Mihin laumaan? - kutsupeli (Jatkuu Ovelan rajoilla)

Sulka ottaa kovemman otteen aina kun Tuisku veti lonkkaa puoleensa.
Lopulta,vaikka Sulan leuat ovat heikot ne silti jäivät kovasti lukkoon.
Joten nyt voitto olisi varma kummalle tahansa.Se riippuu vai siitä kumpi vetäisee kumman alas.


PS:vaikka Tuisku voittaisi tämä narttu ei sitä ota pahakseen.
ihan vain tiedoksi.

((Ei tietenkään. Se olisikin vähän kummallista. ))

Uros heilutti häntäänsä vimmatusti, ja alkoi nykiä lonkkaa itseensä päin, pakittaen samalla ja muristen leikkimurinaa. Se myös heilutti päätään, ravisti ja riuhtoi, mutta Sulka vaikutti vain tiukentavan otettaan. Mustaturkki ensin pölläytti lunta nartun päälle, ja sitten nousi hyvin voimallisesti kahdelle tassulle.

Jos narttu ei päästäisi irti, se saattaisi nousta mukana ja molemmat kaatuisivat. Jos Sulka irrottaisi otteensa, Tuisku huomaisi liian myöhään takatassujensa olevan jään, ja kaatuisi -lonkka hampaissaan- selälleen. Uros ulvahtaisi kivusta ja säikähdyksestä, muttei kuitenkaan satuttaisi itseään.

Vain pieni kuhmu varmaan tulisi selkään.

Sulka saa kylmää ja likaista lunta silmilleen,jolloi haaleaturkkinen narttu huomaa Tuiskun nousevan kahdelle jalalle.
Sulka ei halua että volempiin susiin sattuu tai ainakaan toiseen. Joten,
Sulka hypähtää ilmaan lonkka suussaan ja kierähtää uroksen taakse.
Sulka ei satuttanut itseään pahasti,
mutta naaraasta kuuluu kuitenkin pieni vingunta.jolloin kivusta huolimatta
lopulta naaras iroittaa otteensa.
Ja sanoo Tuiskulle:Toivottavasti et satuttanut niskaasi.

((Youtube--->This is my home ghost Ihana biisi. Kuuntele ihmeessä!))

Tuisku kierähtää ympäri, ja lentää kyljelleen raskaasti. Uros ulvahtaa, ja yskii. "Ei tässä sen kummempia...kunhan sähelsin." mustaturkki sanoi virnistellen. Tuisku nousi ylös ja pudisteli turkkiaan. Sitten se muisti Viiman. "Ainiin...se laumaan liittyminen...Mitä luulet, onko sinulla jotakin annettavaa laumalle? Minä en tahtoisi koetella alfan hermoja turhan takia." Mustaturkki katsoi keltaisilla silmillään Sulkaa, ehkä hivenen haastavasti. Vielä se ei ollut todennut nartussa kuin sen, että se oli taitava metsästäjä ja huolellinen.

Mutta se ei riittänyt.

Sulka katsoo mietteliäästi Tuiskua joka kysyi nartulta:onko sinulla jotain annettavaa laumalle?
Sulka miettii katsoen ympärilleen.
Mutta yhtäkkiä nartun korvan nousevat pikaisesti ylös
ja Sulka sanoo:Olen ainakin sellainen aamuvirkku joka meinaisi sitä että voisin mennä saalistamaan aamuisin,ellei joku muu naaras ole jo mennyt.Sekä ole huolen´htivain joka taas meinaa että voisin huolehtia usein lauman uusista jäsenistä.
(eli pennuista)Minulla on myös itseni mielestä todella hyvät vaistot joten voisin mennä vähän väliä nuuskimaan rajoille onko vaaraa kuten:Karhu emo joka on juuri saanut pikku mesikämmeniä huolehdittaviksi.
sitten Sulka henggästyy pitkän raportin jälkeen, mutta vain hetkeksi.

Tuisku luimistaa korviaan. Se voisi toistaiseksi yrittää etsiä jotakin nartusta muutamien päivien aikana. Jos se löytäisi jonkin loistavan piirteen, se voisi viedä tämän suden alfan eteen. Jos ei...niin sitten ei. "Kuule...en tarkoita oikeasti millään pahalla, mutta kuka tahansa laumasta voi tehdä nuo asiat. Mutta onhan se mukavaa, jos joku saalistaa. Mutta se ei ole kovinkaan...erityistä. Itse pääsin laumaan voimien takia, ja olen sen jälkeen vakuuttanut alfalle että olen myös hyvä laumalainen. Siis, auttanut häätämään rajarikkureita, ja tehnyt paljon kaikenlaista laumah hyväksi." Tuisku ajatteli ettei tämä ollut tarpeeksi selventävää, joten; "Tarkoitan, että sinulla tulisi olla jokin erityispiirre. Uskon toki, että vaistosi ovat terävät, mutta se ei ihan riitä. Arvon Viiman laumassa on täyttä, joten sinäkin ymmärrät, ettei ihan ketä tahansa kelpuuteta...Mutta hetkinen- " uros mietti hetken, ennen kuin kertoi ajatuksestaan. "Minä voisin...jos sinulle käy...olla kanssasi jonkin aikaa, ja jos löydän sen siemenen sisältäsi, menemme alfan luo." Mustaturkki istahti rauhallisesti paikoilleen, ja jäi katselemaan Sulkaa.

: Minulla on kyllä yksi asia minkä voin Arvon vimalle
ja tälle upealle laumalle antaa.
Se on potenttiaalisuus ja kaikkea mitä voisin laullenne antaa minä...minä vaikka menettäisin näköni jos pääsisin laumaanne.
Sulka laittaa päänsä alas ja alkaa itkeä raskaasti.
Sulka sanoo nyyhkivästi: minä olen saanut menettää kaiken elämäni eteen jos menetän tilaisuuteni en saa sitä enään uudestaa.Minun on pakko päästä laumaanne jos halua vihdoinkin saada jotain mitä en menetä......

((HiHih...Tuisku on hyväsydäminen ja empaattinen susi. Nyt kyllä tulee tippa linssiin! Muuten, voit laittaa että Sulan silmät vuotivat ja se oli surullinen, koska sudethan eivät suoranaisesti itke. Mutta Tuiskukin tekee edellämainitulla tavalla "itkiessään" ))

Tuisku luimisti korvansa ja painoi päänsä kun toinen alkoi itkeä. Uros käveli nartun luo ja oainoi päänsä tämän selkään. "Ymmärrän...ymmärrän. Jos se on sinulle todella noin tärkeää, ja olet valmis mihin tahansa...eiköhän- eiköhän mennä laumani rajoille." mustaturkki nosti päänsä ja katsoi Sulkaa hymyillen lempeästi suden hymyään.

Sulka alkaa pyyhkiä kyyneliään tassuillaan kuulessaan että voisimme mennä vihdoinkin tapaamaan Viiman tai siis arvonViiman.
Pian Sulka sanoo hymyillen : Hyväon sitten, mennään.





PS: tästä tuli sitten ultra lyhyt

((Tuotam...sudet eivät siis itke, joten voit laittaa vaikka että Sulka vain lopetti itkemisen, esim. nuolaisten huuliaan. ))

Tuisku heilutti häntäänsä, ja mietti mitä Viima tästä kaikesta mahtoi ajatella. No, se nähtäisiin. Tuisku katshati Sulkaan vielä kerran osaaottavasti, ja lähti sitten kävelemään rennosti järven ohi. Matkassa menisi puolitoistatuntia, jos sudet kävelisisivät kaikessa rauhassa.

((Sitten kun vastaat, älä vielä laita mitään että vielä oltaisiin perillä. Kysäisen Saiculta paria asiaa ennen sitä. ))

Sulka ja Tuisku ovat jo matkalla ja he volemmat tietävät että matka tulee olemaan suht pitkä mutta vain jos he kävelevät kaikessa rauhassa.
Sulka pitää huolen ympäristöstä.
Joka meinaa kuten jo varmaan tiedätkin
hän vilkuili ympärilleen hiukan vihaisesti.
Pian Sulkan kärsivällisyys pettää ja Sulka kysyy:onko arvonViiman lauman rajoille vielä pitkä matka?
Sulka tekee kysyväisen ilmeen kysttyään kysymyksensä.

((Tähän viestiin ei sitten tarvitse vastata))

Tuisku käveli raskain askelin, mikä oli raskasrakenteiselle sudelle tyypillistä. Se ei katsellut ympäristöä paljonkaan, koska oli kaiken sen jon nähnyt monesti. Jos vaaraa tulisi, niin hukka tiesi olevansa hyvin kyvykäs taisteluun. Se pitäisi huolta ettei Sulalle tapahtuisi mitään pahaa. Arvokkaasti, ehkä vähän mahtailevastikin uros eteni. "On tässä vielä matkaa. Luulen, että olemme kuitenkin perillä kohta." nartun kärsimättömyys kummastutti Tuiskua. Se itse meni ihan tyynesti useitakin kilometrejä, ja saattoi matkata helposti aamusta yömyöhään.

Urosta vähän ärsytti ajatella että nartut pystyivät pistämään aina käytöksensä jonkin asian piikkiin. Sammal oli ollut äkkipikainen ja ehkä vähän vihainenkin Tuiskulle raskauden aikana, ja nytkin kun pennut olivat syntyneet. Sulka taas oli vähän- noh, ei uros sitä tuntenut, mutta arveltavasti erilainen kuin normaalisti, juoksujen takia.

Mutta kyllä mustaturkki ymmärsi sen. Ihan täysin. Molemmissa tiloissa nartun hormoonit vaikutttivat sen käytökseen. ja olihan uroksellakin ongelmia oman minänsä kanssa, olihan se vielä teini eikä mikään aikuinen.

Pieni masennusksen verho lankesi Tuiskun päälle. Mutta se yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muistaa, miten helppo elämä sillä oli ollut. Useimmilla susilla oli ollut rankka elämä, täynnä verta ja traumoja, usein rakkaiden kuolemaa. Mustaturkilla oli oli ollut siihen verrattuna todella hyvä olla, vaikkei sekään ollut pumpulissa kasvanut.

Sulka sanoo:Kuules oletko samaa mieltä kuin minä?Samaan aikaan Sulka ohjaa katseensa kohti metsää.Sulan suusta kuuluu sisäistä murinaa joka kuulosti uhkauksen ääneltä, jonka Sulka teki aina kun hän alkoi uhkailla jotakuta esim. Urputtelevia uroksia silloin kun Sulka oli hiukan nuorempi.

Tuisku käännähti kohti ääntä. Se asteli Sulan eteen hyvin suojelevasti, ja irvisti ilkeästi. Kyllä tyhmäkin ymmärsi pelkästä ulkoasusta, ettei Tuiskua kannattanut provosoida. Se oli mukava kaikille, mutta kyllä uroskin ymmärsi, että jos uros tutkailisi Sulkaa, niin sillä ei olisi hyvät mielessä. Normaalisti ainakin urokset antoivat olla, kun näkivät että nartulla oli seuraa. Vaikka Tuisku ei siis ollut Sulan puoliso.

Ja muutenkin mustaturkki oli hyvi varteenotettava vastus, ja se näkyi kauas.

Sulka hätkähtää hetkeksi kun huomaa Tuiskun tulleen hänen eteensä.
Mutta kaikesta huolimatta haaleaturkkinen naaras jatkaa ärisemistä.Sulka katsoo Tuiskua ja sanoo:´Minä huomasin jotain pahaa..todella pahaa.Nimittäin kaksi pikimustaa vuoristokarhua.





(Sualla on ollut traumoja joten älä ihmettele miksi se on iin paha asia.)

((Ok. ))

Tuisku pörhisti karvansa kuullessaan Sulan sanat. Jos nuo karhut tulisivat esiin, Tuisku suojelisi Sulkaa. Aivan varmasti. Sitä ei mikään luonnonvoima estäisi. "Jos ne tulevat lähelle, juokse kauemmas. Älä pesällesi, etteivät ne löytäisi sitä. Mutta pois, kauas niiden näkyvistä." Tuisku muisti sillä hetkellä jotain: Viiman laumahan oli täynnä. Ei Sulkaa hyväksyttäisi sinne.

Ei millään.

Nyt uros säpsähti ajatuksistaan, ja se oli näkevinään joitakin hahmoja liikehtivän kauempana. "Juokse...Juokse Sulka!" Tuisku haukahti ja juoksahti muutaman metrin lähemmäs karhuja. Se irvisteli näille todella vihaisen näköisenä, ja murisi kovaan ääneen: "Nyt alatte painua! Perkele kun kaikki elävät olennot tahtovat tämän nartun kimppuun!" Mutta tuskin karhut ymmärsivät. Nehän olivat vain luontokappaleita, jotka ehkä vain pelästyisivät ärhäköivää- melkein niiden itsensä kokoista tummaa sutta.

Sulka kuulee käskyn ja lähtee juoksemaan kohti lumihankea joka on vielä mukavan pehmeää kaivettavaa.Sulka kaivoi niin nopeasti kuin koskaan pystyi sillä hän oli todella peloissaan huomatessaan että hän näki ne kammotukset mitkä oli pentuna jo nähnyt.Sulka säikähtää huomatessaan että ne"karhut" eivät oleetkaan niin paljon heidän näköisiä kun hän oli ne muistanut.
(Sulan"karhut" olivat ne kaksi uros-sutta jotka tappoivat Sulan isän, Kotkan.Mutta Sulka oli niin pieni vielä ja Sudet olivat hänelleniin isoja etä ne näyttivät Sulan mielestä karhuilta.Ihan vain tiedoksi.











PS:(pappeli puppi hyppi puuppilassa puppeli kavriensa kanssa koska siellä oli paljon puppeli poikia)Stenlyn tekstiä

((Okei. Puppelipoikia? Olen kuullut sen sanan jossain...Noh, mutta, huvittava teksti kumminkin. ))

Tuisku murisi kiivaasti. Karhut selvästi eivät olleet tulleet sotarintamalle ja alkoivat perääntyä. Pienempi jopa lähti juoksemaan pakoon, isompi vain pakitti ja kääntyimisen jälkeen katsoi taakseen. Uros vielä varmuuden vuoksi teki murina-haukahduskensa, ja sitten jolkotti häntä yhä pystyssä mutta korvat luimussa Sulan luo. "Olethan..taas kunnossa?" uros kysyi ja katsoi vielä pakoon pönkivien karhujen perään. Tuskimpa ne palaisivat.

((Ai niin, saatoin sekottaa sen sanan duudsoneiden "puppeliparaatiin". Muuten, Sry lyhyys on vähän inspis hukassa näin myöhään, ja tuo puppeli-sana jäi päähän. Melkein kirjoitin siihen yhteen kohtaan et "pakoon pönkivien puppelipoikien perään" Blääh... Mutta LISÄÄ STENLY-TEKSTIÄ! Se piristää kummasti!))

Sulka katsoo huolestuneen näköisenä Tuiskua joka osasi hallita tilanteen täydellisesti.Sitten Sulka vasta tajuaaa että hänelle puhuttiin:juu olen kunnossa minä.Sulka vastaa hiukan hätäisesti ja sanoo :ihmeellistä miten nopeasti päivä kuluu .sanoi Sulka katsoen tai´vaalla pilkottavaa kuuta.
Sulka oli pettynyt,mutta ei näyttänyt sitä tuiskulle sillä tarinamme naaras ei halunnut tuottaa huonon olon tunetta tuisklle.

PS:(olipa kerran puppelipoika joka raiskasi toisen puppelipojan sillä hän oli jammupuppeli hihhii lol)
steffin väännös

((xD Mitä Stenlyn päässä liikkuu? Onko siellä kenties puppeli-yhdyskunta? No ei, vitsi vaan. Voitkin sitten järjestää veljesi kirjottelemaan aina. Ja nyt Liekki hyökkäää urputtamaan!))

Tuisku hymähti. Miten se nyt tämä kertoisi? Itsehän uros oli niin miettinyt Sulan laumaan liittymistä. Joten, koska ei sekään halunnut masentaa toista, se alkoi hysteeriseksi.
Mustaturkkki heittäytyi maahan ja alistui nartulle. Se oli todella pahoillaan, ja mietti miten Sulka mahtaisi regoida. "Kuule...Viiman laumassa on tätä nykyä täyttä, se tuli juuri mieleeni...Sinne ei siis hyväksytä enää ketään. Mutta...meidän ei silti tarvitse olla vihollisia, vai...?" uros katsoi toista arasti. Alistuneena yleensä ei satutettu, mutta poikkeuksiakin toki oli. Tuisku olisi alakunnessä jos toinen päättäisikin ottaa nokkiinsa- ja muutenkaan, eihän se nyt tyttöjä "lyönyt"!

Ellei ollut kyse Liekistä...(( ))
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Harmaanruskean ja paksun, vähän talviturkista hapsottavan turkin sisällä oli lämmin olla. Keltaiset silmät katsoivat tarkkaavaisinä ympärilleen. Hukka oli haistanut erään suden hajun, jonka verta himosi. Tälle nartulle ei kukkoiltaisi noin vain!
Hahmo saattoi näyttää täsmälleen karhulta kuempaa. Kuitenkin haju kertoi, että kyseessä oli, joskin todella karhumainen, Liekki. Sen kostonhimo oli yltynyt taivaisiin, eikä Tuisku pääsisi tällä kertaa vähällä.

Arpea nartun takajalassa vihloi kun se edes ajatteli tuota yhtä Viima lauman monista mustaturkeista- joskin myös ehkä suurrimmista. Liekillä oli ollut vähän takaiskuja, eikä se ehkä säästäisi Tuiskun henkeä. Nartun kunniaa oli louhittu jo tarpeeksi, nyt se kostaisi. Kosto on kuulemma paras kylmänä, mutta sille kusipäälle tulee tuli hännän alle, kun alan Liekehtimään se ajatteli.
Tämä keltasilmä näyttäisi olevansa nimensä veroinen, tällä kertaa raaemmin kuin koskaan. Molemmat olivat kuin suden ja karhun risteytyksiä, joskin Liekki oli vielä tanakampi.

Taistelusta tulisi tasaväkinen, mutta omahyväinen- joskin vähän itserakas Liekki ei ajatellut sitä. Ei se koskaan ajatellut. Sen mielessä oli vain hampaiden tahriminen Tuiskun vereen, ja ehkä tämän seuralaiseenkin. Kuolette ehkä molemmat, karhuja synnyin tappamaan, mutta nyt valutan sudenkin verta, ehkä meidän kaikkien... oli nartun ainut, ei kovinkaan selväjärkinen ajatus.

((Nonni. Nyt se sitten sekos, ihme ettei jo aiemmin.))

Sulka katsoo korvat luimussa ja sanoo heiluttaen päätä:ei se ei ole niin minä en olisi vihollisesi vaikka se siltä näyttää odotas hetki
Sulka raapaisee itseään kynsillä raasti,mutta ei verisesti.
Sullla oli kaksinpuolinen ongelma nimittäin toisinaan sen sisäinen pahapuoli sanoi Sulalle:Tapa se hän valehteli.Kun taas sisäinen hyvä puoli sanoi:Rauhoitu hän alistui vuoksesi hei mieti nyt vähän aikaa.Sulka oli aivan tolaltaan.Kunnes Tänneppäin oli tulossa naaras susi hän olisi voinut kuvitella sitä karhuksi,mutta Sulka haistoi sen olevan susi.



Sulan pupillit pienenivät ja murina alkoi ainakin Sulalle vierasta sutta kohtaan,mutta vain varoitukseksi.

PS:(puppeli pö lololololololloollll lolzordpuppelit on aivan perseestä HOM)O

((Tosi kypsää...Noh, mutta, pitää paikkansa. Ainakin suurimmalta osalta...))

Tuisku katsoi ihmeissään Sulkaa kun tämä raapaisi itseään. Se ei ymmärtänyt jutun jujua. Kuitenkin se odotti maassa lupaa nousta, kunnes haistoi jotakin: Ensimmäistä kertaa koko päivänä oikean vaaran, Liekin.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Liekki askelsi painavasti, ja se myhäili ajatellessaan tilannetta. Narttu näki kauempana kaksi hahmoa. Toinen oli ohutarakenteinen narttu, joka seisoi toinen maassa makaava oli- Tuisku. Nyt Liekin suonissa alkoi virrata adreliini. Se haukahti vihaisesti louskauttaen leukojaan ja lähti hurjalla vauhdilla toisia päin. "Hei sinä mustaturkkinen sudenkuvatus, tuliko ikävä? Ja likka, minulla ei ole mitään sinua vastaan, ellet tahdo!" narttu vain kiihdytti ja nyt se jo pörhisti karvojaan. Mustat huulet nousivat ieneten päältä poskista asti, ja nartun näyttävä purukalusto näkyi. Se loisti valkeuttaan kilpaa hangen kanssa, mutta kohta ne saattaisivat olla veressä.

((Hui kauhia, toivottavasti tuo pösilö rauhoittuu että voi edes yleensä tutustua Sulkaan. ))

Sulka sanoo vihaisesti ja kysyvästi samalla kun ottaa uroksen hyökkäyksen vastaan:Nouse ja muuten kuka hän on tunneteko?Sulka työntyy alas ja oottaa tilaisuuden hyökätä naaraaseen,mutta yhtäkkiä Sulka huomaa jotain äkillistä ja toisin sanoen typerää Sulka sanoo korkeuksissa mielessään:Voi ei mitä minä teen "kiusaan" naarasta ilman syytä tollo minä.Sitten Sulka käntyytoiseen suntaan ilmassa ja laskuetuu alistuen.

((....kannattaa vähän editoida tuota edellistä viestiisi...))

Tuisku ei ollut odottanut lupaa, vaan oli noussut jo silloin kun Liekki tuli lähemmäs. Se tiesi täsmälleen mitä Liekki halusi: Repiä tämän uroksen kirjaimellisesti kappaleiksi. "Ei tosiaankaan..."Tuiskun ei olisi kannattanut provosoida jo valmiiksi hyökkäävää Liekkiä. Kyllä uros sen tiesi, mutta silläkin oli kunniansa. Yhtäkkiä Sulka alistui. "Mitä hittoa sinä teet? Se ei säästä sinun henkeäsi! Eikö sitä nyt näe?" Tuisku haukahti ja meni jälleen - tällä kertaa maassa olevan, - Sulan eteen. Oliko toinen ihan torvi? Liekki ei tosiaankaan ollut nyt armollisella tuulella, ja Tuiskun mielestä se oli päivän selvää. "Ylös, ylös Sulka, se ruhjoo sinun luusi kohta!" Tuisku sanoi matalasti, muttei pelokkaasti. Se ei tahtonut että Liekki kommentoisi mitenkään.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Narttu alkoi yhä enemmän ponnistaa juostessaan, ja loikkasi aina vain pitemmälle. Sekin hölmistyi nartun alistumista. "Huhuu, Sinun ei tarvitse taistella kanssani, tulin repimään tuon piskin tuolla kappaleiksi." Narttu kiersi Sulan, ja meni Tuiskun kimppuun.

Uros ei edes ehtinyt kääntää päätään, kun se tunsi kipua takajalassaan. Mustaturkin pää kääntyi vaistomaisesti, kun se yritti purra sieltä mistä kipu tuntui. Kuitenkin Liekki oli jo väistänyt ja mennyt uroksen ali, ja näykkäisi nyt tuota korvasta. "Et tainnut osata odottaa tuota?" narttu kysäisi ivallisesti ja juoksi kauemmas, tehden kaaren ja loikkasi kaataakseen Tuiskun.
Uros oli hypystä tyytyväinen, ja se itse loikkasi kevyesti vastaan, kuitenkin ottaen hampaisiinsa Liekin takatassun. Narttu pelästyi, mutta ilmassa ei voinut kääntyä kunnolla ja paiskautui maahan saaden Tuisku painavan ruhon niskaansa. Uros nousi ja katsoi irvistellen ilmaa haukkovaa, selkeästi kituvaa narttua.

Jos ei nyt olisi kylkiluu mennyt.

((Anteeksi jälleen, meni hiukan autohittauksen puolelle. -_-' Onneksi ei pahasti. Mitenkäs Sulka?))

Sulka nousi heti kun huomasi että Tuiskuun sattuu.Sulka katsoo kamalaa riuhtomista haukkumista kuin jostain menneestä.Sulka ei kestänyt enään.SUlan silmät värähtivät kivun huudosta auki, kuului murahdus jolloin Sulka tuli Tuiskun eteen ja sanoi:Mitä tämä on.Narttu vastaan uros, tämä on sekopäiastä käyttäydytte kuin pennut tai ainakin toinen teistä.Nyt jos jompikumpi vielä edes ärisee niin..niin.. no VI**U minä tapan sen ihan kuinka tahansa kumpi vaan sille käy kalpaten mä en enään kestä tätä tappelemista.Vielä yksikin asia joka liittyy tappeluun niin *AAAAARRRGGHH*Sulka karjaisi ja henkäsi useasti sisään ja ulos.


PS:(Puppeli oli homo)