Mihin laumaan? - kutsupeli (Jatkuu Ovelan rajoilla)

((Sulka! Eli jos nyt joitakin haavoja tulee, niin siinä toisessa topicissa sudet eivät voi olla vahingoittumattomia, ellei kohtaamisten välillä ole mennyt kauaa aikaa.))

Tuisku oli Ei-kenenkään-maan järvellä juomassa. Tämä paikka oli hiljainen, eikä uroksen ollessa aiempina päivinä paikalla ollut näkynyt muita susia. Paitsi kerran, mustaturkki oli kohdannut Ovelan laumalaisen ja laumattoman. Kuitenkaan sen jälkeen ei ollut näkynyt muita, vain valkoista hankea silmän kantamattomiin, ja järvi.
Tuisku huomasi että nyt oli järven pinta mennyt jäähän. Aiempina kertoina se oli ollut sulaa, ja uros oli sitä juonutkin. Mustaturkki ei tahtonut syödä lunta, vaikka se olikin toinen tapa sammuttaa janoa. Lumen mukana tuli joskus pikkukiviä, jotka olivat inhottavia suussa. Tuisku läimäytti varovasti tassullaan jään pintaa. Mitään ei tapahtunut. Juuri kun uros oli saamassa päähänsää loikata keskelle jäätä kiroten, se haistoi suden. Ja ahmoja. Siis suden ja ahmoja. Joku oli pulassa.

Kuin sähköiskun saamana, urhomme lähti juoksemaan lujaa vauhtia. Ja se oli nopea. Pian, jo kielen roikkuessa sen suupielestä ja hengityksen tihentyessä se näki nuoren nartun. Normaalisti kuva olisi ollut kiinnostava, mutta ahmat olivat suden kimpussa. Tuisku irvisti ja päästi ilmoillle haukun ja murinan sekoituksen, äänen, jonka se teki aina ollessaa raivoissaan. Ärjäyksen perään uros louskautti leukojaan, ja juoksi yhtä ahmaa kohti. Mustaturkki loikkasi, suu ammollaan ja valkoiset hampaat kauniisti kiiltäen. Vain mustan, silkkisen turkin hulmahdus, ja verta roiskahti valkoiselle hangelle. Tuisku oli tappanut yhden ahman. Sen silmät olivat valkoiset, ja Tuisku roikotti sitä kurkusta- tai siitä, mikä eläinparan kurkusta oli jäljellä. Nyt kuitenkin hukka tiputti sen suustaan ja meni irvistelemään muille pörhistellen karvojaan häntä pystyssä.

Se tekisi selväksi, että jos nuo eivät ymmärtäisi lähteä, verilöyly jatkuisi. Ja uros varmistaisi, että tuon nuoren nartun edun mukaisesti.

((Anteeksi, venyi vähän pitkäksi.))

Sulka katsoo korvat luimussa mustaa sutta joka oli tappanut juuri äsken irvistelevän kammotuksen.Sulka oli peloissaan ja iloinen selvitessään jo yhdeltä ahmalta ja samalla hän huomasi että olisi hyvä kittää itsekkin ettei uros raukka joutuisi haavoille senkuin minä tässä seison joten kohti suoraan hyökkäsin kohti seuraavaa ahmaa joka minulle ja vieraalle urokselle urputti.Minä otin tilaisuuden hyökätä ahmaan vasta kun se olisi urputtamassa urokselle. Odotin äristen katastrofin keskellä ja huomasin yhden ahman hyökkäävän kohti urosta ja sitten minä loikkasin kohti ahma joka oli nostanut jo turkkinsa pystyyn. Laskeuduin pikaisesti alas ja sain ahman hännästä kiinni. Se alkoi vinkua mutta vain hetken sitten se kirottu ahma puraisi minua kuonoon ja se oli paha virhe, sen voin kyllä sanoa, sillä siinä samassa repäisin ärhäkästi hännän irti ja ahma kuolee veren hukkaan ja kauhistukseen hännä menetyksestä..Katsoin urosta hymyilevästi ja loikkasin seuraavan kimppuun.


PS: sanoisin että suht pitkä ja jos kysyt Sulka yritti tehdä vaikutuksen urokseen.

((HiHih. Kuuntelen Ruskon tunnaria, ja mieliala korkealla. x3 Siis, biisi on Drowning Pool - Tear away, tekstit ovat Ruskon hahmokuvauksessa ;3))

Tuisku katsoi kiitollisesti narttua, mutta vain hetken koska keskittyi nyt siihen, jota oli toiseksi paras tekemään; tappamiseen. Viimeisistä ahmoista nyt kaksi lähtivät Tuiskua pakoon. Kaksi viimeistä olivat suurimmat, ja ilmeisesti myös itsevarmimmat. Mustaturkki ajatteli, että koska ne eivät ymmärtäneet lähteä, Tuisku saisi näyttää jo muutenkin mustan turkkinsa pimeämmän puolen.

Se sama peto, joka lymysi monien susien sisällä, heräsi nyt Tuiskussa. Uros suorastaan nautti katsoa kun vieras narttu raastoi eräältä ahmalta hännän irti, ja itse hyökkäsi kahden muun kimppuun.
Normaalisti tämä kaikki olisi ollut mielipuolista Tuiskun mielestä, muttei nyt. Se oli muutenkin ollut poissa tolaltaan kauan. Mikä urokselle oli tapahtunut? Mikä siitä oli tekemässä sellaisen, mikä se ei ollut- murhaajan?

Tuisku rähjäisi ja hyökkäsi suuremman ahman kimppuun. Uros ei voinut lopettaa raatelua, ei vain voinut, eikä edes huomannut ahman hätäisiä tuskan huutoja tai sen kynsiä, jotka huitoivat koko ajan lisää naarmuja Tuiskun kasvoihin. Ennen pitkää mustaturkki huomasi repivänsä pelkkää karvan ja elinten kasaa, joka oli kuorrutettu verellä. Toinen ahma oli jähmettynyt kauhusta, ja sen katse anoi Tuiskun armoa.

Kuitenkin uros käveli verkkaisesti tämän raukan luo, eikä tuntenut sääliä. Ahman vikinä kannusti sitä katkaisemaan selkärangan. Lopulta veren haju ja vikinä tekivät tehtävänsä, ja mustaturkki nappasi kiinni ahman niskasta- kuului rasahdus, kun eläinparan selkäranka katkesi, se huusi kivusta ja kauhusta. Tuisku lopetti kuitenkin sen kärsimykset heittämällä sen leikkisästi ilmaan, ja puraisemalla vahvoilla leuoillaan kaulasta. Kuitenkaan uros ei ottanut kiinni, ja ahma mätkähti elottomana maahan. Hukan mieleen alkoi vähitellen palata, mitä se teki, missä oli, ja miksi.

Mutta kun se tajusi mitä oli tehnyt, se ei tosiaankaan tiennyt miksi.

Mustaturkki alkoi pelätä itseään, ja kun se kääntyi toisen suden suuntaan, paljastui veren värjäämä turkki. Verta oli roiskunut Tuiskun kasvoista rintaan asti. Häntä laskeutui koipien väliin, ja uros alkoi toistella mielessään: "Miksi..Miksi? Miksi...Mitä varten..niin pahasti...miksi...minä..." Sen pää alkoi olla jo sekaisin, ja hukka painoi päänsä peittäen veren tahrimat kasvonsa.

Sulka juoksee innokkaasti Ahman perään,Mutta huomaa mustaturkkisen uroksen paineensa päänsä syväisesti alas päin.Sulka rientää uroksen luo ja kysyy vinkuvalla äänellä onko kaikki ihan kunossa?Sulka nuuski ankeana olevaa sutta joka oli hyvin hiljainen raatelun jälkeen.Sitten Sulka istahtaa arasti alas uroksen viereen ja odottaa häntä vastaamaan kysymykseen.

Tuiskua nolostutti, ja hävetti. Se oli tappanut neljä viatonta eläintä. Nyt sitten pitäisi olla jotenkin turvallisen tuntuinen suisi tälle nartulle.

"Oletko kunnossa?" Tuisku kysyi ja nosti päänsä. Se piti korviaan luimussa, ja ei tarvinnut olla kovin viisas nähdäkseen että se oli hämmentynyt. Äskeinen raatelu oli ollut tarpeeton. Tuisku olisi voinut vain häätää ahmat, ei sen olisi tarvinnut niitä repiä kappaileiksi.

Minkä se oli tehnyt, kirjaimellisesti.

Ennen kuin toinen vastasi Tuisku tarkasteli tämän hoikkaa ulkomuotoa- se itse oli lihaksikas ja valtavan iso, monia susia suurempi. "Hetkinen...onko sinulla nälkä? Jano? Tarvitsetko jotakin?" uros kysyi ja haisteli nartun suuntaan.

((Vähän lyhkäisempää tällä kertaa :3 ))

Sulka innostuu huomatessaan että uros on kunnossa,
mutta huomaa että uroksen naama on täynnä naarmuja.
Sulka alkaa nuolla naarmuja hätäillen pois.
Sulka sanoo varmistaen:narmut ovat nyt puhtaat ja
minulla ei ole jano, mutta kiitos kysymästä.
Mutta nälkä yllätti taiselun aikana, oih odota hetki olen aivan likainen
Sulka on puhdistamassa itseään ahman verstä ja
huomaa äkilliseseti että juokut alkoivat hiukan liia aikaisin
joten Sulka yritti peittää hajun pitämällä häntää hellästi koipien välissä.
Mutta sitten Sulalle heräsi kysymys :Hei kuule mikä on nimesi en ole ehtinyt äsken kysyä?

Tuisku on masennuksen vallassa, mutta yritti näyttää normaalilta. Kun tämä narttu sitten yhtäkkiä alkoi nuolla kasvojen ruhjeita, Tuiskun ilme muutttuu hämmästynneksi.
Jos sudet voisivat, se olisi punastunut.
"Nimeni? Olen Tuisku. Mistä lienevät sen keksineet...Entä sinä?" uros kysyi ja alkoi kallistella päätään ja nuuskimaan ilmaa. Jokin uusi haju tuli voimakkaasti sen kirsuun, eikä tämä haju ollut tuttu.

Mutta jos se jotain oli, niin puoleensavetävä.

((Tuiskun nimi tulee oikeastaan sen hartioiden ja niskan alueella olevista karvoista, jotka ovat pystyssä aivan kuin ne tuiskuaisivat. Myöhemmin on myös pantu merkille, että uroksen mielentila ailahtelee pubertiteetin takia hyvin kiivaasti, joten sekin...tuiskuaa. Nimi "Myrsky" olisi ollut parempi, mutta se oli jo varattu. :3))

Sulka sanoo Tuiskulle:Minun nimeni on taas Sulka sillä ensimmäinen haukahdukseni pentuna tarkoitti kuulema sanaa sulka.Sulka huomaa uroksen haistelevan jotain pitkin maata mutta muistaa pian että se johtui juoksuista. Naaras perääntyy hiukan koska hän halusi varmistaa täsmäsikö Sulan ajattelema lähde hajuun joka kiivastutti Tuiskua.Pian Sulka kysyy: mitä ihmettä sinä haistoit.

PS: mun pitää jatkaa huomenna moikka.

((Jep jep. Sitä ei tarvitse erikseen sanoa, mutta kiva kun kerroit. ))

Tuisku haisteli ilmaa, ja sitten taas maata. Tämä vieras tuoksu tuli Sulan suunnasta. Nartun pakittaessa, se näytti tulevan perässä, kuin narun vetämänä. "Kaunis nimi, ja mielenkiitnoinen alkuperä." uros sanoi kuultuaan toisen nimen, ja katsoi Sulkaan päin. "Nimi "Tuisku" tulee oikeastaan hartioiden ja niskan alueella olevista karvoista, jotka ovat minulla pystyssä aivan kuin ne...tuiskuaisivat..." uros sanoi hiljaa. se ei ollut vain vaivautunut kertomaan aluksi, ja siksi oli sanonut "mistä lienevät sen keksineet".

Nartun kysyessä mitä mustaturkki oli haistanut, se nosti päänsä ja astui pari askelta lähemäs Sulkaa, tuoksun aiheuttajaan. "Vaikea sanoa...en ole haistanut tätä ennen...tai siis olen, synnyinlaaumassani joskus, keväisin...mutten koskaan saanut selitystä, mitä tuoksu merkitsi." Tuisku sanoi mietteliäästi ja käveli nartun luo haistelemaan tämän ominaishajuja, aivan kuten yleensä tehtiin uusille tuttavuuksille. Kuitenkin Tuiskun ohittaessa Sulan perän, se tekikin äkkikäännöksen, huomatessaan että sieltähän se tuoksu tuli.

Nyt nuorukainen ymmärsi, vaistot ilmaisivat kaiken selvästi. Sulka oli valmis saamaan pentuja.

Tuisku ei kuitenkaan kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, vaikka ajatteli kuitenkin. Se oli nuori teini-ikäinen uros-susi, joka oli haistanut nartun juokut- totta kai hormonit hyrräsivät!

((Öhhöh, tämä on nyt kyllä vähän puistattavaa, joten en laittanut viestiin. Kuitenkin nuoren uroksen..kalu tulee usein esiin sen haistaessa nartun/nartun juoksut, joten..tässä kävi nyt niin... Vähän inhottavaa, mutta luonnollista. Lupushan perustuu realismiin. ))

Sulka katsoo Tuiskua peloissaan ja sanoo:
Sait siis tietää jo (glup) mistä haju tulee, vai.
Samaan aikaan Sulka kääntyy ja katsoo Tuiskua,
joka juuri nosti Sukupuolielimensä esiin.
Sulka säikähtää taas mutta alkaa ajatella:
Onhan Tuisku mukava jo tähän astikkin ollut
ja suojelevainen ja..ja hömm nooh on hän komeakin
tai noh kun katson häntä hän on kuin onkin todela komea.
Katsotaan mitä tapahtuisi jos vaikkuttaisin hiukan
ystävällisemmältä.
Sitten Sulka rauhoittuu ja yrittää olla ystävällisempi.

((Krööh..krööh...ei sitä olisi tarvinnut huomioida, siis! ))

Tuisku ajatteli että tuolla nartulla saattaisi olla joku jossakin, ja muutenkaan tämä susi ei ollut mikään kapinen koira, joka juoksee saamassa pentuja kaikkien narttujen kanssa. Uroksella oli omat mielipiteensä, millaisen nartun kanssa lisääntyisi, jos lisääntyisi. Ei sillä ollut lupia mennä noin vain pentuja pyöräyttämään tuntemattoman kanssa.

Eikä se halunnutkaan.

Jos jokin oikeanlainen narttu joskus lupautuisi kantamaan Tuiskun pentuja, ja uros saisi Viimalta luvan lisääntyä, niin tietenkin se haluaisi omia pentuja. Tuisku vaan on itsensä mielestä liian nuori isäksi. Sen pitäisi oppia olemaan pentujen kanssa. Olihan toki mustaturkki leikkinyt Sammaleen pentujen kanssa, mutta se ei tehnyt siitä alan ammattilaista, että se osasi hyvinkin taitavasti leikityttää pentua.

"Kyllä, mutta mitäpä me siitä. Kuitenkin, jos tahdot, voin katsoa ettei kukaan ole sinulle...liian läheinen." uros halusi turvata tämän nartun selustaa. Ehkä kuitenkin jokin kiinnostus oli herännyt narttua kohtaan. Se halusi tuon laumaan, mutta nartun pitäisi tehdä selväksi, että siitä olisi johonkin.

Mutta jos uros alfa olisi kyseessä, ehdot saattaisivat olla leudommat.

((Ylempi ei oikeastaan kokonaan pidä paikkaansa, se onkin vain vitsi. Kuitenkin pennuista lauma kasvaa, ja sehän on hyvä, vaikka onkin täyttä. Kuitenkin, Sulan pitää osoittaa että siitä on johonkin, että siitä todella on hyötyä, niin että alfa ottaa sen laumaan mielellään.))

Sulka katsoo ylöspäin ja huomaa
että kauniin kirkas kuu on jo noussut taivaalle.
sitten Sulka kääntää katseensa Tuiskuun ja sanoo:
Alkaa olla jo myöhä ja ajattelin jos haluat tulla pesälleni
niin kauaksi aikaa kunnes yö on jo vaihtunut aamuksi.
Ellei sinulla ole jotain muuta.
Ja muuten kiitos että pelastit minut
.Sitten Sulka kääntyy ja menee pesälleen päin.

Tuisku höristää korviaan ja pohtii, onko moinen luvallista. Kuitenkaan uros ei malta kieltäytyä tarjouksesta, sillä pesille on jo matkaa sen verran, että mustaturkki olisi vasta aamulla perillä. "...Hyvä on. Jos pesäsi ei ole kaukana. Olet todella ystävällinen." Tuisku hämmentyy uudelleen kun narttu kiittää sitä ahmojen mestaamisesta. Se ei ollut koskaan aikaisemmin ollut niin hurmiossa. "No, enhän minä noin mukavaa narttua pulaan jätä. Ja ei se ollut kovinkaan vaikeaa, mokomat ovat niin pieniä." Oikeastaan, Tuiskuun verrattuna pieniä. Tämä valtava uros oli aika monia asioita isompi, myös läsnä olevaa Sulkaa ainakin kaksi kertaa.

Vaikka uros epäili, ettei veljeily laumattomien kanssa- saati niiden kanssa yöpyminen- ollut kovinkaan hyvä asia alfan silmissä, täytyisi sen ilmoittaa Viimalle asiasta ja kertoa Sulan halusta liittyä.

Sulka käntää päänsä eteenpäin kahdesti ja sanoo:tule enne kuin alkaa tulla pimeä,sillä sinä et varmaan halua joutua karhun ruuaksi, ethän?
Sulka hymähtää silmät samalla kiinnija jatkaa matkaa Tuiskun kanssa.
Sulka sanoo vähän ajan päästä kävellessään:[i]Jaa nyt olemme perillä ja Sulka katsoo Kahden puun kaatamaan katokseen jossa on kodikkaan näköinen kolo.
Sulka katsoo Tuiskua hymyilevästi ja sanoo: Tule peremmälle sinähän jäädyt.
Sitten Sulka meni itse jo kolon syvyyksiin.

Tuisku jolkottaa nartun perässä, aina kololle asti. "Kuule, karhu juoksisi minua pakoon- ja siitä tulisi hyvä iltapala!" uros sanoi Sulalle. Uros oli kokonsa puolesta ihan hyvä vastus karhulle, vaikka ei ihan niin iso ollutkaan. Mutta karhut eivät onneksi syöneet kuin suden pentuja, ja normaalisti oikeastaan vain haaskoja- joten kyllä sudet saisivat olla rauhassa, elleivät ärsyttäisi mesikämmeniä. Nartun mennessä sisään koloon ja pyytäessä Tuiskuakin mukaansa, uros meni hitaasti mutta varmasti perässä.

((Ohhoh, mistäs Sulka noin hyvän pesän on saanut?))

Sulka on jo ahtautunut mukavaan nukkumis asentoon,silmät ovat jo rauhallisesti menneet kiinni ,mutta aukeavat heti kun Sulka huomaa Tuiskun tulevan pimeään onkaloon niin sulka antaa lisää tilaa mukaville unille.
Sitten Sulka sanoo Tuiskulle ettei hän ihmettelisi:Niin muuten löysin tämän pesän kerran pahan myrskyn aikana kun näin kahden pun kaatuvan juuri vierrekkäin ikään kuin haalaamaan toisiaan sitten otin tilaissuteni käyttöön ja aloin kaivaa mahdollisimman syvää kuoppaa.Sitten Sulka haukotteli ja nukahti taas kerran.


PS:vain pikkuisen pitempi kuin viime kertainen.

Tuisku hymähti vain Sulalle, kertoakseen että oli kuullut. Uros käpertyi Sulan viereen, ja alkoi nukkua unta, josta heräisi helposti. Huominen olisi varmasti täynnä jännitystä, jos nämä hukat matkaisivat Viiman luo.

Kuitenkaan Tuiskulla ei ollut vielä syytä, miksi Sulka olisi niin hyvä lisä laumaan.

Sulka huomaa Tuiskun nukahtaneen.
Sitten vaalea naaras nuolaisee urosta poskelle ja
laittaa päänsä Tuiskun olkapäille ja nukahtaa hymyillen.
Sulka on jo tykästynyt Tuiskun niin paljon että huominen on hänelle
kuin kaksi asiaa valita elo tai kuolema.
Joten Sulka näyttää huomenna tälle Viimalle mistä tämäkin narttu
on tehty.

Tuiskun silmät rävähtävät auki nartun nuolaistessa sitä. "Hitto. Ulkonäkösi on tyrmäävä, siitä se johtuu." Tuisku mielisteli itseään, mutta taas vain vitsaillen. Narttu vaikutti kiintyneeltä urokseen- niin lyhyessä ajassa? Tai sitten se oli vain kiitollinen mustaturkin pelastusoperaation jälkeen.

Niin ja tietysti, juoksujen aikana nartut saattoivat olla tavallista tarjoutuvempia.

Sulka on jo nukahtanut eikä huomaa Tuiskun äkillistä heräämistä.
Sulka näki hänen ilmeestä päätellen mukavaa unta,sillä Sulka hymäili
ja puhui omituisia lauseiden pätkiä unissaan esim. odota..hihi..kiitos..
rakastan sinua...Sitten Sulka haukotteli taas ja lopetti uniassaan puhumisen.
Sulan häntä huuiski vähän väliä Tuiskun naamaan, mutta pehmeällä ja hennolla tavalla.

Tuisku katsoi unissaan puhuvaa narttua, ja sitä alkoi puistattaa. Ei kai tuo narttu tosiaankin halunnut mustaturkkia puolisokseen? Oliko se todellakin sitä mieltä? Ainakaan Sulalla ei ollut harkitsemiskykyä, ja Tuisku oli aikoja sitten ajatellut että tämä ei olisi se oikea.

Uros itse mietti hyvin tarkkaan, ketä liehitteli ja kenet haluaisi kumppanikseen.

((Älä ota tuota loukkauksena, vaan neuvona Tuisku pitää eniten nartuista, jotka osaavat pitää hauskaa mutta osaavat tarpeen tullen käyttäytyä asianmukaisesti. Äkilliset päätökset ovat sen mielestä epämiellyttäviä, ellei nyt ole kyse alfan käskystä.))

On aamu ja Sulka herää.
Hän katsoo Tuiskua ja sanoo vitsillä:Herää laiskiainen.
Sulka katsoo mustaturkia ja menee ulos päin.
Kolon loppupäässä haaleaturkkinen naaras sanoo:Mene hakemaan ruokaa jos kiinnostaa voit saada saaliista suuremman osan kuin minä.Ja Sulka rientää kohti metsää peittäviä vaaroja.


On kulunut vasta jotain viisi minuuttia
,kunnes haaleaturkkinen haistaa jäätyneen järven rannikolla kaksi tai kolme valkohäntä peuraa.
Sulka nuoleskelee huuliaan ja menee seuraavan kuusikko rivin taakse matalaan profiiliin.
Sulka odottaa peurojen tulevan lähemmäksi,mutta pian itse suuri hirvi tuleeja pelottaa karmaisevan kovalla äänellä tännepäin.Kävipä tuuri Iloitsee Sulka loikkaa lähimmänn peuran kimppuun.Sulka loikkasi aivan peuran viereen ja ärähti tälle.Sitte Sulka ottaa tiukan katseen kohti kaulaa joka on täydellinen hyökkäys kohde.Sulka ei odottele vaan hyökkää uljaan,mutta heikon peuran kaulaan.lumen jää vain roiskahtanut veri ja raahaus jälkiä.


Sulka palaa kololleen ja alkaa nauttia tuoreesta ja verisestä lihasta.
Suuren puraisun jälkeen Sulka rientää kolo aukolle ja karjoaisee:[i]HERÄÄÄÄÄ!!!.

Mustaturkki oli yön aikana nukahtanut kunnolla, ja oli kuin sika maatessaan selällään ja etukäpälät rinnan päällä. Pieni virne näkyi uroksen kasvoilta, ja se pamahti hereille nartun karjaistessa lujaa. "Hemmetti vieköön, ei nyt tärykalvoja tarvitse rikkoa!!!" Tuisku haukahti ja ähelsi itsensä ulos, venyttelemään. Veren tuoksu sai sen räväyttämään kauniin keltaiset silmänsä auki, ja katsomaan maassa makaavaa, aikoja sitten menehtynyttä peuraa. "Pentele vieköön, ruokaa!" mustaturkki sanoi hiukan houraillen. Tämä oli kyllä ihan toista kuin sitkeät rusakot!

Kuitenkin se jarrutti peuran viereen ja katsoi Sulkaa kysyvästi: "Siis saanko minäkin ottaa?" se kysyi.

Sulka vastaa hymyillen :totta kai sanoin siitäkin jo, mutta olit näköjään kunollisessa unessa.ja hahaa okei en tule rikkomaan tärykalvojasi enään hih..
Sulka sanoo Tuiskulle kaiken varalta:Voit muuten syödä niin paljon kiun haluat.
Minulla ei ole näes nälkä tai aikanaan kova sellainen.
Sitten Sulka vain repäisee lonkan ja perääntyy hiukan kauemmas Tuiskusta sillä hän halusi antaa sentään ruokarauhan heti aamusta.
Sulka riuhtoi ja heitteli lonkkaa välillä ilmaan.
Sulka ottaa lonkan ilmasta suuhun ja sanoo hiukan epäselvästi:Tule vedetään Köyttä.

PS: Rusko voisi muten tupsahtaa jossain vaiheessa peliin Sulka tapaisi hänet oikein mielellään jos käy.

((Juu, harkitaan. Ehkä ehkä...mutta annetaan sen nyt parantua ensin.))

Tuisku heti luvan saadessaan alkoi ahmia lihaa: Se ei ollut syönyt mitään päiväkausiin, vain huolehtinut että Rusko sai syödäkseen. Sillä oli nyt kova nälkä, ja uros-susi saattaa syödä enemmänkin kuin narttu-. Kaikenlisäksi Tuisku oli kooltaan kuin karhu, se söi monta kiloa lihaa kun oli nälissään.

Hetken päästä narttu pyysi sitä leikkimään peuran lonkalla. Uros nuolaisi veristä kuonoaan ja puhdisti rauhallisesti käpälänsäkin. Sitten se teki mahtavan loikan, aivan Sulan eteen. Mustaturkki otti kiinni lonkasta ja yritti riuhtoa sitä irti Sulan otteesta. Vahvat ja suuret leuat menivät nopeasti lukkoon.

Toivottavasti Tuisku ei rotevana sutena kaataisi Sulkaa, kun tuo oli päinvastaisesti melko hento.