Ilo etsii perhettään tai osaa siitä... - Loppunut Kiitokset pelistä!

Katala heilutti häntäänsä kummallekin pennulleen. Se tiesi varsin hyvin, mistä Ilo puhui. Narttupentu oli aina tiennyt, missä kohtaa seisoi ja piti päänsä. Se oli jäänyt Varpun lauman alueille hetkeksi ja lähtenyt vasta, kun sen teki mieli. Katala ei ollut varma, olisiko sellaisesta itsepäisyydestä ylpeä vai huolissaan, joten se päätti olla kumpaakin. Ilo ei ehkä koskaan olisi kovinkaan hyvä laumalainen, tai ainakaan tyytyisi pelkkään laumalaisen paikkaan. Se janosi korkealle. Kenties alfaksi asti. Katala tukisi sitä sen päätöksissä ja yrityksissä niin kauan, kuin ne olisivat laumalle ja Ilolle hyväksi.

Kaikun ehdotettua Haukan etsimistä isä luimisti korviaan ja siristi silmiään lempeästi. Se jolkotti vaaleaturkkisen pentunsa viereen ja lähti sitten häntä pystyssä johtamaan pentujaan kohti pesäkoloa. "Kaiku, ulvo sinä merkki johtajalle", Katala vielä patisti. Haukan pitäisi kuulla heidän tulonsa.

Ilo katsahti kaikuun joka puhui haukan etsimisestä ja vielä lausahti perään oliko ilo valmis. ilo katsahti isäänsä ja pian takaisin kaikuun " miksipä en olisi valmis. haluan nähdä haukan ja olla isäni luona loppuun asti. " Se lausahti sitten varman kuulloisena ja kun katala oli ottanut askeleensa kohti kaikua ja patisti tuon ulvomaan se hymisi itsekseen. Pian se kohtaisi mahdollisen uuden alfansa haukan. Ja tosiaan ilo oli sen verran itsepäinen ja ylpeä itsestään ja janosi laumassa korkealle, mutta se kuitenkin tekisi sen siten ettei luamalle olisi siitä haittaa. Alfan titteliä se nyt ei ensinmäisenä ajatellut sillä se ei tuntenut haukkaa vielä yhtään eikä oikeastaan edes teinynt millainen alfa hän oli. Ilomme ei kuitenkaan omegan tai laumalaisen sijoille jäisi ehei.
Ilomme suuntasi kahden muun suden tavoin kohti pesäkoloja ja oletti kaikun pian ulvovan kutsuakseen itse alfan heitä vastalle. ryhtinsä suorana pitäen arvonsa ulospäin näyttäen ilo asteli isänsä vierustalle jossa se tunsi itsensä vain entistä vahvemmaksi.

Kaiku nyökkäsi siskonsa vastaukselle pilke silmäkulmassa. Ilohan oli Ilo. Katalan patistusten myötä Kaiku kohotti kuononsa kohti taivasta ja päästi valloilleen komean ulvonnan, kuuluvan suden laulunsa. Kermaturkki hiljeni hetkellisesti, kuullakseen miten sen oma ulvonta jäi kaikumaan metsiin. Kuulostellessaan hetken alfansa mahdollista vastausta, se ulvoi vielä lyhyesti merkiksi siitä, että kolmikko saapuisi pian pesäkoloille.

Kaiku otti paikkansa isänsä oikean lavan kohdalta, merkiksi Ilolle, että oli tätä ylemmässä asemassa. Tosin, eihän Ilo vielä kuulunut laumaan. Mutta sitten kun kuului.. Kaiku tuhahti itsekseen ja pudisteli päätään. Suden silmät haravoivat pimeää maastoa ja korvat heilahtelivat puolelta toiselle. Haukka olisi varmaan lähellä.
"Turren ilme voi olla näkemisen arvoinen kun saamme laumaan vielä lisää vertasi", Kaiku kuiskasi isälleen ja virnisti susimaisesti valkoiset hampaat välähtäen.

Kaiku ulvoi ja nuoren suden ääni kiiri pitkälle. Kovin vähän aikaa tuntui kuluneen siitä, kun Sammal oli pyytänyt sitä isäksi pienille pennuilleen. Nyt sen pennut eivät olleet enää niin pieniä. Ne olivat melkein aikuisen suden mitoissa jo massaltaankin ja niiden ääni oli muuttunut pennun vikinästä kumeaksi ja kantavaksi. Katala oli kummastakin hyvin ylpeä. Tai oikeastaan kaikista kolmesta. Se ei vain tiennyt, mitä Nuuskulle kuului. Kaiku otti paikkansa sen oikean lavan kohdalla ja Ilokin kiiri isänsä rinnalle. Kaikun toteamukseen Turresta susi huiskautti häntäänsä ja avasi suunsa niin, että se näytti nauravan: "Olet oikeassa. Se lienee enemmän kuin mielissään."

Nyt, kun Kaiku, Ilo ja Koko olisivat Katalan rinnalla, susi saattoi tosissaan kamppailla betan paikasta. Nyt sillä oli viimein aihetta kutsua tätä uuttakin laumaa omaksi perheekseen.

Ilo joka huomioi veljensä pienen kettuilun arvonsa nähden. Niin no miten sen kukin halusi ajatella Ilo oli tyystin varma että sitä se ei pitkänä ollut. Ja ilo tiesi myös että isä ukko tiesi asian myös. Kun kaikun ulvontaan ei ainakaan vielä tullut vastausta pysyi ilo vaiti kunens Kaiku puhui turresta. Noh Ilo ei tiennyt kuka tämä turre oli mutta kaiekt i se oli jokin beta kun hänestä kerran puhuttiin että oli mielissään saadessaan lisää katalan verta luamaansa. Kutienkin ilon uteliasisuus pisti sen kirimään vauhtiaan isänsä rinnalla kulkien lähes tasan tuon kanssa pienellä taakse jäämis rippeellä. " kuka tämä turre on ?" ilo kysyi sitten uteliaana tokihan se halusi sen teitää etät olisi tietoinen tämän nähdessänä tuon asemasta jos sill äsellainen oli. Ilo ei tiennyt sitä että katala havitteli betan paikaa koska ei ollut vielä perillä lauman asioista eihän se ollut edes luamalainen vielä.

Pieni murahduksen tapainen kumpusi Kaiun kurkusta vain muutaman nopean sekunnin ajan. Sen puolesta Katala saisi antaa vastauksen Ilon kysymykseen Turresta. Kaiku itse piti katseensa tiukasti edessä, välillä nuuskauttaen ilmaa. Missä oli Haukka?

Askel askeleelta kolmikko oli lähempänä pesäkoloja ja laumalaisten haju vahvistui. Kaiku heilautteli häntäänsä rennosti puolelta toiselle, kuitenkaan kohottamatta sitä liikaa. Kermaturkki vilkaisi isäänsä ja Iloa, kuin varmistaakseen että nämä olivat mukana. Perhe oli melkein koossa. Vain Sammal ja Nuusku puuttuivat, emo ja veli. Kaiku yritti kelata muistojaan takaperin, muistaakseen emonsa tuoksun ja Nuuskun tuhinan.. Kaikki tuntui olevan jotenkin sumeaa. Kuin olisi katsonut ja haistanut tummennetun ja vieläpä likaisen ikkunan läpi. Kaiku pudisti päätään keskittyäkseen nykyhetkeen ja päästi haukahduksen kutsuksi Haukalle. Pakkohan alfan oli oltava täällä jossain.


< Odotetaanko Calarma Haukan kera peliin vai siirrytäänkö pesäkoloille? >

Katala luimisti korviaan, mutta tällä kertää vähemmän ystävällisesti. Se ei pitänyt Turresta ja antoi sen näkyä ja kuulua. Vanha uros ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen Katalan luottamusta. Katala ei tietenkään nähnyt itsessään mitään vikaa sen luottamuksen hankinnan kanssa. Se oli tullut laumaan ja Turre oli heti ollut sitä vastaan.

"Turre on nykyinen beta ja ainakin tällä hetkellä se ainoa susi Haukan lisäksi, joka on yläpuolellani. Tosin, mikäli kaikki menee hyvin, Haukka tajuaa pian että olen betana luotettavampi. Turre syytti epäsuorasti minua petturuudesta ja siitä, että hylkäsin edellisen laumani", Katala murisi ja vilkaisi Iloa. Suden keltaisista silmistä näkyi, että Turre oli loukannut sitä syvästi. Katala oli tehnyt kaikkensa laumansa vuoksi ja sitä tuntematta Turre oli väittänyt Haukan edessä Katalan pettäneen sen. Mikäli Katala ei olisi vihannut Turrea jo ennen sitä, niin nyt se vihasi ainakin.

"Sanooko hyvä beta sinusta sellaisia liittyville susille?" Katala ärisi vielä, mutta antoi sitten häntänsä heilahtaa muutaman kerran merkiksi siitä, ettei ollut vihainen Ilolle kysymyksestä vaan Turrelle.

[[Odotetaan vaan Calarmaa. Jollei Calarmalla ole aikaa, niin jatketaan sitte kolmestaan tai sitten Mex voi tuoda Turren katsomaan uutta tulokasta.]]

Ilo kallisti päätään isänsä puhuessa tästä turresta. Niin Ilo oli arvellutkin että kyseessä oli jonkin sortin Beta. ilon kulmat kurtistuivat katalan kertoaessa mitä Turre oli sanonut " VAstuutonta mielestäni. minusta betan täytyy ottaa vastuu sanositaan, eikä ladella turhia syyttelyjä syyttömälle. Hän ei tiedä Viiman laumasta mtiään. Emmekä me hylänneet lalumaa. Tämä turre tuskin tulee riemuitsemaan minun näkemisestäni kovinkaan paljoa. " ilo puheli sitten miettien mikä mahtoi uudella mahdollisella lafalla kerstää sapaumis paikalle. sen sijaan se halusi innoissaan nähdä tämän Turren. Tokikaan Ilo ei osannut arvioida millainen susi se oli mutta kuulemansa perusteella ei kovinkaan pätevä betaksi. Mutta tämän hän se oli kuullut isältään joten se saattoi olla vain mainetta haluvan suden puhetta koska ilo tiesi että katala ei tyytyisi laumalaisen sijaan saat isitten metsätys joukkoihinkaan. Vaan hamusi betaksi kuten oli ollut aijenminkin. Eikä ilo epäillyt asiaa liankaan miski se ei ollut mahdollsita. ilosta katala oli oivallinen beta oliha nse sen isä sentään.

( juu odottellaan tovi calarmaa ja sitten jos ei mosiella ei ole aikaa niin tungen truren peliin XD )

< En kirjoita mitään vielä, Kaiku poika vaan tassuttelee eteenpäin. Annetaan Calarman kirjoittaa tähän väliin, mutta jos häällä ei ole aikaa niin hypätkää yksi vuoro minun yli ja Mex voi tuoda Turren paikalle (: >

Haukka istui pesäkolon vieressä vahtien sen sisällä olevaa perhettä. Säde ja tämän pennut voivat oikein hyvin, eikä alfa ollut niistä enää niin huolissaan, kuin aiemmin. Kevyt tuulahdus sai karvan heilumaan ja silmien sulkeutumaan rentoutumisen ja levon sekaisten tunteiden vallassa. Haukka nuuhkaisi ilmaa haistaen raikkaan syksyn ja... Tähän uroksen ajatus katkesi, kun tuo avasi silmänsä.

Tuo oli haistanut vieraan suden hyvin lähellä reviiriään, tosin Katalan ja toisen uroksen laumalaisen seurassa. Alfa värähti ärtymyksestä. Se oletti tietäneensä, että Katalasta koituisi vielä harmeja ja tämä olisi yksi niistä. Haukka kohosi seisomaan ja lähti jäykin askelin etsimään porukkaa. Lopulta alfa löysi kolmikon ja tuo nosti hieman niskakarvojaan. "Tervehdys. Saanen udella, kuka tämä vieras on seurassanne?" Haukka utelisi rauhalliseen ja ystävälliseen sävyyn, mutta näytti selvästi, ettei ollut mielissään rajojen sisälle tuodusta sudesta.

Kaiku kuunteli Katalan ja Ilon puhelua puolella korvalla ja tuhahteli välillä, kuin olisi ollut mukana keskustelussa. Todellisuudessa nuorukainen haisteli ilmaa, yrittäen saada jotain vihjettä Haukan olinpaikasta. Kuono kohosi ilmaan ja laskeutui välillä tuhisten maahan. Kolmikko oli reviirin sisäpuolella ja laumalaisten haju oli vahva, pesäkoloja lähestyessä se vain voimistui.

Muutaman askeleen jälkeen tuttu hahmo asteli arvokkaana esiin. Haukka! Kaiku heilautti tälle häntäänsä tervehdykseksi, mutta oli samalla varautunut johtajansa elekielestä. "Etsimmekin sinua aiemmin reviirin rajoilla", nuorukainen aloitti ja käänsi sitten katseensa hetkeksi Iloon. Kaiku odotti hetken esittelisikö Katala tyttärensä johtajalleen vai jatkaisiko Kaiku puhettaan. Jos Katala esittelisi Ilon, Kaiku tyytyisi kuuntelemaan ja seurailemaan Haukan eleitä. Jos taas Kaiku pystyisi jatkamaan puhettaan, tämä esittelisi Ilon lyhyesti: "Tässä on siskoni Ilo, hänellä olisi teille asiaa".

< Jos en ihan väärässä ole niin vuorot varmaa menee; Trisha, Mex, Calarma ja Wrika? >

Alfan elekieli antoi ymmärtää, että uuden suden tuominen lauman pesille oli ollut ikävä teko. Katala ymmärsi täysin alfansa tuntemukset ja sen takia päätti vähän nöyristellä. Ja kun Katala nöyristeli, se ampui aina yli. Se oli yhtä lipevä ja alistuva alistuessaan, kuin mitä oli ylpeä ylpeillessään. Uros veti häntänsä ja korvansa luimuun ja lipoi huuliaan, puhuen alfalleen vakaan nöyrällä äänellä: "Johtajani, minä pahoittelen. En löytänyt sinua kauempaa. Muistatko, kun kerroin sinulle pennuistani? Tämä minun mukanani on Ilo, narttupentuni. Meidän laumassamme ei ole monia narttuja ja Ilo on hyvä nartunalku. Se on kookas, terve, luotettava ja kohtelias. Minun suureksi ilokseni ja ylpeydekseni Ilo haluaa keskustella sinulle liittymisestä. Kaiken muun minä tietenkin jätän sinun päätettäväkseni. Toin tyttäreni vain näytille", Katala selitti tekoaan ja perääntyi sitten taaksepäin. Ilo hoitaisi asian tästä eteenpäin itse. Katala saattoi vain toivoa, että narttu hoitaisi homman hyvin ja pääsisi laumaan.

Laumassa ei tainnut Säteen lisäksi muita narttuja olla ja jokainen lauma kaipasi narttuja. Ilman narttuja lauma kuihtuisi kokoon. Katalan mielestä Ilo oli enemmän kuin sopiva susi liittymään laumaan. Se oli nuori ja kunnianhimoinen ja kaikin puolin sopiva laumalainen. Katala oli kyllä kasvattanut penikkansa hyvin.

Ilo Seurasi aktseellaan kun HAukka saapui paikalle ja pistipä itsekkin merkille että tämä alfa ei ollut kovinkaan tyytyväinen siitä että Ilo oli tuppautunut kera isänsä ja veljensä mukana reviirin sisäpuoelle Joten SE perääntyi parisen aseklta pieneen kumaraa nasettuen merkiksi siitä että ei olisi toiselle vaaraksi ja oli vain hyvän asian puoelsta asialla. Kun kaiku sekä KAtala puheli Ilon puoelsta alfalleen Ilo kallisti päätään tokihan se olisi itsekkin olisi nämä asiat voinut selittää hauakklle.
Se siirsi katseensa KAtalasta HAukkaan " OLen iloinen nähdessäni teidät arvon haukka, ja kuten onkin tullut jo ilmi etsin teitä siksi että haluaisin olal osa teidän laumaanne" Ilo puheli haukalle varsin arvostavasti sekä lievästi alistunesti.

Haukka katsoi Katalaa pitkään toisen puhuttua. Tämä se osasi puhua ja saada uroksen pään kääntymään milloin mihinkin. Mutta tuo alistuminen ei ollut alfan mieleen. Se sai uroksen tuntemaan itsensä yliarvostetuksi ja hyödyttömäksi. Ei tietoa miksi, sille se vain tuntui. Asiasta pitäisi keskustella Katalan kanssa, mutta nyt oli keskityttävä Katalan pentuun, Iloon.

"Tervehdys Ilo ja on kunnia tavata sinutkin. Katalan pennut ovat toki tervetulleita laumaan, en kiellä sitä. Olisitte voineet kuitenkin tehdä tässä tilanteessa toisin. Yksi teistä olisi voinut lähteä hakemaan minua ja loput jäädä Ilon seuraksi. Muistakaa tämä ensikerralla," Haukka puhui vakaasti aluksi vain Ilolle ja hyväksyi tuon siinä sivussa laumaan, mutta viimeiset sanat se osoitti pettymyksensä osoitukseksi Kaiulle ja Katalalle, kuin myös Ilolle.

Haukka olisi toisessa tapauksessa kääntynyt ja palannut pesille, mutta nyt se tahtoi keskustella Katalan kanssa. Aikeensa uros osoitti päännyökkäyksellä sivulle katseen pysyessä laumalaisessa. Toivonmukaan toinen ei odottanut liikoja, Haukka kun muisti toisen halut betaksi. Vielä toisesta ei sellaista tulisi, sillä Turre olisi beta. Ja leikitään ettei Turren osuutta petokseen vielä tiedetä, eikä Katala ole tietoinen Kaatajan osuudesta, eikä Katala ole jutellut Haukan kanssa.

Kaiku vahvisti isänsä sanat nyökkäyksellä. Ilo oli todella kaikkea sitä mitä Katala kertoi. Kuitenkin sanan kookas kohdalla Kaiku oli kääntynyt katsomaan siskoaan tarkemmin. Ilohan oli Kaikuakin isompi! Oho.., kermaturkki olisi purrut huultaan jos olisi pystynyt. Ilo oli siis sisarus kolmikosta kookkain - kai. Miltähän Nuusku mahtoi nykyään näyttää? Kaiku luimisti korviaan alfalleen, pahoitellen sitä miten se oli tuonut Ilon isänsä kanssa suoraan reviirin sisäpuolelle. Mutta pahoittelukaan ei kestänyt kauaa.
Hienoa!, Kaiku iloitsi äänettömästi kuullessaan lopulta Haukan sanat. Se tökkäsi siskoaan kylkeen, kuin onnitellen ja huiskautti häntäänsä iloisena. Kohtahan tässä olisi koko perhe koossa. Vain Sammal ja Nuusku puuttuivat. Kaiku muisti samassa mitä Katala oli aiemmin tänään sanonut. Jos vain Nuusku vielä tulisi.. ja tulisihan se velipoika! Vaistomaisesti Kaiku veti syvään henkeä, yrittäen haistaa tutun hajun jossain lähistöllä. Se pystyi haistamaan vain Haukan - kaikkein vahvimapana - sekä Ilon ja Katalan vierellään. Muitakin laumalaisia saattoi olla ympärillä, mutta mikään niistä tuoksuista ei muistuttanut Nuuskua tai Sammalta. Kaikuhan etsisi vielä molemmat käs.. siis tassuihinsa. Ja kaikkein ensimmäisenä se lähtisi etsimään Viiman entiseltä reviiriltä, kotoa. Paikasta, jossa kolmikko oli varttunut. Ehkä Nuusku olisi halunnut jäädä kotiin.

"Tule, esittelen sinulle paikkoja", Kaiku tarkoitti sanansa Ilolle ja nyökkäsi pesäkolojen suuntaan. Nuorukainen oli huomannut, että Haukka tahtoisi puhua Katalan kanssa. Ja varmasti rauhassa.

Katala veti korvansa luimuun kuullessaan alfansa sanat. Vaikka se ymmärsi johtajansa nyrpeyden, se oli silti harmissaan siitä. Ilo oli sen pentu. Mitään muuta sutta Katala ei tietenkään olisi tuonut suoraan pesille. Ei se idiootti ollut. Ehkä se oli tavallaan pelännyt, että Ilo katoaisi, mikäli se lähtisi yksin hakemaan alfaansa. Uros oli mielissään saatuaan kaksi rakkaista pennuistaan takaisin. Kunhan vielä Nuusku tulisi, niin sillä ei olisi enää mitään hätää.

Kun Haukka ilmaisi halunsa puhella Katalan kanssa ja Kaiku lupasi näyttää laumaan hyväksytylle Ilolle paikkoja, Katala käveli syrjemmälle odottamaan Haukkaa. Se oli helpottunut ja iloinen Ilon saatua paikkansa, mutta vähän varuillaan alfan eleiden takia.

Ilo kuutneli tarkasti mitä Haukka snaoi " Kiitos, haluan vielä sanoa että he eivät ole yksin syyllisiä siihen etät tulimem tänne saakka taisin itse olla puolimatkassa vastassa, pahoitteluni. " ilo lausahti sitten alfalleen ja kumarsi lievästi päällään tuolel alsitumisen merkiksi. Vaikekikaan Ilo normaalisti kuulunut tähän kastiin joka kumartelisi mutta se osoitti pahoittelunsa haukalla tällä tavoin.
Ilo huomioi myös että Haukak halusi puhua Katalan kanssa kahden ja Vellipoika ehdottikin sille esittely kierrosta. Toki neiti olisi tehnyt sen isänsä kanssa mutta tyytyi velipojan neuvoon ja lähti tuon perään.

Haukka katseli Kaiun ja Ilon menoa hetken aikaa. Sen kurkkua kuristi ajatella, että joskus silläkin voisi olla pentuja. Kaipuu oli avainsana. Sen entinen lauma oli kokonaan jäänyt unholaan, eikä alfa tahtonut myöntää kaipaavansa edellisiä ystäviään, jotka hylkäsi. Ehkä joskus se voisi palata. Ehkä.

Alfa katsoi Katalaa, joka oli siirtynyt hieman sivummalle ja astelsi sitten toisen luokse. "Ymmärrän, että pelkäsit pentusi puolesta, mutta toivon sinun ensikerralla miettivän hieman tarkemmin," Haukka aloitti vakaalla äänellä, ei nuhdellakseen vaan neuvoakseen. "Mutta se ei ollut asiani. Olen kuullut sinun haluavan betaksi, älä herätä toiveita vielä, mutta haluaisin kuulla sen sinun suustasi." Haukka toivoi Katalan kertovan selityksen beta asiaan, mikäli asiat todella olivat niin.

Haukka luotti joka ikiseen laumalaiseensa. Jos se ei olisi kyennyt luottamaan, ei alfa kykenisi elämään laumalaistensa keskuudessa. Ahdistus ja pelko, mitä muuta voisi olettaa sudelta, joka luottanut perheeseensä?

Kaiku vilkaisi vielä taakseen, sinne minne Katala ja Haukka olivat jääneet. Se pystyi erottamaan muutamia sanoja, mutta päätti sitten sulkea korvansa keskustelulta. Asia olisi varmasti vain alfan ja isän välinen. Kaiku nyökkäsi suoraan eteenpäin, "Tuonnempana on Säteen pesä. Tuore emo. Sai pentuja ihan äskettäin", susi kertoi ohimennen. Ei se oikein tiennyt mitä kaikkea kertoa tai näyttää, oikeastaan se halusi vain viedä Ilon pois paikalta ja antaa Haukan ja Katalan puhua rauhassa.

Ilo seurasi veljeään ja kuutneli tuota kun se selitti mitä missäkin oli. NOh ilo ei katsonut taakseen isäänsä se tiesi etät jos asia olisi tärkeää Ilo kuulisi siitä kyllä. Se huomioi myös että velipoika kuvitteli hyppivänsä neitokaisemme nenälle ja kuvitteli että saisi noin vain nuren neidon siirtymään isänsä luota pois vain koska Veli poika käski se teki sen koska alfa pyysi. " kiitos Veliseni mutta jos sallit haluaisin olal tovin yksin. " ilo sanoi ja siirtyi kauemmas veljestään omiin oloihinsa se halusi nyt koota ajatuskiaan ja ajatuksiaan uudesta elmän tilanteestaan.

( ilo kiittää ja poistuu paikalta kiitos mielenkiintoisesta pelistä )

Katala katseli pentujensa menoa ja kääntyi sitten alfan puoleen. Haukka tuli lähemmäksi ja Katala painui kyyryyn sanojen myötä: "Minä tiedän, johtajani. Olen pahoillani", se pyysi ja luimisti korvansakin taas ihan päänsä myötäisiksi. Katala teki alistumisesta taidetta. Kun Haukka sanoi, ettei Ilon tuominen pesille ollut kuitenkaan uroksen varsinainen asia, nosti Katala vähäsen korviaan uteliaisuudesta. Haukka sanoi sitten kuulleensa, että hän halusi betaksi, mutta halusi kuulla varmennuksen vielä itse Katalalta.

Koko, se paskainen. Veli ei vain osannut pitää kuonoaan ummessa. No, olisi Haukka kai saanut tietää asian ennemmin tahi myöhemmin. Tai sitten se olisi päätellyt sen ihan itse. Katala kun ei varsinaisesti salaillut mitään.

"Kyllä minä haluan betaksi", Katala vastasi ja heilautti häntäänsä. "Minä osaan sen työn. Minä olen ollut beta yli puolet siitä ajasta, kun olen elänyt. Minä tiedän, mitä betan pitää tehdä ja minä pidän siitä vastuusta, jonka korkea asema suo", Katala selvitti. Totta kai se piti myös ihan siitä, että oli korkealla arvossa, mutta se kai oli itsestään selvää. Katala ei tiennyt moniakaan susia, jotka olisivat varsinaisesti viihtyneet omegoina. Katala ei ainakaan ollut viihtynyt.

Haukka oli päätellyt asian itse ja kuullut siitä puhuttavan ohimennessään. Koko ei ollut puhunut sille mitään. Alfa heilautti häntäänsä pienesti ja nuolaisi huuliaan. Katalan vastaus oli ollut erilainen, kuin Haukkis oli odottanut. Jotenkin karmivan todentuntuinen, mutta ei kuitenkaan sellainen, niin kuin sen piti olla. Haukka käänsi hieman katsettaan ja näki sopivasti Ilon lähtevän. Haukka katsoi sen perään, mutta koska se ei mennyt kovinkaan kauas, se käänsi katseensa Katalaan.

"Betan asema on sinulle tärkeä. En vain ole vielä valmis luovuttamaan sitä sinulle. Olet ollut laumassa vain vähän aikaa ja Turrekin palasi takianne ehjinnahoin. Kiitän siitä. Katsotaan asiaa hieman myöhemmin, ok? Mutta tuo sinun alistumisesi. Voisit vähentää sitä, tai olla alistumatta liiaksi. Se häiritsee minua. Saa minut tuntemaan oloni hölmöksi," Haukka puhui ja lopussa se naurahti. Sanat eivät olleet tarkoitettu vihamielisiksi, vain tuttavalliseksi maininnaksi.

Katala ei osannut sanoa, pitikö Haukka sen vastauksesta vai ei. Vilkuiltuaan Ilon perään Haukka katseli sitten uudestaan Katalaa ja sanoi sellaisia asioita, jotka olivat ruskealle sudelle itsestäänseviä. Tietenkin Haukka tarvitsi aikaa luottaakseen ja olihan sen entinen beta nyt Katalan ja Kokon takia (enimmäkseen kai Kokon) taas terve. Katala heilautti häntäänsä merkiksi siitä, että ymmärsi.

Seuraavia sanoja se ei taas oikein ymmärtänyt. Haukka käski sitä olemaan alistumatta, tai ainakin alistumatta niin selvästi, Se sai alfan olosta hölmön.

"Ahaa... anteeksi", Katala lausui, nyt selkeästi hämmentyneempänä. Se vilkuili vähän aikaa ympärilleen ja nuoleskeli huuliaan. "Se on vain minun tapani. Se oli minun leikkini Vii... entisessä laumassani", uros selitti ja luimisti häntäänsä taas.

< Kaikukin lähtee omille teilleen, kiitos pelistä ! ^^ >