja narttumaisempi, ja sen turkki oli vaaleampi. Huomatessaan Vainunkin olevan tutustumispuuhissa uusi narttu ryömi kolosta esille kokonaan, ja asteli itsevarmana ja ryhdikkäänä tulokkaan luokse.

"Varma, Vainu." Vaiti tervehti muodollisesti ja nuuhkaisi tulokkaan kuononpäätä: "Ja kukas sinä olet?"

Vaitin saapuessa paikalle pieni mielihyvä kohosi neitimme sisuksista. Vaiti oli sen lähes parhaita ystäviä laumassa ja tämän pentujen hoivaaminen oli hauskaa. Vainu oli pitänyt lupauksensa hoitaa tämän pentuja ja toinen oli pitänyt lupauksensa, että kaikki menisi hyvin ensimmäisellä saalistuskerralla. "Vaiti" Vainu sanoi heilauttaen häntäänsä tervehdykseksi. Varman uhittelulla ei ollut minkäänlaista vaikutusta Vainun käytökseen, se tiesi Varman olevan vain hieman ylempänä sitä itseään, eikä se pitänyt välttävänä kommentoida enää toista. Vaitille Vainu sen sijaan laski hieman korviaan ja katsahti sitten Tuiskuun.

"Yleisesti ottaen tulokkaat on helppoa tunnistaa omegan paikalla oleviksi." Vainu totesi vain huomauttaakseen asiasta ja katsahti sitten Ovelan katoamis suuntaan. Ainakaan neiti ei tätä enää nähnyt, joten ei se kiinnittänyt siihen enää enempää huomiota. Ohimennen se katsahti makuulle mennyttä Varmaa ja virnisti tälle pienesti. Kuono osoitti pian taas uutta tulokasta ja Vainu perääntyi hieman, jotta Vaiti pääsisi enemmän tutkimaan tätä uutta tulokasta. Vainu tiesi Vaitin olevan selvästi sitä korkeammassa asemassa ja antoi tälle siksi tilaa. Silti Liekki ei voinut luulla Vainun olevan alistunut sille. Vaitin ilmeet ja kehonkieli muistutti sen korkeasta asemasta, siksi oli lähes mahdotonta luulla Vainun alistuneen omegalle.

Liekki ei ollut aivan varma, miten suhtautua toiseen. Se kuitenkin alistui ja vastasi;
"Olen Liekki.. uusi laaumassa, ja päivän selvä omega.." Se heilautti häntäänsä arasti, ja teki selväksi ettei halunnut ongelmia tai mitään muutakaan. Se tiesi olevansa alin, aloittavan pohjamudista. Se katseli paikalle tulleita susia epäröiden, ja alistuvasti. Liekki antoi kenen vain haistella itseään, mutta muusta sillä oli epävarmuus päällä.

((Vähän lyhyt.. Onko meillä järjestys kirjoituksessa??))

[[Vaikkapa. Mutta jos mukaan haluaa hypätä uusia, niin he saavat toki lätätä vuoronsa mihin väliin haluavat, aye?]]

Vaiti huomasi Liekin olevan hämillään ja ehkä jopa vähän peloissaan, joten se perääntyi kauemmaksi. Vainulle se soi muutamia hännänheilautuksia ja kohotti tassuaan toista kohti, melkein kuin pyytääkseen leikkiin. Se piti Vainusta suuresti. Kesän aikana ne olivat metsästäneet yhdessä ja Vainu auttoi lisäksi Vaitia pentujen kanssa. Lisäksi Vainun kanssa oli helppo tulla toimeen.

Vaiti ei enää kiinnittänyt liikoja huomioita Liekkiin antaakseen uudelle tulokkaalle aikaa ja tilaa. Oli varmasti jännittävää ja outoa liittyä lauman jäseneksi ja aloittaa pohjalta. Vaiti ei ollut koskaan ollut pohjalla. Se oli kasvanut alfaparin pentuna ja lopulta aikuistuttuaan ottanut paikkansa varsin helposti siskonsa yläpuolella. Sen ei ollut tarvinnut kilpailla muiden kanssa eikä kivuta hitaasti korkeammalle arvossa.

((okei. Vähän kesti, ja nyt pitää ruveta taas superaktiiviseksi ja olla lupuksessa enemmän kuin ihmiskielellä voi sanoa! :) ))

Liekki vain oli ja seisoi, nyt häntä koipien välissä; tiukasti. Sille oli helpotus kun toinen susi oli niin ymmärtäväinen että antoi vähän tilaa hengittää. "Muuten, milloin me saalistamme seuraavan kerran..?" Liekki kysyi, koska nautti siitä tunteesta, mikä saalistaessa tuli, ja vaikka oli muutama viikko sitten syönyt kohtalaisen hyvin, niin onhan siitä jo muutama viikko. Nälkä alkoi jo tulla..
Liekki katseli vierasta sutta varovasti, ja ajatteli mikä siinä itsessään noin kiinnostavaa oli. "..No, ehkä on joistakin hyvä tarkistaa kunnolla ominaishajut.." Liekki ajatteli.

Liekki oli nyt saanut varsin suuren tilan ja se sai nyt itse päättää mitä tekisi. Vainu itse siirtyi istuskelemaan hieman kauemmaksi ja antaisi Vaitin vastata. Tämä tiesi paremmin metsästyksistä, kuin se itse. Lisäksi Vainun piti tarkkailla ettei pennut tulisi luolasta liiaksi aikaa, sillä ne kylmettyisivät ulos alta aikayksikön.

¤Sorry lyhyys. EI ollut enää aikaa kirjoittaa tätä kunnolla =(¤

"Lauma saalistaa huomenna." Vaiti vastasi katsomatta Liekkiin päin. Se ajatteli palata pesille nyt, kun uusi tulokas oli nuuhkittu. "Sinä jäät luolille pitämään huolta pennuista." Vaiti lisäsi. Omegan tehtävä oli pitää huolta pennuista ja vahtia, etteivät ne teloneet itseään. Ihan jokaisen katsottavaksi Vaiti ei kuitenkaan pentujaan haluaisi jättää. Pesään katoamisen sijasta se päätti istahtaa alas ja jatkaa keskustekua Liekin kanssa: "Onko sinulla kokemusta pennuista?" narttu kysyi. Se vaikutti suopealta, eikä tehnyt elettäkään mahtaillakseen Liekille.

Varma mulkoili Liekkiä, Vaitia ja Vainua kauempaa, muttei virkkanut mitään mihinkään suuntaan.

Liekin häntä heilui rajusti, kun se kuuli saalistuksen olevan niinkin pian. Häntä kuitenkin laski, kun se sai tietää jäävänsä lastenvahdiksi.

"Ei.. ei minulla ole..eikä minulla ei ole ollut pieniä sisaria, koska olin itse pienin.."
Taas muistutus siitä, miten pari viikkoa sitten Liekki oli jättänyt kasvatti emonsa, vanhemman sisarensa Loiston; yksin kuolemaan. Vingahdukset palasivat mieleen ja Liekin sisämpään pisti.
Se oli ehdottomasti ensimmäinen ja viimeinen kerta. Liekki olisi näyttänyt siltä että se olisi juuri rupeamassa "itkemään" vaikkei ollut. Liekki peitti surunsa hyvin taitavasti ja katseli rauhallisesti toista.

"Nyt kun kysyt, niin onko se jotenkin hankalaa..?" Liekki halusi ajatella jotain muuta kun sisarensa kuollutta ja runneltua ruumista. Se oli tapahtunut vielä hänen itsensä, Liekin takia.

Tuuli heilutteli Liekin karvoja, ja jostain sun täältä putoili oksien pääältä paljon lunta pois. Hanki oli paksu, mutta pesäluolilla oli jostain syystä ihan hyvä olla, kun lumi oli tassuteltu tasaiseksi. Liekkiä vähän harmitti että oli omga asemansa takia joutunut lasten vahdiksi, mutta mitäpä tuo. Ehkä on hyvä edetä hitaasti ja jokainen arvo kerrallaan, aina betan muutaman arvon alempaan asemaan. Se oli hyvä. Liekki ei ollut kovin taitava johto asioissa, mutta päätti päästä omegasta pois. Se oli niin alentavaa.
Liekki haisteli hiljaa ympäristöään. Oli selvää, että pakkasta kestäisi vielä kauan, ja mitäpä tuosta, kun Liekillä oli muutenkin niin paksu turkki.

((Joopa joo, siis ymmärsin että järjestys on Trisha, Calarma, minä vai onko se Trisha, minä, Calarma? Minulle on aivan se ja sama.))

Vainu nousi seisomaan kuullessaan Liekin kokemattomuudesta ja asteli hieman lähemmäksi tarkkailemaan tilannetta. "Vaiti, minä voisin jäädä tarpeen tullen avustamaan Liekkiä. Sen kesäisen peuranpotkun jäliltä en ole ollut kovinkaan avuksi metsästys retkillä, joten voin yhtä hyvin jäädä auttamaan Liekkia. Lisäksi pidän pennuistasi." Vainu tarjoutui kohdistaen sanansa Vaitille ja katsahti sitten myöntelevästi Liekkiä.

Vainu tahtoi opastaa tätä pennuista kokematonta Liekkiä pääsemään perille omegan aseman tehtävistä. Ilmeisesti toinen ei ole ollut ennen laumassa tai ainakaan omegan paikalla. Se sai Vainun säälimään tätä sutta ja siksi se mielellään auttaisikin tätä. Äidin vaisto vei jälleen tätä sutta.

Vaiti maisteli hetken aikaa Vainun sanoja. Sitten se heilautti häntäänsä Vainulle: "Tietenkin,". Narttu oli mielissään Vainun tarjouduttua vahtimaan pentuja. Se ei mieluusti olisi jättänyt pentujaan täysin tuntemattoman ja kokemattoman omegan vastuulle, mutta Vainun seuraan se jättäisi pentunsa luottavaisin mielin. Vainu oli osoittanut olevansa hyvä laumalainen ja pennutkin viihtyivät sen seurassa. Vainusta olisi varmasti apua Liekille tämän harjoitellessa pentujen hoitoa.

Varma oli kerrankin samaa mieltä sisarensa kanssa. Sen mielestä olisi ollut typerää jättää lauman nuoret (rasittavat) toivot uuden suden katsottavaksi, varsinkin kun tuo oli kokematon. Vainu sentään osasi asiansa.

"Ystävällistä jäädä minun kokemattomuuteni ja pentujen takia pois metsästys retkeltä" Liekki totesi vähän ihmeissään, mutta kiitollisesti.

"Anteeksi, mutta ketkä ovat pentujen vanhemmat?" Liekki kysyi, ihan vain uteliaisuudesta. Liekki katseli ympärilleen. Muita susia ei näkynyt lähellä, ja se oli ihan hyvä. Liekin silmät olivat levolliset, vaikka yleensä sen silmissä oli loistanut pelko, epävarmuus, suru ja viha. Liekki oli aiemmin päättänyt tappavansa jokaisen karhun tai vähänkin karhua muistuttavan eläimen, kun ja jos sellainen tulisi vastaan. Ei sitä metsästyksen evääminen muuten haitannut, mutta sen tarvitsi kiireesti purkaa itseään johonkin. Purra, repiä, tappaa. Pentujen vahtiminen ei ollut tosiaankaan mitä se tarvitsi, puhumattakaan mitä se osaisi.

"Hankkiudun tästä hel***in asemasta kuuseen kunhan löydän toisen omegan." Liekki ajatteli. raivopäisistä mietteistä huolimattta Liekki oli levollinen ja tyyni.

((Niin että onkos meillä minkälainen järjestys? Muuten, hauska tuo "rasittavat toivot" kohta. xD ))

[[Heh, kiitos. Ja järjestys on nyt sitten Calarma, Trisha, Blacky, jne jne jne.]]

Vainulle pesille jäämisestä ei ollut lainkaan vaivaa. Se oli saanut jonkinlaisen epäonnen kautta vamman kaula-alueelleen, eikä kyennyt kunnolla pitkiä matkoja juoksemaan. Vainulla ei ollut ulkoisia vammoja, mutta sisällä sen luu oli mennyt hieman vinommaksi, mikä häritsi neidin liikkuvuutta juostessa.

"Ei siitä ole haittaa. Oikeastaan jään mielelläni pentuja vahtimaan" Vainu totesi Liekille ystävällisesti ja tarkkaili samalla Varmaa. Tuohon ei Vainu ollut kiinnittänyt paljoakaan huomiota, mutta toinen tuntui silti olevan samaa mieltä Vaitin kanssa. Varma ei näyttänyt sitä paljoakaan, mutta selvästi tuo oli kiitollinen Vainun vahtimaan jäämisestä.

Vainu huohahti hiljaa. Se tunsi taas pistoksen sydämmessä kun sen ajatukset olivat siirtyneet pentuihin Liekin kysymyksen takia. Neitokainen halusi itsekin pentuja, pieniä palleroisia. Vilkkaita ja äänekkäitä. Niitä Vainu todella halusi.

Vainu päätti hetken mietittyään antaa Vaitin vastata. Hän itse ei ollut varma saisiko asiaa paljastaa ilman toisen osapuolen suostumista, joten Vaiti sai siis itse vastata. Jos siis niin mieli.

"Ne ovat minun ja beta Usvan." Vaiti totesi. Se ei välittänyt salailla korkeaa asemaansa laumassa, eikä myöskään rehkinyt sillä. Se teki selväksi kerralla, kuka oli ja missä kohtaa lauman hierarkiassa, mutta siihen se jäikin. Sen kanssa pääsi helposti ystäväksi, kunhan osasi käyttäytyä. Vaiti oli anteeksiantava ja ymmärtävä luonne, ja se halusi huolehtia lauman jäsenistä parhaan kykynsä mukaan.

Liekin ilmoittaessa olevansa ihan tyytyväinen pentujen hoidosta näytti Vaitikin tyytyväiseltä. Koska se luotti Vainuun ja tämän taitoihin, voisi se samalla luottaa Liekkiinkin.

Liekki oli luimistellut heti kuultuaan toisen arvokkaan aseman. Se kuitenkin lopetti pian ettei toinen ymmärtäisi sitä mielistelyksi. "Kiitos, kun olette noin avoimia. Muuten, onko laumassa muita omegoja? Tai tietty on, mutta keitä..?" Liekki kysyi varovasti. Siitä huomasi, ettei se pitänyt semastaan, muttei ollut viisasta heti ainakaan ruveta toimiin. Oli parempi olla kärsivällinen. Liekki katseli toisia nyt varovasti. Se kyseli paljon, mikä oli toisaalta ihan normaalia.

((Minulla on muutto ylihuomenna ja en tiedä kuinka nopeasti saadaan kone toimimaan. Voi mennä kaksikin kuukautta että en ole lopannut tai mitään.))

Vainu yllättyi sanoinkuvainnollisesti toisen sanoista. Se ei ollut olettanut toisen olevan noin kokematon kanssa käyjä. "Ennen sinua oli omega, mutta nyt sinä olet ainoa omega. Alin lauman hierarkissa ei ole mukavaa, mutta silti sitä on vain kestettävä." Vainu painotti sanaa 'oli', kun aloitti puhumisen. Vainu itse ei tiennyt omegan asemasta paljoakaan, koska ei ollut siinä asemassa puoltapäivää pidempään voittaessaan sen Roihulta.

Vaitille Vainu alistui mielellään, kuten Ovelalle ja Usvalle, Varmallekin välillä. Roihun kohoaminen asemassa Ovelan suosion takia ei häirinnyt Vainua enää kovin paljoa. Mutta tälle alistuminen olisi kaikkein inhottavinta, siksi se alistuikin tuolle yleensä vastahakoisesti.

Vainun kunniaa oli loukattu monesti, mutta se ei itse koskaan näyttänyt sitä. Jos sen kunniaa loukattaisiin rajusti, se suuttuisi varmasti. Mutta koskaan sen ei ole ollut pakko alistua inhoamilleen yksilöille.

"Vainu on oikeassa." Vaiti kertoi. Se laskeutui makuulle Vainun viereen ja tiirasi Liekkiä keltaisilla silmillään; "Hierarkian kärjessä ovat alfat ja betat, ja sen jälkeen tulevat muut. Laumalaisilla on myös keskenään arvoasemia, riippuen siitä, kuka on saavuttanut minkäkin aseman milläkin piirteellään. Nokkela susi voi alistaa typerämmän, mutta typerä ja voimakas voi alistaa päällepäsmärin. Tämä päällepäsmäri taas voi olla nokkelan suden yläpuolella. Kuten huomaat, hierarkia ei ole niin yksinkertainen. Eikä siitä kannata välittääkään liikaa. Vainu on minun hyvä ystäväni eikä hänen alempi asemansa vaikuta siihen, kuinka kohtelen häntä. Me voimme edelleen leikkiä yhdessä, vaikka emme olekaan samassa asemassa. Enkä minä voi viedä Vainulta hänen ruokaansa, ellen halua saada häneltä köniini." Vaiti vilkaisi Vainua leikkisästi: "Ei elämä laumassa ole pelkkää taistelua, alistumista ja oman etunsa ajamista. Se on yhteistyötä. Sinä olet omega, muttei se tarkoita sitä, ettei sinua arvostettaisi. Sinullakin on oikeutesi. Mutta sinulla on omegan velvollisuudet. Aivan, kuten minulla alfanartun veövollisuudet ja Vainulla saalistavan laumalaisen velvollisuudet."

Vaitin sanat saivat Liekin jo toista kertaa koko kuukautena ja samana päivänä iloiseksi. Omegan paikka oli tullut Liekin korviin halveksittuna ja vähäisenä paikkana, ja siksi se sitä niin inhosikin. Oli miellyttävää kuulla tämän lauman niin hyviäkin mielipiteitä.

"Hauska kuulla, ettei minun tarvitse asemastani huolimatta olla sellainen, jota kohdellaan kuin räkäpalloa." Liekki totesi, jo toisen kerran sen päivän aikana se hymyili omaa susimaista hymyään. Häntä heilahti kerran jos toisenkin; Se alkoi mielestään tutustua näihin kahteen. Ei ollut Liekille tyypillistä olla niin raukkamainen mielistelijä. Se oli oikeastaan selviytyjä, jolla oli vahvat mielipiteet, mutta nyt se oli aivan eri susi.

"Olin vähän äkkipikainen, mutta minua vain kiinnosti niinsanottu "omegatilanne", kun satun itse olemaan. Ei siinä mitään suunnitelmia ollut kehillä." Liekki totesi.

Jälleen tuuli hyväili Liekin kasvoja. Matkalla tulleesta haavasta poskessa tuntui ihanalta, kun siihen tuli välillä jotain viileää. Liekki oli kaikinpuolin iloinen. Se olisi alkanut varmaan temmeltämään lumessa ja lyömään etutassujaan maahan, muttei ollut varma oliko omegalla jotain sääntöä, ettei saisi yllyttää ylempiään. Niimpä se heilutti häntäänsä, ja katseli pirteästi toisia. Liekki ei ollut leikkinyt lumessa sitten pentuiän, ja nyt se oli juuri oikealla tuulella. Tuulella, joka tuli harvoin, kun Liekki oli tyytyväinen ja virkeä. Jos toiset vastaisivat hännän heilutukseen ja sen pienen pieneen leikkiin kutsuun, se tahtoisi heti lähteä hyppimään ja pomppimaan. Vähän hermostuneena ja innostuneena se istui, ja nousi taas seisomaan. Häntä liehui vieläkin ja se katsoi toisia pilke silmäkulmassa.

"Huomatkaa nyt.." Liekki ajatteli ja se vinkui pehmeästi ja vähän naristen. Sen hymyillessä, hännän liehuessa ja keltaisten silmien iloisesta katseesta tyhmäkin huomasi sen "leikkiin kutsun".

((Muistakaa siis se muutto. Siinä saattaa kestää älyttömän kauan, ja olenkin maanantaihin asti paljon läsnä. Muuten, kerrankin itseltäni tulee pitkää tekstiä! C= ))

Vainun ilme suorastaan kirkastui toisen kutsuessa leikkimään. Vainu oli iloinen, koska pentujen leikkiessä se itse ei ollut ehtinyt rentoutua leikin parissa. Siksipä se heilautti häntäänsä kohottaen korviaan ja löi tassunsa maahan nousten nopeasti kiertäen Liekin ympäri härnäävästi.

Vaitin sanoista päätellen ei siis ollut mitään väliä oliko omega vai ei. Kaikki olivat Vainusta saman arvoisia betan ja alfan jälkeen. Jäseniä yhtäkaikki.

¤Muistan minä ainakin. Ja pelin jummaaminen ei haittaa, kunhan ei yli 2 kuukautta viru =)¤

Vaiti vastasi Liekin leikkiinkutsuun heilauttamalla häntäänsä, mutta kääntämällä päänsä poispäin. Se ei jaksanut nyt leikkiä. Pentujen imetys ja vahtiminen vei sen voimia ja se mieluusti lepäsi nyt, kun oli mahdollisuus. Pennut nukkuivat pesän sisäpuolella ja niitä oltiin siellä vahtimassa. Vainun ja Liekin leikkimistä se kuitenkin seurasi ihan mielellään, osallistumatta itse.

Varma sen sijaan näytti edelleen äkäiseltä. Tosin se näytti aina äkäiseltä. Hyvin pian se nousi ylös, ja katseltuaan hetken kahden laumalaisen leikkiä jolkotti tiehensä metsään. Ilmeisesti se oli menossa tarkistamaan rajoja. Eihän sen tavallaan olisi edes pitänyt olla pesillä. Kunhan oli tuonut Liekin lauman luokse.

Liekki innostui toisen lähtiessä mukaan. Se riemastui ja löi etutassunsa myös maahan. Liekki kaarsi hangella ja kaarteen lopuksi pyörähti ilmassa ympäri, lähti juoksemaan takaisin päin Vainua vastaan. Se loikkasi täydellä voimalla ja yritti etutassut takatassuja korkeammalla kaataa Vainun. Tai ainakin törmätä. Jos Liekki onnistuisi, se hyppisi iloisena ja näykkisi leikkisästi Vainua, ja tuuppisi pehmeällä kuonollaan kaulan alueelle. Jos loikka epäonnistuisi, Liekki paiskautuisi maahan ja pyörähtäisi maassa ympäri takaisin jaloilleen ja juoksuun. Molemmissa tilanteissa häntä vispaisi iloisena ja koko olemus oli vähän pentumaisempi ja Liekki katsoisi kun Varma lähti pois. Tuo susi ei enää kiinnostanut sitä, ja se jatkaisi telmimistä.

Liekin leikit olivat rajuja, mutta se oli enemmän pientä karhumaista painia ja yleensä ketään ei sattunut. Liekki ei itsekään ottanut leikkejä sen rajummin vaan aivan vaan tykkäsi vähän työnnellä toista ja pomppia ympäriinsä. Se oli Liekin tapa leikkiä, ja tätä ilmiötä, kuten jo mainittiin, harvoin näki itsevarmassa ja tyynen rauhallisessa Liekissä.

(( Tämä leikki kohtaus on minusta hauska. Vainu osoittautuu itsellekin kivana sutena ja vielä enemmän hahmolle! ))