Harmi (suoritettu)

((Pelataanpa pieni liittymispeli, vaikka 2 hahmon jälkeen tuskimpa sitä tarvitsisi. Mutta kuitenkin, täytyyhän Viiman saada tavata uudet tulokkaat. ;3))

Puut olivat tiputtaneet lehtensä ja olivat miltei alastomia. Kellertävät ja punertavat lehdet olivat jättäneet puiden rungot paljaiksi ja ne näyttivät surkeilta ilman lehtien tuomaa peitettä. Viima oli ottanut jälleen nuoren Loskan rajapartioon mukaan. Alfa yritti kasvattaa nuorukaisesta oivaa rajapartiolaista, sillä Loska tuntui nauttivat pitkistä vaelluksista, jossa pääsi juoksemaan ja tutkimaan ympäristöä. Lisäksi, Viimalla kun ei itsellä ole vielä ollut pentuja, se jotenkin on kiintynyt Loskaan, joka on herttaisella tavallaan vielä pentumainen, vaikka onkin jo nuori aikuinen. Loskalla on toki muutama sisarrus, mutta ne ovat niin emonsa perään. Loska sen sijaan on aina rakastanut lähteä mukaan tutkimaan ja oppimaan, kun arvojärjestyksen korkeimmat tahot lähtevät saalistamaan tai rajapartioon. Viima ei ole ikinä laittanut pahakseen nuoren uroksen innokkuutta, päinvastoin, alfa on erittäin mielissään, että hänen laumassaan on näinkin innokas nuorukainen.

Viima ja Loska pysähtyivät pienen puron ääreen juomaan raikasta lähdevettä, joka solisi itäiseltä vuoristolta kohti laakson keskellä lepäävää järveä. Nuori uros hotki vettä innokkaasti ja vesipisarat sinkoilivat kuonon ympärillä. Viima taasen oli hieman arvokkaampi ja edukseen, se joi hillitysti vain sen mitä tunsi tarvitsevansa. Pian alfa kuitenkin havahtui. Loska loikki purossa ja yritti saada pieniä kaloja kiinni, mutta mokomat sintit olivat vielä nuorta sutta vikkelämpiä. Vieras haju kantautui jostain lähistöltä tuulen mukana. Vieras susi oli lähistöllä! Viima toppuutteli Loskan rientoja ja pyysi tätä olemaan valppaana.

[ Mielelläänhän tällaisen pelaa. :D ]

Syksyn värjäämien lehtien seassa kulki äärettömän varovasti ruskea susi. Hän pyrki kulkemaan erilaisten varvikkojen ja pensaiden suojissa, vaikka lähettyvillä ei näkynytkään ketään. Kyseinen susi, Harmi, oli vasta pari päivää sitten eksynyt seudulle ja riutuneesta ulkonäöstä päätellen nuori susi ei ollut parhaimmissa voimissaan. Turkista oli sieltä täältä irronnut karvatuppoja ja se ei ollut enää kiiltävää, vaan selvästi kuraista ja narttu näytti ontuvan hieman toista etujalkaansa. Pää alhaalla ja korvat luimussa Harmi kuitenkin jatkoi matkaa lehtien kahistessa hiljaa kevyiden askelten alla.

Pian nartun kirsuun kantautui hajuja, joita hän ei olisi halunnut vielä havaita. Alueen rajoillakin hän oli huomannut hajut vahvoina, ja mitä ilmeisemmin kyseiset sudet olivat aivan lähettyvillä. Toisaalta tieto siitä, että lähettyvillä saattoi olla lauman alfa, piristi hieman Harmin mieltä. Hän ei nähnyt mitään syytä miksi alfa ei olisi hyväksynyt laumaan yhtä uutta nuorta sutta, vaikka fyysisesti narttu ei näyttänytkään kummoiselta.
Vieraat hajut olivat kuitenkin saaneet Harmin seisahtumaan saman tien ja susi tunsi, kuinka sydän hakkasi rinnassa silkasta pelosta. Hento susi yritti painautua vielä enemmän alas ja taisteli itseään vastaan siitä, pitäisikö hänen näyttäytyä vai paeta paikalta. Yhteenoton sattuessa hänestä ei olisi vastustajaksi.

Toivo siitä, että nämä pari päivää yksin olisivat taaksejäänyttä elämää ja hän pääsisi jälleen lauman suojiin, oli kuitenkin suuri. Siitä johtuen Harmi otti hitaasti ja melkein tahtomattaan muutaman haparoivan askeleen ja kulki lähemmäs kahta vierasta sutta korvat aivan luimussa niskassa. Päästyään näköetäisyydelle narttu kuitenkin pysähtyi ja jäi miettimään, miten hän voisi nyt toimia. Susilla ei varmasti olisi mitään vaikeuksia havaita häntä nyt ja esille tuleminen ei tuntunut enää kovin hyvältä vaihtoehdolta. Toinen susista, musta narttu, näytti vahvalta ja itsevarmalta, kun taas Harmista epävarmuus suorastaan loisti eleiden myötä.

Spontaani Loska huomasi vieraan nartun ensimmäisenä. Hänen onnekseen tämä narttu oli myös nuori ja Loska ei voinut hillitä itseään. Se loikki vesi roiskuen puron yli. Vasta sen jälkeen Viima huomasi Harmin, joka seisoi kaukana, mutta silti näköetäisyydellä. Loska viiletti kohti Harmia ja Viima murahti nuorukaisen perään. "Loska pysähdy!", alfa käskytti nuorta urosta. Loska seisahtui paikalleen ja käänsi päänsä Viiman suuntaan. "Miksi? Sehän on nuori susi ja hajusta päätellen ei kuulu laumaan. Enkö saisi käydä tervehtimässä?" Loska anoi alfaltaan mennen hieman kumaraan alistuvasti. Mustaturkkinen alfa loikkasi puron yli muutaman kiven kautta ja jolkotti Loskan rinnalle totinen ilme yllään. "Etkö nyt ymmärrä senkin hölmö pentu, kaikki vieraat laumattomat eivät ole vieraanvaraisia. Sinä se et osaa sitten yhtään olla varovainen." Viima moitti nuorukaista ja Loska painautui yhä enemmän maata kohti. Alfa käski Loskan pysymään aloillaan. Se lähtisi ensiksi tarkastamaan, millä aikein tuo vieras susi liikkui heidän reviirillään.

Loska jäi tuijottamaan Viiman perään pää hieman kallistellen. Uros ei malttanut istua aloilleen, vaan oli koko ajan lähtövalmiina ryntäämään Viiman perään. Alfa jolkotteli tyynenä kohti Harmia. Korvat olivat pystyssä ja häntä jatkoi suorana kulkevaa selkärankaa. Samalla, kun Viima hölkytteli Harmia kohti, se heitti kysymyksen ilmoille. "Mitä asiaa sinulla on meidän reviirillemme?" Viima murahteli, mutta ei mitenkään uhkaavasti. Se lipaisi huuliaan ja pysähtyi pienen matkan päähän Harmista.

Nuoren uroksen täysin yllättäen syöksyessä kohti Harmia narttu painautui matalammaksi ja jännitti lihaksensa epätoivoisena. Harmin silmistä paistoi pelko ja vaikka hän tiesikin, ettei uros loppujen lopuksi tarkoittanut mitään pahaa, säikähti hän silti pahanpäiväisesti toisen odottamatonta liikettä. Onneksi vanhempi narttu sai uroksen pysähtymään, sillä Harmi olisi pian livistänyt karkuun ja mahdollisesti palannut uudestaan - mutta tarkistanut silloin kunnolla, että paikalla ei ollut ylivilkkaita nuorukaisia.

Musta narttu lähestyi Harmia ja hän pysyi paikoillaan liikkumatta. Sydän hakkasi rinnassa ja silmistä paistoi edelleen pelko ja epävarmuus, mutta enää narttu ei aikonut paeta paikalta. Hätäisesti huuliaan nuolaisten Harmi mietti, että tämä saattoi olla hänen ainoa mahdollisuutensa päästä laumaan mukaan. Kunhan vain olisi törmännyt oikeisiin susiin.
"Minulla ei ole paikkaa, minne mennä", Harmi aloitti totuudenmukaisesti. Nartun ääni oli heikko ja puhuessaan hän tuijotti maata tassujensa alla. Vieraan nartun jääminen hieman kauemmas rauhoitti kuitenkin tilannetta ja varsinkin toisen äänensävy, jolla hän ilmaisi asiansa: Harmi ei huomannut siinä uhkailua. Hän kohotti hiukan katsettaan, muttei edelleenkään katsonut toistas edes silmien lähelle.
"Kuulutteko jollekin laumalle tällä alueella? Voinko liittyä joukkoonne?" narttu jatkoi ja suden äänestä saattoi kuulla epätoivoa. Hän melkein aneli vieraalta, että pääsisi näiden mukaan, sillä muuta mahdollisuutta Harmi ei tällä hetkellä nähnyt. Hän kuolisi yksin, mutta saattaisi kuolla myös näiden kahden mukana, mikäli asiat eivät sujuisi Harmin toivomalla tavalla. Ja tällä hetkellä hän toivoi vain turvallisuudentunnetta ja lämpimän paikan, jossa nukkua rauhassa.

Loska ei kauaa jaksanut malttaa paikallaan, vaan hiipi Viiman rinnalle. Uros tuijotti uteliaana Harmia. Hännänpää heilahteli puolelta toiselle vaisusti. Pieni vingahduskin kuului ikään kuin pyyntönä, jotta pääsisikö se tutustumaan vieraaseen naaraaseen. Viima huomasi nuorukaisen matelun vierelle ja murahti paheksuvasti Loskalle. Loska kyyristyi hieman ja siirsi hitaasti katseensa alfaan, joka tuijotti moittivasti takaisin. Sitten Viima kääntyi taas Harmin puoleen. "Etkö haistanut lauman ominaishajua näillä tienoin? Olet nimittäin laumani reviirillä.", alfa tähdensi ja tutki katseellaan nuoren naaraan huonoa kuntoa. Hukkaparka oli varmasti kokenut kovia. Viima tunsi pienen säälintunteen toista kohtaan. Lisäksi alfaa kiinnosti kovasti, miksi Loska oli niin innoissaan naaraasta. Mustaturkki loi armollisen katseen Loskaan ja uros tiesi mitä tämä tarkoitti. Se saisi tutkia naaraan ja tutustua tähän.

Tästä riemuissaan Loska loikahteli lähemmäs naarasta ja alkoi innostuneena haistelemaan Harmin turkkia. Se hyppelehti ympärillä häntä vispaten hurjasti ja yrittipä jopa heittää etutassuja maahan leikinehdotukseksi. Viima seurasi vierestä tätä tohinaa ja päivitteli mielessään nuoren Loskan yli-innokkuutta.

Harmi jännitti jälleen vartaloaan huomatessaan, että nuori susi tuli myös lähemmäs. Hän ei juurikaan pitänyt uroksen energisyydestä, sillä juuri nyt asia enemmänkin häiritsi häntä. Mitä energisempi toinen oli, sitä varmemmin hän voisi tehdä yllättäviä liikkeitä ja arkana Harmi ei pitänyt sellaisesta. Hän arvosti enemmän rauhallisuutta ja hitaita liikkeitä, jolloin hän ehti ennakoida paremmin tulevan tilanteen ja mukautua siihen.

"Minä.." Harmi aloitti ja kuullessaan loppuun asti nartun sanat hän kohotti katseensa niin, että saattoi nähdä toisen silmät. Narttu oli yllättynyt siitä, että oli törmännyt heti aluksi alfaan, vaikka asia toki rauhoitti häntä entisestään. Hänelle selviäisi siis aivan heti se, kuolisiko hän tänään vai vasta joskus tulevaisuudessa. Katseeseen syttyi pieni toivon kipinä mustan suden sanojen seurauksesta ja Harmi jatkoi keskeytynyttä lausettaan: "... arvelin, että täällä eläisi lauma. Olisin kiitollinen, jos voisin liittyä laumaanne."
Ruskea susi oli edelleen alistuvan näköinen. Hän seisoi kyyryssä, häntä tiukasti koipien välissä ja korvat niskaa myöten taivutettuina. Vähän väliä Harmi nuolaisi huuliaan ja oli jälleen siirtänyt katseen lehtien peittämään maahan. Hänellä ei ollut minkäänlaista tarkoitusta uhitella näille kahdelle, ei hän kykenisi sellaiseen yksin.

Ilmeisesti uros sai alueen alfalta luvan tulla lähemmäs, sillä pian nuorukainen loikki Harmin ympärillä. Narttu tunsi olonsa nurkkaan ajetuksi ja kyyristyi entisestään, mutta ei paennut paikalta eikä yrittänytkään puolustautua urosta kohtaan. Hän ei edes katsonut urokseen päin tämän hypellessä, vaan piti katseensa tiukasti maassa ja toivoi, että vieras susi rauhoittuisi.

Uusi jäsen laumaan! Mikäs sen parempi ajoitus. Lauma oli muutenkin kasvamassa ja suorastaan puhkeamassa kukkaan suuren epäonnen ja menetyksien sarjan jälkeen. Pieni sadistinen ajatus silti poiki Viiman mielessä. Se tahtoi hieman kiusata vierasta naarasta ja samalla testata Loskan ajatusmaailmaa. "Nuori Loska, mitä mieltä olet, olisiko järkevää ottaa tämä naaras laumaamme?", alfa virnisti pienesti ja katseli Harmin ympärillä touhuavaa nuorta urosta. Loska oli aivan tutustumisen tohinassa, että melkein Viiman kysymys meni kuuroille korville. Nuorukainen pysähtyi ja nosti päänsä kohti alfaansa ja tuijotti hämmästyneenä mustaturkkista naarasta. "Kysytkö tuota tosissasi minulta?", Loska kummasteli ja vilkaisi Harmiin ja loi katseensa takaisin alfaansa. Susinaaras ei muuttanut elettäkään, seisoi paikoillaan kuin suolapatsas. Loska loikahti paikoillaan ja kyyristyi häntä halkoen ilmaa Harmin eteen. "Tottahan minä tahdon tämän laumaamme! Rakastan uusia tuttavuuksia!", Loska möläytti melkein heti ilmaan sen kummempia miettimättä. Hieman harmistuneena Viima pyöräytti silmiään ja muistutti itseään, miten yltiömäisen vieraanvarainen nuorukainen Loska oli.

Viima askelsi Harmin eteen ja nuuhki pääpiirteittäin naaraan kauluksen ja posket, ikään kuin rutiininomaisesti. Harmissa ei tuntunut tuoksuvan mitään uhkaavaa, niin kuin alfa olikin arvaillutkin. "Eiköhän tämä ole selvä, kunhan muistat, että olemme suuri perhe ja pidämme toistemme puolia. Olen Viima, lauman alfa. Ja tämä tässä on nuori Loska. Ei kannata sen kummemmin välittää hänen ylienergisyydestään, hän on aina ollut tuollainen.", Viima selvensi ja katsoi pää hieman kallellaan Loskan tohinaa Harmin ympärillä.

Varovasti, mutta selvästi uteliaana Harmi siirsi katseensa Loskaksi kutsuttuun suteen vanhemman nartun kysyessä, pitäisikö Harmi hyväksyä laumaan. Korvat olivat edelleen luimussa ja narttu melkein makasi maassa, katsoen anovasti Loskaa. Hän halusi todella päästä heidän laumaansa ja uskoi vakaasti, että hänestä olisi hyötyä tulevaisuudessa. Olihan Harmista ollut hyötyä aikaisemmassakin laumassa, vaikka lopulta narttu olikin ajettu tiehensä. Toivottavasti nyt ei kävisi samoin.

Varsinaista helpotusta Harmista ei näkynyt ulospäin Loskan vastatessa, että hän halusi nartun laumaan, mutta Harmi rentoutui hieman myönteisen vastauksen edessä. Toivonkipinä oli kasvanut suuremmaksi ja anelevasti hän katsoi mustaa alfaa. Hän halusi olla varma siitä, että pääsisi laumaan ennen kuin iloitsisi.
Alfan tullessa lähemmäs Harmi jännitti jälleen lihaksensa, mutta suurin hätä ja arkuus olivat poistuneet. Loskan energisyys jo lähinnä miellytti Harmia, sillä hän tiesi, että ainakin uros halusi hänet laumaan. Narttu ei kuitenkaan tiennyt, kuinka paljon kyseisen nuorukaisen toiveita kuunneltiin ja siksi odotti sydän hakaten lopullista tuomiota.

"Kiitos", Harmi sanoi aidosti kiitollisena. Narttu nousi hieman paremmin seisomaan, vaikka ryhti olikin edelleen huono ja Viiman puhuessa nartun häntä heilahti pari kertaa hivenen epävarmasti puolelta toiselle. "Olen Harmi", narttui esittäytyi ja jatkoi: "Et tule katumaan päätöstäsi."
Vaikka Loskan arvaamattomat liikkeet edelleen välillä hermostuttivat Harmia, oli se silti äskeistä paljon rauhallisemman ja jopa itsevarmemman oloinen Viiman ilmoittaessa, että hän pääsi laumaan. Narttu tuskin malttoi odottaa löytääkseen sopivan rauhallisen paikan, jossa nukahtaa jonkin aikaa suojassa viileältä tuulelta.

Loska poukkoili edes takaisin Viiman ja Harmin ympärillä. Pieniä ilonmurahduksia pääsi nuorukaiselta ja se juoksenteli häntä suorana ja takapää maata viistäen pieniä kieppejä. Ei ollut vaikea arvata oliko nuori Loska iloinen Viiman lopullisesta päätöksestä. "Kiiiitos kiitos kiitos!", Loska ulvoi ja ryntäsi lopulta tanssahtelemaan Harmin ympärille.

Alfa katsoi huokaisten nuoren Loskan suurta tervetuliaistanssahtelua. Tämä ei ollut mitenkään epätavallista Loskalta, se oli aina hirmuisen innostunut uusista tuttavuuksista. Viima kääntyi ja katsoi olkansa yli Harmin suuntaan. "Tulehan, menemme pesäluolille. Tapaat siellä muita laumaamme kuuluvia.", alfa sanoi ja lähti ottamaan askelia kohti suuntaa, jossa pesäluolat sijaitsivat.

((Näin, eiköhän se tässä sitten olisi, anteeksi lyhyt ja hieman viipyilevä vastaus ^^'))

[ Ei mitään. :) Kiitokset pelistä. ]

Kun Viima kehotti Harmia seuraamaan, narttu nousi heti ylös ja nopein askelin kiri uuden alfansa kiinni. Energistä Loskaa Harmi vielä hieman varoi, vaikka ottikin pari juoksuaskelta välillä aivan kuin haastaen nuorukaisen kilpailuun. Pääasiassa hän kuitenkin seurasi Viimaa ja katseli uteliaana, joskin äärimmäisen varovasti, ympäristöä ja haisteli uusia hajuja. Pitkästä aikaa hän tunsi olonsa jälleen turvalliseksi.