Joutoaikaa jäniksen jäljillä - loppunut

((Blackya odotellen))

Nälkä kurnahteli hontelon urossuden vatsassa. Pariin päivään ei ollut hampaisiin tarttunut mitään kunnon riistaa. Enimmäkseen myyriä, peltohiiriä ja sopuleita. Ei niistä täysikasvuinen susiuros nälkäänsä saanut tyydytettyä. Usva sulautui lumiseen maastoon vallan mainiosti valkean turkkinsa takia. Pitkät ja kömpelöt koivet upposivat pakkashankeen ja vatsakarvat laahasivat hangen päällä olevaa puuterilunta. Betasusi oli lähtenyt etsimään jotain pienjyrsijää suurempaa. Jänis olisi kova sana ja se saisi näläntunteen ainakin hetkeksi pois. Usva haisteli lumessa olevia jälkiä, jotka hädin tuskin näkyivät enää. Olivat jo sen verran vanhoja jälkiä, ettei niitä olisi kannattanut seurata. Yhä vailla määränpäätä Usva harhaili metsässä toivoen, että edes jonkilaiset tuoreet jäljet riistaeläimestä löytyisi. Tai edes raato. Sekin kävisi. Mutta turha moisia oli toivoa. Talvi näytti aina raaimman puolensa ja oli silkkaa mahdottomuutta edes toivoa sellaisia onnenpotkuja.

Lumeen ilmestyi jälkiä vähitellen. Tuuli tuiversi, ja aina välillä taukosi hetkeksi. Kauempaa männystä lehahti harakka lentoon, mutta se ei kyseistä susinarttua kinnostanut.
Talviturkki ei ollut kesäturkkia ihmeellisempi. Liekin turkki oli muutenkin paksu.
Talven kylmyys oli yhtä nautintoa Liekille, koska silloin ei ollut kuuma. Ei kesälläkään ollut. Turkki harveni heti lämpimien säiden tullessa, mutta kesäturkin ilmavuuden takia se ei pienentänyt massiivista Liekkiä yhtään.

Liekki oli alunperin tullut tutkimaan Ovelan reviirin alueita, koska oli ihan kiinnostunut millaisen kodin oli muutama viikko sitten itselleen saanut. Liekki oli päässyt silkalla anomisella ja vaihtokaupalla laumaan, josta epäsuorasti halusikin puhua betalleen. Jos Ovela olisi maininnut Usvalle Liekin tekemästä lupauksesta antaa elämänsä tämän tassuihin ja toteuttaa alfan kaikki pyynnöt, mitä Ovela halajasi, niin keskustelusta ei tulisi niin vaikea.

Ongelma oli, että jos Ovela oli maininnut Usvalle asiasta, se haluasi varmistaa ettei Usvalla ollut mitään syytä epäillä tai nokittaa sitä turhaan.
Liekki ei tosiaankaan ollut tullut laumaan betan paikkaa havittelemaan alfana olosta puhumattakkaan. Sillä oli omat syynsä, jotka oli ainakin alfalle ja tämän tyttärelle hyvinkin selvästi ilmaissut.

Liekki haistoikin jonkun muutaman kymmenen metrin päässä, ja hajun perusteella se saattaisi ollakin Liekin etsimä susiuros. Kohta Liekki näkikin valkoisen suden haistelemassa, ja meni varovasti lähemmäs.

Ei se ollut betaansa tavannut, eihän Liekki tiennyt miltä koko susi näyttikään.

Jotain muuta, kuin riistaeläimen hajun, Usva sai kuonoonsa. Hukka oli luullut olevansa yksin näillä main. Haju hämäsi betaa, sillä se tuoksui vahvasti ulkopuolielta sudelta, mutta silti erotettavissa oli lauman ominaistuoksu. Valppaana valkea uros nosti korvansa pystyyn ja kaula oli niin pitkällä ja pää korkealla kuin suinkin. Harmaa katse tuijotti horisonttiin ja yritti tähytä vierasta, joka liikkui lähettyvillä. Ja pian Usva sen näkikin.

Vieras susi nosti päänsä. Liekki oli siis havaittu eikä sillä ollut mitään sitä vastaan.

Narttu tepasteli rauhallisesti lähemmäs, nyt jo parin metrin etäisyydelle. Liekki luimisti korvansa, laittoi hännän kooipien väliin ja painoi päätään, katsoen kuitenin ylöspäin toista sutta. "Hei. Lienet Ovelan lauman beta..?" Liekki kysyi, vaikka olikin aika varma asiasta. Vieraan suden turkissa oli melko voimakaskin haju tästä laumasta. "..Olen Liekki, juuri liittynyt ja siis omega." Liekki selvensi toiselle, ettei tämän tarvinnut olla huolissaan siitä olisiko Liekki tunkeilija tai jotain.

Tutustuminen olisi kaikinpuolin hyvä asia. Kuitenkin leikkimällä oli helppo tutustua toiseen, mutta ei Liekki tehnyt mitään ellei toinenkaan.

Tuo Usvalle vieras susi lähestyi betaa. Usva seisoi aloillaan ja tarkkaili lähestyvää sutta. Haju kertoi vähän matkan päästä, että kyseessä oli narttu. Valkeaturkin ilme kirkastui, varsinkin kun Liekiksi esittäytynyt naaras kertoi olevansa laumassa. Uusi naaras laumassa, loistavaa! Usva ei malttanut hetkeäkään vaan siirtyi saman tien haistelemaan Liekkiä. Ensin kaulus nuuhkittiin, posket ja sitten kylkeä pitkin koko susi ympäri. Beta oli tyytyväinen. Ovela oli saanut rivistöönsä lisää naaraita, joka oli ainakin Usvan mielestä todella hyvä asia.

"Vai Liekki. Arvasti oikein, olen Ovelan lauman beta, Usva", se esitteli itsensä ja röyhisti kaulustaan. Beta ei näyttänyt eleelläkään, että olisi enää epävarma, vaan hyvinkin tuttavallinen. Ihmekös tuo, kun kyseessä on uusi naaras laumassa.

Liekkiä vähän huvitti kun se huomasi toisen käytöksen. Liekki kyllä arvasi, mitä uroksen päässä liikkui kun jälleen juuri narttu oli liittynyt laumaan. "Heh, arvoisa alfamme ei siis ole keronut minusta vielä?" Liekki sanoi ja oli iloisen oloinen. Beta oli ystävällisesti esittäytynyt itsekin, Usvaksi.

Liekki jatkoi ennekuin toinen ehti vastata. "Anteeksi, mutta miksi sinua saa kutsua, Usva?" Se piti toisen vieraanvaraissudesta, vaikka tiesikin syyt. Usva oli heti sen silmissä komea betauros, joka oli (naistenmiesmäisyydestä huolimatta) herrrasmies. Liekki heilutti häntäänsä puolelta toiselle rennosti, ja ajatteli etti sen tarvinnut ruveta matelemaan.

( Jos ette pistä pahaksenne että Hetki tulee seuraan myös tapamaan Betaansa ja Liekkiä )


Hetki asteli rauhallisena Ovelan saalistus maalla, sillä hiukoi pieni muotoinen nälän tunne vatsassaan ja se ajatteli napsaista itselleen jotain syötävää. Kiilu silmä kulki matalana nuuskien maata ahkerasti, saadfen tuoksun jostain tustusta mutta kuitenkin tuntemattomasta.

Hetki hätkähtyi oitis sillä tunnisti hajun Ovelan laumalaiseksi ja lähti kulkemaan hajua kohti. Mustan ruskean turkin heilahdellessa neitokaisen yllä se iloksene huomasi kaksi tuntematonta sutta.
Pian Hetki lähestyi kaksikkoa varovaisesti mutta varman oloisena. neito kun oli määrätietoinen ja perillä om,ista taidoistaan se ei epäröinyt turhia jaa asteli kohti Usvaa ja Liekkiä rauhallisin merkein. Lähemmäksi päästyään Hetki katsahti Usvaan `Tuon täytyy olla Betamme ` Hetki ajatteli. Betan nimeiä Hetki ei tiennyt mutta sille oli kerrottu Betasta paljon.

TOista Hetki ei sitten tuntenutkaan, mutta tiesi että se ei ollut Varma eikä roihu eikä Varman siskokaan. Hetki asteli yhä lähemmäs ja alistuvasti se katsoi Usvan päälle " Tervehdys, enhän keskeytä mitään tärkeää? Nimeni on Hetki" Hetki snaoi katsoen kumpaistakin vuoron perään. HEtki ei niin ollut alistuvaista tyyppiä joten se ei osannut alistua Liekille samaan tapaan kuin Usvalle. oli itsetsään selvyys että betalle alistuttiin kuten alfallekkin. Mutta muille laumalaisille se oli hetkestä vaikeaa.

Melkoisen siro otus Hetki ei ollut mutta siitä huomais että kyseessä ei ollut mikään hento ja heiveröinen narttu vaan itse pintainen , vahva ja luottavainen neitokainen. hyvin vaaalean kellertävien silmien takaa katseli kaksikkoa päämäärätietoinen narttu hätkähtämättä. Heikko vastusta ei Hetkestä tulisi mutta sen verran viisas tuo otus oli että turhia se ei tapellut.

((Kaikin mokomin, ei minua ainakaan haittaa :) ))

Ennen kuin Usva oli ehtinyt vastaamaan tälle viehkeälle uudelle kuonolle, oli paikalle saapunut toinenkin betalle uusi naaras. Tämänkin haju kertoi, että kyseessä oli kuitenkin lauman jäsen. Voiko päivä paremmaksi mennä? Kaksi uutukaista susineitoa! Usva oli haltioissaan, Usva oli ylimalkaisen kiinnostunut. Uudet naaraat tiesivät uusia parittelukumppaneita. Ja Ovelan pidättäytyessä, sai Usva tämän urokselle kovinkin mieluisan puuhan kontolleen.

Valkean uroksen häntä liehui korkealla ja kuono oli painautunut kaulusta myöten. Voi tätä onnea! Beta riensi kömpelösti tekemään tuttavuutta Hetkeksi esittäytyneeseen hukkaan. Aivan samalla tavalla, kuin Liekin, beta nuuski ympäriinsä häntä uteliaana pystyssä värähdellen. Vasta tutkimisen jälkeen, Usva tajusi vastata kummallekin neidolle. "Niin niin, olen Usva, arvoisan Ovelan lauman beta. Voitte kutsua minua ihan Usvaksi vain, jätetään muodollisuudet", valkoturkki virkkoi. Kummallista kyllä, Ovela ei ollut maininnut uusista naaraista mitään. Tosin eipä Usva ollut Ovelaa vähään aikaan nähnytkään.

Toinenkin narttu tuli paikalle. Liekki kohotti häntänsä, koska jos toinen olisi omega niin se halusi ilmoittaa ettei lannistunut kelle tahansa. Sen ilme ei värähtänytkään, sillä Liekki ei tahtonut ruveta nyt rähinöimään.

Usva menikin haistelemaan toisen, joka oli sanonut nimekseen Hetki. Liekin häntä pysyi korkealla ja se toitotti koko asennollaan mahtailuaan. Karvat eivät olleet kui aavistuksen pystyssä. Tämä oli Liekin tapa testata toista. Jos se saisi vastauksen joka olisi tarpeeksi tasaväkinen, narttu tiedustelisi toisen asemaa sanoin. Jos toinen on korkea-arvoisempi, Liekki luimistaisi korvansa muttei alistuisi, ellei kyseessä olisi Ovala, Usva, tai jompi kumpi Ovelan tyttäristä.

Jos taas toinen antaisi ymmärtää olevansa saman arvoinen tai alempi, Liekin mahtailu senkun suurenisi että toinen älyäisi alistua.

((Tervetuloa vaan! Mex! C=))

HEtki katsahti Liekkiin mutta ei alistunut toiselle se kyllä loi toiselle ystävällisen katseen mutta ei sen koommin mitään muuta. usvalle narttu kuitenki loi alistuneisuuden eleen.

" Hauska tavata Beta Usva" Hetki sanoi flirtahtavasti. Aivan myös se että HEtkellä oli pieni muotoinen nälkä sillä oli aikaa leikkiä. Tai leikkiä ja leikkiä Hetkellä oli tapana kiusoitella uroksia ja sattumalta sattui olemaan juuri nyt sillä tuulella että halusi leikitellä Usvalle.

Vaikak toinen olikin beta ei Hetki unohtanut että paikalla oli Liekki.
" Sinn nimesi taitaa olla Liekki? " Hetki kysäisi tosielta yhä iloisesti katsoen. Eli Pientäkään vihjettä pahantuulisesta Hetkestä Ei ole näkyvissä kuten ei ollutkaan.

Hetki ravisti turkkiaan huiskauttaen häntääns. Narttua ei haitannut lainkaan se että Usva nuuski tuota. Sehän kun oli tapana , siinä samassa Hetki kurkottautui haistelemaan urosta ja painaen mieleensä toisen tuoksun että jatkossa tunnistaisi uroksen läsnä oleon.
Kunenes Usva siirtyi kauemmaksi Hetki astahtaisi lähemmäksi Liekkiä nuuksiakseen tuota samalla tapaa mieleen painaen tuon tuoksun.

Usva oli mahdottoman mielissään tilanteesta. Se siristi rentoutuneena silmiään puoliummeksiin ja antoi hännän rennosti heilahdella hiljakseen. Uros siemaili naaraiden tuoksua kuonoonsa ja nautti jokaisesta hetkestä olla naaraiden edessä parrasvalossa. Ah, miten maskuliininen olo Usvalle tulikaan tämän kömpelyydestä huolimatta. Uros totisesti otti Liekin ja Hetken avosylin vastaan Ovelan laumaan.

Liekki pörhisteli entisestään toiselle. Nyt se vähän murisikin, muttei kauaa. Hetken tullessa lähemmäs, se haukahti ja heti perään louskautti leukojaan. Se ei osannut suhtautua Hetkeen, ja se ärsytti Liekkiä. "Kyllä, olen Liekki. Mistä sitten olet kuullutkin, käyttäyden nimeni mukaan" Nartun ääni vaikeni mutinaksi lauseen lopussa, niin, että vain Hetki kuulisi sen.

Liekki kipitti Usvan viereen silmät suoraan Hetken omissa. Se myös nuuhkaisi tätä nopeasti mennessään. Ilme vaihtui imartelevaksi heti sen kääntäessä päänsä Usvaan. "Tuota.." Liekki aloitti, ja haisteli korvat luimussa Usvan kaulusta. "..Onkos ne pennut todellakin sinun, jotka pesäluolilla oleskelevat?" Liekki heitti äkkiarvaamatta ilmoille. Se vähän härnäsi betaansa myös, eri tavalla kuin Hetki. Hetki sen kun lirkutteli mutta Liekki heti muistutti Usvan olevan isä. Ei se pahaa tarkoittanut, ja istahti Usvan eteen elehtien liehittelevästi.

((Hihih, on kyllä betalla nauttimista Mexin ja Blackyn likkojen seurassa! Tytöt senkun kieroilevat. ))

Hetki tiesi jo nyt ettei tulisi niin pitämään Likeistä, mutta ei jaksanut vällittää toisen toiminnasta. " Samassa laumassa kuin ollaan niin nimet tulevat julki tavalla tai toisella. " Hetki Mutisi lähes äänettömästi Liekille.
Pientäkään alistumisen merkkiä se ei näyttänyt Likille.
Hetki sattui olemaan itsepintainen ja osittain jopa ylpeä sille oli alsitumisen arvoisia vain Ovela, Varma ja Usva ja osittain tietnekin Vaiti.

Se että usva oli tai olisi Vaitin pentujen isä se ei taas heilauttanut Hetkeä suuntaan tai toiseen. Sen flirttaava asenne huvitti sitä itseäänkin. Siitä huolimatta että Liekki asteli betan viereen kuin ylimielinen narttu sai Hetken suorastaan nauramaan. Mutta itsensä hilliten Hetki ei naruanut ääneen se katsahti Liekkiin odolla katseella jonka voisi tietenkin luokitella aliarvioivaksi katseeksi.

" Hauska tavata sinut Usva. " Hetki totesi se tuskin edes humioi Liekkiä enää. Hetkelle oli saman tekevää ärisikö tuo narttu sille vai ei. Asia olisi toki toinen jos Liekki olisi Usvan puoliso, jota tuskin olisi ilmoittamatta tapahtunut.

Toisaalta Hetki mietti Ovelaa Ja ROihua, ainakaan Vielä ei ollut tullut ilmoitusta että kaksikko olisivat alfa pari. Kaikki oli avoinna Ja HEtkeä vain hymyilytti se loi betaan ystävälllisen katseen ja istahti maahan.
Hetki oli tullut paikalle saalis mielessä mutta nyt oli törmännyt kahteen laumalaiseen ja unohtanut läåhes koko saalistuksensa.

Voi kyllä, Usva oli enemmän kuin mielissään. Ilmassa oli aistittavissa pientä kilpailua. Mikäs sen mukavampaa, kuin kaksi naarasta kiistelemässä uroksen suosiosta. Valkeaturkki myhäili itsekseen ja alkoi läähättää naama leveässä virneessä. "Voi ovathan ne minun jälkeläisiä, tosin ovat jo kasvaneet mokomat", beta vastasi kohteliaasti takaisin. Se nautti huomiosta täysin rinnoin. Muiden urosten huomiosta, paitsi kunnia-arvoisen Ovelan, se ei piitannut. Tietenkin pentujen perään silloin tällöin joutui katsomaan, mutta muuten Usva ei oikein jaksanut muita uroksia noteerata. Ellei niistä ollut uhkaa sen tai Ovelan paikan suhteen. Usva puollustaisi paikkaansa ja Ovelaa henkensä kaupalla, jos niikseen vaati.

Liekki ei pitänyt Hetkestä yhtään. Mokoma koiranpaskiainen tuli keskeyttelemään näiden kahden keskusteluja. Kun toinen imarteli Usvaa, Liekki alkoi puhua muka kohteliaalla äänellä: "Jos kerta ole tyytyväinen tapaamisesta, voitkin samantien lähteä." Liekki sanoi ja kohtelias ääni sisälsi nyt vähän ivaa. "Ei sinun toki tarvitse jäädä..." Liekki katsoi Usvaa mielistelevällä ilmeellä, "..Me pärjäämme ihan kaksinkin" Se lopetti. Hetki alkoi tuntua kilpailijalta sille, ja Liekki varmistaisi, vaikkei toinen reagoisi toivotulla tavalla, että Hetkelle ei tulisi pienintäkään epäilystä Liekin itsevarmuudesta.

Nyt ruskeaturkki kääntyi kokonaan pois Hetkestä. "Usva, minun täytyy mennä nyt asiaan miksi etsin sinut käsiini.." Liekki aloitti. "Tahdoin vain varmistaa, ettei sinulla ole vääränlaista kuvaa minusta. Ettet luule minua...kilpailijaksi." Narttu oli lopettanut lapsellisen ärhäköinnin ja nyt yritti tahtonsa voimalla ajatella ettei Hetki olisi paikalla. "Tuollainen viisas uros, sanoisinko herrasmies, ehkä ymmärtääkin sen jo muutenkin.." Liekki lirkutti Usvalle. Sen mielessä oli saada Usvasta ystävänsä. Voisihan ystävyys suhteesta betan kanssa olla hyötyä, ei vain hierarkiassa vaan muutenkin.

"Olenhan ymmärtänyt oikein?" Se vielä kysäisi valkoturkkiselta urokselta tyytyväisenä itseensä.

Hetki katsahti Kaksikosta ärsyttävnpään eli lLiekkiin. Hetki tiesi jo nyt että kaksikko tulisi jossain välissä nahistelemaan. Vaikak lauman sisällä ei tappeluita kaivattu ei hetki katsoisi mosita silmille hyppiää pitkään.
Hetki onneksi tiesi että VArma olisi ainoa joka ymmärtäisi ja kuuntelisi tuota.
" Sinä voisit opetella puhumaan" Se tiuskaisi äänettömästi tuskin kukaan edes kuuli mitään. Hetki ei nahistellut Usvasta vaan nimen omaan oman itsensä vuoksi se halusi että Liekki tajusi oitis että HEtken kanssa ei kannattanut pelleillä. " Ja sinulle Narttu voin sanoa että en ole lähdössä minnekkään ellei Beta itse sitä pyydä " Se tisukaisi ja paljasti hampaansa Liekille kuin varoittaakseen liiallisesta ärsyttämisesetä. hetki tosiaan oli hyvälllä tuulella mutta eipä ollut enää olisi vain yksi hujaus kun se kävisi Liekin kimppuun siinä vaiheessa sitä ei kiinnostanut oliko itse Beta paikalla saati sitten Alfa.

Hetki kunnioitti Ovelaa ja Usvaa mutta siinä tilassa mikäli Kulta jatkaisi ärsyttämistään saattaisi kunnioittaminen olla kaukana. Ensinäkin Hetki oli omega mutta ei aikoisi kauaa omegan paikkaa pitää se nousisi rysäyksellä jos vain tahtoisi mutta sitä ennen se halusi tustustua muun muassa beta pariin joista hankalanpi puoli oli Vaiti. Vaiti ei kuitenkaan tuntunut niin vastenmieliseltä olennolta kuin Liekki. Liekistä ei koskaan tulisi Hetkelle minkään laista ystävää.

Hetki heilautti häntäänsä levottomasti mulakisten vihaisesti Liekkiin yhä hampaitaan paljastellen. Kuitenkin kun Hetki suuntasi katseensa Usvaan oli rauhallinen ja vilpitön ilme kasvoillaan. " Vaitin ja sinun pentusi ovat sulosia veijareita tapasinkin heidät ensinmäisellä kerralla kun saavuin laumaanne. " Hetki sanoi imartelevasti. Sille oli tärkeää pysy väliessä Betan kanssa mutta nimi Liekki piinasi sitä jo nyt.

Hetkelle Liekistä ei ollut kuin riesaa siksi se mielessään leikitteli Riesa nimellä. Oikein arvattu Hetki oli pirullinen sille päälle sattuessaan hyvin toden näköisesti jänis jahdista tulisi narttujen välinen kisita taisto. Hetkeä taistelu ei haitannut olihan narttu kuitenkin itsestään hyvin tietoinen paakoon se ei juoksisi mutta ensinmäisenä se ei kimppuun hyökkäsi. Jos tappelu syntyisi Liekki aloittaisi sen.

Vaikka Usva rakastikin olla narttujen palvonnan kohde, alkoi tilanne jo hämmentämään seesteistä urosta. Liekin ja Hetken välillä sinkoilivat pienet kipinä, se osasi kuka tahansa tuntea. Beta mietti kuumeisesti miten saisi tilanteen edes hieman rauhoittumaan. Toisaalta, kun susinaaraiden välit kuumenevat, se saattaa yltyä rajuunkin tappeluun, jota ei yhdellä tai kahdella yhteenotolla välttämättä selvitetä. Urokset ovat asia erikseen. Yleensä urokset saavat kerralla välinsä selviksi, mutta poikkeustapauksiakin oli.

"Tuota, neidit", Usva yritti rauhoittaa. Se lipoi huuliansa rauhanomaisesti ja heilautteli hännänpäätänsä. "Ajattelin, että voisimmeko jatkaa jänisjahtia, joka minulta jäi hieman kesken. Tulisitteko arvon leidit mukaan?", se yritti tyynnytellä ja viedä kärjistynyttä tilannetta muualle.

Liekkiä vähän ärsytti Hetken jatkuva provosointi. Nyt silläkin kiehahti, eikä tälläkään nartulla olisi tappelu kaukana. Mutta varma asia oli että taistelun tosiaan aloittaisi Liekki.

"Kas, osaat siis toteuttaa pyyntöjäkin? Pentumme on oppinut uuden asian!" Liekki ärähti. Siinä oli nyt kaksi narttua lähellä yhteenottoa. Liekki oli koko typerän ärsyttämisensä aloittanut, joten ehkä myös lopettaisi sen...
"Sinä et taida tietää kelle vittuilet!" Liekki messosi ja louskutteli leukojaan äänekkäästi.

Usvan rauhoittelu sai kuitenkin nartun ristiriitaiseksi. Toisaalta se olisi halunnut jo upottaa hampaansa toiseen narttuun, mutta betan sanaakin piti totella. Kuuliaisena se murahti: "Tämä ei jää tähän. Nyt talvella ei kuitenkaan ole viisasta ruveta verenvuodatukseen, joten pitäkäämme molemmat kuonomme tukossa...Anteeksi röykeyteni." Liekki sanoi, muttei yhtään alistuvasti. Se oli vakava ja päätti että olisi nyt vielä sovussa tuon kanssa... "Mutta älä luulekaan, että katson sinua yhtään suopeammin. Laumassa kuitenkin täytyy olla yhteishenki, joten sinullekin varmaan käy että ei turhia yhteenottoja?" Liekki kysäisi. Se yritti päästä takaisin keskusteluun betan kanssa, mutta nyt ei ollut mitenkään syrjivä tai halveksuva Hetkeä kohtaan

"Niin, Usva, olenhan ymmärtänyt oikein?" Liekki kysyi varmistaakseen että beta oli kuullut mitä se oli aiemmin sanonut.

" Varo kielen käyttäsi tämä on viimeinen varoitus, eikä tämä todellakaan jää tähän. " HEtki murahti väläyttänen Liekille hampaitaan. Kaksikko tulisi tosiaan ottamaa nyhteen jossian välissä. Hetkelle oli tärkeää lauman hyvin vointi, mutta se tiesi myös että laumassa eri purat täytyi ratkaista ja yleensä se ratkesi taistolla jossa häviäjä lähti laumasta.
Hetki katsahti Usvaan. " Pahoittelen tuon käytöstä, mutta etsitään se pirun rusakko ja unohdetaan moinen välikohtaus. " Aivan Hetki ei huomioinut enää lainkaan Liekkiä eikä aikoisikaan, jos narttu tulisi Hetkeä vastaan saattaisi tuo jopa kävellä ohitse niin ettei edes näe toista. Sen taidon Hetki osasi mainiosti. Hetki lähti kuono maassa kulkemaan kohti rusakon olin paikkaa. toki se antaisi Usvan tehdä tehtävänsä hänhän rusakkoa oli ensin jahdannut.

" Luulen että se on yhä täällä lähellä haju on niin selvä " Hetki snaoi usvalle yhä ollen niin ettei huomioinut Liekkiä lainkaan. Hetken vahvuuksia olivat taistelut sekä metsästys olihan kahdella jutulla paljon samoja ominaisuuksia.

Tilanne naaraiden välillä oli ohitse yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Usva oli vielä hieman ymmällään koko tilanteesta. Olihan uros toki nähnyt paljon konflikteja lauman keskuudessa. Jotkut niistä oli päätynyt rajuun verenvuodatukseen, jotkut laumasta karkoittamiseen ja jotkut vain pienen nahistelun jälkeiseen sopuun. Mutta kun tilanne rauhottui niin betakin palasi ajanhermolle.

"Tottahan minä ymmärrän, tai siis. Kyllä minä sitten huomaan, jos koettelet havitella paikkaani", Usva virkkoi. Uros oli pitänyt melkoisen ajan betan paikkansa hampaissaan. Tähän asemaan se oli noussut silkalla alfan takaliston nuoleskelulla ja pesun kestävällä uskollisuudella. Ei siksi, ettäkö Usva havittelisi alfan paikkaa. Ei suinkaan. Uros oli vain niin kiintynyt Ovelaan ensi tapaamisesta asti, että tahtoi miellyttää tätä vanhaa ja viisasta alfaa.Tunne oli onneksi molemminpuoleinen, sillä Ovelan ja Usvan välille oli kehkeytynyt melkoisen luja side.

"Ah, se jäniksenkutale. Mokoma poukki aikoja takaisin suoraan kuononi edestä. Noilla typerillä pitkäkorvilla kun on niin nopsat kintut, että ei tällainen pitkäkoipinen susi syvässä hangessa pysy perässä", beta harmitteli ja jolkotteli Hetken vierelle tutkimaan jänön jälkiä.

Liekki oli vähän ärsyyntynyt kun Hetki jatkoi samaa rataa, kun se itse oli jo yrittänyt lopettaa typerää kinastelua. Edes pienimuotoista.

Niimpä narttu kaarsi Hetken vierelle haistelemaan, ja tunsi kirsussaan metsäjäniksen melko tuoreet jäljet. Se vastasi Usvalle vaivihkaa: "Tietenkin..." Ja nopeasti silmillään katsahti Hetkeä, mutta niin että tuskin kukaan huomasi. "Haistatko sinäkin, Hetki...?" Liekki kysyi ja vihjaili metsäjäniksen hajuun. Kyllä se uskoi toisen haistaneen, sillä Liekki oli laskelmoinut Hetken veroisekseen, vaikkei tästä pitänytkään. Kuitenkin oli parempi ensin väliaikaisesti hieroa tuttavuutta kuin jokapäiväisesti ärsyyntyä samalle sudelle - mikä päättyisikin taisteluun jo ennen talven loppua.

Hetki oli lähes maha hangessa tutakillen jäniksen jälkia yrittäen samalla koordinoida toisen olin papikkaa. Hetki käänsi katseensa betaan joka ilmestyi sen vierelle. Pian Hetken vierelle saapui Liekki, yhäkään HEtki ei sietänyt nartun olemista lähellään mutta ei jaksanut enää välittää se tiesi että ehtisi kinastella moisen otuksen kanssa tulevaisuudessa jos se olisi tarpeen. Liekin puhuessa HEtkelle se käänsi katseensa Liekkiin " Tietenkin. Se on luultavasti jossain noiden puskien lomassa " Hetki sanoi alun Liekille suunnattuna ja lopun yleisesti.

" hangessa todellakin on vaikea saada kiinni tuota pitkä korvaa, mutta emmeköhän me saa sen saartamalla kiini ? " Hetki sanoi kääntäen katseensa Liekistä Usvaan. Hetki ei halunnut olla tunkeileva mutta ehdotti kuitenkni ääneen miten jänön saattaisi saada kiini.,

Usva huokaisi helpotuksesta. Tilanne oli ohitse ainakin toistaiseksi. Naaraiden huomio oli nyt jokseenkin kiinnittynyt saalistettavaan jänöön, eikä kinaamiseen. Beta loikkasi kömpelösti kohti risukkoista puskaa, mutta mitään ei sieltä lähtenyt pinkomaan karkuun. Jänis oli siis ehtinyt edetä pitemmälle. Usva kahlasti vatsaa myöten lumessa ja yhtäkkiä huomasi kauempana tuon viheliäisen jänön korvat pystyssä. Pitkäkorva oli huomattu, mutta myös se oli huomannut susikolmikon. Se pinkaisi pakoon lumipöllyten ja Usva syöksyi kömpelösti perään kieli pitkällään. Saataisiinpa tuo pupu nyt satimeen, sillä uroksella alkoi olla niin kauhea nälkä, ettei sitä enää sietänyt.

Liekki näki myös puskan. Usva hyökkäsi sinne, mutta Liekki ei nähnyt pitkäkorvaa. Jänis juoksikin kauempana, ja Usva perässä. Narttu pinkaisi juoksuun, suurimmalta osalta kyyristyneenä. Se juoksisi suoraan kanin eteen, ja jäniksen tehdessä äkkikäännöksen Liekki toivoi Hetken olevan sillä kohdalla.

Narttu pinkoi ja pääsi hyvän matkaa metsäjäniksen eteen. Se katsoi Hetkeä merkitsevästi ja ajatteli että sekin ymmärtäisi yksinkertaisen suunnitelman. Myös Usva betana varmastikin käsittäisi nartun keksinnön. Liekki kyyristyi niin ettei sitä enään näkynyt. Kani juoksisi suoraan päin ja jos Hetki ei olisi ottamassa nisäkästä kiinni, Usva varmasti saisi sen.

Ja olihan Liekki myös paikanpäällä.

Hetki joka rakasti yli kaiken saalistamista oli jo siinä vaiheessa kun Liekki oli sännännyt rusakon perään piiloutun hankeen odottamaan rusakon saapumista, jo hyvin kävisi rusakko juoksisi suoraan Hetken olin paika lähelle ja hetki siais tilaisuutensa näyttää Betalle taitonsa. Jolla se taas toivoi että olisi hyötyä laumassa Hetki ei halunnut Betaksi se halusi kuulua saalistajiin se halusi olla Ovelan ykkös saalistaja. Mutta sitä ei tiennyt kukaan miten ja milloin Hetki sinne pääsisi.

Hetki odotti piilossa hangen alla kunens kuuli jonkin lähestyvän askel laji oli se sama tuttu kuin yleensä. Rusakko lähestyi hetken olinpiakkaa nopeaa tahtia. Hetki laskelmoi mielessään miten onnistuisi yllätämään rusakon oikealla hetkellä.

Liika miettiminen olisi liian riskialtista ja Hetki päästäisi Rusakon pakoon joten Tarpeeksi selkeästi äänen kuullessaan notkea Narttu loikkasi hangesta ponnisten kohti Rusakko saaden otteensa toisen taka koiveseta. Myhäilevä äänähdys pääsi hampaiden välistä nartun purien yhä tiukemmin rusakkoa. Se oli kertakaikkiaan itsrää ylpeä. Se oli jälleen toiminut vaistojensa mukaisesti ja nyt roikotti puoli elävää rusakkoa jalasta suussaan.

HEtki ravisti turkkiaan rusakko suussan kunnes viimen laksi sen maahan ja taittoi sen niskan. Sen jälkeen Neito vei rusakon Usvalle. " Hyvällä tiimityöllä ja tarkalla taidolla tämä sujuu meiltä loistavasti. " Hetki snaoi se ei itse asiassa edes pilkannut Liekkiä kuten yleensä. Hetki oli laskenut ruskaon Usvalle sillä tiesi että Beta söisi ensin kun itse alfaa ei ole paikalla. Normaalisti HEtki olisi voinut syödä rusakon itse tai jos paikalla olisi ollut vain HEtki ja Liekki olisi narttu itse varmaankin syönyt ensin. Mutta Betan olevan paikalla arvot olivat selvät.