Tutustuminen - Liekki

Vainun silmiin putkahti ilkikurinen pilke, joka meinasi vauhdikasta leikkiä. Liekin koittaessa kaataa Vainun, Vainu pongahti sivulle hieman liukastellen ja loikkasi itse kohden Liekkiä kaataakseen tuon pahemmin, mitä jo oli. Jos onnistuisi se hyppäisisi kauemmaksi ja löisi tassujaan häntää heiluttaen maahan. Jos se taas epäonnistuisi, olisi se maassa kunollaan, siitä nopeasti pyörähtäen seisaalleen ja jatkamassa iloisesti leikkiä.

Vainu löi tassunsa maahan ja loikkasi kohden vastustajaansa, suoraan tämän eteen, pongahti sivulle, tassut maahan ja sama rumpa jatkui vielä kaksi kertaa. Kolmannella se koitti kaataa jälleen Liekkiä, antaen tälle kuitenkin paremmat mahdollisuudet selvitä mitä viimeksi.

Milloinkohan Vainu oli näin mielellään leikkinyt? Puolivuotta sitten, ehkä ylikin. Se ei ollut saanut koskaan mieleistään leikkitoveria, mutta Liekki leikki tarpeeksi rajusti ja se oli Vainun mieleen. Rajut leikit olivat mukavia ja niissä oppi tuntemaan toisen taistelutapojakin hieman.

Liekki kompastui mutta nousi nopeasti jaloilleen. Siitäkin oli hauska leikkiä, ja niimpä se yritti tönäistä Vainua käpälällään. Ei kaataakseen tai mitään, vaan leikkisästi. Jos Liekki ei onnistuisi, se huitaisisi ilmaa ja jatkaisi innoissaan leikkiä. Jos heilautus osuisi, kohteeseensa, (kaulanalueet) niin Liekki pomppaisisi kauemmas ja pyörähtäisi maassa iloisena, aina takaisin jaloilleen. Häntä liehuisi hurjana ja Liekki läähättäisi silmät tuikkien.

((Vein nyt Trishan vuoron, mutta ajattelin että jos peli jatkuu Calarman kanssa kun on leikki meneillään, mutta tottahan toki Trisha voi tulla mukaan ja unohdetaan tämä pässi ohitus))

((Aina ennen kuin hyppää jonkun vuoron yli, tulisi asiasta ensin sopia toisen kanssa, tai sitten takana pitäisi olla pidempi tauko. Tällöin vuoron yli voi hypätä ihan pelin jatkuvuuden kannalta. Mutta annetaan nyt anteeksi. Te voitte jatkaa peliä, kun susilla on leikki kesken. Minä vetäydyn ja annan teidän jatkaa, Eli siis tämä on viimeinen vuoroni.))

Vaiti seurasi kahden suden leikkiä vielä hetken, kunnes se nousi ylös. Koska toisilla oli selkeästi hauskaa keskenään, voisi Vaiti palata takaisin pesään. Uteliaat pennunkuonot kurkkivatkin jo pesäluolan suulla, ja emo otettiin innokkaana vastaan. Vaalea, kookas susinarttu katosi pesään pennut kintereillään, ja jätti kaksi laumalaista painimaan keskenään ulos.

Vainu katsahti sivusilmällä Vaitin lähtevän pentujensa tykö. Vainukin menisi heti, kun olisi riehunut oikein kunnolla Liekin kanssa. Oli toinen sitten omega tai ei. Vainu oli päättänyt nauttia pienestä vapauden hetkestä täysin siemauksin.

Kuitenkin Vaitin perään katsominen kostautui ja se horjahti Liekin läimäksestä hieman sivuaskelin oikealle. Vainu löi tassunsa maahan heilutti häntäänsä ja rynnisti Liekkiä kohden uhkaavasti, mutta vain leikki mielessä. Se loikkasi suuren loikan työntäen etutassunsa eteen yrittäen paukauttaa hellästi Liekin maahan ja siirtyä sitten itse siihen sivulle lipomaan huuliaan. Jos onnistuisi heilauttelisi häntäänsä korkealla ja haastaisi uuteen leikkiin lyömällä tassujaan maahan. Jos ei, se horjahtelisi etutassujen varassa muutaman askeleen ja kääntyisi puskuun.

Kun toinen tuli äkkiä kohti, Liekki ei keskittynyt ja toisen etukäpälät osuivat sitä kylkeen ja kaulan alueelle. Liekki kompastui rajummin kuin toinen oli varmaan tarkoittanut, koska se oli säpsähtänyt toisen syöksystä ja saanut tönäisyn ollessaan paino toisella puolella.
Liekki pyörähti lumessa pari kertaa tönäisyn voimasta ympäri, ja nousi. Se sännähti toista päin ja pölläytti kaunista ja ohutta lunta toisen kasvoille. "Sinähän taitava olet, tulee ihan pentuajat mieleen.." Sitten se käännähti ja loikkasi Vainun oikealle puolelle. Nyt se koettaisi näykätä toista leikkisästi nilkasta.

Jos tämä onnistuisi, Liekki ponnahtaisi äkkiä toisen purukaluston tieltä tuuhea ja pitkäkarvainen häntä liehuen, valmistautuneena toiseen "hyökkäykseen". Liekillekin kaikki oli vain leikkiä, muutenkaan se ei liikehtinyt kovinkaan rajusti.

Jos kyseessä olisi epäonnistuminen, Liekki kompastuisi kuonolleen syvälle hankeen ja kaivautuisi lumen läpi takaisin jaloilleen, ja tekisi myöskin leikkiin kutsun.

((Ainakin minun mielestäni Vainun voisi luokitella tälläkin pienellä tutustumisella Liekin "ystäväksi", eikö niin? Pääsin taas kaverillani koneelle. Ja tällä viikolla saadaan ehkä omakin kone käyttövalmiiksi.))

Vainu oli niin touhukas, ettei tajunnut toisen aikeita ennen tuon näykkimistä. Vainu pyörähti häntä heiluen toisen kimppuun, mutta pyörähtikin tyhjään ja mätkähti kyljelleen lumeen. "Senkin!" Vainu murisi leikkisästi ja loikkasi suoraan makuulle päästyään vajaan metrinpäässä olevaa Liekkiä kohden. Vainun eleet vaikuttivat aidolta tappelulta, mutta toivonmukaan Liekki tiesi Vainun vain leikkivän. Vainun vauhti näytti hurjalle ja sen loikatessa se vetäisi lunta tassuillaan Liekin naamaa kohden, peittääkseen näkyvyyden. Vainu tuli kohti tassut eteenpäin ojennettuina, valmiina tyrkkäämään toinen kyljestä kumoon.

Vainun onnistuttua tuo haastaisi Liekkiä uuteen leikkiin ja pyörähti ympäri, kuin jahdaten häntäänsä lumi pöllyten.

Mikäli Vainu kuitenkin yrityksestään huolimatta epäonnistuisi, se laskeutuisi lumeen varautuneena ja ponkaisisi juoksuun kehällä koittaen aina välissä napauttaa toista kintereistä hampaillaan.

((Anteeksi kovasti sinullekin kun on kestänyt vastaillessa. On ollut netin kanssa vähän eripuraa ja koska en voittanut "sotaa" niin annoin koneelle potkut ja nyt olen uutta kokeilemassa!))

Liekki oli niin voitonriemuinen onnistuneesta "iskusta" ettei edes ajatellut vaan lensi hankeen ja pyörähti selälleen, mutta jännitti sen verran että mätkähti kyljelleen ja siitä jaloilleen. Se piti Vainun leikkitavasta: Tarpeeksi raju muttei tosissaan. Kerrankin joku joka osaa leikkiä! Ei vain jarruttele kokoajan! Liekki pinkaisi juoksuun ja äkkiä juostessaan täydellä nopeudella käännähti ja nousi ilmaan. Ilmassa se sekunninmurto-osan kiepppui, putosi nenä Vainuun päin hyvinkin sulavasti ja tasaisesti jaloilleen.
Nyt Liekki oli keksinyt hyvän tempauksen! Se suorastaan virnuili ideastaan ja alkoi toteuttaa sitä.

Liekki juoksi vauhdilla turkki hulmuten suoraan Vainua päin. Metrin päässä Vainusta kauempaa katsoja olisi huolestunut, mutta Liekki tiesi mitä teki. Se vain jatkoi kiihdyttämistä ja alkoi pahasti näyttää siltä, ettei se väistäisi Vainua..

((Tee vaan vapaasti Vainun reaktio. Olen jo itse suunnitellut vähän ja tästä voi ainakin Liekin kannalta tulla hyvinkin hauskaa!
Ps. Mukavaa alkanutta vuotta 2009 Calarmalle!))

Vainu oli ilmeisesti epäonnistunut molemmissa aikeissaan ja seisoi nyt aloillaan. Se katsoi Liekin kiihdyttämistä ja jännittyi vaistomaisesti. Se kuitenkin istutti itsensä paikoilleen ja seisoi hievahtamatta. Neiti tuijotti Liekin saapumista jännittyneenä ja valmiustilassa, mutta tietäessä olevan leikistä kyse oli mahdollista pysyä paikoillaan.

Jos Liekki ei väistäisi ajoissa nousisi Vainu takatassuileen ja työntäisi Liekin täydellä voimalla kumoon. Jos Liekki jatkaisi siis matkaansa suoraan eteenpäin saisi se varmasti Vainun työnnön suoraan kaulan ja kylkialueelle.

Liekki oli nyt aivan lähellä, ja yks kaks..
Se pölläytti niin paljon lunta toisen päälle kuin pystyi äkkijarrutuksellaan, ja kaiken lumen seassa yritti vielä jarruttaa Vainun sääriin, niin, että toinen kaatuisi.

Onnistuessaan Liekki singahtaisi äkkiä pois, jatkaen innoissaan leikkiä Vainun kanssa.

Epäonnistuessaan Liekki jarruttaisi itsensä syvälle hankeen ja jäisi hetkeksi kamppailemaan sinne, mutta kuitenkin loikkaisi hangen läpi takaisin jatkamaa leikkiä.

Ja jos siis Vainu on ehtinyt nousta takatassuilleen ja Liekki säntää päin, Niin toisen käpälät osuvat sitä suoraan kaulaan ja rinnuksille jolloin se lennähtää rajusti taaksepäin selällään ilmassa.

Vainu oli arvioinut oikein ja sai kaadettua Liekin lumeen. Kuitenkin neidin ilo vaihtui hätäännykseksi toisen kaatuessa rajummin, kuin mitä oli tarkoitus. "Ei kai sattunut pahasti?", Vainu ehätti kysymään juostessaan Liekin vierelle. Vainu huohotti väsymyksestä, mutta myös pelokkuudesta.

Liekki lensi tasaisesti mutta kauas. Matka päättyi mäntyyn, ja kolahduksesta nartun päälle tuli lunta. Pieni vinkaisu lumen seasta kuului, mutta Liekki nousi pystyyn ihan kunnossa. Ainakin melkein. "Ei tässä mitään, selkä vain kolahti..." Se sanoi rauhoittavasti Vainulle. "..Mutta eiköhän olla riehuttu kylliksi? Se sanoi ja ajatteli että voisi tutustua uuden ystävänsä kanssa omegan velvollisuuksiin. "Käytäisiinkö vaikka pentujen luona?" Liekki kysäisi ennen kuin toinen vastasi. Selästä oli vähän karvoja lähtenyt, muttei niin paljon että sitä huomaisi. Nartulle oli tullut vain iso kuhmu, siinä kaikki.

((Vähän lyhyt. On inspis kateissa. ))

Vainu ehti hyvin nopeilla harppauksilla Liekin luo ja oli miltei vetäistä tämän puun juurelta seisomaan. Mutta se vaistosi olevan parempi, että toinen nousisi itse. Siten näkisi, oliko vammoja tullut. Ei kuitenkaan näyttänyt tulleen, joten Vainu huohahti.

"Olen samaa mieltä. Vaiti varmasti auttaa mielellään myös sinua, mutta minä voin auttaa alkuun." Vainu sanoi selkeästi helpottuneella äänellä ja tiirasi näkyisikö Vaitia. Vaiti kuitenkin pysytteli luolassa pentujensa luona.

Toisen karvanlähtö kyllä huomattaisiin. Männyn kaarnassa ja lumella oli paljon karvaa, mutta sitä voisi luulla helposti karvan vaihtumiseksi. Joku oli hyvin voinut raaputtaa selkäänsä puuhun, jotta kutina lakkaisi.

¤Onko tämä tässä?¤

"Sitä vähän minäkin. Kiitos kun autatte omegan tavoille" Liekki sanoi ja tallusti pesille päin, parin metrin päässä kuitenkin käänsi päänsä Vainuun. "Oli mukava vähän irrotella sinun kanssasi..Eikös tuolla muuten ole pesäluolat?" Liekki kysäisi vielä. Se oli ainakin tutustunut Vainuun, ja Vaitinkin tavannut. Tämä oli hyvä alku.

((Eiköhän. Lähettetään vielä yhdet viestit ja sitten se oli siinä. Kiitos mukavasta pelistä!))

Vainu nyökkäsi ja lähti itse pesäluolalle, jonka uumenissa Vaiti majaili. Se vilkaisi tulisiko Liekki perässä ja meni sitten sisään.

Liekki meni perässä korvat hiukan luimussa. Se meni myös sisälle pesään Vainun perässä.

((Tähän viestiin tuskin tarvitsee sinun enää vastata, mutta kuitenkin kiitos pelistä! Tämä on nyt sitten virallisesti LOPPU.))