Beta tekee suuren muutoksen elämässään, vai tekeekö sittenkään..

Turre oli parantunut tyystin aijemsta jalkarikostaan ja kitios siitä kuului Katallale ja tuon veljelle kokolle. Pikemminkni kokolle. Turre oli viihtynyt omissao loissaan ptikään sillä oli ollut asioita hoidettavana se oli sanaut kuulla yhtä sun toista uutista sieltä täältä ja nyt se oli päättänyt että oli aika kertoa haukalle saadut teidot ja vähän enemmänkin. Turre oli päättänyt että haukak oli ystävä eikä vihollinen se oli kertonut ätmän myös kaatajalle mutta ei tienynt mitä mahtoi tuo touhuta todellisuudessa. Turre ei nähnyt mitään järkeä enää pidentää tätä se oli aijemmin puhunut alfan kanssa hivenen eri asiosita mutta nyt s e kohotti kuperan harmahtavan kuonosa kohti pimenevää taivasta ja kutsui alfaansa metsikön syövereihin selvittääkseen tilanteen totaalisesti. Turre oli tehnyt valintansa se ei perjaatteessao lltu kiinntostunut siiät mitä mahtoi Haukak reagoida asiasta.

Haukka oli jo oikeastaan Turren luona. Se oli aiemmin haistanut betansa ja oli menossa kyselemään siltä juttusia, kun se kutsuikin alfaansa. "Olen jo täällä," Haukka huikkasi kuulomatkan etäisyydellä kovaäänisesti ja talsi rauhallisesti ystäväistään kohden. Se kallisti suurikokoista päätään saavuttuaan vajaan kolmen metrin päähän toisesta.

Alfa istahti. Se katsoi betaansa apeasti ja tekopirteä ilme kasvoillaan. "Mitä asiaa sinulla oli?" Haukka uteli matalalla äänellä.

Alfa oli ollut kyllin lähellä itse asiassa harvinaisen lähellä. Noh eipä tuo mitään harmaa hapsi katsoi alfaansa luoden tuolle lievän umarruksen päällään se oli palannut truotuunsa se oli sitä mitä se oli ollut haukan silmissä alkujaankin. Turre katsoi alffaansa tovin hiljaa. " Haluan puhua sinulle oiekastaan monestakin asiasta. ja aloitan uutisista reviirin ulkopuolelta. " Turre lausahti tuolle alfalleen ja isahti itsekkin alas mitään lupi odottamatta. " Tänne on sapaunut kookas valkrea uros joka kokoaa luamansa Valta nimeltään. Hänen aikeistaan en tarkimmin ottaen teisä jurui mitään mutta ilmeisesti hänestä ei tositaiseksi ole meille harmia. hänen laumnsa koko on kaiketi samaa luokkaa meidän laumamme kanssa. Hänen laumansa koostuu pitkälle nuorista susita. Sitten Ovelan laumaan hänen laumansa kasvaa kasvamistaan, oeltko miettinyt mitä teemme heidän kanssaan, koetammeko onneamme yhteis työn kanssa vai emme? " Turre puheli viiman kanssa yhteistyöhön ei oltu päsäty mutta ehkä haukalla oli toiset suunnitelmat. " Lisäksi haluan puhua kanssasi siitä miksi alkujaan oeln laumassasi. Ehkä jo tiedätkin asiasta jotain. mutta hlauan puhua kanssasi itse ja kahden tästä asiasta. Siksi kutusin sinut tänne. Tämä eio le ehkä niinkään hurmaava tilnen puhua tästä mutta en näe minkään laista järkeä enää olal kertomattakaan asiasta. Aikoinaan kun tapasin sinut tarkoituskeni oli tuhota aikeesi lauman suhteen monen monen muun laumattoman kanssa. Tarkoitus oli syästä sinut vallasta tyystin ja häätää laaksosta. Mutta tarkkemmin ajatellen en näe tässä mitään järkeä minä oeln muuttanut mieleni aikoja sitten jo enennkuin edes reviiri oli vallattu. Ja asiaa vahvistaa tämän kärkkään Katalan tulo alumaan. Hän halajaa selvästi betan paikkaa enkä pistä vastaan jos teet valintasi ja siirrät hänet betaksi. mutta hlauan sinun tietävän että minä en oel tehnyt asemasi eteen mitään. oelt itse survonut paksuun kallooni että olet oiva alfa. Itse olen elänyt pitkän ja vauhdikkaan elämän olen ollut oman luamani alfa oeln johtanut reilua viittäkymmentä sutta taistelussa oeln menettänyt perheeni olen ollut yhdessä sun toisessa valta kisitassa ja yhä hengissä sinä oelt nuori minuun verrattuna ja kaikni pulin ja elämäsi on edessä. joak tapukessa valinta on sinun en pistä vastaan jos halajat nostaa katala nbetan sijalle ja hätää minut laumastasi lhäden vapaa ehtoisesti. " Turre puheli tuolel alfalleen sitten totuuden muakisesti se välitti Haukasta ja sen kyllä huomaisi ulkoisestikkin turresta mikäli haukka oli alfana veroisensa mitä Turre hänelt äodotti.

Haukka oli kuullut huhuja Vallasta jostain kautta, muttei ollut silloin hirveämmin välittänyt. Nyt kun tieto uudesta laumasta tuli, oli vaikea olla huomioimatta sitä ja pieni huolestuneisuus käväisi alfan mielessä. Mutta ei, ei uros tahtonut huolestuttaa betaansa, korjaan entistä betaansa. Haukka sai haluamansa: Tunnustuksen suoraan betansa suusta sitä enempiä kyselemättä.

Ärtymystä se ei ollut, mutta ei kyllä suuttumustakaan. Tunne, joka levisi alfan ruumiissa oli vastustamatonta heikotuksen tunnetta, onnellisuutta. Sitten se katosi ja Haukka oli normaali. Silmät suuntautuivat laumalaiseen hieman siristyneinä. "Kyllä. Olen kuullut hyvin paljon tästä ryhmittymästä, joka Karhunkaatajalta. Sinä tiedät, mitä tästä seuraa, muttei aivan sellaisena kuin odotit. Et ehkä pysty kunnioittamaan Katalaa betana, mutta kunnioita päätöstäni," Haukka juttusi syvällä, rauhallisella ja jokseenkin isällisellä äänellä. "En voi lukea sinua enää betakseni, mutta en häädä sinua laumasta. Se olisi tyhmää ja edesvastuutonta. Päätä itse haluatko olla osa perhettämme vai lähteä."

Turre olikin jo odottanut asiaan mosita päätöstä siksi sillä olikin omat ajatuksensa " En epäile taitojasi betan valinnan suhteen, mutta en ykkene kuuna päivänä nöyrtymään katalalle, en ykkene suomaan hänelle kunniaa millään tasolla, katalan ylpeys on imelää ja kaikni puolin epämielyttävää katsomista. Siksi olenkni päättänyt etät lähden etsimänä perhettäni laakson ulkopuolelta. en siksi etteikö perhettäni olis ijo täällä johon sinä kuulut. En ole tainnutkaan koskaan kertoa sinulle menneisyydestäni juurikaan. " Turre lausahti ja piti lempeän katseensa Haukassa. " musitututan kovin paljon pikkuveljeäni jonka kanssa teini erosivat varsin varhaisessa vaiheessa minun poistuttua synnynyin l aumani tiluksilta, hän oli juuri kaltaisesi ja tiesin jo silloin että hänestä tulsi ipaljon. En kutiekaan enää kuullut veljestäni sen jälkeen mitään. en teisä edes onko hän hengissä. Hän on siun ikäisesi ja olette varsin paljon saman näköisiäkin. Kun perustin aikoinani oman luaman päätin etten milloinkaan hylkäisi laumaani en millään tasolla joka tapauskessa syy miksi tsaavuin tänen laakson oli kun laumani joutui vieraan lauman hyökkäyksen kohteeksi hääsin perheen ituolloin pois kisitan kekseltä koska pentuni olivat nuoria enkä halunnut heidän menehtyvän sillä näin liian moenn laumalaiseni kuolevan vian miun takiani. Itse lojuin virran mukana laaksoon asti ja heräsin täällä lähes tulkoon verenhukkaa kärsien. Olen laaksossa olo aikanani oppinut paljon ja myös tajunnut että perheeni saattaa olal yhä tuolal jossain. " Turre lausui tuolel kenteis mahdollsiesti entiselle alfalleen. " Haluan kutienkin että muistat minut ystävänä mikäli emme enä ätapaisikaan. ja toivon että tämä Katala tuo sinulel sen mitä tahdot betaltasi. " turre jatkoi ja hiljeni sitten.

Haukka järkyttyi. Ei... Ei Turre saa lähteä pois, se olisi... Kauheaa. Järkytys ja pelko kuvastuivat suden kasvoilta yhtävahvoina, kuin huoli toista kohtaan. "Et..." Haukka sanoi hiljaisella äänellä. Se sai kuitenkin itsehillintänsä nopeasti takaisin ja katsoi nyt Turrea pitkään ja hartaasti.

"En ole esteenä, jos tahdot todella lähteä. Mutta tosiasiassa en tahdo sinun lähtevän. Olet muuttunut osaksi minun perhettäni jo aikaa sitten," Haukka jutteli rauhallisella, hieman alakuloisella äänellä. Sitten Turre kertoili menneisyydestään ja Haukka äimistyi. Ilme muuttui yhä vain kummallisemmaksi, mutta mitä siitä.

"Sinä.. Sinä lähdit samasta syystä laumasi luota, vain suojellaksesi sitä?" Kysymykseksi puettu toteamus sai Haukan katsahtamaan muualle. Ajatus siitä, että Turre olisin sen veli kutkutti yhä mieltä. "Entä... Entä mikä oli veljesi nimi?"

Turre katsoi haukkaan joka sanoi silel vaimeasti ei sen suunnitelmiin. Turre ei kutienkaan puhunut mitään kunnes Haukak itse ryhtyi puhelemaan. " Niin, en halunnut laumani tuhoutuvan typreyyteni takia joten katsoin parhaaksi että pysyn poissa. " turre puheli sitten vastaukseksi tuon kysymkseen pieni syyllisyys kalvoi turrea tienkin siitä etät oli hylänynt perheensä ja luamansa vaikak haukka olikin aluski ollut varsin kärkäs turre kohtaan eipä turrenkaan reaktio olltu utohon hukkaan ollut mikänä maailman lempein olihan se ollut kutienkin suunnittelemassa sotaista tuhoa tuon lauman alulle. Haukan kysyessä veljen nime turren ilme muuttui haikeaksi. " en teidä, en ole koskaan kuullut veljeni oiekaa nimeä, kutusimme toisiamme velipojiksi ikämme emmekä sen koommin maininneet nimeämme missään. siksi veljeni etsiminen onkin haastava tehtävä sillä en tiedä millä nimellä hätnä edes lähden etsimään. " Turre puheli. se oli totta Turre ei tienynt vlejenäs oikeaa nimeä tai se ei ainakaan sitä mustianut. lähemäs kymne vuotias Turre ei olltu koskaan elämänsä aikan tuntenut niin kovaa ikävää jotain kohtaan ei edes puolisoaan.

Haukka kuunteli ja nyökäytti sitten päätään. "Laumani ei kärsinyt, koska luovuin asemastani helposti. Mutta minä kärsin, henkisesti. Siksi perustin täällä lauman, turvakseni ja täyttämään sen tyhjän alueen, joka tuli kun ei ollut laumaa." Seuraavat Turren sanoista saivat Haukan haukkomaan henkeään ja sen katse kääntyi Turreen.

"Ei kai... Minun veljeni teki samalla lailla!" Haukka sanoi kömpelön epäuskoisella äänellä ja tuijotti pelokkaasti Turrea. Oliko toinen todella uroksen veli?

Turre ei aijemmin ollut ajatellutkaa nasiaa siltä kantilta että sen v eljä luonteellsiesti ja ulkonäöllisesti musituttava haukak olisi se mystisesti pitkänä poissao llut veli jonka Turre oli jättänyt kun tuo oli ollut nuori. Turren korvan vetäytyivät taakse ja sen koko kookas ruho oli epävarman oloinen . mutta se teisi erään asian miten se varmistaisi asian. tai ainakin se toivoi niin. Turre perääntyi parisen asekleta. Se ei koskaan unohtanut eräst seikkaa miten se oli leikkinyt pikkuveljensä kanssa ei sitä se ei koskaan unohtaisi. Turre heittäytyi äkillsiesti selälleen ja potki lunta k ohti haukkaa ja pyärhti sitten takaisin jaloilleen ja jäi mystisesti toljottamaan haukkaa pää selkälinjan kanssa tasan menevän korvat yhä luomussa ei siksi että se pelkäisi eik äsiksi että se olisi vihanen vaan näin se oli tehnyt nuorenpanakin. Vaikak vanhan herran mustii olikin pätkäissyt pahasti sen sapauessa laaksoon ei se ollut syntyperäänsä unohtanut ei todellakaan. sille oli aikoinaan perheenssä luvattu lafan paikka mutta se ei ollut itse silloin kyllin valmis siihe n joten oli lähtenyt pois ja jättänyt perheensä sinne ja myöhemmin se pol iperustanut oma luamansa jonka historia laaksossa jo tietedettiinkin. mahtoiko haukak todella olla kadonnut veli löytisikö kadonneet palat mustiin aukkohiin juuri tälläisen äpäivänä.

Alfa haukahti kun toinen haastoi sitä leikkiin, ainakin näin roolaaja oletti, ja kyyristyi itse. Lunta se oli saanut reilusti niskaansa, eikä se haitannut herrasta yhtään, ennemminkin se sai sen kiihtymään ja tahtomaan leikkiin. Muistot valtasivat Haukan mielen ja sitten se istahti takaisin mitään sanomattomana.

"Sinä... Sinä lähdit pois ja minä sain alfan paikan... Sinä olit se puuttuva perillinen josta äiti aina jutteli..." Haukka puhui taukoja pitäe epävarmalla ja häkeltyneellä äänellä. Muistot olivat vahvoja, mutta mahdottoman epätarkkoja.

¤ Viitsitkö sitten kursivoida puheet, niin löydän ne helpommin tekstistäsi? ¤

Turre toljotti Haukkaa epäuskoisena. Ei se voinut olla yksinkertaisesti se olisi ollut liian lähellä ja väinkin pitkään. Turre istahti itskkin piakalleen yhä suu ammollaan. kunens se oikaisi ryhtiään toisen puhuessa kadonneesta perillisestä " En ollut silloin valmis ottamaan sitä vastuuta laumasta, joten lähdin... " Turre lausahti haukalle. Haukak oli siis sen kadonnut velipoika jota se oli aikeissa lähteä etsimään mutta truhaan. ei sen tarvinnut. Enää sitä kalvoi syyllisyys siitä että se oli ollut vuosia poissa veljensä elämästä se jättänyt tuon pentuna mitään sanomatta. Turre oli myös ollut mukana suunnitelmassa joss haukak piti tuhota. Nyt turre herramme ei enää tiennyt mitä se olisi tehnyt. " Siitä on aikaa, vaikak olemme täsäs nyt eläneetkin yhteis tuumin joknin aikaa olen aphoillani kaieksta mitä olen saantu aikaiseksi .... " turre lausahti sitten vleipojalleen muuttuipa ävlit nopeasti.

Haukka naurahti. Sen veli, se kadonnut oli tuossa nenän edessä, eikä alfa ollut tunnistanut. Miksi olisi? Turre oli kolmekertaa isompi kuin silloin ja vanhempi, takkuisempi. Ehkä hieman hölmönnäköinen verrattuna siihen energiseen nuorukaiseen silloin pentuaikoina. Ei Haukka olisi muistanut koko asiaa, jos se ei olisi nyt tullu puheeksi.

"Pah... Ei se ollut mitään, varsinkaan nyt... Kun olet täällä..." alfa puhui epäilevällä äänellä ja kuin varmistaakseen asian uros nosti tassuaan ja koetti tökätä lähellä olevaa veljeään kylkeen. "Olet.. Muuttunut," Haukka totesi.

Toettuaan järkytyksestä riemu valtasi sen ruumiin jokikisen sopukan, eikä se voinut enää istua nököttää rauhallisena paikallaan. Uroksen ruho singahti kuin salama pystyyn ja Haukka hypähti, mikäli Turre ei ollut noussut, veljensä selän yli ja koetti sitten kiitää sen päänali, kun Turre katsoi kummastuneena selkänsä taakse. Häntä koetti härnäävästi osua Turren naamaan. Haukka luotti veljeensä... Veljenä. Kunnioitti sitä veljenä. Mutta nyt... Tilanne oli selvinnyt Haukalle ja sen täytyi miettiä. Ei... Betan tehtävää se ei veljelleen antaisi, mutta luottosusi se olisi. Haukka selittäisi kantansa myöhemmin.

Haukka puheli jotoian höpön pöpön lässyn lässyn ja turre lipaisi huuliaan " Enpä minäkänä olsi iuskonut sinun oelvan täällä ja varsinkin vielä näinkni lähellä ja miän minä oli puukottaa sinua selkänä yhdessä monen muun kanssa. josita muuten kaataja oli yksi suurimmista osallsitujista " Se alusahit ja lisäsi pienen totuuden loppuun niin näinhän se oli mennyt Turre oli aluksi sanontu vain auttavansa laumattomia ja sille oli muut suden kehottaneet että Turre syöksisi muiden voimalla haukan vallasta jotta turresta tulsii lauman alfa jolloni se hajottaisi koko luaman ja nini edelleen. mutta näin ei käynyt eikä tulsii käymäänkään turre oli veljensä puoella ollut aina eikä se siitä miksikänä muuttuis vaikkin. betan sijan Haukak ol isiirtänyt Katalalle ja tiesi varsin hyvin veljensä mielipiteen asiasta. Noh tämän asian ehti puhella myöhemminkin oli useita vuosia joiden ajat piti palauttaa mieleen ja sen sellaista.
Turre sai pian vlejensä kimppuunsa niinpä niin " etkä sinäkään pikku vleiseni enää samaan kastiin kuulu olet meinaan hivenen lihonnut sitten riukuajoistasi. monet vuodet rapistavat jos et ole sitä vielä sattumosiin huomannut. " Turre lausahti vitsikkäsäti ja sai pian veljensä käpälän kuonolleen.

Haukka pettyi, kun toinen ei sitten yhtynytkään leikkiin(Se oli muuten häntä, eikä tassuxD) osuttuaan toista ensin kuonoon. Hyväsydämminen alfa istahti ja katsoi nyt veljeään anovasti. Ei voinut olla totta, veli istuu edessäni. Tuskin edes muistin häntä, vaikka hän olikin aiemmasta pentueesta, alfa mietiskeli ja laskeutui sitten makuulle.

"Niin, hän kertoikin tuon jo itse..." Haukka totesi Kaatajajuttuun. "Ja niin... Muutos on vain raju verrattuna viimetapaamiseemme veljinä. Hah... Muistan kuinka näimme ensimmäisen kerran laaksossa. Sinä väitit ettet tahdo olla omega ja minä annoin sinulle betan paikan. Sitten epäilin sinua petoksesta, sait luottamukseni takaisin ja sitten menetin sen taas. Taisin tuntea sinut paremmin kuin koskaan kuvittelinkaan jo silloin," naurahdus ja katseen suuntaus Turreen. "Nyt luotan sinuun, veljenä, en betana. Mutta josko tekisimme niin, että emme kerro laumalle tästä. Siis että olemme veljiä. Esitetään, että olet purusakkia, sitä jota saa nälviä tai jotain. Saan luotettavat tiedot sitten sinun kauttasi, jos jotkut suunnittelevat jotain sinun kuultesi. He uskovat, etten enää luota sinuun joten..." Miltäs kuulostaa -ilme.

Turre naurahti lepposiasti veliselleen. " Niinhän siinä taisi käydä. tein itsntäni narrin nenäsi edessä. Mutta en minä kadu tavallaan mtiään ilman niti äseikoja ei tätäkään olisi tapahtunut. emme tietäisi varmaankaan koskaan totuutta sitiä mystisestä elämästämme. JA se että en oel enää betasi ei häiritse minua. Ja aijemmin en omegan sijaa ottanut vastaan noh sitä tuskin trarvitsee selitellä miksi tiedät varsin hyvin että meisät ei kummastakaan oel omegan paiaklle. " Turr naurahti sitten. mutta sen katse pysyi haukassa hievahtamattakaan " Mutta sen haluan että tiedät vaikak Katala olisi kuinka Betasi minä en alistu hänelle en nyt enkä tule alistumaan vuodnekaan päästä. hän lipoo huuliaan valinnastasi ja se tekee hänetsä vieläkin ylpeämmän. Hän halajaa betan paikkaa koska ei suvaitse itslleen mutua sijaa. jos ymmärrät mitä tarkoitan " turre puheli sitten veljelleen. No jopa s sitä oli helppo puhella haukan kanssa kuin omalle veljelleen. Turre oli aina olltu erikoinen tapaus ja oma laatuinen mutta veljen kohtaaminen tulsi imuuttamaan sitä teitnekin.

Haukka naurahti ja osoitti olevansa samaa mieltä ruumiinkielellään. Kun puhe siirtyi Katalaan alfa joutui miettimään hetken toisen sanoja. Oli totta, että Katala oli lipevä ja jossainmäärin jopa holtiton, mutta sillä oli kokemusta. Lisäksi Haukka luotti kykyynsä valita laumansa arvojärjestyksen.

"Ei haittaa. Katala ymmärtää miksi ja jos ei ymmärrä, selitän hänelle. Minä en juuri nyt kyllä välittäisi keskustella siitä sudesta," Haukka vastasi ja lopun se lisäsi hieman mutisten. Ei, alfan aivot eivät sillä hetkellä toimineet niin kuin se olisi halunnut. Ne toimivat liian verkkaisesti.

Turre naurahti mutta ei maininnut enää mitään katalasta. Se oli ilmaissut Haukalle ettei tulisi alistumaan KAtallle tuskni koskaan koska turre ei ptiänyt katalasta
juurikin sen lipevyyden takia. Mutta nyt se oli löytänyt kadonnee veljensä ja oli siitä hyvillänä vaikke alku taival ollutkaan ollut järin onnistunut " En olisi uskonut löytäväni veljäeni näinkin läheltä. Ja kaiken tämän jälkeen vasta tämäkin tuli ilmi. harvinaisen paljon vaatii moinen " Turre lausahti sitten siirtäen puheen aiheen katalsta ja luamasta ylipätään ihan muualle.

"Pah! Jos olisin tiennyt sinun olevan veljeni silloin, en usko, että olisimme tässä. Olisin purkanut kaiken tuskan suoriltaan ainoaa, jonka tunsin, mutta. No, nyt oloni on parantunut ja enemmänkin minua huvittaa tämä keskustelumme, kuin häiritsee," Haukka sanahti ja katsoi sitten pesäluolien suuntaan. Olisiko vähitellen aika palata pesäkoloille ja tarkastaa Säteen vointi? Ja pentujen, tietenkin.

"Lähdemmekö pesille?" Haukka uteli kevyellä äänellä yhä pesille katsoen.

"mieli hyvin " Turre lausahti ja ravisti turkkiaan ja sirisi päänsä kohti pesiä ja kääntyi kohta itsekkni sitä kohti. Velikulta oli löydetty ja nyt alkaisi toisen lainen elämä ja turre ottaisi takaisin ne menetteyt vuodet mitä se oli menettänyt. " aijotko mutuen ottaa säteen pennut kasvatettavaksesi ? " Turre kysyi veljeltään. se tiesi toisen olevan lafa mutta se tiesi myös että Haukak tunsi veljensä eikä Turre ollut sitä sakkia joka matelisi yhtenään toisen edesäs se kunnioitti veljään sen saavutuksen takia enemmän kuin sen mitä se oli aijemmin haukkaa kunnioittantu lafana.

Haukka oli jo kävellyt muutaman metrin päästäen Turren vierelleen ja jatkoi sitten tasaista käyntiä matkaansa. Uros mietti säteen pentuja ja niiden elämää. "Ehkä... Minun pitää puhua kuitenkin ensin Säteen kanssa," Haukka vastasi sitten ja asteli yhä pesiä kohden. "Miksi kysyt?" Haukka uteli vain jotain sanoakseen. Ei se välittänyt hirveämmin tietää miksi toinen oli kysynyt asiaa.

Turre hymyili susimaisesti veljelleen " koska olet veljeni teitnekin minä kysyn. Itse asiassa mietin vain että se eräs lipevä kileinen päsäe käsiksi kaikeen halumaansa. " Turre phueli sitten tarkoittaen katalaa phuelillaan vaikak seo li luvannutkin että ei puhuisi katlasta enää. mutta ei se nini helppoa ollut Turre ei pitänyt katlasta eikä tulsi ivarmaan ptimäänkään. Katala ei ollut kunnioittunut turre millän tavalla alkujaankana miski ihmeessä Turre tekisi sen katallel ei miksikään. Turre ei nielisi ylpeyttään vaikak katala teitäisikin mitä oli turrne menneisyys niellyt.

Haukka hymähti. Toki se tiesi miksi Katala niin tekisi, mutta Säteen ja Katalan suhde ei ollut osoittanut minkäänlaista muutosta edellisestä. Alfa tiesi kuitenkin vallan hyvin, ettei tiennyt kaikesta laumansa sisällä kytevistä asioista. Siksi se myönsi voivansa olla väärässä ja näyttääkseen Haukka päätti mennä jututtamaan Sädettä vaikka saman tien(peli aloitettu). Ja Turre saisi katua, Haukka ajatteli pilkallisesti, kuitenkin veljellisiin suhteisiin vedoten, ei vihamielisiin.

"Minä keskustelen Säteen kanssa, mutta en lupaa mitään. En pakota laumalaisiani mihinkään, enkä pakota sinuakaan jäämään. Vaikkei sinulla enää taida olla tarvetta lähteä, hmm?" Haukka vastasi ja uteli lopun pilkallisella äänellä. Onneksi pesäkoloille oli vielä pitkänhuiskea matka, eikä alfan tekisi pahaa kilpailla oikein kunnolla veljensä kanssa. Vielä tarvittiin kunnon yllyke, joka saisi Turren ärtymään kostonhaluisena. Mikähän se olisi? Haukka mietiskeli samalla, kun tarkkaili veljensä liikkeitä silmät sirrillään ja kuono ylpeänä koholla. "Aivan... Sinulla on joku leidi odottamassa?" Haukka yllytti ivallisesti naurahtaen perään ääneen. Se veti sanat hatusta, eikä ajatellut niitä kummemmin. Salaa alfa kuitenkin toivoi, ettei satuttaisi sanoillaan Turrea. Haukka tiesi vallan hyvin toisen entisestä laumasta ja kuinka toinen oli joutunut sen jättämään. Kuitenkaan uros ei ollut tietoinen toisen naisasioista.

Turre katui kylliksi tekoaan mutta ei se antanut sen näkyä. se tulsi inäyttämään katallle ettei siitä olisi veroketta Turre avastaan. mutta turre jäisi toistaiseksi ainakin luaman puolelle " Nini ei minulal ole syytä postiua luotasi kun vihdoin sinut löysin. mutta tämä muutta paljon. se muutta välejämme monelal tapaa, en tarkoita tällä sitä että sinun täytyy nyt luottaa minunn kaikessa tiedän tekoni virheet sun muut. mutta halun etät pysymme yhtä läheisinä täst eteenpäin mitä olimem enennekin. oeln osa laumaasi vain koska olet veljeni ja tiedän sinun kykenevän siihen mitä olet aloittanut. muuss atapuskessa olisin jo lähtenyt. mutta kaikki riippuu aktalasta snaotaanko näin. mutta sinua minä puo0llan loppuun asti . 2 Turre puheli veljelleen lempein mielin. toise n kutienkin pian tokaistessa jotain mikä sai velipojista vanhemmat suorastaan hätkähtämään " Ja pah velisni sinä oelt väärässä tuleppas tänne niin saat kuonoosi " Turre parahti vitsikkäsäti ja pinkaisi vanhuuttaan haukan perään kunens siais tuon kiinni viimeistään pesäällä se upottaisi velipojista nuoremman hankeen.

Haukka ei lähtenyt karkuun, mutta jännitti ruumiinsa ja poikkelehti samalla alueella hetken veljeään karkuun. Alfa tahtoi tämän leikkihetken kestävän jonkin aikaa, eikä kukaan saisi koskaan tietää siitä. Haukka menetti yllättäen tasapainonsa ja Turre käytti tilaisuutta välittömästi hyödyksi ja työnsi sen pään lumeen. Lunta sylkien Haukka nauraa hykersi maassa ja näytti veljelleen ilkikurisesti kieltään.

"Hah... Jos olisin ollut väärässä, et olisi noin ärtynyt. Missä oma pikku leidisi on? Pusi pusi!" Haukka yllytti, kiepsahti jaloilleen ja viskasi lunta veljeään kohden nauraa hykertäen. Se toivoi, ettei olisi osunut oikeaan ja että leikki pysyisi vain leikkinä. Olisi kamala pettymys, jos Turre osoittautuisikin varatuksi(EI kaksimielisiä, please) ja lähtisin veljensä luota. Alfa kyyristyi ja löi tassunsa lumeen haastaen häntä viuhuen Turrea leikkitappeluun. Ilman puremisen ja haukahdukset ilmaisivat samaa.

Ehei ei ollu turrela ladya joka odottaisi ei se sellaista tarvinnut ei enää tässä iässä. " Hah, olet rakas veliseni lievästi sanottuna hakoteillä, ehkä sinun tuloisi vain kipitellä säteesi luo " turre pihisi vitsikkäsäti ja otti lumet kuonolleen tosien viskaistessa. ja ryntäsi veljensä kohti tehden äkillisen jarrutuksen täten saaden muakvan lumi pöllähdyksen aikaan.