Turren pesällä tapahtuu (päättynyt)

( mahdollisesti Tähkä, Kelmi, Surma sekä Roiske tänne )

Turren pesäkolosta oli tullut monelle laumattoma hyvä talven vietto paikka, eikä Turre haitannut asia lainkaan Turre kun oli itse tämän kokkanronkan kasannut ja pyytänyt heitä talveksi asumaan pesälleen yhdessä tämä viisikko kykenisi tekemään vaikka mitä.

Aisoita kuitnenkin saattoi mutkistaa se että Surma, Rosike sekä Turre olivat täysin vastaan Haukan aikeita. Tosin Turre ei ollut edes kysynyt Roiskeen mielipidettä asiaan Turrelle se oli itsetään selvyys että nuorukainen pysyisi poissa Haukan laumalaisista.
Kun taas Tähkä ja Kelmi olivat halukkaita tapaamaan Haukan aivan toisista syistä. Turrelel asia sopi hyvin, sillä viemällä Tähkän ja kelmin Haukalle se kykeni saamaan lisää luottamusta alfalta itseensä sillä Luottamus oli nyt tärkeintä ennekuin tarpeellinen määrä hukkasia olisi koolla.

Turre seisoi pesä kolonsa edessä mietteissään. Turrella olisi hyvä sauma perustaa lauma, mutta se tarvitsisi jonkun muun alueen kuin Ei-kenekään-maan eik Turre enää tiennyt halusiko se edes laumaa. Toisaalta se halusi hoitaa Haukan pois alta ja aloittaa tyytyväisen elämän ehkä mahdollisen kumppanin kera. Niin Turre jäi miettimään elämäänsä pesä kolonsa eteen.

Surma nukkui pitkään, olihan se valvonut viime yönä pitkäänkin. Nyt se kuitenkin heräsi. Surma katseli hetken ympärilleen, muistaen että Turre oli luvannut sen asua talven pesässään. Se nousi ja venytteli makeasti. Ravistaen vielä turkkinsa, se etsi Turrea. Toinen oli lähtenyt.
Surma lähti tilavasta pesästä katselemaan ympärilleen. Suuaukon kohdalla se huomasi Turren. "Huometa" Se sanoi pirteästi ja heilautti pari kertaa häntäänsä.

Se jo mietti tämän päivän tehtäviä.

Turre hätkähti mietteistään ja heilautti pirteästi häntäänsän. " huomenta vain itsellesi arvon neito. Nukuitko hyvin + " Turre kysyi aamu oli kaunis ja valosia eikä pakkanenkaan ollut kovinkaan kireä. lumi oli tallautunut
Turren pesän edestä tilavaksi " Terassiksi " jossa saattoi oleskella ja vain ihmetellä talvista maisemaa.

Turre tiesi pian kevään koittavan ja se mielessään mietti että oliko kyseessä sen viimeinen kevät. olihan hukalla piakkkoin ikää lähemmäksi kymmentä vuotta. Ehkä turre alkaisi piankin toteuttamaan Haukka suunnitelmaa ettei se jäisi kesken.

Turre katsoi nyt Surmaa kysyvästi. kuitenkni pian heilauttaen häntäänsä uudelleen " Minun pitkin sinulle kertoa että voi olla että pesällämme asustaa Kelmi ja Tähkä niminen kaksikko ainakin jonkin aikaa. " turre totesi odottaen toisen reaktiota enne n kuin jatkaisi " Ongelmana vain on se että Tähkä tahtoo tavata Haukan ja mahdollisesti liittyä häne joukkoonsa vain siksi että ei osaaelää lauamttomana. tämä siis tuottaa hieman ongelmaa meidän suunnitelmallemme " turre puhui Surmalle kuin omalle puolisolleen.

Turresta oli tullut melkoisen kummallinen viime aikoina. Ehkä se johtui siit äettä paljon oli tapahtunut lyhyessä ajassa.

" Tulihan sitä nukuttua." Se vastasi hymyillen. Hymy tosin johtui toisen kutsuessa häntä neidoksi. Hymy kuitenkin hyytyi toisen puhuessa kahdesta sudesta jotka asuisivat myös pesällä. Ei susissa mitään vikaa ollut, sitten suunnitelmasta olisi hankalempi puhua pesällä. "Se hieman mutkistaa asioita. Suunnitelmasta ei voi puhua yhtä helposti kuin nyt. Mitä mieltä Roiske on suunnitelmasta? Tai ylipäätään muista susista pesälläsi? " Se kysyi.

[ Tulenpas minäkin sitten tänne. ]

Tähkä ja Kelmi olivat tutkineet ympärillä olevaa aluetta uteliaana. Turre oli ilmoittanut heille, että he olisivat tervetulleita uroksen pesälle talven yli ja ainakin toistaiseksi Tähkä oli ottanut tarjouksen vastaan. Tarkemmin sanottuna niin pitkäksi aikaa, että heidän tulevaisuutensa täällä olisi selvä: menisivätkö he Haukan laumaan, vai joutuisivatko he jopa lähtemään pois täältä. Kelmin mielestä jälkimmäinen ajatus ei ollut mukava, sillä vaikka hän kaipasi äitiään ja sisaruksiaan, halusi hän tutustua tämän paikan susiin paremmin ja seikkailla hieman.

"Juostaan! Tule nyt!" nuoren suden haukahdus kaikui alueella. Kelmi oli jälleen innostunut hyppelemään hangessa, samalla kun Tähkä seurasi uroksen perässä rennon näköisenä. Juuri sillä hetkellä hän ei miettinyt, miten heidän kävisi täällä, sillä Kelmin elämänilo oli tarttuvaa. Se sai aikuisen nartun unohtamaan heidän ongelmansa ja nauttimaan vain mukavasta ja rauhallisesta talvipäivästä.
"Hyvä on", Tähkä haukahti vastaukseksi ja pinkaisi ketterään juoksuun. Sulavasti narttu otti suuria askeli hangessa, samalla kun Kelmi yritti kömpiä pitkäjalkaisemman suden perässä sisukkaasti. Lopulta Tähkä hidasti vauhtiaan ja siirtyi enemmänkin härnäämään Kelmiä, jolloin pentu pääsi myös leikin makuun eikä vajonnut murjottamaan siksi, ettei ollut vielä tarpeeksi nopea. Joku päivä hän vielä voittaisi Tähkän!

Hämmästynyt äännähdys karkasi Tähkältä heidän saapuessa Turren pesän lähelle. Kelmi sen sijaan nopeutti vauhtiaan ja säntäsi Turren luo, eikä näyttänyt ensin edes huomaavan vierasta narttua vieressä. Pentu hyppi, loikki ja vikisi innoissaan Turren ympärillä aivan kuin olisi tervehtinyt vanhaa tuttua, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan.
"Anteeksi", Tähkä vastasi epävarmasti Turrelle ja Surmalle vilkaisten näitä nopeasti kulmiensa alta. Hän ei tiennyt, kuinka suhtautua toiseen narttuun ja Turrenkin seurassa hän tunsi olonsa välillä epävarmaksi.
"Ei ollut tarkoitus tuppautua näin", narttu jatkoi ja toivoi, että he eivät olisi keskeyttäneet Kelmin kanssa kahden suden keskusteluja.

Turre oli aikaa huomannut että tuttu tuoksu oli lähestynyt sitä ja se jo tavallaan odotti kaksikon tulevankin. Se oli juur ikertonut Surmalle uusista asukeista toistaiseksi.

Turre nousi oitis seisomaan ja tervehti kuonollaan Kelmiä häntänsä vispaten.
Turre kohotti katseensa kuitenkin pian tähkään. " hauksa että löysitte paikalla, Tämä tässä on Surma, Rosiketta en ole nähnyt hän on varmaan jossian täällä olettaisin. " Turre lausui ja haastoi KElmiä leikkiin.

Turren mielestä Tähkä oli liian ajattelevainen ja mietti turhia asioita, kun Kelmi oli taas juuri niin pentumainen kuin vain voi olla Turre leikkisi miellään talven jouto päivinä tuon vekkulin veijarin kanssa. Turre kuitenkni piti silmällä ympäristöä mahdollisen vaaran taikka Roiskeen saapuessa.

Turren pesästä oli tullut tärkeä piste ei kenekänä maalla ainakin joillekin susille.
Turre mietti kuitenkni että mihin sen Poika oli mennyt oliko hän jo niin hyvässä kunnossa haavoittumisen suhteen että kykeni liikkumaan yksin. Noh turre toivoi mielessään että kaikki olisi hyvin. se katsoi kolmikko hilajisensa mutta jatkoi taas Kelmin kanssa telmimistä mikäli toinen oli leikkiin lähtenyt.

Surma huomasi hyvinkin pian, että kaksi sutta oli tulossa kohden. Luultavasti äsken puheena olleet Tähkä ja Kelmi.
Toinen susi suorastaan pöllähti tervehtimään Turrea, mikä sai sen hieman hymyilemään.

"Hauska tutustua" Surma sanoi Turren esitellessä hänet Tähkälle. Se heilautti häntäänsä pari kertaa. Surma halusi tulla mahdollisimman hyvin toimeen saman katon alla asuvien susien kanssa. Jos ei tulisi toimeen toisten kanssa, asuminen olisi eritäin vaikeaa. Surmalla oli kokemusta siitä. Se ei tekisi samoja virheitä toiste.

Toinen vaikutti jotenkin epävarmalta. Miksi toinen pyyteli anteeksi? Tai miksi toinen edes luuli tuppautuneensa? Jos hän kerran asui täällä, ei hänen tarvitsisi kysyä lupia. Ehkä Surma vain oli liian yksinkertainen ymmärtääkseen toista kunnolla.

Kelmi haukahteli Turrelle, pyrähti välillä kauemmas häntä villisti heiluen ja palasi takaisin Turren luo. Hän ei vielä kiinnittänyt mitään huomiota Surmaan vieressä, mutta juostuaan aikansa jäi seisomaan paikoilleen ja katseli narttua läähättäen hieman. Pentu otti muutaman uteliaan askeleen kohti Surmaa, kurottautui haistelemaan narttua vielä melko kaukaa ja heilutteli häntäänsä hieman epävarmasti. Tähkän epävarmuus tuntui tarttuvan myös Kelmiin.

"Hauska tavata sinutkin", Tähkä vastasi edelleen epäröiden. Hän heilautti pienesti häntäänsä ja seisoi kumarassa, vilkuillen Surmaa arasti. Turreen narttu jo luotti melko hyvin, sillä uros oli osoittautunut jo ystävälliseksi sudeksi.
Pari haparoivaa askelta lisää, ja Kelmi oli jo melkein Surman vieressä. Hän haisteli toisen tassuja uteliaasti, kirsu tuhisten, ja heilutteli häntäänsä kiinnostuneena.
"Kelmi on melko .. utelias", narttu sanoi kuin pyytäen anteeksi pennun uteliaisuutta Surmalta. Hän nuolaisi huuliaan ja katsoi Kelmin touhuja valmiina hakemaan pennun pois, jos se häiritsisi Surmaa millään tavalla.

Turrea huvitti koko tilanne. Se ei sekaantuisi narttujen tutustumiseen kuin vasta jos jotan kärhämäää syntyisi mitä tuskin oli tulossa. Turre heilautti häntäänsä rauhoittuneesti luoden jokaiseen paikalla oliaan tyytyväisen katseen.

Turre oli tällä hetkellä sivusta katselija ,sillä ei se muutakaan oikein voisi tehdä.

( pahoittelen lyhykäisyyttä mutta omaan kipeän peukalon joten roolin kirjoittaminen saattaa olla hankalaa :P yritän huomenan paremmin. )

Surma heilutti häntäänsä pienesti pennun tullessa lähemmäs. Kun Kelmi oli jo lähempänä, Surma haisteli varovasti pentua häntä edelleen heiluen. Se piti tästä pennusta. Sillä oli rohkeutta, mikä oli Surman mielestä hyvä piirre sudessa. Se tökkäsi pentua lempeästi kuonollaan, kuin ystävyyden ja hyväksytyksi tulemisen merkiksi.
Se katsahti Tähkään. Toinen näytti vierastavan sitä. Surma ei oikein tiennyt mitä sen pitäisi sanoa tai tehdä, jotta toinen olisi rennompi.
Kai sen pitäisi vain odottaa, ei tässä mikään kiire kuitenkaan olisi...

Innoissaan Kelmi haukahti Surman tökätessä häntä, ja pentu pyrähti kauemmas. Käännyttyään ja huomattuaan, että narttu ei ollut seurannut häntä, pentu heitti etutassunsa maahan ja heilutti häntäänsä niin lujaa, että pienen pennun koko takaruumis heilui. Hän haukahteli ja vikisi toiselle vaativasti, ennen kuin kohottautui ylös ja seisoi tukevasti kaikilla neljällä tassullaan tuijottaen toista edelleen uteliaasti ja ystävällisesti. Myös tämä aikuinen susi oli osoittautunut mukavaksi sudeksi, jonka kanssa Kelmi viettäisi mieluusti talven.

Tähkä sen sijaan huomasi, että tilanne näytti jumiutuneen paikoillaan. Toisaalta hän tunsi rentoutuvansa huomatessaan, että kumpikaan susista ei vaikuttanut liian kiiinnostuneelta eikä siten saattanut Tähkää tukalaan tilanteeseen - mutta toisaalta, nyt hän tunsi joutuvansa itse tekemään jotain, jotta tilanne etenisi eikä sekään tuntunut mukavalta vaihtoehdolta. Hän oli vielä liian epävarma tekemään mitään.
Niinpä Tähkä istahti hieman hölmistyneenä, mutta äskeistä rauhallisempana. Hän ei kokenut Surmaakaan enää uhkaksi ja koska Kelmikin näytti viihtyvän nartun seurassa, saattoi hänkin rauhoittua.
"Toivottavasti sinua ei haittaa, jos asumme kanssanne jonkin aikaa", Tähkä sanoi Surmalle kohteliaasti, mutta varovaisella äänellä.

Turre venytteli maittavasti koko ruumiilaan ja nousi sitten ylös. " Jos neideille sopii minä koetan käydä etsimässä meille jotain syötävää. " Turre sano lipaisten huuliaan, toki sillä oli pieni määrä kuvanutta lihaa säästössä, mutta Tuore liha maittaisi nyt o ikein hyvin.

Turre odotti toisten vastauta ennenkuin lähtisi mihinkään.

(Pahoittelen lyhyttä )

Surma naurahti Kelmille joka oli innostunut. Se ei voisi vielä liittyä ilonpitoon, Tähkä kun ei luottanut Surmaan vielä niin paljon. Sitäpaitsi Surman leikki saattoi olla liian rajua pennulle. Ei hän osannut sanoa sitä varmasti, mutta hän oletti niin.

"Ei tietenkään haittaa. Sitäpatsi ei minulta kuulu kysyä tuollaista. En itsekkään varsinaisesti asu täällä. Oleskelen täällä vain talven yli." Se vastasi ' virnistäen ' Tähkän kysymykseen. Tähkä vaikutti mukavalta, samoin Kelmi. Miksi se siis haittaisi. Turrelta sen pitäisi tuo kysyä eikä siltä.

Surma nyökkäsi Turrelle sen ilmottaessa lähtevänsä syötävää hakemaan. Surman täytyisi joskus myös käydän saalistamassa. Vähänkuin korvatakseen asumisensa.

"Halusin vain varmistaa", Tähkä vastasi Surman sanoihin edelleen kohteliaasti, mutta selkeästi rentoutui toisen nartun vastauksesta. Mikäli hänelläkään ei olisi mitään sitä vastaan, saattoi Tähkäkin viettää hyvillä mielin aikaa pesän luona. Turren vastauksen asiaan hän jo tiesikin, mutta nartulle oli tärkeää, että kaikki pesällä asuvat olisivat sitä mieltä.

Kelmi säpsähti nopeasti kuullessaan Turren lauseen ja kääntyi uroksen suuntaan. "Saanko tulla mukaan? Saanhan?" pentu aneli ja käännähti katsomaan myös Tähkää, joka oli noussut jälleen seisomaan. Hän ei tiennyt, mitä mieltä Turre olisi asiasta eikä päästäisi rasavilliä pentua mukaan, mikäli uros olisi sitä vastaan. Jos asia kävi Turrelle, kelpaisi se myös Tähkälle.

Turre nyökkäsi nartuille ja katsahti kelmiin " Saat " se snaoi ja lähti kulkemaan pois päin pesilät etsimään jotain ruokaa nelikolle.

Aamu oli mahtava, sillä pakkanen oli sopiva sekä tuuli oli hellä. Turrella oli mainioo tilaisuus saada jotai nsyötävää. Se kulki kuitenkni sen verra nhitaasti että Kelmi pysyisi mukana.

(pahoittelen lyhykäisyyttä olen kipeä joten ajatus ei kulje )

Surma istahti alas seuraillessaan muiden keskustelua. Mitäköhän hän tänään tekisi. Turre tuskin tarvitsisi apua, joten Surma jäisi pesälle, ainakin aamuksi.
Se jäi katsomaan Turren ja Kelmin perään.

((köh köh.. Sori lyhyys. Surmalla kun ei mitään erikoista tuossa tapahdu, joten...))

[ Ei roolien lyhyyttä tarvitse pahoitella. :D Hyvin te vedätte. ]

Innosta haukahdellen Kelmi lähti Turren perään, loikkien hangessa hieman kömpelön näköisenä. Tähkä jäi katsomaan hetkeksi kaksikon perään ja lopulta istahti takaisin alas, kääntäen katseensa Surmaan. Nyt kun hän tiesi, että toista ei haitannut heidän väliaikainen asumisensa Turren pesällä, Tähkä halusi kovasti tutustua toiseen. Hän vain arasteli hieman Surmaa ja niinpä, hermostuneena huuliaan lipaisten, yritti miettiä sopivaa lähestymistapaa. Surma ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta hänen suhteensa - mikä saattoi toisaalta olla hyvä asia, sillä nyt Tähkä ei tuntenut oloaan liian tukalaksi.

"Mistä sinä tunnet Turren?" Tähkä päätti lopulta kysyä. Uros taisi ainakin olla sopiva, yhteinen puheenaihe, hänen pesällään kun he molemmat majailivat nyt. Se tuskin oli kovin henkilökohtainenkaan aihe Surmalle, joten Tähkä oletti nartun vastaavan.

Kelmi hyppelehti Turren perässä. Hän tiesi, kuinka saalistuksessa piti toimia, mutta ei kyennyt aivan hillitsemään itseään. "Mitä me metsästämme?" Kelmi uteli Turrelta. Vaikka hän tiesi, ettei juuri voisi olla apuna itse saalistamisessa, halusi hän silti olla mukana koko ajan ja oppia mahdollisimman paljon.

Turre asteli varmoin askelin eteenpin Kelmi seuranaan. Se hlusi viedä pesälle jotain saalista joten sen tarvitsi varmasti nähdä jonkin sortin vaivaa löytääkseen sellaista. Turre katsahti KElmiin " No meitä on useanpi nälkäinen joten tarvitsismme jotain suurenpaa tai useamman pienen riistaan. " Turre sanoi Kelmille. Sillä kävi jopa mielessä että hevoisivat yhdessä Kelmin kanssa saalistaa ojtain lintu eläimiä joita saattaisi olla helpompi saada kiinni.

" Voisimme yrittää Teertä tai fasaania. Voisit itse viedä oman saaliisi pesälle ja kertoa tähkälle että teit sen ihan itse, minä tietnekin opastan ja autan sinua siinä. " Turre snaoi jos Kelmi jaksiais raahata yhen fasaanin tai teeren pesille turre voisi raahta kaksi lintua mikäli riistaa olisi tarjolla niinkin paljon. Turre haistlei tarkasti tuulen tuomia hajuja, pienen hajun se ai fasaani perheestä pienen matkan päässä. " Haistan jossain lähistöllä fasaanin, yritäetään saammeko niitä kiinni. Minä yritän saada linnun lento kyvyttömäksi niin sinä saat hoita loput. Ainut mitä sinun pitää muistaa on varo nokkaa. " Turre sanoi ja lähti kulkemaan hajua kohti huomattavasti hitaammin pitäen mahdollisimman hiljaista ääntä.

//Minä tungen sitten Roiskeen tähän väliin, jos se siis sopii? \\

Roiske käveli lumessa kevein askelin, kuunnellen ympärillään olevia ääniä ja hajuja rauhallisin mielin. Äkkiä pentu näki pienen hiiren tekemiä jälkiä lumessa, alkaen innokkaasti haistella niitä ja alkaen seurata niitä. Lopulta jäljet johdattelivat nuorukaisen ison männyn luokse, jonka juuret kohoilivat maasta siellä täällä. Sitten Roiske näki sen, pienen ruskean hiiren juurien keskellä tekemässä aamupesuaan. Hiiren kimppuun pentu ei käynyt, sillä ei ollut nälkä eikä haluaisi satuttaa jotain noin pientä ja viatonta. Roiske vain istui ja katseli uteliailla silmillään hiljaa hiiren tekemisiä pää pienesti kallellaan. Ajan kulkua pentu ei huomannut ollenkaan katsellessaan pienen jyrsijän touhuja, kunnes hiirulainen näki huomasi hänet ja pujahti pienestä juuren ja maan vaosta männyn alle.

”Näkemiin hiirulainen.”, uros sanoi, päättäen antaa hiiren olla rauhassa ja palata takaisin pesälle. Aikaisin herättyään hän ei ollut raaskinut herättää Turrea vaan mennä tutkimaan Ei-kenenkään-aluetta. `Toivottavasti hän ei ole huolissaan tai mitään…´, hän toivoi itsekseen, mutta joka askeleella pennun kävely muuttui, ensin nopeaksi kävelyksi, sitten raviksi ja lopulta juoksuksi. Jokin vaivasi Roiskeen mieltä, aivan kuin jotakin tapahtuisi pesällä. Lopulta pentu saapuikin pesälle, huomaten siellä vieraan suden Myrskyn lisäksi. Nuorukaista hieman ujostutti tämä uusi tuttavuus, mutta siitä huolimatta se asteli kaksikon luokse, istuen molemmista kuitenkin muutaman metrin päähän. ”Hei, Myrsky… Tiedätkö missä Turre on?”, Roiske kysyi, vältellen Tähkän katsetta ja näyttäen mahdollisemman vähän uhkaavalta.

((Tässä on kyllä kestänyt KAUAN! Anteeksi viivästys. Oletan, että Roiske tarkoitti Surmaa.. ;) Kertokaahan jos olen väärässä.. No mutta tässä minun vuoroni: ))

Surma mietti mitä vastaisi Tähkälle. Hän oli tavannut Turren sattumalta, kun hän itse ja Karhunkaataja olivat miettineet suunnitelmaa Haukan päänmenoksi. "Tuota..." Surma kerkesi aloittaa, kun hän näki Roiskeen tulevan. Valkoinen kiitti mielessään tulleesta lisäajasta. "Hei Roiske. Turre lähti juuri Kelmin kanssa etsimään syötävää..." Surma näki, että toinen vierasti Tähkää. "Roiske, tässä on Tähkä. Hän asustaa Kelmin kanssa täällä jonkin aikaa." Hän esitteli toisen. Surma vilkaisi Tähkää ja sen jälkeen Roisketta, odottaen miten toiset reagoisivat.

"Selvä!" Kelmi haukahti innostuneena. Hänestä olisi hienoa näyttää Tähkälle saalis, jonka pentu olisi itse pyydystänyt - tai no Turren apu oli välttämätöntä, mutta siitä huolimatta.
Mitään enää sanomatta, mutta selkeästi jännittyneenä ja innoissaan, Kelmi seurasi Turrea kohti lintuja. Nyt myös pentu oli haistanut fasaanien hajun ja pentumainen innostus yritti päästä valloilleen: hän olisi vain halunnut juosta äristen fasaanien luo, mutta Kelmi tiesi, että se olisi säikyttänyt linnut tiehensä. Jos halusi olla hyvä metsästäjä, täytyi olla kärsivällinen. Niinpä Kelmi kulki vanhempansa takana ja seurasi tarkasti parhaansa mukaan tämän jälkiä hangessa.

Uusi susi pesän luona säpsäytti hieman Tähkää, mutta narttu rentoutui huomatessaan, että tulija oli vielä pentu. Ystävällisesti ja lempeästi narttu katsahti Roisketta, mutta ei mittaillut kovinkaan pitkään katseellaan tätä, jotta Roiske ei tuntisi oloaan vaivautuneeksi tai tukalaksi.
"Hei", Tähkä tyytyi tervehtimään rauhallisella äänensävyllä ja heilautti häntäänsä kohteliaasti.

Turre kulki rauhallisesti ja lähes äänettömästi hangessa kohti lintuja. * Saat mennä ensin, yllätä ne takaapäin niin ne eivät välttämättä ehdi niin nopeasti karkuun. nämä linnut kun eivät osaap itkää matkaa lentää. Tulen auttamaan heti kun linnut pyrähtävät pakoon. saamme ainakin toisen niistä kiini. * Turre totesi, se oli nimittäin pistänyt merkille että toinen linnuista oli haavoittunut eikä kykene juuri lentämään. Turre jäisi odottamaan Kelmin tekoa ja lähtisi vasta Kelmin jälkeen kohti linutja .

(Pahoittelen lyhykäisyyttä mutta tuo pikkuinen tuossa ärisee xD)

(Juu, kyllä Roiske tarkoitti Myrskyä. Oikein tulkitsit. ;) )

Roiske vilkuili Tähkää hermostuneena ja hännän liikkuessa puolelta toiselle hitaasti. Myrskyn vastaukselle se vain nyökkäsi huomaamattomasti päätään edes katsomatta toiseen vaan piti silmällä vierasta. Mutta kun toinen mainitsi vielä yhden lisääkin, siirsi sudenpentu hieman hämmentyneen katseensa Myrskyyn. Pentu ei itse tiennyt miten suhtautua näihin vieraisiin, urosta ujostutti ja ehkä hieman pelottikin. Mutta Roiskeella oli syynsä, olihan se entisessä laumassaan joutunut monien hyväksikäyttämäksi, haukuttavaksi ja kaikkeen muuhunkin häijyyn kunnes se oli ajettu pois koko lauman voimin. Vielä eivät arvet kehossa olleet parantuneet kokonaan eikä vasemmalla, melko samealla silmällä pystynyt näkemään enää muuta kuin häilyviä rajoja. Niin hänelle oltiin maksettu kärsivällisyys ja luottamus, ei siis mikään ihme että hukka oli epäluuloinen vieraita kohtaan. Myrskyynkään se ei ollut täysin luottanut vaikka ei osoittanutkaan sitä. Mutta Turreen se luotti koko sydämellään kuin isään ja jos kerran uros oli antanut Kelmin ja Tähkän nimisten naaraiden jäädä asustamaan pesäänsä, niin sitten Roiskekin yritti luottaa näihin, vaikka helppoa se ei tosin tulisi olemaan.

Kohtelias kuitenkin piti olla kaikille, sen hän aina oli pitänyt mielessään ja nytkin nuorukainen ei unohtanut etikettejä. Roiske asteli vielä lähemmäksi kaksikkoa, jääden nyt vajaan metrin päähän näistä seisomaan jaloilleen ja tuijottamaan ilmeettömänä kaksikkoa. Nuorukainen laski pienesti päätään alas, laskien hieman eturuumistaan alaspäin ja piti hännän alhaalla kumartaakseen. “Hei ja minun nimeni on Roiske. On kunnia tavata teidät neiti Tähkä.”, Roiske sanoi selkeästi ja värittömästi, nostaen sitten päänsä takaisin ylös ja istuutui maahan, hymyillen pikkuisen vaisusti toisille. Tuon tervehdyksen se oli oppinut jo hyvin pienenä, muut sudet kun halusivat että Roiske kohtelisi heitä kuin mitäkin kuninkaallisia kunnioittavasti ja nöyrästi.

Surma seurasi kahden suden tutustumista. Kaikki tuntuivat tulevan toimeen edes jotenkuten. Roiske selvästi vierasti Tähkää, mutta oli Roiske vierastanut myös Surmaa, kun tämä oli tullut. Roiskeen esittäytyminen oli outoa. Ei hän tiennyt mistä se oli peräisin. Mutta ei antanut sen häiritä. Hän seurasi hiljaa sivusta tutustumista.

((Anteeksi kesto. Surmalla ei tässä ole mitään erikoista tekemistä joten erittäin lyhyt tuli....))

Kelmi halusi kovasti olla avuksi Turrelle, joten hän päätti pinnistellä kovasti onnistuakseen. Hitaasti ja varovaisesti, miettien jokaista pienten tassujen askelta, hän lähestyi lintuja. Päästyään omasta mielestään tarpeeksi lähelle niin, että fasaanit eivät olleet huomanneet mitään, Kelmi painautui maahan korvat luimussa. Hän kävi mielessään läpi sitä, miten oli nähnyt aikuisten saalistavan.
Hieman haparoiden Kelmi säntäsi juoksuun kohti lintuja, mutta sai pian omat tassunsa hallintaan ja pysyi hyvin pystyssä. Pentumaisesti äristen hän pyrähti yllättyneiden fasaanien keskelle ja yritti napata pienillä hampaillaan kiinni jostain, odottaen samalla Turren apua.

"Ei sinun tarvitse olla noin kohtelias", Tähkä totesi rauhallisesti Roiskeelle. Hän toki arvosti nuoremman kohteliasta käytöstä, mutta se oli Tähkän mielestä liikaa kun pelkkä tervehdyskin olisi riittänyt.
Ystävällisesti ja lempeästi Tähkä katseli edelleen hetken aikaa Roisketta, ennen kuin käänsi katseensa Surmaan. Molemmat sudet olivat paljastuneet mukaviksi yksilöiksi, eikä Turressakaan ollut mitään valittamista, joten tästä tulisi mitä ilmeisemmin kelpo lopputalvi. Heillä oli hyvä ja suojaisa paikka kylmien viimojen varalta.
Hivenen hajamielisenä Tähkä käänsi katseensa siihen suuntaan, minne Turre ja Kelmi olivat hetki sitten kadonneet. Hän odotti kaksikon jo palaavan.