Hetki tapaa Ovelan

HEtki kulki Varman perässä tyynenä ja innoissaan se tiesi että perille päästyään se tapaisi Ovelan itse olihan asia sovittu etukäteen.

Hetki ehti matkallaan jo vähän mietiskellä Rouhuakin. Se tavallaan pelkäsi jo etukäteen että Ovela oli valinnut alfa puolisokseen Roihun. Hetki ei niin välittänyt moisesta nartusta mutta ei osannut juuri sanoakkaan mitään. Varman suusta olivat suurin osa tiedoista tulleet kun narttu oli tuon kanssa aikaansa viettänyt.

Hetki suuntasi kohti pesiä siinä toivossa etta löytäisi Ovelan. Se kuitenkin seurasi Varmaa vaikka tisesi että Varma oli tietoinen että pesille palattuaan Hetki lähtisi Ovelan kanssa. Mikään ei ollut toki varmaa ja kaikkeen kannatti varautua.

Matka pesille tuntui pitkältä ja sitä se olikin. Kaksi sutta saapui kuitenkin pesäluolille siinä vaiheessa, kun aamu oli jo pitkällä. Varma oli väsynyt yön partioinnistaan ja se kaipasi lepoa. Narttu murahteli pennuille, jotka juoksivat häärimään sen jaloissa ja vetäytyi pesäonkaloon saman tien. Se soi onkalolla Hetkelle vielä katseen, joka merkitsi kenties jonkinlaista kiitosta seurasta. Hyvin pian nartun kookas hahmo katosi onkalon hämärään ja innokkaat sudenpennut juoksivat Hetken ympärillä. Ne pomppivat ja yrittivät tavoitella nartun suuta selvittääkseen, oliko se kenties tuonut niille mukanaan lihaa syötäväksi.

Myös Ovela oli pesällä. Vanha alfa makoili hiukan syrjemmässä. Pesäluolilla oli nyt harvinaisen monta sutta; tänään olisi aika lähteä saalistamaan. Vielä Ovela ei kuitenkaan määrännyt partiota kokoontumaan, sillä paras aika saalistamiseen lauman kannalta oli varhainen aamu tai varhainen ilta. Silloin saaliseläimetkin olivat tavallista varomattomampia ja hämärä esti niitä käyttämästä kaikkia aistejaan sillä tavalla, kuin suorassa päivänvalossa.

Heti nyökytti päätään Varmalle joka katosi pian näkyvistä. Hetki joka oli jo jonkin aikaa vaeltanut pesillä huomasi myös Ovelan.
Hetki jolkottelli kohti alfa urosta ja kun oli lähellä se alistui ja tervehti johtajaansa. " Hyvää huomenta herra" Hetki sanoi iloisella ja hyvän tuulisella äänellä.

Vaikka Hetki olikni ollut rajapartiossa Varman kanssa sitä ei väsyttänyt se ehtisi levätä myöhemminkin. Oli aamu ja valokin alkoi kirkastua ihljalleen. Tosiaan saalistus oli helpoista aamuisin. Hetkelle olisi suuri kunnia päästä näyttämään metsästäjän taitonsa alfalle. Olihan se kehunut taitojaan jo ensitapaamisella.

"Hyvää huomenta, Hetki." Ovela tervehti. Se katseli narttua rauhallisesti etutassut ristissä. Vaikka olikin talvi, niin uros loikoili kiven varjoisammalla puolella. Ilmeisesti sen paksu turkki sai sen olon helposti tukalaksi. Muutoinkin kuin vain turkkinsa puolesta yhdeksättä talveaan elävä uros vaikutti edelleen olevansa elämänsä kunnossa. Se oli vankka, hyväturkkinen, kirkassilmäinen ja lihaksikas ja tulisi varmasti pitämään paikkansa vielä pari vuotta ilman minkäänlaisia ongelmia. Kenties sen jälkeen se jättäisi johtamisen, ellei sitä ennen saisi surmaansa jossakin.

"Varma näytti sinulle pohjoiset rajat. Kuten näet, meillä on lääniä isommallekin laumalle. Paljon tilaa pennuille." uros totesi ja siirsi katseensa hangella telmiviin Vaitin pentuihin. Vaiti itse loikoili pesäluolan katolla ja tarkkaili sieltä vaaleita penikoitaan. Jo puolentoist vuoden ikään ehtineet Raisu, Ilo ja Lousku pitivät pennuille seuraa. Ne alkoivat jo olla sen ikäisiä, että olivat selvittäneet ainakin keskinäisen arvojärjestyksensä. Raisu oli kolmikon selkeä johtaja, Lousku seurasi sitä ja Ilo hoiti pienen joukon omeganhommia liehittelemällä sisaruksiaan.

Hetki käänsi katseens aPentuihin ja nyökkäsi. " Niin hän teki, ja mitä enemmän saamme laumaamme jäsenia sitä vahvempia meistä tulle. En tarkoita ettemmekö jo olisi vahvoja. Mutta tiedät kyllä " Hetki snaoi. Hetki oli elämänsä kunnossa sen turkki oli kiiltävä ja takkuamton. Silmät heijastivat kiitollisuutta ovelalle ja ylpeyttä taas luonteesta.

Hetki ei ollut itsestään ylpeä sen takia että sattui olemaan hyvä jossian. Se oli ylpeä siitä että se kykeni olemaan laumassa hyödyllinen muiden sekä itsesä suhteen. Ongelmia Hetkellä ei ole toistaiseksi tullut.

Vaikka hetki haaveili omasta perheestä se ei sitä sanonut kutienkaan ääneen. Eiköhän Ovela ollut tietoinen että jokainen nuorenpuoleinen narttu haaveili perheestä.

Hetki kuitenkin seisoi auringon valon edessä katsellen nyt Vaitin pentuja. Ne olivat kyllä suloisia kerrakseen sitä hukka ei kieltänyt. Se katsahti Vaitiin joka makoili taas pesäkolon päällä luoden tuollle ystävällisen hymyn. Hetkellä oli vielä opittavaa luama elosta kuten alistumaan myös muille kuin vain alfalle ja betalle. Oli Hetkelle vaikeaa omalla tavallaa nalistua mutta se osasi sen halutessaan. Ja toistaiseksi vain Ovela, Varma ja usva ovat saaneet alistumes täysin Hetkeltä kertaakaan pyytämättä.

"Kyllä, minä tiedän kyllä." Ovela sanoi. Se haukotteli ja tarkkaili Hetkeä silmät puoliksi ummessa. Ilmeisesti vanha uros oli tässä nauttimassa pienestä lepohetkestä. Se ei suinkaan tarkoittanut sitä, ettei se olisi mieluusti vaihtanut sanasia Hetkenkin kanssa, mikäli tällä olisi sille suuremmin asiaa. Ovela ei ollut niitä susia, jotka olivat suuna päänä koko ajan. Se mieluummin antoi toisten puhua ja puhui itse vasta, kun sen sanoille oli selkeästi tarvetta.

Vaiti soi Hetkelle pesäluolien päältä hännänheilautuksen. Narttu ei näyttänyt pistävän pahakseen sitä, ettei Hetki suoraan alistunut sille. Sille riittäisi, että Hetki tietäisi paikkansa sen alapuolella. Tottahan Vaiti lähikontaktissa olisi toivonut toisen eleillään osoittavan olevansa alempana, kuten kohteliasta oli, mutta näin pidemmän välimatkan ollessa kyseessä se ei moisia vaatinut.

Hetki ei sen koommin jäänyt vaitia katselemaan kun toisella näytti olevan tekemistä omien pentujensa vahtimisessa. " Nuo pennut ovat kyllä suloisia " Hetki totesi katsoessaan jälleen Ovelaan. " Varma näytti minulle viime yönä paljon laumamme aluella, kävimme muunmuassa rajoja tutkimassa, emmekä nähneet mitään poikkeavaa. " Hetk isanoi se ei osannut oikein sanoa mitään järkevää sillä jokin vei sen sanat suusta. Aivan kuin Ovelan kanssa olisi nyt vaikea puhua se saattoi ehkä johtua Roihusta ja siitä Mitä Varma oli Hetkelle sanonut. Hetki kuitenkin halusi tutustua alfaansa se saattaisi kuitenkin olla joksnekin vaikean puoleista Roihun takia.

Hetki heilautti häntäänsä ja istahti paikalleen se katseli ympäristöä hetken ja vilkaisi sitten ohi mennen Vaitia ja tuon pentuja, pennut näyttivät viihtyvän melko hyvin kesekenään eivätkä juurikaan välittäneet Hetken olin paikasta mitään. " Joskus toivoin että saisin omia pepntuja " Hetki sanoi suorastaan vahingossa ääneen. Se oli katsellut vaitin pentuja eikä todellakaan tajunnut sanoneensa ajatuksensa ääneen. Hetken ilme muuttu iloisesta hieman nolostuneeksi mutta ei korjannut snaojaan kuitenkaan mitättömiksi. Olihan se totta että narttu haaveili yhä pennuista ja toivoi kovasti niitä joskus saavansa.

Ovela katseli hetkeä ristittyjen etutassujensa yläpuolelta melko suopeasti: "Ei se mitään. Moni narttu haluaa pentuja ja se on luonnollista. Moni uroskin haluaa pentuja. Haluaa jatkaa sukuaan. Eihän siinä ole mitään hävettävää." alfauros totesi ja katseli taas pentuja. Ensi keväänä tuolla vilistäisi hänen pentujaan. Aika alkoi lähestyä ja Ovela odotti jo, koska Roihu tulisi kertomaan hänelle olevansa valmis.

Ovela alkoi olla jo vanha susi ja sen mahdollisuudet saada jälkeläisiä rajalliset. Ennemmin tai myöhemmin ikä veisi voiton ja lauman johtoon nousisi Usva. Silloin Ovelan olisi aika väistyä syrjemmälle tai jättää laumansa,

Hetki hymähti tyytyväisenä. " Niinghän se menee " se totesi heilauttaen häntäänsä. Hetki ei onneksi tiennyt että Ovela odottaisi Roihun tulevan kertomaan alfalle olevan valmis. Hetki ei tietäisi miten suhtautuisi tilanteeseen sillä ei ollut mtiänä Roihua vastaan mutta eihän kuuleman perusteella toisesta niin pitänytkään. Tosin Hetkellä oli taipumus luoda mielipiteet muista pelkän kuuleman perusteell se oli HEtkessä hno puoli.

Hetki käänsi jälleen katseensa pentuihin ja pian takaisin ovelaan " -Haluaisiko arvon Ovela tulla kanssani etsimään jotain aamiaista? " Hetki kysyi.. Kysymys saattoi olla joksenkin rohkea mutta Hetki kun oli mikä oli.

Ovela mietti hetken. Illalla olisi saalistus ja uros saisi varmasti ruokaa kyllikseen. Saalistaminen laumalaisen kanssa kuitenkin tarjoaisi varmasti jotain muutakin, kuin vain vatsantäytettä. Alfa vääntäytyi pystyyn ja venytteli. Sen pitkät kynnet raapivat hankeen syvät juomut. Päästyään pystyyn uros pudisti vielä turkkinsa ja katsahti Hetkeä tyynenä: "Mikäpä siinä."

Ovela ei ollut vielä tutustunut Hetkeen paremmin. Se oli kuitenkin saanut siitä hyvin itsevarman ja sisukkaan kuvan. Narttu seisoisi varmasti hänen takanaan, tapahtuisi mitä tapahtuisi. Ovelan oli myös myönnettävä, että nartun kookkaus miellytti kookasta urosta. Se muistutti Ovelaa hänen edesmenneestä puolisostaan, joka oli ollut suurikokoinen narttu.

Toden teolla Hetki seisoi Ovelan takana tapahtui mitä tahansa se puollsutaisi laumaansa oli millä tasolla hyvänsä. Hetki oli kookas nartuksi eikä ollut pelkkää luuta ja nahkaa. Nartussa oli sisua ja massa kaikin puolin eikä se tilanteen tullen epäröinyt käyttää sitä.

Hetki oli valmis uraamaan henkensä jopa laumansa tähden, varsinkin alfansa. Hetki hymyili suden tavoin Ovelalle tuon todetessa että lähtisi Hetken kanssa aamupalan etsintään. Ei hetki odottanut mitään suurta saalista sille riitti että se kykeni tutsutmaan alfaansa ja siais pientä purtavaa.

Hetki venytteli pian ovelan jälkeen rattoisasti kääntäen katseensa pian pentuihin jotka leikkivät pesällä niiden emon tarkastellessa niitä. Hetki loi Vaitille hymyn ja käänsi katseensa Ovelaan. " Minne suuntaan menemme ? " se kysyi iloisena ja pirteänä. Hetki kun rakasti yli kaiken saalistamista ja ennen kaikkia toivoi pian pääsevänsä saalistajien joukkoon.

Hetki näytti hillityn innostuneelta saadessaan Ovelasta seuraa saalistukselle ja innostus tarttui alfaankin. Hetken kysellessä, mihin suuntaan pitäisi mennä Ovela nuuhki tovin ilmaa ja lähti sitten lömköttämään pohjoiseen. Pohjoisessa oli aina saalista. Metsä oli siellä hyvin eläväinen, täynnä rusakoita ja muita. Tuurilla ne pääsisivät myös osingoille vaikkapa karhun haaskasta.

Sitä paitsi, tärkeämpää kuin saaliin löytäminen oli saalistus Hetken kanssa. Uros halusi tutustua narttuun paremmin. Olihan Hetki kaikin puoli mukava laumanjäsen ja varsin taitavakin vielä. Ovela ei kuitenkaan sanonut liikkuessaan mitään. Se oletti, että Hetkellä oli varmasti asiaa ja narttu hoitaisi puhumisen ja kyselemisen.

( koska tämän pelin jälkeen on tapahtunut kaiken laista hetken aikana niin jos sopinee että hyppään hiamna ajassa eteen päin että kaikki hetken tapahtumat olisi tässä mukana nini ei tarvitissi heti perään käsitellä uutta peliä. Jos vaikka olettattiasiin että hetki oli parantunut tyystin haavosita jotka oli saanut puollustaessaan roihun pentuja pesille iskeneeltä tunkelijalta ja sen selalista ? )

Hetki seurasi alfansa liikkeitä ja pian se kävelikin tuon perässä mahdolliseen saalistus paikkaan. niin ei hetkikään pelkkää saalistusta ajatellut sille oli tärkeää viettää aikaa Alfansa kanssa. Alfan jota se kunnioitti enemmän kuin ketään koskaan ovela oli sille kaikni puolin tärkeä uros. HEtki oli vietätnyt paljon aikaa Ovelan tyttären Varman kanssa ja tuo olikin ainoa ystävä hetkelle koko laumassa mutu olivat vain lauma tovereita. Hetkellä oli vaikea suhtautua muihin alistuneesti jopa varma oli saanut ensi kohtaamisella siitä osansa mutta ovelaa hetki ei epäröinyt alistua. " Halaun onnitella sinua pennusita roihun kanssa ne ovat varsin suloisia veitikoita " hteki lausahti sitten ystävällisesti alfalleen .tokihan hetkellä oli paljon asiaa alfalleen mutta ei stiä nyt noin vain voitu höpöttämään ruveta ja alfa oli varmasti kuullut hetken teoista joten niistä hetken tuskin tarvitisi jurukaan phua.

[Joo, käy varsin mainiosti. Anteeksi vielä pitkästä tauosta. Aikakin menee aika hyvin yksiin; laitetaan että nyt on suunnilleen tämä aika, kuin meilläkin. Talvi tulossa ja ollaan menossa saalistamaan.]

Ovela lönkötti etummaisena eikä se vielä jaksanut nuuhkia maata. Pelkkä mahdollisuus lähteä hetkeksi pesiltä oli sille tervetullut. Talven tuleminen tiesi yleensä kurjuutta ja niukkuutta, mutta nyt Ovelan lauma oli niin suuri, ettei uros pelännyt pentujensa tai muidenkaan laumalaistensa puolesta. Se voi itsekin vielä verrattain hyvin, vaikka vanhuus oli jo asettunut asumaan sen kehoon. Vuoden tai viimeistään kahden päästä olisi Ovelan aika astua sivuun. Se aika tuntui hetkessä elävästä sudesta kaukaiselta, melkein absurdiltakin, mutta Ovela tunsi, että se oli lähempänä kuin mitä sen käsityskyky antoi ymmärtää. Sen tulisi valmentaa Usvaa entistä tarkemmin, valmistaa Roihua jäämään yksin, kenties astua vielä yhden pennut, ja sitten... sitten se joko lähtisi tai vetäytyisi laumastaan syrjemmälle, pysytellen sen jäsenenä mutta luovuttaen paikkansa alfana Usvalle. Oikeastaan Ovela oli tyytyväinen siitä, että oli valinnut Roihun penikoidensa äidiksi. Usva oli aikuistunut vuosien aikana, mutta Ovelasta tuntui hyvältä jättää sille vielä joku vähän vanhempi ja viisaampi opastaja. Ja kun Ovelan paikka alfana olisi siirtynyt eteenpäin, se ei enää voisi ottaa osaa lauman päätöksentekoon. Tuskinpa kukaan lauman jäsenistä alkaisi sitä syrjiä tai kävisi varsinaisesti kimppuun, mutta saaliille tuskin olisi asiaa ensimmäisenä.

"Kiitos", Ovela totesi Hetken kehaistessa sen pentuja. Se pörhisti turkkiaan ylpeästi, ihan niinkuin aina puhuessaan penikoistaan, ja jatkoi: "Roihu on pitänyt niistä hyvää huolta, aivan kuten muukin lauma. Laumamme on yhtenäinen ja iso ja se on sen vahvuus. Jahka aikani tulee, jätän sen luottavaisin mielin toisten hallittavaksi."

Hetki kuunteli ovelan sanoja tarkkaan. Se itse ei osannut ajatella usvaa alfana mutta kaiketi siihenkin oli totuteltava. Hetkestä usva oli melkoisen itsekuriton ja halaji plajon valtaa ja haaremia itselleen toisin kuin Ovela. Hetki näytti ehkä hieman harmistuneelta ovelan puhuessa aikansa jättämisestä hetki kutienkin oikaisi pian ryhtiään " Sihien on onneksi vileä aikaa. Kaltaistasi alfaa on mahdoton löytää. En kerta kaikkiaan löydä sanoja sille miten sinua voisin alfana kuvailla minusta olet täydellinen alfa mitä lauma voi koskaan saada. Ja kuten toistumiseen olemme nähneet ainakin minä puollustan luamaa ja sen jäseniä hengelläni viimeiseen saakka. " hetki puhui sitten alfalleen tyynesti ja ystävällsiesti Hetki oli harvianisesti tyytynyt toistaiseksi elämään laumalaisen paikalla mutta havitteli kutienkin metästys ryhmään päsäemisetä tämä siksi että se ei halunnut betan paikaa varmalta ja vaitilta ainakaan vielä. eikä se aikonut kyllä toistaiseksi syrjäyttää Roihuakaan alfa nartun paikalta vaikkei itse ajatuskesta niin pitänytkään.

Hetki nuuhkaisi maata arvioivasti mutta ei saanut juurikaan minkään laista elollsita merkkiä saaliista. noh aikahan hukakislla olisi ja mitä pidenpään hukkamme oli alfan seruassa sen tyytyväisenpi hetki oli tilanteeseen sillä ovela todella oli sille tärkeä monellakni tapaa. Vaikak lievä msutasukakisuus roihua kohtaan paloi hetken rinnassa mutta se jäisi sitten nähtäväksi mitä oli tullakseen hetk ipysyisi uskollisena Ovelalle siihen saakka kun toisessa henki pihisi.

Ovela pysähtyi hetkeksi, kun sen mukana kulkeva roteva narttu äityi kehuskelemaan. Vanhan uroksen piti myöntää, että kehut tuntuivat hyviltä. Hetki oli hyvä laumalainen. Harvoin Ovela oli tavannut toista yhtä pohjattoman uskollista. Siksi Ovela mielellään vietti aikaa Hetken kanssa ja nosti tätä tällä tavoin lauman arvoasteikolla. Se oli vähän niinkuin kiitos uskollisuudesta.

"Olen nähnyt useamman kerran, ettei uskollisuuttasi käy kieltäminen", Ovela sanoi ja lipaisi huuliaan. "Olen edelleen kiitollinen, että surmasit sen laumattoman kun pentuni olivat pieniä. Ilman sinua ja muita puolustajia osa tai ehkä kaikki niistä olisivat voineet menehtyä", Ovela myönsi ja alkoi sitten taas lönkötellä eteenpäin. Se nuuhki vähän aikaa maata ja kaarsi sitten vasemmalta lähtevälle ohuelle riistapolulle: "Sinusta tulisi varmasti hyvä emo pennuille, mikäli saisit sellaisia."

Hetki oli laseknyt päänsä hivenen alemmas kun Ovela alkoi puhua ja oli entio itsekkin pysynyt. Siitä tuntui hyvältä että Ovela piti tekoa oikeana. Niin piti hetkikin. Syvä hiljaisuus lankesi HEtken mieleen kun Ovela puhui pennuista. Niin hetki oli ikänäs haaveillut perheestä mutta se oli niin ronkeli urosten suhteen ja kaiken muunkin suhteen se tyytyisi pieninpään vaihtoehtoihin niinkään helposti. " niin, Nini ainakni toivoisin olevani. Mutta pennut ovat minulel haave ollut koko pienen ikäni. " Hetki lausahti sitten hivenen arkaluontoisesti koska aihe oli silel arka vaikkei se ollut koskaan ollutkaan pentujen äiti.
Hetki sirityi pian takaisin kävelemään ovelan perässä ja nuuski ilmaa jälleenkään saamatta mitään vainua mahdollsiesta saaliista. haavat sen kaulasta olviat umpeutuneet ja neito oli jälleen voimissaan. se katsahti Ovelan puoleen " minusta on hienoa kuulua luamaasi ja olal sen jäsen. en voisi kuvitella mitään sen kunnioittavanpaa. ja elämä täällä on paljon mutuakin kuni lauma eloa. Ympärillä on tiivis porukka ja kaikk itekevät yhteis työtä hienosti. Ja pentuihisi tulee heistä kasvaa oivallisia jäseniä joukkoomme. ja autan kaikin puolin heidän ksvatuksesaan. Roihun kanssa keksustelimmekin asiasta aijemmin. " Hetki lausahti-

Vaikka keskittyikin nyt maan nuuhkimiseen, Ovela kuunteli tarkasti mitä Hetkellä oli sanottavanaan. Narttu sanoi vähän arkaan sävyyn haaveilleensa aina pennuista, mutta ennen kuin Ovela ehti tarttua äänensävyyn, narttu kokosi itsensä. Se kehui taas laumaa ja sitten Ovelan pentuja. Roihu oli kasvattanut niistä hyviä penikoita.

Niin, Ovela oli itsekin samaa mieltä. Roihu oli yaitava pentujen kanssa ja muut sudet kunnioittivat sitä. Ovela ei ollut nähnyt, että Roihun olisi kertaakaan pitänyt sen suuremmin palauttaa ketään ruotuun. Narttu oli luonnostaan kunnioitettava. Ja kun vielä Hetki, yksi Ovelan luotetuimmista, puhui nartusta noin, alkoi Ovela olla varma siitä päätöksestä jota oli hautonut jo pidempään.

"Minä olisin mielissäni, jos auttaisit pentujen kanssa ja Roihukin varmasti. Sinulta ne voivat varmasti oppia yhtä sun toista", Ovela vastasi ja nosti päänsä vilkaistakseen Hetkeen melkeinpä lempeästi.

Koska hetki oli sismissään varsin lempeä otus joka oli alusta asti välittänyt alfastaan suunnattomasti. Vaikak sen sisällä tuntuikni vihlaisevaa kipua siitä että Ovela oli valinnut alfanartuksi Roihun ei se siihen asiaan puuttunut kräkkäästi se tyytyi osaansa laumassa ja opetti mielelään pentuja ja auttoi niitä kasvamaan laumassa. ja vaikak Hetki ei roihusta sisimmässään pitänytkään järin hirveästi ei se tuominnut roihua millänä tavoin. Roihu oli mukava susi ei sitä edes hetki voinut kieltää. Sen tunteet alfaa kohtaan olivat valtavat mutta ei hetki halunnut pilata omia väljeään roihun kanssa sen takia että menisi möläyttämään tunteensa alfalleen. Alfa näkisi ne jos olisi nähdäkseen. ei hetki niitä peitellytkään suunnattomasti . Vain Varma tiesi asiasta touuden sillä varmasta oli tullut hetkelle kuin sisar. hetki luotti varamaan akaikin puolin eikä epäröinyt hetkeäkään etteikö voisi puhua ystävänsä kanssa kaieksta. " Autan ilomielin pentujen kanssa. ja lupasinkni roihulle että opetan pennuille metästyksen alkeita. " Hetki puheli alfalleen.

Hetki sanoi auttavansa mieluusti pentuja oppimaan metsästyksen saloja. Roihun kanssa siitä olikin sovittu jo. Ovela lipaisi kirsuaan ja sen häntä heilahti jännittyneesti: "Pian saat näyttää taitosi minullekin. Tästä on mennyt metsäkauris ja se on laiha ja vanha." Ovela kääntyi Hetken puoleen ja väistyi jäljen edestä, jotta narttukin pääsisi sitä nuuhkimaan. Kovinkaan tuore jälki se ei ollut, muttei myöskään päivää vanhempi. Jos peura oli vanha ja raihnas, kuten jäljistä ja tuoksusta saattoi päätellä, he saattaisivat saada sen yhytettyä kahdestaan. Elleivät, niin ainakin saisi maistiaisen jahdin hurmasta.

HEtki oli kuleknut hievenen kauenpana Ovelasta ja kun alfa puheli sille peurasta se siirtyi haistelle n jolkäiä kohti ja eikä mennyt aikakaan kun hetki jo pisti merkilel minen suuntaan oli tämä yksilö lähenyt kulkemaan. Hetki vilkaisi Ovelaan " Teen sen ilo mielin arvon Alfa " SE lausahti reippaasti ja iloisella miellällä. Toki metsätys reissu alfan kanssao lisi tuloksettakin hurmaava reissu. tärkeintä Hetkelle kuitenkinoli että se sia vietätä aikaa lafan kanssa. Ovela oli tehnyt päätöksesnä eikä hetki lähtiis isitä mukisemaan.
Hetki liikkui jälkien eprässä nuuskien ilmaa ja jälkiä useaan kertaan. todelalkin kyseessä oli vanha ja hauras yksilä tämä ei varmasti olisi pitkälle ehtiynt viakka olisikin astellut tuntikausia enen nsusien tuloa. Hetki oli jo hivnene kauenpana ovelasta kunnes se pysähtyi äkillisesti ja kyyristyi se kuuli rapisevaa ääntä ja liikehdintää lähistöllä korvat hörössä se tutkaili tilannetta ja paiaknsi äänen tulo kohtaa.

Hetki oli heti mukana saalistuksessa ja Ovela antoi nartun mennä edelle tutkimaan. Se seurasi itse maltillisemmin vähän pidempää, jotta ne yhyttäisivät mahdollisen saaliinsa kummaltakin puolelta. Ei ollut tarvetta kommunikoida haukahtelemalla nyt, joten alfa piti vain tiukasti silmänsä Hetkessä nähdäkseen nartun tekemisen. Kun Hetki pysähtyi, Ovelakin jähmettyi niille sijoilleen. Se kuulosteli myös ja erotti liikettä kauempaa. Lumen ratinaa ja vaimeaa kuopimista. Vanha uros vilkaisi Hetkeen merkitsevästi ja lähti hiipimään lähemmäksi.

Hetki pisti merkille ovelan katseen ja lähti pian itse hiipimään kohti ääntä äänettömästi. Hetken lositokkain taito oli metsästys sen se osasi, se osasi saalistaa yksin, se osasi saalistaa ryhmässä se osasi saalistaa parettain. vaikak eniten se pitikin yksin saalistamisesta. mutta alfan kanssa saalistaminen oli erinomaista. Hetki pisti merkille että vanha ja hauras yksilö oli huomioinut sudet mutta ei jostian syystä kyennyt pakenemaan joten se kuopi maata ja äänteli vaikeroivasti. Hetki katsahti ovelaan nähdäkseen kuinka pitkä matka tuolla oli saaliin luo. Toki yksilön siasi kaadettau yksinkin mutta halusi Hetki kutienkin tehdä vaikutuksen ovelaan taidoillaan kuin kaikella muullakin vaikeki epäröinytkään etei ovela piittaisi siitä.

Ovela vilkaisi Hetkeen huomattuaan nartun katseen. Se alkoi itse kiertää saaliin toiselle puolelle, muttei nähnyt enää vaivaa kätkeytyäkseen. Ne olivat yhyttäneet peuran. Vanhan peuran, jonka turkki oli ohut ja loisto silmistä sammunut. Eläin tuskin pääsisi pakenemaan vaikka yrittäisikin, mutta Ovela epäili että se antautuisi suhteellisen helposti. Tämä oli sen aika kuolla.

Kierrettyään saaliin toiselle puolelle Ovela alkoi lähestyä. Sen tuuhea häntä heilahteli välillä puolelta toiselle. Vanha peura mulkoili vuoroin sitä, vuoroin Hetkeä ja kääntyili paikoillaan kuin ei olisi ollut varma, kummasta suunnasta kuolema oli tulossa. Olkoonkin vanha ja väsynyt, vaistot käskivät sitä taistelemaan henkensä puolesta vielä kerran.

HEtki pisti merkille että Ovela oli lähtenyt liikkeelle se tutkaili peuraa sijoiltaan ja peura polo pyöri puoleta tosielle mutta turhaan tuo peruan päivä olisi luetut hyvin nopeasti ja hetki lupasikni mielessään saaliille ettei tulisi pitkänä kärsimään. Hetki siirtyi lähemmäksi peuraa eikä mennyt pitkään kuin kertterä narttu loikkasi kohti peuraa kaataakseen tuon. Vaikak peura olikin vanha se yritti puollustautua henkensä edestä hetki oli saantu otteen peuran kaulasta ja ikään kuin taittoi tuota alaspäin saadakseen peuran luvuttamaan. Hetki oli harvaines vahva persoona ja tiesi metsätyksen slata ja kätköt. Hetki ei tuossa tilaneteessa jäänyt katselmaan ovelaa tai odottamaan surman iskua koska tiesi että perua oli tapettava ilman suuria kärsimyksiä tai ei hetki itse ainakaan hlusii kuollessaan pitkänä kräsiä. Hetki sai peuran painautumaan taka koipiensa varaan seusomaan eturuumis maata vasten. Pitkänä peura ei kutiekaan takajalkojensa voimalla pysynyt pystyssä vaan retkahti alas jolloin mukava "Krunts " äänähdys katkaisi peuran kaula valtimon eikä enää mennyt pitkään kuin hetki päästi otteensa irit veltoksi vlahtaneesta peurasta. Hetki oli tyytyväinen tulokseen se oli käynyt nopeasti ja vaivattomasti. jos peura olisi olltu terve ja voimissaan oelva yksilö olisi sen kanssa saantu kinata pidenpään. Hetki peruutti pois Peuran luota täten kertoen alfalleen että ikänä kuin lounas olisi katettu.