Uusi alku - loppu

((Katsotaan nyt, Silkki. Ensin on Katalan vuoro^^))

Säde nyökkäsi Kaatajalle. "Hei, kiitos vielä", se sanoi ja lähti kohti pesiä.
Sen pennut tarvitsivat sitä, ja narttu alkoi olla jo vähän huolissan niistä. Pennut eivät saisi olla kovin kauaa yksin, ja nyt ruskeaturkki hyvittäisi poissaolonsa niille.

((Säde kuittaa. Kiitokset kaikille!))

"Kiitos", Halla nyökäytti vaaleaa päätään ystävilleen. Susi katsoi huvittuneena Muistoa, joka uskaltautui jo mahtailemaan päästessään kauemmas laumalaisista. Se vilkaisi myös Hohtoa ja tönäisi tätä nopeasti kuonollaan. "Lupaan, että tulemme vielä tapaamaan"

Silkkiturkki hypähti eteenpäin ja pyrähti juoksuun. Pienikokoisuudesta huolimatta Hallan askeleet olivat pitkiä ja nopeita. Ei mitään liitoa, mutta sulavaa silti. Muutamien askeleiden jälkeen se kääntyi Muistoon ja Hohtoon päin. "Ottakaa kiinni" , Halla haukahti ja heilautti häntäänsä iloisena. Rajarikkuruus oli jo takana päin.

< kiitos pelistä, minunkin puolesta voi jäädä tähän (: >

Muisto ja Hohto nyökäyttivät päätään kiitoksen vastaanottamiseksi. Hohto katsoi Hallaa, kun tämä tökkäisi sitä kuonollaan. Se hymyili. "Selvä." Se vastasi lyhyesti. Se luotti Hallan sanaan.

Muisto oli kulkenut edellä ja nyt se sai hyvän etumatkan, kun Halla säntäsi juoksuun. Se lähti niiin nopeasti perään, minkä vielä pieneltä pentumaiselta kömpelyydeltään pääsi. Iloinen haukahdus pääsi sen kuonosta: "Varo vain, kun saan sinut kiinni!" Hohto mumisi jotain epäselvää epäreiluudesta ja etumatkasta, mutta pyrähti itsekkin pian juoksuun.

Pian koko välikohtaus oli unohtunut kokonaan kaksikon mielestä. Nyt he keskittyivät vain leikkiin uuden ystävänsä kanssa.

[ Muisto ja Hohto kiittävät ja kuittaavat. Kiitoksia kaikille pelistä! ]