Ilo etsii perhettään tai osaa siitä... - Loppunut Kiitokset pelistä!

Haukka naurahti kevyesti. Mitäköhän toinen oli oikein Viiman kanssa leikkinyt? Ajatus huvitti alfaa ja sen täytyi hillitä itseään hyvin paljon, jottei olisi nauranut. Sen ajatukset juoksivat kaksimielisyyden rajoilla, eikä sillä ollut vähään aikaan ollut näin hauskaa. Uros naurahti toisenkin kerran.

"Ehkä, mutta leiki sitä vaikka Säteen kanssa. Minä koen oloni enemmän epävarmaksi, kuin kunnioitetuksi. En tiedä miksi, mutta kuitenkin," Alfa sanahti ja kääntyi sitten lähteäkseen lepopaikkaansa ja rentoutuakseen. "Menen nyt, mutta toivon tapaavani sinut taas pian," se sanoi vielä taakseen katsoen ja jatkoi sitten matkaansa.

Haukka suhtautui kummallisesti Katalan sanoihin. Se alkoi urahdella, ihan kuin olisi ollut huvittunut ja käski sitten leikkiä 'sitä leikkiä' vaikka Säteen kanssa. Miksi ihmeessä Katala olisi halunnut alistua Säteelle? Se ja Säde olivat samanarvoisia, ja Katala aikoi vielä betaksikin. Tai halusi kovasti ainakin. Miksi ihmeessä sen olisi siis pitänyt alistua Säteelle?

Haukka kääntyi ja sanoi toivovansa heidän tapaavan pian uudelleen. Katala jäi hämillään seisomaan paikalleen.

((Kiitokset pelistä jokaiselle!))