Katumusta - Silkki Kaatajineen

Katala myötäili Kaatajan sanoja, ja ilokseen suuri uros huomasi ruskeaturkkisen ystävänsä piristyneen ainakin hiukan. Kaataja nautti ystävänsä seurasta, sillä sitä Katala ehdottomasti oli, ainakin tällä kertaa. Ruskeaturkki oli ehkä beta, mutta koska ei Katala asemastaan minkäänlaista meteliä nostanut, niin Kaatajalle toinen oli samanveroinen. Kunnioitettu niin ystävänä kuin betana.

Katalan äkillinen tunnustus hämmensi Kaatajaa. Katala heilautti häntäänsä, ilmeisen hyväntuulisena, ja lopulta suuri uroskin pääsi yli yllätyksestään ja heilautteli omaa häntäänsä kuin vastaukseksi. Uros oli yllättynyt ja hämmentynyt moisista sanoista, mutta ehdottoman mielissään.
"Kiitän kauniista sanoistasi, ystäväni", Kaataja lausahti lopulta, yhäkin hiukkasen hämillään. Uros ei tiennyt, miten sen pitäisi toimia. Susi luotti Katalaan, kunnioitti ja arvosti toista. Katala onnistui yllättämään Kaatajan kunnolla. Lopulta tummanharmaa susiuros aukaisi uudelleen kitansa, sanoen:
"Kunnioitan ja arvostan sinua sekä ystävänä että betana. Olet parasta, mitä tälle laumalle on tapahtunut".

Pieni, tai ei ehkä edes niin pieni, sadistinen osa Katalaa oli tyytyväinen kun Kaataja noin hämmentyi. Hetken aikaa toveri haki sanoja ja eleitä, mutta vastasi lopulta heiluttaen häntäänsä ja kehaisten häntä ystävänä ja betana. Kaatajan loppukaneetti sai Katalan ravistelemaan turkkiaan ja pörhistelemään sitä mielissään. Se ei osannut pitää itseään parhaana, mitä tälle laumalle oli sattunut. Ei, vaikka kuinka olikin ylpeä ja itseriittoinen.

"Kiitos", se vastasi huuliaan lipaisten. Katala harvemmin sai ihan aitoja kehuja. Moni kyllä mielisteli ja sellaista, koska betaa nyt piti mielistellä, mutta harvemmin kukaan tuli ihan suoraan kehumaan. Katala yritti keksiä jotakin mukavaa takaisin sanottavaa, mutta päätyi lopulta siihen, että se olisi liian imelää. Tässä oli nyt kehuttu epäsuorasti ja suoraan puolin ja toisin. Jos Kaataja olisi ollut narttu, seuraava askel olisi liehitellä. Koska Kaataja oli uros, seuraava askel oli miehekkäästi kääntää puhe vähemmän hempeisiin aiheisiin. Ja sekös Katalalle sopi.

"Palataan pesille", Katala totesi sitten ja kiersi Kaatajan ohitse, nuuhkaisten ohimennessään ystävällisesti toverinsa heiluvaa häntää. Harvinaista kyllä, Katalan omallakin hännällä oli vaikeuksia päättää, mihin suuntaan se katseli. Sellaista harvemmin tapahtui.

// Anteeksi kamalasta kestosta, unohdin tämän pelin kokonaan! //

Katala vaikutti tyytyväiseltä, ja kiittikin Kaatajaa. Uros vain heilutteli häntäänsä iloisena ja onnellisena. Mikäs tämän parempaa, hyvä lauma ympärillä ja luotettava ystävä rinnalla. Susi oli erittäin nopeasti sitä mieltä, ettei mikään ollut parempaa. Sudet elivät laumaansa varten. Lauma eli susia varten. Täällä, Haukan johtamassa laumassa, nuo arvot toteutuivat Kaatajan mielestä loistavasti. Uros oli hyväntuulinen ja rento täällä. Ei varomaton tai typerä, muttei tarvinnut jokaista askelta aina miettiä. Oli oma reviiri, koti, oli ruokaa ja turvaa.

Kaataja ei vastannut Katalan toteamukseen, lähti vain hyväntuulisena talsimaan ystävänsä perässä. Katala oli Kaatajan mielestä täysin erilainen, kuin millaiseksi monet muut olivat uroksen kuvanneet. Katala ei ollut ilkeä ja kiero, Katala oli ystävällinen ja luotettava. Susi oli jollakin omalaatuisella tavalla ylpeä, että oli pystynyt osoittamaan nämä puheet Katalasta vääriksi. Ehkä beta toimi joskus hiukan suoraviivaisemmin, mutta aina lauman etua tavoitellen. Lauma ennen yksilöä. Se jos mikä teki Katalasta arvokkaan. Vaikka tietenkin, jokainen elossa oleva susi joutui aina miettimään tekojaan myös itsensä kannalta. Muutoin ei selvinnyt. Sekin oli fakta.

// Tämä peli taitaapi olla tässä, vai? //

[[Juu, eiköhän. Kiitokset oikein miellyttävästä pelistä! Hittolainen, minäkin unohdin pelin, kun foorumi ei enää näytä uusia viestejä punaisella kuin hyvin hyvin harvoin. Tekee seuraamisesta hankalaa.]]