Liittyminen Ovelan Laumaan - Ruusu (suoritettu)

((Eli siis susu tänne Ruusun kanssa. Ajankohtana on aikainen tammikuu, kylmä on ja lunta paljon. Ruoka on jo pitkään ollut niukilla.))

Ruusu jolkotteli kaikessa rauhassa korkeassa lumessa ruokaa etisien. Ruusu oli ihmeen hyvässä kunossa koska osasi saalistaa hyvin, mutta sillä oli nälkä eikä se ollut syönyt aikoihin koska ruokaa oli vähän. Ruusu haistoi toisen suden ilmeisesti uroksen ja vielä alfan. Ruusulle tuli yllätäen pelokas ajatus "mitä jos olen heidän alueellaan, vaikka olisi minun pitänyt se huomata!" Ruusu kuitenkin päätti seurata jälkiä ja näki pian toisen suden se huusi kauenpaa ystävälisesti häntää heiluttaen "Hei, olen Ruusu ja kuka sinä olet!" sillä oli ylväs ja kaunis ääni, Ruusu halusi että tuo mahdolinen alfa saisi hänestä hyvän vaikutelman.

Ovela pysähtyi ja kääntyi ympäri. Se oli ollut tarkistamassa rajoja ja matkalla takaisin pesille huomatessaan niiden olevan rikkumattomat, kun uusi ääni keskeytti sen. Ääni kuului sudelle, jota Ovela ei ollut vielä koskaan nähnyt. Koska tämä vieras susi oli Ovelan lauman reviirillä, uroksen olemus muuttui. Se pörhisti jo ennestään pörheän turkkinsa vieläkin tuuheammaksi ja paljasti hampaansa. Häntä nousi ylös ja keho jäykistyi, aivan kuin uros olisi ollut koska tahansa valmiina käymään tulijan kimppuun.

"Kuka sinä olet ja mitä teet täällä?" Oveöa lipaisi hampaitaan ja luimisti korviaan entisestään. Sen murina oli kumeaa ja karheaa. Iästään huolimatta uros oli vielä voimissaan. "Selitä!"

Ruusu hätkähti mutta ei pelännyt "anteeksi, kutenjo sanoin olen Ruusu ja haluan ystäviä ja jopa laumaa. Eli en ole pahalla asialla." se sanoi yylväällä,kauniilla, ystävälisellä ja siekkaalla äänen sävyllä toivoen että toinen rauhoituisi."Niin oletko sinä tämän alueen komea alfa" se kysyi samaan äänen sävyyn kuin aikaisemmin samalla sillä oli kuitenkin kunnioitusta äänessään. Ruusu otti pari askelta lähemmäs ja katsoi tuota hukkaa kauniilla ruskeilla silmillään. Sen silmimät tutuivat sanovan "Älä vyökkää en tahdo taistella ja olen pahoillani että tulin alueelesi." Lopulta Ruusu sanoi " Anteeksi että tulin aluueelesi" Ruusun korvat painuivat alas kuinnioittavati mutta silti kaunis hukka toivoi ettei se joutuisi taistelemaan, joten se heilutti häntäänsä ystäävälisesti.

Vieras susi osoittautui nartuksi. Se puhui uudelleen ja pyyteli anteeksi tunkeutumistaan. Se etsi ystäviä ja ehkä laumaakin. Ovela paljasti hampaitaan lisää toisen tullessa lähemmäksi. Nyt oltiin sen reviirillä. Se tekisi aloitteen tutustumisessa, jos olisi tehdäkseen. Narttu luimisti korviaan ja heilutti häntäänsä ja se sai Ovelan lopettamaan murinansa. Ilmeisesti toinen ei ollut tunkeilemassa valloitusmielessä. Kaikenlainen tunkeilu oli kuitenkin Ovelan silmiin erinomaisen inhottavaa toimintaa, varsinkin talvella. Talvella taistelu ravinnosta oli kovaa.

"Minä olen alfa, olet aivan oikeassa. Kuka sinä olet?" Ovela ärisi ja osoitti eleillään, että toisen sieti pysyä kauempana. Se ei ollut vielä päättänyt, ajaisiko toisen pois vai katsoisiko, mikä toinen oli susiaan.

Ruusu näki miten toinen ärhenteli joten Ruusu otti etäisyyttä se puhui rauhalisesti "Olen todella pahoillani mutta en tahdo taistella. Tahdon olla ystäväsi."Ruusu sanoi alistuvalla äänellä ja kyyristyi maahan lännänse painoi jalkojen väliin jaa heilutti sitä yhä ystävälisesti. isosta kosta huolimatta Ruusu ei nyt luotanut siihen. " Jos sallitte niin olisin kiinostunut sinun laumasta." sanoi Ruusu varovasti "voisin olla avuksi saalistukksessa." se jatkoi. "Minusta olette oivalinen johtaja ja olet todella komea." Ruusu kokeili kehumista ja oli valmis pakenemaan. "Arvon alfa jos tahdotte ajaa minut pois voit tehdäsen, mutta muista en tahdo pahaa olen luotettava, ystävälinen ja hyvä metsäsätyksessä, joten toivon että otat minut laumaasi." Ruusu oli surulinen ja sen näki helposti.

Ovela piti turkkinsa pörhössä, mutta toisen sanojen mukaan se silottui vähitellen. Vieras susi alistui selvästi ja pyyteli edelleen anteeksi. Se kehui lipevästi, nöyristeli ja yritti imarrella. Ovela kuunteli sitä ja arvioi sanoja. Toinen oli hyvässä kunnossa ja talvi oli ollut rankka, joten ilmeisesti narttu oli hyvä metsällä. Se ei kuitenkaan ollut Ovelalle tärkeintä nyt. Sille tärkeintä olivat aivan muut asiat.

"Onko sinulla kokemusta pennuista?" uros uteli ja hampaat menivät vähä vähältä piiloon. uros päätti pysytellä vielä kauempana, mutta selkeästi aggression pahin terä oli tylstynyt.

Ruusu oli tyyty väinen kun toinen rauhoitui ja vastasi " no itseläni ei ole ollut pentuja mutta olen ollut viiden penun otto äiti, kasvatin heidät hyvin, joten on minulla kokemusta pennuista." Ruusu sanoi nöyrästi. Ruusua ihmetytti miksi tuo alfa kysyi tuolaisia mutta se oli tyytyväinen että se ei enään ärhenellyt
(Sori nyt en keksi)

Narttu vastasi kasvattaneensa viisi pentua aikuisiksi ja Ovela oli vaikuttunut. Se oli haasteellista laumassakin, puhumattakaan yksin. Tosin, voisihan olla, että nartulla oli lauma takanaan. Nyt Ovela oli jo sen verran kiinnostunut, että se käveli vähän lähemmäksi edelleen häntä pystyssä.

"Sinun paikkasi minun laumassani olisi omega. Pysyisit pesillä nykyisten ja mahdollisten tulevien pentujen kanssa", vanha alfa totesi ja nuuhki ilmaa Ruusun suunnassa. "Minkä ikäinen sinä olet ja mistä olet tullut?"

Ruusu oli tyytyväinen että alfa tuli lähemmäs. "se olisi suuri kunnia."vastasi Ruusu, vaikka itse mietti jos joskus voisipäästä alfanartuksi. Ruusu halusi omia pentuja ja vielä tänä keväänä." Olen neljä vuotta ja tulen kaukaa vuorien takaa." Ruusu vastasi ja uskalsi nousta seisomaan mutta häntä oli yhä koipien välissä ja heilui ystälisesti. "anteeksi mutta onko laumassasi alfanarttua?" se kysyi varovasti. Kun olihan hänen mielessä alfanartun paikka vaikka tiesi että sasisi odottaa.

Narttu ilmoitti olevansa neljä kesää ja se tuli kaukaa vuorien takaa. Ovela nuuhki sen tuoksua painaakseen sen mieleensä. Se oli jo melkein varma siitä, että halusi nartun laumaansa, kun tämä kysyi, oliko laumassa alfanarttua. Ovela oli hetken hiljaa ja päätti sitten vastata kysymyksellä: "Miksi kysyt?"

Uroksen ääni oli lempeä, mutta ylhäinen eikä se selvästikään vaikuttanut enää kovinkaan uhkaavalta. Omanarvontuntoinen ja vakava se kyllä oli, kuten vanhalta alfalta saattoi odottaa.

Ruusun häntä alkoi tulla esiin ja pian se oli normaalisti mutta se heilui yhä. Ruusu Vastasi "kun olen aina halunut olla alfanarttu." Ruusu melkei kuiska vastauksensa. Ruusu alkoi tuntea itsensä pieneksi ja kohensi asentoaan. Ruusu kysyitoisen kysymyksen "onko sinulla omia pentuja? Ja jos on kuka on äiti?" Ruusu kuulosti sala myhkäiseltä.

(nyt en keksi mitään)

Narttu vastasi ja sen vastaus suorastaan pöyristytti alfaa. Se ei ollut varma, olisiko suuttunut vai huvittunut, ja päätyi olemaan vähän kumpaakin: "Minulla on narttu ja minulla on pentuja hänen kanssaan. Sinä et lisäänny minun laumassani eikä sinusta koskaan tule alfaa. Lauma on minun ja narttuni", Ovela vastasi ja väläytti hampaitaan merkiksi siitä, että turhat haaveet ja luulot oli parasta haudata heti alkuun.

Ovela tarjoaisi Ruusulle paikkaa laumassa, mutta ei muuta. Ei koskaan muuta. Sillä oli jo narttu jota se arvosti, kunnioitti ja rakasti syvästi.

Ruusu oli himan pettynyt alfan vastaukseen muttat nyt oli tärkitä olla laumassa."hyvä on." Ruusu vastasi

Ruusu ei kuitenkaan uhotanut haavettaan mutta sitä se ei näytänyt

(kiitän ovelaa ja tietysti ropttajaa pelista ja muusta)

Ovela huomasi pettymyksen nartun äänessä, eihän haaveita niin vain nujerrettu. Nartun tuli kuitenkin ymmärtää paikkansa. Mikäli Ovela näkisi sen koskaan edes harkitsevan nousua Roihua vastaan, uros surmaisi sen itse. Se ei sietänyt pettureita, eikä kukaan pettänyt Ovelaa joutumatta maksamaan siitä hengellään.

Vaan mikäli narttu ymmärtäisi paikkansa, siitä voisi olla apua syntyvien pentujen kanssa. Sillä oli kokemusta ja halua olla pentujen kanssa.

((Kiitosta vain sinnekin. Ovela on vähän varuillaan Ruusun suhteen nyt ja narttu on omega, mutta laumassa yhtä kaikki ainakin tällä haavaa))

Ruusu nyökäsi ja sanoi "voitte luottaa minuun." sillä Ruusu itsekin inhosi huijareita ja pettureita