Lumisia maisemia. ( Kutsupeli Caramel. ) [P]

Viilto katsoi Kuolemaa vihaisesti kulmiensa alta.

" Ole hiljaa. Et tiedä minusta mitään. Et tunne minua. Minulla on omat ajatukseni etkä sinä voi niitä hallita. Tunnen sitä mitä haluan, teen mitä haluan, eikä minua määrää KUKAAN ! " Naaras huusi silmät roihuten ja juoksahti kohti Kuolemaa. Sen huulet kohtasivat toisen huulet ja kirsu kosketti tosen kirsua. Lopulta narttu perääntyi ja murisi toiselle.

Se ei tiennyt mitä sen olisi muka pitänyt tehdä. Se teki ensi askeleen kohti Kuolemaa, mutta miten se olisi voinut tietää mitä sen jälkeen ? Se ei ollut koskaan tehnyt mitään sen kaltaista.

Kuolema oli nauttinut toisen huudosta ja oli sulautunut siihen. Pian se erotti pari juoksuaskelta mutta ei kerinnyt reagoimaan niihin sen paremmin kun jo kylmä kirsu kosketti sen kirsua. Kuoleman silmät levisivät lautasen kokoisiksi, ja sitten kosketti jo toisen suu Kuoleman omaa suuta. Kuolema ei tajunnut yhtään mitään, mustaturkki ärähteli vihaisena ja päältäpäin nähtävästi todella hämmentyneenä Viillon askellessa takaisin.

Kuolema luimisteli ja sen kurkusta kumpusi matalaa murinaa, toden sanoen se pelästyi äskeistä liikettä. Kukaan ei ollut tehnyt sille noin tai edes mitään sinnepäin, paitsi pentuiässä sen emo, kun se vielä eli. Ja olihan uroksetkin yrittäneet kosiskella viime keväänä, mutta ei niistä raukoista ollut mihinkään mustaturkkisen paholaisen mielestä.

Viilto murisi hiljaa. Ei se tiennyt miten tuli toimia. Nyt se seisoi varautuneesti ja tuijotti Kuolemaa. Naaras katsoi toista silmiin ja hengitti kiivaasti.


Nyt se ei tiennyt todella mitä sen olisi pitänyt tehdä, mutta silti se istahti ja uskalsi avata kitansa; " Noh !? "

Kuolema seisoi jäykästi paikoillaan raajat levällään. Vilautteli hammasrivistöään välillä ja murahteli kumeasti.

'' Mitä sinä tuolla meinasit ?! '' Kuolema ei pystynyt rentoutumaan, toisen liike oli laukaussut siinä todella suuren hämmähdyksen ja sitten hämmähdyksen mukana oli tullut turhautuminen ja sen mukana vihaisuus.

Kuolema tosin myös tykkäsi toisen liikkeestä, se piti toisen kosketuksesta muttei myöntänyt itselleen mitään taikka muille.

Viilto pääsi kidastaan voimakkaan ja kumean ärähdyksen.

" Sinä kiittämätön !! " Kuului naaraas suusta ja se murisi hiljaa. Se oli nuuri tehnyt ison askeleen elämässään ja nyt toinen kehtasi vain äyskiä. Nyt Viiltoa ärsytti, ärsytti niin.

Narttu kokeili nyt onneaan. Joko se kuolisi tai se saisi ola oma itsensä. Tumma naaras lähti kävelemään kohti Kuolemaa. Se pysähtyi ja nuolaisi toisen korvaa. Viilto työnsi päänsä toisen kaulan alle ja hengähti.

" Senkin häpeällinen... " Se sanoi, mutta tällä kertaa lempeästi. Koskaan ennen ei narttumme ollut tehnyt tällä tavalla, ja jos nyt tapahtuisi jotakin pahaa saattaisi olla ettei Viilto tekisi samaa enään koskaan.

'' No mitä minun pitäisi tehdä kun en vastaavaa ole ennen kokenut ?!! '' Kuolema räyhäsi takaisin ja seisoi edelleen jäykästi koko komeudessaan ja välillä matalasti mutta kumeasti murahdellen.

Kuolema juuri ja juuri tajusi taas että Viilto lähti sitä kohti, sen päässä liikkui niin paljon eri asioita samalla kertaa että sen pää oli räjähtää. Tuntiessaan märän nuolaisun mustassa korvassaan piti Kuoleman ärähtää mutta saikin hämmästyksensä ansiosta vain vingahduksen tapaisen joka muistutti aavistuksen murahdusta. Sitten toisen pää oli jo Kuoleman leuan alla, nyt olisi nartulla oiva mahdollisuus tappaa. Mutta tällaisen suden se tarvisi ystävälistoilleen, tämänlaisia susia ei joka puunoksalla kasvanut, ei tosiaan.
Kuolema aukaisi kitansa ja oli jo iskeä purukalustonsa toisen niskaan silmät loistaen, mutta toisen äänensävyn ansiosta Kuolema tajusi ettei Viilto ollut pahan aikeissa ja sulki kitansa, sillä ei olisi syytä hyökätä ja päästä maistamaan niin ihanaista verta.

'' Miten niin häpeällinen... ? '' Nartun kurkusta kumpusi rentoutuneempaa mutta todella varautunutta vaimeaa murinaa tottumuksen ansiosta.

Viilto tunsi Kuoleman hengityksen. Tässä oli niin hyvä olla. Narttu olisi halunnut jäädä tään vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta se tuskin olisi mahdollista.

" Kuolema... Pidätkö sinä... Nartuista ? " Se uskaltautui kysymään. Ääni hieman väristen, mutta itsevarmana se kurkisti Kuoleman silmiin.

(( Sori lyhyt))

Kysymys iski kuin nuoli Kuoleman pään läpi.' että mitä?! ' Ajatteli naaras täysin ällikällä lyötynä.

Naaraan kuono avautui hitaasti raolleen ja narttu luimisteli korviaan, oli myönnettävä että Viillon hellyydenosoituksen oli saanut Kuolemassakin jonkinlaiset tunteet heräämään mutta mustaturkkinen narttu pelkäsi että se vaikuttaisi heikommalta jos se tunnustaisi tunteitaan ketään kohtaan. '' Tämä saa sitten jäädä sinun ja minun väliseksi, ja en pelkää vuodattaa vertasi jos sinä vuodatat tietoa. '' Ärisi ja vilautti hampaitaan kerran mustaturkkinen Kuolema.

'' Mutta kai minä vähäsen. '' Turhautunut naaras päästi alistuneen huokaisun, jos Viilto menisi muille kertomaan ei naaras tiennyt mitä tekisi. Se kieltäisi tietysti sanoneensa jotain vastaavaa ja tappaisi jok'ikisen suden joka uskalsi väittää vastaan, niin raaka Kuolema oli. Ja vaikka sillä olisikin tunteita Viiltoa kohtaan se tappaisi tämänkin, jos vaan sille päälle sattuisi.

" Kuolema... Sinun ei tarvitse hävetä sitä. Sinun ei tarvitse pelätä että joku saa tietää. Siinnä ei ole mitään pahaa, sillä minä tunnen monia susia jotka hyväksyvät sellaiset sudet. Minä... Haluaisin olla... Kanssasi ilman pelkoa. Haluaisin sinun seisovan minun rinnallani, puolisonani ", Viinlto sanoi ja luimisti korviaan.


Nämä sanat olivat Viillolle tärkeitä. Se oli aina halunnut jakaa elämänsä jonkun suden kanssa, ja nyt se olisi löytänyt sellaisen. Saman kaltaisen kuin se itse.

'' Eh ... Viilto ... '' Kuoleman teki mieli raadella joku juuri nyt ja nauttia sen sisuskaluista, sen pää oli niin sekaisin. Viiltoa se ei halunnut ainakaan nyt vahingoittaa.

'' En nyt tiedä... en ole ihan turvallista seuraa ... '' Kuolema yritti selitellä mutta tiesi että Viilto oli melkein samanlainen ja tarvittaessa pystyisi puolustautumaan tai pakenemaan. Kuolema hengitti raskaasti, sitä ahdisti näin yhtäkkinen tilanteen vaihdunta. Adrenaliini kohisi sen suonissa ja käski sutta hyökkäämään, mutta pienimmätkin tunteet pitivät Kuoleman jäykästi paikoillaan korvat luimussa ja katse suoraan eteen.

Naaras katsoi Kuolemaa silmiin.

" En pelkää sinua enään. Mutta ymmärään jos et halua minua... Mutta haluan sanoa... Rakastan sinua Kuolema " Narttu sanoi hiljaa ja perääntyi hitaasti ja korvat tiukasti luimussa.

Se ymmärsi kyllä että Kuolema saattaisi hylätä sen. Mutta Viilto ei pelännyt tätä sillä tunteet veivät sitä aina eteenpäin yhä uudelleen.

'' Minäkin pidän sinusta ... mutten ehkä ihan rakasta vielä ... '' Kuolema vastasi totuudenmukaisesti ja uskalsi ottaa askeleen lähemmäksi jo hieman rennommin. Ja sitten toisen ja lopulta olikin jo Viillon turkissa kiinni, nuolaisi toisen poskea ja pakitti askeleen korvat luimussa tiukasti.

' Sota ei pidä tästä ... ' mutisi Kuolema mielessään.


// Se tästä nyt vielä puuttuisi että jommalla kummalla alkaisi juoksut :D //

Viilto nyökkäsi osittais surullisena, mutta se säpsähti toisen lipaistessa sen poskea.

" Kuolema... " Se sanoi hiljaa ja kohotti taas katseensa naaraaseen. Sitten se tapahtui. *Lits* Kuului kun jotakin tipahti lumeen.

JUOKSUT !? " Viilto säikähti mielessään. Mitä se nyt tekisi ?

// Hyviä ideoita xD Nyt tämä jännäksi muuttuukin //

Kuolema säikähti tipahduksen hentoa ääntä, ja sitten sen kirsuun osui huumaava haju joka meinasi viedä nartulta itsehillinnän. Oliko toinen saanut juoksut? Nyt menisi Kuolemalta maineesta pisteitä.

Narttu pakitti ja hieraisi kuonoaan lumeen yrittäen saada jotain hajua lumesta jotta toisen huumaava juoksujen tuoksu katoaisi sen mielestä, mutta se pysyi tiukasti kiinni Kuoleman kirsussa ja narttu murahteli.


// Nämä päätyy vielä parittelemaan xD //

Viilto katsoi Kuolemaa syyllisen näköisenä. Sitä hieman pelottikin, mutta se ei siltikään näyttänyt siltä.

" O..Oletko kunnossa ? " Viilto sanoi ja tuli lähemmäksi naarasta. Se hipaisi vahingossa hännällään toista, jolloin tuoksu kävisi varmasti voimakkaammaksi. Nyt kaikki oli kiinni Kuolemasta.

" Jos haluat... Tee mitä haluat..." Viilto sanoi. Se pää asiassa tarkoitti tappamista, mutta tajusi muutaman sekunnin päästä mitä toinen ehkä halusikin. Jos Kuolema halusi, se kävi Viillolle.

// Oi oi nyt Viilto on kyllä uhkarohkea xD//

''Hyrrmmmm...... '' Kuolema painoi hampaitaan yhteen tiukasti, sen itsehillintä ei ollut kovinkaan hyvä.

Toisen tullessa lähemmäksi Kuolema oli menettää itsehillintänsä täysin ja syöksyä toisen selkään. Ja kun toisen selkä oli lähempänä hypisteli Kuolema jo etusiaan toisen selän päälle mutta sai niskastaan kiinni ja pakitti kauvemmaksi. Mustaturkkisella nartulla näytti olevan haluja purkamatta.

'' Jos sinä haluat... niin ... Tehdään se ainakin sivummalla ! '' Naaras huudahti lopulta , sen itsehillintä huononi huonomistaan pikkuhiljaa. Sillä oli täysi työ pidättä itseään, kuinka se pystyi tuntemaan noin voimakkaasti ?! Narttu lipoi huuliaan ja selvästi omaksui nyt uroksen roolin, se kävi itsestään.

Viiltö nyökkäsi ja jolkotti erään luolan suulle ja pian sisemmäs. Se haukahti ja siten kutsui Kuolemaa luokseen. Toinen olio hyvin urosmainen ja siksi Viilto kai pitikin siitä.


Viillolla oli pentuja ollut hieman traumoj uroksista joten siksi se hieman pelkäsi niitä. Joten siitä kai johtui se että se alkoi pitä nartuista.

(( Juu sori lyhyt. Viilto on kyllä aika rohkeena nyt. ))

Viilto myöntyi ja se oli Kuolemalle eräänlainen helpotus. Kuullessaan haukahduksen Kuolema ryntäsi liiankin nopeaa paikalle , katseli hetken viiltoa ja asettui sitten toisen taakse.

Mustaturkkinen narttu hypisteli etusiaan toisen päälle ja sitten nousi toisen selkään, mustaturkin lantio hytkyi se se hieroi omaa sukuelintään vasten toisen sukuelintä. Narttu suorastaan nautti toimenpiteestä.

Narttu hymähti kun toinen tuli sen taakse. Kun Kuolema aloitti Viilto hangitti kiivaasti ja ähki.

Hetkenpäästä harmaa naaras kääntyi vatsallaan jolloin operaatio sujui helpommin. Viilto alkoi pitää tästä tunteesta ja nuolaisi samalla Kuolemaa. Se alkoi itsekkin nostaa takamustaan jolloin elinten yhtymät olivat voimakkaammat.

(( Uuuu x3 ))

// Ja otsikkoon lisääntyy [P] merkki xD //

Toisen kääntyessä Kuolema vain jatkoi kiihkeästi, se oli huumantunut koko toimenpiteestä.

Parin minuuti päästä Kuolema vihdoin irkaantui toisesta, pakitusaskeleita ottaessaan sen lantio hytkyi edelleen pari kertaa ja sitten naaras istui läähättäen, katseli Viiltoa kuin syyllistä ja keskittyi sitten nuolemaan sukuelintään. Viilto voisi olla varma siitä että saisi Kuoleman vielä selkäänsä monta kertaa juoksujensa aikana ja narttu pitäisi varmaan hampaat irvessä ajaa pois.

Viilto läähätti ja nuolaisi itseään.


Saattoi olla että Kuolema ja Viilto tekisivät saman uudelleen, mutta ehkä vasta myöhemmin. Silti Viilto piti kokemastaan ja istahti Kuoleman viereen ja nojasi tähän. Viilto hengitti nyt tasaisemmin nyt ja se nojasi Kuoleman turkkiin. Naaran lähellä oli hyvä olla.

" Kun erkanemme, niin tapaammeko taas pian ? " Harmaaturkki anoi hieman vihjailevasti. Se hieman toivoi uutta parittelua, jos ei vielä tänään niin pian. Mutta kaikki tosin oli kiinni Kuolemasta.

'' Kai minä sinut tassuihini etsin usein, älä pelkää. '' Kuolema oli hieman leppynyt ja kavahti hieman toisen nojausta, mutta jäi tukevasti paikoilleen istumaan. Kaksikosta tulisi varmasti tiivis pari ja Kuolemasta ainakin uskollinen puoliso vaikka se aluksi onkin hankala.

Narttu tuhahti ja kiehnaisi päätään toisen päätä vasten, haju oli vieläkin huumaava. Se olisi vastustamattoman huumaavaa vielä viikon ajan.

Kun Viilto kuuli Kuoleman sanat sen huulille levisi tyytyväinen ja rakastuneen näköinen hymy. Se oli vihdoinkin löytänyt jonkun johon luottaa ja kehen turvautua. Joku jota rakastaa ja kunnioittaa. Naaras oli valmis jättämään jopa laumansa, jos tarve vaatisi, mutta tuskin tilanne muuttuisi niin pahaksi.


Viilto heilautteli häntäänsä hurmauttavasti Kuoleman kirsun edessä. Se halusi ottaa kaiken irti sillä tämä oli ensimmäinen kerta niin molemminpuolisessa rakkaudessa kauin parittelussakin.

Kuolema piti itsensä ruodussa toisen heilutellessa melkein tahallaan toisen kirsun edessä häntäänsä, ilkeää.

Kuolema tuhahti nojasi kallion kylmään seinämään, kirputti olkansa kutiavaa kohtaa ja murahti itsekseen. Se pysyisi Viillon rinnalla kunnes tapahtuisi jotain vastaavaa, kaksikkohan ei voinut saada pentuja joten Kuolemaa vaivasi kovasti se asia että Viilto haluaisikin pentuja mutta Kuolema ei nitä hänelle pystynyt hankkimaan, muuta kuin varastamalla tai muuten vain jostain ottamalla. Mutta tietämättään Kuolema oli saamassa vastuulleen Sodan ja Veren pennun,

Viilto katseli Kuolemaa iloisen näköisenä. Pian sen olisi varmaankin lähdettävä, mutta ei kai vielä.

" Kuolema ? Mietityttääkö sinua jokin ? " Naaras kysyi, koska se oli huomannut Kuoleman kasvoilla hieman mietteliään ilmeen. Viilto oli monesti nuorempana toivonut pentuja, mutta ajatus oli jäänyt pois miltein kokonaan sen elämästä. Sillle riitti ystävät, puoliso ja elämä.