Varpu saapuu laaksoon - Loppu -

Jonkinlaista hyökkäystä Roihu oli osannut jo odottaa lihakset jännittyneinä, joten melko vikkelästi hän ehti pois vieraan uroksen hyökkäyksen alta. Samalla hän kuuli ja huomasi sivusilmästään, kuinka Ovela ja kookkaampi vieraista susista hyökkäsivät molemmat puolustamaan tilanteen edellyttämällä tavalla. Kiitollisena Roihu katsahti Ovelaan, mutta ei antanut tarkkaavaisuutensa herpaantua liikaa ja siksi käänsi nopeasti katseensa takaisin tunkeilijoihin. Hän seisoi hivenen alfansa takana, mutta tuijotti silti kaksikkoa edelleen haastavasti ja murisi näille hiljaa.
Roihu ei ollut säikähtänyt hyökkäyksen takia, vaan oli pikemminkin ärsyyntynyt moisesta tempauksesta. Ilman Ovelan kehotusta hän ei tekisi mitään, ellei tilanne todellakin vaatisi jonkinlaista itsensä ja muiden laumalaisten puolustamista.

Vainu huomasi Varvun aiheet Roihun kanssa samoihin aikoihin ja oli loikata väliin, muttei onnekseen tehnyt sitä. Roihu ehätti itse väistämään ja Vainu olisi jäänyt muuten uhriksi. Vainu perääntyi Ovelan ja Roihun taka-alalle ja tuijotti tiiviisti Varpua muristen uhmakkaasti niskavillat pystyssä.

Vainu tiesi arvonsa, eikä tehnyt omaa paikkaansa suuremmaksi numeroksi tekemällä hätiköityjä päätöksiä. Sen lisäksi nartun vasen takajalka oli yhä kipeä kevään karibunmetsästyksestä edellisenä vuonna.

Liekki sekin melkein loikkasi väliin, mutta ennen kuin se ehti edes ajatella asiaa niin Ovela oli jo juossut tunkeilijoiden kimppuun. Narttu ei voinut kuin rähistä uhkaavasti Varpulle, ja astahti lähemmäs uhkaavana. Se ei voinut hyökätä ennen Ovelan käskyä, mutta jos sama meno jatkuisi eikä alfa antaisi sitä odotettua lupaa, niin Liekki kävisi kimppuun koko raivollaan ja joka ikistä hammastaan käyttäen.
Sen oma luonne sanoi, että piti mennä ja tappaa, mutta tahdonvoimin narttu esti itseään tekemästä sitä. Liekki oli kuin jousipyssyn jousi, joka kohta suhahtaisi ilmassa ja saavuttaessaan kohteensa saisi pahaa jälkeä aikaan.

((Taas lyhyt.))

Pienessä ajassa tapahtui niin paljon. Varpu hätkähti, kun Koko syöksyi vastaanottamaan alfan hyökkäyksen. Vai aikoiko Koko hämätä alfaa? Tässä olisi kenties Varpun tilaisuus kääntää tuon vieraan lauman arvoasteikko ylösalaisin ja havitella alfan paikkaa. Nykyinen alfahan oli vanha käpy, ei se pitkään jaksaisi. Varpu paljasti likaisenkeltaiset hampaansa ja murisi Ovelalle. Kuvitteliko Varpu vain vai tulkitsiko se väärin sillä hukasta näytti, että lauman naaraat olisivat hieman epävarmoja koko tilanteesta. Se kuitenkin yritti pitää mokomat hyödyttömät nartut poissa mielestään ja keskittyä olennaiseen, eli Ovelaan.

Kun Koko oli vastatusten alfan kanssa, Varpu syöksähti Kokon takaa. Uros ärisi ja puski kaikella painollaan kohti Ovelaa. Aivan Ovelan edessä Varpu nousi aavistuksen takajaloilleen ja yritti saada otetta alfan kaulansivusta. Jos se saisi kunnon otteen, se saattaisi hieman vahingoittaa Ovelaa. Ei kuitenkaan mitenkään mainittavasti, mutta kipeästi.

HEtki seurasi tilanetta tarkkaan ja odotti Ovelan lupaa hyökätä. Mutta lupaa ei kuitenkaan tullut kun Ovela itse hyökkäsi tunekillijoita kohti. Kun varpu suuntasi ovelan kimppuun HEtki ärähti vääläyttäen valkeat hampaansa ja odottamatta Ovelan lupaa hyökätä se k ohdisti hyökkäyksensa khoti VArpua. Hetki murisi vihaansa toiselle tunkeilijalle ja koetti saada otetta tuone niskasta loikaten pienen nyppylän päältä uroksen kimppuun. HEtken voima ei ehkä ollut yhtä hyvä kuin yleensä yrosten mutta se saattoi olla normaalia narttua voimakkaanpi.
Mikäli hetki ei saisi otetaan VArvusta se toistaisi hyökkäyksesä. Sen teki kipää katsoa miten muut seisoivat paikoilalan tekemättä yhtään mitään. Tällä hetkellä sille oli se ja sama lentäisikö se ulos laumasta tottelamttomuuden vuoksi mutta se ei sieätnyt että kaksi sutta olivat Ovelan kimpussa. Se ei edes välittänyt Liekin läsnä olsota eikä huomioinut muita Hetki vain murisi ja kohdisti hyökkäyksensä kerta toisetsan jälkeen kohti VArpua saadakseen tuon pois ovelan kimpusta.

Koko inhosi tilannetta ja se olisi halunnut perääntyä pois. Varpu senkuin uhitteli; hulluko se oli?! He saisivat köniinsä ja kunnolla jos alkaisivat näitä kaikkia susia vastaan. Toveria Koko ei kuitenkaan ollut valmis jättämään, joten se murisi hampaat irvessä vastauksena Ovelalle. Ovelan nartut pysyttelivät taka-alalla ja odottivat johtajansa käskyä. Niin toimi lauma. Lauma, jota Kokokin niin kovasti elämäänsä kaipasi.

Ovela nuoli iän kellastamia hampaitaan. Tunkeilijat panivat vastaan. Se ei jäänyt odottamaan enää kauemmaksi aikaa, vaan kumartui hyökätäkseen. Ennen kuin se kuitenkaan ehti hukkaa sanoa, valtava tumma uros oli hyökännyt vaalean takaa ja yritti tavoitella sen kaulaa. Vanha alfa ei ehtinyt pakoon yllättävää hyökkäystä vaan luimisti korvansa ja valmistautui ottamaan vastaan sille kohdistetun iskun mahdollisimman hyvin. Iskua ei kuitenkaan tullut, sillä Hetki hyppäsi kuin tyhjästä alfansa suojaksi. Se ei jäänyt edes odottamaan johtajan käskyä. Tuollaista oma-aloitteisuutta Ovela osasi arvostaa ja Hetken arvo vanhan uroksen silmissä nousi kohisten.

"KIINNI!" vanha alfa ärjäisi takanaan seisoville uskollisille laumalaisilleen ja syöksyi itsekin eteenpäin repiäkseen Varpua, jonka kimppuun Hetki oli epäröimättä käynyt. Kookas vaalea tunkeilija oli sekin syöksynyt eteenpäin Hetkeä kohti. Ilmeisesti se ei ollut niinkään kiinnostunut reviirin valloittamisesta vaan toverinsa terveydestä. Sääli, että tämä toveri vaan näytti olevan idiootti.

No, Ovelalla oli Hetki, Vainu, Liekki ja Roihu. Yhdessä ne ajaisivat tunkeilijat pois lauman rajoilta ja näyttäisivät, miten laumattomia näillä main kohdeltiin.

Koko Roihun ruumis värähti jännityksestä hänen huomatessaan, kuinka kookkaampi uros hyökkäsi Ovelaa päin. Narttu ei kuitenkaan ehtinyt reagoida mitenkään, sillä Hetki oli jo hyökännyt puolustamaan alfaansa. Murina Roihun kurkusta yltyi, hän otti pari nopeaa askelta lähemmäs Hetkeä valmiina auttamaan, mutta ei vielä hyökännyt sekaan vaan tarkkaili tilannetta. Hän tiesi Hetken olevan voimakas ja sisukas, joten narttu varmasti pärjäisi yhdelle rajarikkurille yksinkin melko hyvin.

Kun Ovelan käsky kajahti, Roihu hyökkäsi nopeasti kohti valkoista urosta. Hän päätti toistaiseksi jättää toisen uroksen Hetken ja Ovelan harteille, ja yritti sen sijaan pitää toisen uroksen kaukana toveristaan.
Muristen narttu hyökkäsi parilla ketterällä loikalla kohti valkoista sutta ja yritti iskeä hampaansa kiinni suden kaulaan.

Vainu syöksähti käskyn kuultuaan eteenpäin Roihun kanssa samoihin aikoihin, mutta antoi ylempiarvoiselle nartulle tilaa mennä ensin. Kun toinen oli mennyt Vainu kiersi Kokon ja kiiruhti auttamaan Hetkeä Varpun kanssa. Nartun rinnukseen pisteli karibunmetsästyksessä tulleen vamman takia, mutta Vainu jatkoi matkaa vahvasti.

Varpun ollessa vihdoin lähellä Vainu koetti voimalla tyrkätä toisen maahan varoittaen voimakkaalla murinalla Hetkeä juuri ennen törmäystä, mikäli sellainen tulisi.

Liekki kuuli vain alfansa käskyn, ja etsi katseellaan valkeaa urosta. Kun se löysi tuon, narttu syöksähti päin miltei ajattelemattomasti ja yritti tarrata takaa uroksen takajalkaan. Koko ei tuntenut narttua, mutta jos olisi, se rukoilisi ettei ruskeaturkki osuisi: Liekki oli hyvä katkomaan ja joskus jopa murtamaan jalkoja vahvoilla leuoillaan, ja sen perussuunnitelmaan kuului jalkojen vahingoittaminen ja sitten hyökkäys täydellä voimalla...

Osuessaan se vetäisi jalasta niin kovaa kuin pystyisisi, ja toivoisi jonkun auttavan sitä uroksen kaatamisessa.
Epäonnistuessaan Liekki pakittaisi nopeasti pois mahdollisen hyökkäyksen alta.

Varpu oli huomannut ympärille tulleet sudet, jotka olivat hyökkäysvalmiudessa. Tilanne oli kääntynyt päälaelleen ja vasta nyt uros nieli todellisuuden siitä, että tämä oli alakynnessä. Ja pahasti. Varpu perääntyi muristen ja näykkien kohti hyökkääviä susia. Selkä kyyryssä ja niskavillat pystyssä ruskeankirjava hukka pyörähti ympäri ja lähti nopeaa ravia jolkottaen ja irvistellen Ovelan rökitysringistä. Se ei huomioinut Kokoa, vaan antoi kookkaan urostoverinsa pärjätä omillaan kiperästä tilanteesta. Varpu juoksi, mutta ei kuitenkaan minkä kintuistaan pääsi. Uros ei tahtonut näyttää, että juoksisi henkensä edestä. Häntääkään se ei jalkojen väliin asettanut. Varpu juoksi pois näköpiiristä, jonka jälkeen se jäisi odottamaan, josko Koko selviytyisi.

((Näin ollen Varpu kuittaa.))

HEtki murahti matalasti nähdessään VArvun juoksevan pois. Se oli aikeissa lähdössä perään. mutta jarrutti pian ja palasi Ovelan luo " Se pakenee uskoisin että sen perään on tureha mennä mitä teemme tuon otisen kanssa " Hetki snaoi alfalleen ja käänsi vielä katseensa VArvun perään mutta ei enää lähtenyt tuon perään. Hetki oletti että tuo oli menossa khoti Viiman alueita.
Hetken katse kääntyi takaisin alfaansa ja odotti vastausta että käytäisinkö myös toisen tunkeilijan kippuun vai katoaisiko se toisen perässä.

Koko-ressu sai ihan liikaa susia kimppuunsa. Vaikka se oli kookas ja voimakas uros, se ei ehtinyt millään väistää kahdesta suunnasta tulevia iskuja samaan aikaan. Roihun kaulaan suunnattu isku oli Kokosta uhkaavampi, kuin toisen isku kohti jalkoja, ja siksi se keskittyi väistämään paremmin Roihua. Liekkiä se ei ehtinyt väistää kuin osittain ja nartun hampaat repivät ison haavan sen vasempaan takajalkaan. Kivusta kiljuen ja valtavia leukojaan välillä kummankin nartun puoleen louskuttaen uros perääntyi taaksepäin.

Oli tyrmäävää huomata jääneensä yksin. Varpu oli jättänyt sen taakseen ja lähtenyt ja Koko kohtasi koko lauman raivon yksin. Vaikka se yksinkertainen olikin, ei se ollut sentään ihan täysi idiootti. Se kääntyi kannoillaan ja otti sen riskin, että joku susista kävisi selkään kiinni. Se halusi pois tältä reviiriltä. Kauas pois ja helvetin äkkiä.

Ovela seisoi paikallaan huohottaen ja seurasi tunkeilijoiden pakoa rajoja kohti. Se ei ollut osannut odottaa, että se toinen uros hyökkäisi. Typeräkö se oli? Ilmeisesti kyllin typerä siihen, mutta kyllin järkevö huomatakseen erehtyneensä.

"Tuskin ne meitä enää vaivaavat", vanha alfa murahti ja nuolaisi huuliaan. Se soi kiitollisen katseen kaikille laumalaisilleen, mutta erityisen pitkän ja kunnioittavan Varvun eteen loikanneelle Hetkelle ja Vainulle, joka vammastaan huolimatta oli puolustanut sitä.

"Roihu, johda sinä Hetki ja Vainu etelään rajaa pitkin. Vahtikaa rajoja hetki. Minä ja Liekki varmistamme rajan vähän pohjoisempana", Ovela sitten ohjeisti. Vaikka se uskoikin noiden kahden pysähtyvän vasta kilometrien päässä rajasta oli parempi varmistua asiasta.

Harmikseen Roihu huomasi, että Koko ehti väistää hänen iskunsa. Narttu jäi aloilleen ja paljasti hampaansa muristen, mutta uutta hyökkäystä hän ei ehtinyt suunnitella, ennen kuin Koko oli kääntynyt ja paennut paikalta Varvun perässä. Ilmeisesti ne kaksi eivät täysin idiootteeja olleet, kun huomasivat milloin oli viisainta lopettaa.

"Selvä", Roihu vastasi Ovelalle. Hän vilkaisi nopeasti Vainua ja Hetkeä, joihin narttu ei ainakaan vielä voinut sanoa luoneensa luotettavaa ystävyyssuhdetta. Toki hän luotti molempiin ja arvosti heitä, mutta läheisiksi ystäviksi hän ei voinut sanoa kumpakaan - omaksi harmikseen tosin.
Roihu heilautti häntäänsä ja kääntyi lähteäkseen kohti eteläisempiä rajoja. Jonkin matkaa kuljettuaan hän katsahti, seurasivatko Hetki ja Vainu, ennen kuin nopeutti hieman tahtiaan. Koko ajan hän oli valppaana siltä varalta, että Varpu ja Koko eivät olisikaan poistuneet kokonaan alueelta, vaikka se olikin epätodennäköistä.

Vainu kompuroi pahasti Varpun väistäessä hyökkäyksen liian nopeasti, mutta sai pidettyä tasapainonsa. Ovelan antaessa käskyjä Vainu meinasi väittää vastaan. Sitä alkoi kyllästyttämään koko taistelu, sillä se oli ohi. Ei kai nyt enää tarvitsisi rajoja lähteä tutkimaan?

Vainu kuitenkin päästi Roihun edelleen ja seurasi tuota mukisematta näyttäen muutamia alistumisen merkkejä pitämällä päätään ja häntäänsä alhaalla.

Liekki oli väistönsä jälkeen tehnyt toisen valehyökkäyksen, mutta Kokon pinkoessa pakoon narttu pysähtyi. Se käänsi päänsä Ovelaan, ja luimisti korvansa välittömästi.
Käskyn saadessaan narttu tuli aavistuksen kyyristyneenä Ovelan vierelle. Muut olivat jo lähdössä omiin suuntiinsa, ja niin lähtisivät kohta nämäkin.
Luuleeko alfa että minuun ei voi vielä täysin luottaa ja otti minut siksi omaksi seurakseen, vai tietääkö hän, että on melko kunniallista päästä alfan mukaan? Liekki mietti katsellen kaukana häilyvien Roihun, Vainun ja Hetken hahmoja. Jos tämä johtuu siitä, etten minä ole tarpeeksi luotettava, niin mitä hittoa tuo hemmetin Hetki tekee Roihun kanssa? pieni ärtymys syttyi taas nartun sisällä, mutta se sammui nartun huomatessa kuka muukin oli päässyt Roihun mukaan: Vainu. Koko laumasta sen ainut hyvä ystävä. Koko laaksosta sen ainut hyvä ystävä.

Nyt Liekki tajusi ystävien arvon. Sillä ei niitä ollut ollut pitkään aikaan, ei perheen kuoleman jälkeen...Liekin seurana oli ollut vain viha, katkeruus ja kostonhimo.
Ruskeaturkki halusi unohtaa sen pentuvuosien tapahtumat, ja ummisti hetkeksi silmänsä, avaten ne yrittäen keskittyä olennaiseen.

HEtki olisi mielummin mennyt Ovelan mukaan, mutta lafan käskiessä sitä siirtymään Roihun mukaan ei sillä ollut valittamista. Se ei niin roihusta välittänyt muta ei sen koommi pitänytkään. mutta lauman sisällä sen oli pidettävä ajatuksensa omanaan, se oli kinannut liekin kanssa ennemmin. mutta nyt siihen ei ollut aikaa. Hetki katsahti Ovelaan aj nyökkäsi tuolel arvokkaasti. Se ei ollut saanut iskuja tistossa ja se oli elmänsä kunnossa. sE suuntasi asekeleensa kohti Roihua ja VAinua ja suuntasi niiden mukana rajoille.
Se olisi mielelään tietänyt mitä Liekki siitä ajatteli sen osti häntänsä ylpeästi koholle ja asteli kahden muun toveruksen perässä. kohti rajoja.

Ovela seurasi Roihun ja muiden menoa tovin. Se luotti siihen, että Roihu osasi asiansa. Roihu oli ainoa realistinen valinta toisen ryhmän johtajaksi tässä vaiheessa. Roihu oli sen pentujen tuleva emo, oletettavasti, ja täten Ovelan tuli pikkuhiljaa nostaa narttua arvossa muiden susien yli. Tällaiset pienet suosivat eleet saisivat Roihun pian alfanartun paikalle. Ovela ei ollut varma, kuinka mielellään vaiti paikastaan väistyisi, mutta se luotti nartun arvostelukykyyn. Lauma ei kaivannut nyt minkäänlaisia kiistoja. Suuressa laumassa tärkeintä oli tulla toimeen. Kaikista ei tarvinnut pitää, mutta kaikkien kanssa tuli kyetä yhteistyöhön.

Ovela itse lähti Liekin kanssa toiseen suuntaan. Se huomasi Liekin kuonolla verta ja oletti nartun osuneen kohteeseensa. Hyvä. Liekki vaikutti taitavalta nartulta. Siitä olisi Ovelalle paljon hyötyä, mikäli se pysyisi uskollisena. Ovela ei vielä voinut täysillä luottaa Liekkiin, mutta nartun äskeinen temppu oli totisesti saanut sen ajattelemaan tästä positiivisemmin.

"Puolustit laumaa hyvin", vanha alfa totesi jossain välissä olkansa yli pysähdyttyään merkkaamaan rajamerkkejä voimakkaammiksi. "Olen tyytyväinen siitä, että valitsin sinut laumaani. Toivottavasti saalistat yhtä hyvin, kuin taistelet", uros vielä lisäsi ja lipaisi kuonoaan kertoakseen, ettei epäillyt Liekin taitoja siinäkään. Kunhan piti vähän laskea leikkiä laumalaisen kanssa.

[Noniin, peli taitaa olla ohitse. Jos joku haluaa jatkaa vielä rajapartiointia, niin heittelee vaikka tähän vuoroja. Jos haluaa vetäytyä pelistä, niin sekin käy. Kiitokset!]

[ Minun puolestani tämä on tässä. Jos Roihun kanssa halutaan selvitellä välejä jossain vaiheessa (etenkin Hetki ja Vainu, mutta miksei Liekkikin) ja tutustua paremmin, niin nykikää toki hihasta. Minulle sellaiset pelit sopivat mainiosti. :) ]

¤Minunkin osaltani tämä oli tässä :)¤

((No jos muutkin lähtevät, niin mitäpä minä täällä. Kiitos pelistä!))

( kiitos minunkin puoelesta. Minä voisin HEtken kanssa jossain välissä pelata Roihun kanssa pelin xD nyt niillä voisio lla jopa jotain puhuttavaa kun tuo uusi peli laittoi Hetken suojelemaan ROihua :P )