Hetki tapaa Ovelan

Hetki hoiti peuran tappamisen. Ovela seurasi, miten yllättämään päässyt narttu loikasi äkisti kiinni peuran kurkkuun ja hetken yrittämisen jälkeen kaatoi sen. Se kiersi itse ympyrää ja näykki peuraa milloin mistäkin saadakseen sen huitomaan jaloillaan itseään eikä Hetkeä.

Kovinkaan pitkään taistelu ei kestänyt. Kumea rusahdus kertoi niskan katkeavan ja henkitorven rutistuvan kasaan. Hetki piteli vielä tovin, kunnes päästi irti saaliista ja pakitti. Ovela jolkotti heti saaliille ja alkoi hetken nuuhkimisen jälkeen repiä sitä auki. Se kiskoi isoja kappaleita lihasta ja hotki ne kerralla, repien sitten kauemmaksi mukaansa vielä yhden kimpaleen. Loppu saaliista jäisi Hetkelle ja muille susille. Ne tulisivat pian paikalle haistaessaan veren ja tuoreen saaliin.

kaato oli onnistunut hyvin ja Ovela oli mielissään repiessään pienempiä kimpaleita mukaan raahaamastaan kappaleesta. Sen etujalkaa vihloi vain vähän. Luultavasti syynä oli se, että lauman koon kasvaessa Ovelan itsensä ei tarvinnut olla saalistuksen pääosassa ihan koko ajan. Se jätti urokselle aikaa toipua.

HEtki tarkkaili ympäristöä mahdollsiten haaska lintujen kannalta koskaan ei kannattanut olal liiaan varma siitä että saalista ei havitellut ulkopuoliset. Kun ovela oli siritynyt kauemmaksi hetki kävi tarramassa oman palasensa peurasta ja loppu olsikin sitten muulle laumalle. Hetki ol ityytyväinen tilanteeseen huonomminkin olsi ivoinut olla. Hetki popsi palasensa ja katsahti ovelaa " kiitos arvon alfa tästä hetkestä " Se alusui kunniallisesti ja kiitollisesti tuolel vanhalle kerta kaikkiaan parhaalle alfalle hetkellä ei olltu minkään sorttista syytä miksi se ei puollustaisi tuota alfaa loppunu saakka.

Ovela nosti katseensa saaliista ja lipaisi huuliaan Hetken puhuessa. Se luimisti korviaan nartun kiittäessä sitä tästä hetkestä: "Minäkin kiitän sinua. Minulla oli oikein vapauttavaa kanssasi", vanha alfa totesi ja nousi seisomaan. Se ravisteli turkkiaan, nuoli suupielensä ja kääntyi sitten katselemaan taakseen.

"Viedään ruho pesälle, jotta lauma saa ruokaa. Pennut saavat harjoitella hampaitaan lihaan ja luihin. Eiköhän niillä riitä siinä tekemistä. Välttyvätpä korvani ja häntäni kiskomiselta", uros totesi ja luimisti korviaan muistaessaan taas pentunsa. Siitä oli mahtavaa olla jälleen isä.

[Minun puolestani voi olla tässä, niin Hetkikin vapautuu IKUISUUKSIA kestäneestä pelistä. Anteeksi hirveästi kaikki tämä kesto /:-) ]

HEtki kuutneli ovelan sanoja ja nyökkäsi alfalleen " Uskon että pennuille riittää tästä tekemsitä pitkäksi aikaa " Hetki lausui sitten sulavasti ja hyvin iloisella äänellä Ovelalle. Hetki ole edelleen kiitollinen hetkestä alfan kanssa. Vaikka se oli alun perinkin hieman ollut arvioiva Roihun alfanartunpiakalle nousun suhteen mutta myönsi itselleen tappionsa sille riitti luottosuden paikka ja oli sitiä ylpeän. Se lähtisi rehaamaan ruhoa pesälle sen koommin puhumatta enää mitään sen oelmsu keroitisi kaiekn se ol ityytyväinen ja ilonien.

( ju ueiköhän tämä ollut tässä eikä se mitänä että kesti kyllä minulalkni kestää vastata XD )