Lumisia maisemia. ( Kutsupeli Caramel. ) [P]

'' Ehkä meidän sittenkin pitäisi pysyä vain läheisinä ystävinä... '' Kuolema tokaisi, sillä sen mielestä olisi viisaampaa pysyä ystävinä. Olihan se tuntenut jonkinlaista vetoa toista kohtaan mutta se johtui kai juoksuista, Kuolema huokaisi.

// Lyhyt : / ))

Viilto katsoi nyt Kuolemaa kyyneleet silmissä. Mikä sai toisen päänn kääntymään ?

" Se johtuu minusta vai ? Luulin... Luulin että... Miten saatoin taas luottaa sinuun !! Luulin että olt hyvä, mutta oletkin sellainen miltä päällisin näytät... VALEHTELIA, SANANSYÖJÄ, PAHAINEN PETTURI !! " Viilto huusi ja juoksi ulos lumiselle solalle.

'' Kuules nyt hiljaa !! '' Naaras karjui toisen huutaessa tälle. Ja mulkoili tuota korvat luimussa.

Kuolema kumminkin askelsi ulos kolosta toisen perään ja jäi metrin päähän seisomaan, matalasti muristen ja karvat pörhistyneinä. Sekä häntä terhakkaasti pystyssä.

Viilto hyppäsi pystyyn ja pörhisti itsensä suuren kokoiseksi.

" ÄLÄ TULE LÄHEMMÄS !! Pysy kaukana minusta !! ANNA MINUN OLLA !!" Naaras huusi Kuolemalle ja juoksi pois. Kauas. Se tarvitsisi aikaa ajatella. Ja oli vain yksi susi jolle se voisi vuodattaa suruaan ja saada tukea. Valta.

(( Juu eiköhän ala olla tässä :3 naaras lähtee nyt etsimään Valtaa, ja selvittää päätään. Kiitus ^3^))

// Voidaanko sitten myöhemmin tehdä peli missä kaksikko taas selvittäisi lähensä ? : 3 Kiitän pelistä ^^//

Kuolema oli myös pörhistänyt karvojaan ja murahteli ja yllättyikin suuresti toisen lähtiessä lujaa pois. Kuolema olisi mieluusti ollut se susi jonka turkkia vasten Viilto olisi vuodattanut kyyneleensä, jos naaras edes itki. Kuolema askelsi jäykästi ja kauhean turhautuneena pois, senkin piti selvitellä päätään mutta ei tiennyt kenen kanssa. Olisi varmaan etsittävä Sota tassuihin.

// Juu tehdään vain, sitten kun minulla on riittävästi aikaa ja narttuni on vapaa pelaamaan :3 //