Tutkimusretkellä (loppunut)

[ Sovittu peli, mutta pari muutakin sutta mahtuu aina sekoittamaan pakkaa. :) ]

Oli harmaa ja luminen päivä. Viime päivinä oli sadellut kevyttä puuterilunta, joka oli nyt kasautunut pieniksi nietoksiksi luontoon. Sinä päivänä ei enää satanut lunta, mutta aurinko ei päässyt esille harmaiden pilvien takaa ja pakkasen takia ilma oli kirpeä. Ilmassa ei ollut enää ainoaakaan muistoa lempeästä kesästä.
"Et saa kiinni!" härnäävä haukahdus kiiri reviirin rajoilla. Yllättäen muutaman puun takaa säntäsi esiin nuori ja hieman hontelo susi, joka aavistuksen epävarmasti vaihtoikin suuntaa lumella ja säntäsi iloisesti haukahdellen uuteen suuntaan. Pian perässä säntäsi kaksi muuta, kookkaampaa sutta, ja kolmikko hypähteli toisiaan härnäten lumen pöllytessä ympärillä.
Puiden suojista jolkotteli esiin vielä kolme sutta. "Muistakaa pysyä rajojen tällä puolen!" yksi niistä, pentujen emä Roihu, huudahti. Rajoille oli vielä matkaa, mutta nuoret sudet eivät aina tuntuneet ymmärtävän, kuinka tärkeitä ne rajat olivat.
"Miten ne jaksavat", Roihun vieressä astellut Korsi tuhahti. Hän vilkaisi sisarusten äänekästä leikkiä ja Roihun toisella puolella kulkevaa Havua, joka ei myöskään ollut intoutunut hippaan. Riemu sen sijaan sai Kosken ja Voiton aina innostumaan hippaleikeistä, vaikka massiivisemmat veljet jäivätkin joka kerta nopsan siskonsa jalkoihin.
"No, he väsyttävät itsensä tuossa eivätkä härnää pesillä muita", Roihu huomautti lämpimästi. Hän tunsi suurta kiintymystä kaikkia pentujaan kohtaan, vaikka joskus etenkin energinen ja jopa itsepäinen Riemu koetteli äitinsä hermoja - eivätkä muutkaan laumalaiset aina jaksaneet nartun jatkuvaa häsläämistä. Onneksi veljet jaksoivat riehua siskonsa kanssa.

Edellä juokseva kolmikko näytti määräävään pienen joukon suunnan, joka oli loppujen lopuksi melkoista siksakkia. Kun hetki sitten oltiin kuljettu reviirin rajojen myötäisesti, kohta sännättiinkin sisemmälle reviirille - minkä Roihu toisaalta koki myönteiseksi - ennen kuin käännyttiinkin tulosuuntaan. Roihu antoi pentujensa kuitenkin riehua sydämensä kyllyydestä, sillä etenkin ensilumen tultua he olivat löytäneet hippaleikistäkin aivan uusia ulottuvuuksia. Oli sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka paljon pennut nauttivat jokaisesta päivästä ja oppivat joka päivä jotain uutta.
Roihu piti tarkasti silmällä ympäristöään ja lähettyvillä painileikkiin siirtyneitä pentuja, samalla kun ohjeisti lähinnä ajan kuluksi Havua ja Kortta jäljestämisessä. He olivat löytäneet melko vanhat jäniksen jäljet, joista rauhallisemmat pennut kuitenkin saivat mieleistään tekemistä.

( Hetki hiipeltää paikalle XD )

Lumisen laakson sisään kätkeytyi paljon salaisuuksia ja mielipiteitä. Hetki oli ottanut siipeensä puollustaessaan Roihun pentuja jokunen kuukausi sitten. Suhteellsien hyvin toipunut narttu oli saanut huomiota ainoalta hyvältä ystävältään Varmalta johon hukka neito luotti kaikni puolin eikä epäillyt tuota miltään taholta. Sen sijaan Liekki oli ollut Hetkelle jo pitkään piinava vastus hetki ei ollut juurikaan ollut tekemisissä mosien neitosen kanssa mutta ei sen puolin kyllä roihunkaan kanssa. Sen mielipiteet roihusta olivat koostuneen lähinnä Varman puheista. Noh Hetki kuitenkin kulki pää matalana arpeutuneen haavansa peittääkseen kohti rajoja kunnes sen korvat taipuivat taakse ja pian takaisin etukenoon kuullessaan pienten pentujen äänet noiden telmiessään. Hetki ei tienynt miten se olisi suhtautunut Ovelan ja Roihun väliseen suhteeseen sillä ei tiennyt asiasta mtiään. Pian hukka neito huomioi myös roihun olevan paikalla.
Hetki suuntasi askeleensa kohti Roihua jopa ystävällinen ilme kasvoillaan mikä oli harvinainsta hetken luonteelle. Hetki ei kuitenkaan halunnut eripuraa mahdolisen alfa nartun kanssa. Siitähän Ovela ei ollut vielä ilmoittanut että Roihu olisi alfa narttu mutta ei sekään mahdollista olisi. Hetki sen sijaan halusi tutustua omin avuin tähän roihuun enenn kuin lukitsisi mielipiteensä tusota nartusta millään tavalla vaikka pitikin ystävänsä sanat mielessään.
Hetki oli myös itse ollut erittäinkin kiinnostunut alfastaan eikä se itse havitellut alfa neidon paikaa se piti olveaa täydellsienä alfana eikä sen kummenpia. Vaikak Hetki olikin Varman kanssa alku aikoina puhunut mukavia ja haaveillut Ovelan kanssa elämänsä jakamisesta ken teitää mihin suutnaan mikään oli menossa.
" Hyvää päivää Roihu, miten jakselet ? " Hetki kysäisi sitten kun oli sapaunut puheetäisyyydelle Roihusta ja vilkaisi tuo sitten pentujakin.

Jo melko kaukaa Roihu huomasi, että Hetki lähestyi heitä. Narttu terästäytyi hieman, mutta ei tehnyt itsestään suurta numeroa vaan osoitti rauhallisesti ja itsevarmasti, että oli arvoasteikossa ylempänä. Vaikka Roihu pitikin asemastaan kiinni, ei hän kuitenkaan kohdellut muita laumalaisia yhtään sen huonommin tai epäoikeudenmukaisemmin kuin oli kohdellut laumaan liityttyäänkään. Hän pyrki tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja oli erityisen kiitollinen Hetkelle hänen puolustaessaan pentuja aikaisemmin, kun laumaton oli päässyt pesille riehumaan.
"Hei Hetki", Roihu vastasi ystävällisesti. Korsi ja Havu nostivat katseensa aikuisten susien puhuessa ja he huomasivat Hetken saapumisen vasta nyt. Iloisesti kaksikko heilutteli häntäänsä ja loikkasi Hetken luo tervehtimään. Pennut hyörivät nartun luona jonkin aikaa vingahtaen pari kertaa, ennen kuin Havu siirtyi istumaan äitinsä viereen ja Korsi istahti Hetken viereen häntä edelleen heiluen.
"Voin hyvin, kiitos kysymästä", narttu jatkoi lämpimällä sävyllä. "Entä sinä? Eiväthän haavat enää vaivaa?" Sillä kertaa äänessä kuulsi huoli sekä syvä kiitollisuus siitä, mitä Hetki oli tehnyt heidän hyväkseen Kinaa vastaan taistellessaan. Myös muut mukana olleet sudet eli Liekki, Varma ja Myrsky ansaitsivat jokainen Roihun kiitoksen, mutta heistä Hetki oli loukkaantunut pahiten. Hän ei ollut pelännyt puolustaa laumalaisiaan oman henkensä uhalla.

Kauempana äänekkäästi painineet pennut seisahtuivat yllättäen kun Voitto huomasi Hetken saapuneen. Uros loikki pitkin askelin Hetken luo ja tervehti narttua iloisesti, samalla kun Koski ja Riemu säntäsivät perään. Myös Koski tervehti Hetkeä, joskin vähemmän innokkaasti kuin Riemu, joka ilmaisi ilonsa jälleen ylitsevuotavasti ennen kuin malttoi seisahtua veljiensä viereen.

HEtki päsäti pienen ynähdyksen roihun esittäessä kysymksensä sillä se ei ehtinyt vastata kun pentu kopla oli sitä tervehtimässä. Vaikak Hetkellä oli ennnakkoluuloja Roihua vastaan ei se pentuja vieroksunut se tiesi lauman säännöt jatiesi myös että roihun pennut olisivat sille kuin omia pentuja joiden eteen tuli tehdä töitä vaikak Hetki itse haluaisikni kasvattaa omat pentunsa itse ja varsin itsenäisesti. Mutta luamassa otimittiin lauman tavalla. Kun pennut olivat aikansa hyörineet ja hetki oli osoittainut noille ystävällisen tervehdyksen kera hännän heilutuksen. se siirsi katseensa Roihuun. " Niin olin sanomassa että ei tämä enää niin paha ole ikävltä tuntuu kuitenkin nostaa päätä ylös sillä kaulan arpien kipu tuntuu silloin ilkeältä. Mutta kyllä tämä tästä. minulal oli hyvä tuuri pahemminkin olisi voinut käydä mutta henkeni olisin tämnä lauman takia antanut. Oletko nähnyt Myrskyä sen jälkeen voiko hän hyvin ? " Hetki sitten puheli sen heleä ja voimakas tahtoinen ääni oli muuttunut tapuksen takia hieman kähemmäksi mutta hetki ei antanut sen häiritä sillä hän oli mikä oli. Hänellä oli kutienkin hyvä syy loukkaantua vakvasti.
Hetkemme ei suonut roihulle suorastaan alistumista koska ei mostia elettä osannut muille suoda kuin Ovelalle. Edes varmalle Hetki ei ollut alistunu koskaan. Mutta eipä Varma ollut mosita koskaan pyytänytkään. Hetki tiesi että Roihu oli korkeammalla kuin Hetki mutta ei hetki jaksanut asiasta juuri nyt puhella ehkä senkin aika tulisi.

"Olen erittäin kiitollinen teostasi", Roihu vastasi melko vakavalla äänellä. Hän olisi Hetken asemassa itsekin puolustanut lauman pentuja ja tulevaisuutta parhaansa mukaan, mutta siitä huolimatta kiitos oli aina paikallaan. Roihu toivoi Hetken ymmärtävän, että hän arvosti narttua.
"Myrskyn olen nähnyt, hän voi jo melko hyvin", susi jatkoi sitten lempeämmällä äänellä ja heilautti häntäänsä rennosti. "Sisukas susi.. Pyytelee vain kovasti anteeksi, kun ei saanut pidettyä rajarikkuria pois pesiltä. Mutta en syytä häntä siitä", Roihu totesi. Olihan hän nähnyt, että Kina oli ollut kova vastus kolmellekin sudelle. Laumattoman kunnianhimo oli ollut jopa pelottavaa.

Pennut olivat kuunnelleet aikuisten puheita hiljaa, mutta lopulta niitä alkoi kyllästyttää moinen paikoillaan istuskelu. Riemu ponnahti ensimmäisenä seisomaan ja näykkäisi Kortta niskakarvoista ennen kuin säntäsi nopeasti kauemmas, ja jäi paikoillaan seisomaan selkeästi toivoen, että joku olisi ottanut haasteen vastaan. Korsi nakkasi melko tylsistyneen silmäyksen siskoonsa, mutta ei jaksanut lähteä perään, vaan tarkkaili pikemminkin Hetkeä. Hän piti kyseisestä sudesta eikä halunnut olla hänen seurassaan turhan pentumainen.
Voitto sen sijaan innostui haasteesta ja koikkelehti Riemun perään. Kaksikko aloitti pian painileikin rähisten leikkisästi toisilleen, ja hetken kuluttua Roihu siirsi katseensa pois heistä. Havu oli uppoutunut jälleen vanhoihin jäniksen jälkiin, Koski rapsutteli itseään korvan takaa nautinnollisesti Roihun vieressä ja Korsi tuijotteli uteliaasti Hetkeä.
"Onhan näissä välillä kestämistä", narttu hymähti, mutta eleet olivat lempeät ja hänestä huomasi, että sanoista huolimatta Roihu rakasti pentujaan syvästi. "Sinulla ei kai ole koskaan ollut pentuja?" Roihu jatkoi ystävällisen uteliaasti, mutta hän ei halunnut turhaan tungetella. Hän ei vain tiennyt Hetkestä oikeastaan mitään, sillä he eivät olleet ikinä puhuneet kunnolla. Toki laumassa elettäessä muista susista oppi kaikenlaista.

Hetki nytkäytti pienesti päätään Roihun puhuessa että Myrsky olisi kunnossa. " Hyvä niin, Myrskylle olisi voinut käydä kalpaten jos ei olisi kutsunut apua. Tämä tunkeilija tosiaan oli varsinainen itse murha sankari vaikkakin kova vastus kolemellekin. Mutta oliha ntuo kuitenkin uros ja varsin ketterä sellainen. No ehkä parenpi näin huonomminkin olsii voinut käydä. Ja olisin tehnyt sen milloni vian lauman tähden kuulun laumaan jota arvostan ja johon tukeudun ja olen valmis antamaan henkeni sen puolesta. Truhia kiittelet pää asia on että jokainen on kunnossa kaiken sen jälkeen. " Hetki puheli ja siirisi puheensa jälkeen katseensa Korteen joka näytti tuijottavan HEtkeä. kookkan nartun kasvoille eksyi olematon hymyn virne. Mielekäs pentu jota toki olivat kaikki kolme. HEtki piti pennuista vaikkei suorastaan osannutkaan käsitellä sellaisia ainakaan näin yhtäkkiä. Siksi hetkemme pysytteli paikalla ja odotti että pennut kasvaivsivat ehkä se saisi olal vielä mukana pentujen opettamisessa jollain tapaa. Hetki joka oli uppoutunut hetekllisesti ajattelmaan omiaan lähes säpäshti roihun kysymykselle pennustia. " Ei, ei ole " Hetki vastasi mietteliäästi. Niin ei sillä ollut koskaan pentuja ollut ja oiekastaan ROhinu pennut olivat ensinmäiset jotak se oli nähnyt niinkni pienenä. Toki se oli nähnyt vaitin pennut pesillä pyörimässä mutta ne olivat suurenpia kuin nämä.
Hetkemme siirsi katseensa Korresta Roihuun " En kiellä ettenkö olisi pennusita koskaan haaveillut, mutta minun asemassani sen totetuttaminen on vaikeanpaa. Ja satun oelmaan melko nirso isä ehdokkaista " hetki virnisti sitten kuin pois sulkeakseen ajatuskensa haaveistaan.
" Emme olekkaan tainneet aijemin kovinkana paljoa tutsutneet toisiimme. ja olen pahoillani että minusta saattaa saada varsin töykeän kuvan ensivaikutelmallisesti muta se on osa minua. minä vain oeln tälläinen törppö. Siksi haluaisinkin kysyä sinulta henkilö kohtaiseti että lasketaanko sinut nyt alfa nartuksi ? Ovela ei ole ilmoittanut asiasta tai ainakana viesti ei ole tullun minulle saakka perille " Hetki lausahti lievästi virnuten utta ystävlliseti. Se ei oiekin osannut muodostaa lausettaa viisaasti.

Roihu oli tietyllä tavalla helpottunut, kun Hetki vastasi hänelle kohteliaasti takaisin. Jotenkin narttu oli jopa pelännyt, että Hetki voisi suuttua kysymyksestä; saattoihan omat pennut olla joillekin henkilökohtainen ja jopa kipeä asia. Hetki kuitenkin puheli asiasta melko leppoisallakin äänensävyllä, joten Roihu saattoi itsekin jatkaa samalla linjalla: "Nämä ovatkin minun ensimmäiset pentuni, joskaan toivottavasti eivät viimeiset." Narttu katseli hetken aikaa toisiaan härnääviä Havua ja Koskea ennen kuin käänsi katseensa takaisin Hetken puoleen. "Onnekseni Ovela on parhain isä pennuille", hän jatkoi lämpimästi. Roihu välitti Ovelasta ja kunnioitti urosta suuresti. Hän oli erittäin hyvillään siitä, että oli saanut pennut alfansa kanssa.

Hetken seuraava kysymys ei toisaalta yllättänyt Roihua, sillä narttu uskoi, että moni muukin oli miettinyt samaa lauman sisällä. Roihu ei itsekään aina ollut täysin varma hänen ja Ovelan suhteesta, mutta eiköhän sekin pian selviäisi. Hän oli päättänyt jättää aloitteen alfanartun paikasta Ovelalle itselleen, vaikka oli toki sitä itsekin monesti ajatellut ja jos aivan totta puhuttiin, niin myös asiasta hiljaa itsekseen haaveillut.
"En ole ikinä ajatellut sinua töykeäksi", Roihu vastasi ensin Hetkeä itseä koskeviin sanoihin. "Olen aina ajatellut sinut rauhalliseksi ja uskolliseksi laumalaiseksi", hän jatkoi ja puhui totta. Oikeastaan Roihu mielsi Hetken hyvin paljon Varman kaltaiseksi, ja narttu olikin huomannut, että kaksikko tuli hyvin toimeen keskenään.
"Mutta minua ei vielä lasketa alfanartuksi. Emme ole tavanneet kunnolla Ovelan kanssa hetkeen, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa, kun minusta tulee alfanarttu", Roihu totesi pehmeästi. Hän ei tiennyt mitään Hetken ajatuksista Ovelasta tai siitä, että narttu oli toivonut - ellei toivonut vieläkin - saavansa Ovelan itselleen. Ehkä Roihu olisi suhtautaunut Hetkeen tietyllä varauksella mikäli hän olisi tiennyt asiasta, mutta nyt hän kohteli narttua kuin ketä tahansa laumalaista. Tuskin oli kovin harvinaista, että alfalle oli useampikin elämänkumppani tarjolla.
"Kysymys on varmasti monen muunkin laumalaisen mielessä", narttu sitten huomautti hieman leikkisästi. Mieluustihan Roihu olisi ilmoittanut suoraan asiasta kysyville suoran vastauksen, mutta nyt se ei ollut mahdollista, sillä tilanne oli Roihunkin silmissä hieman sekava.

"Miten te jaksatte vain seistä siinä aloillanne", Riemu yhtäkkiä haukahti Roihun takaa. Voitto makoili kauempana hangessa ja näytti syövän lunta janoonsa ja Havu ja Koski olivat siirtyneet kauemmas kisailemaan keskenään, mutta Korsi vilkaisi Riemua kärsimättömästi. Hän olisi halunnut kuunnella aikuisten puheita etenkin nyt, kun he puhuivat hänen isästään.
"Tulkaa leikkimään!" narttu haukahti uudestaan ja syöksähti Hetkeä ja Kortta päin, mutta väistikin kaksikon täpärästi ja tuuppasi samalla Kortta kylkeen. Riemu hyppelehti kauemmas ja ilmeisesti Korsi ei enää jaksanut hillitä itseään, vaan hän säntäsi siskonsa perään ja yritti napata nopeajalkaisempaa sisarustaan hännästä kiinni.
"Onneksi he pitävät seuraa toisilleen", Roihu totesi huvittuneena. Hän vilkaisi Hetkeä ja oletti, että haavansa takia nartusta tuskin olisi kovin vauhdikkaaseen leikkiin, vaikka pennut sitä olisivatkin toivoneet.

HEtken päässä pyörivät monet asiat roihun puhuessa Ovelan ja roihun suhteesta. Noh Tokhian HEtki haluaisi olal Oevallle teräkeä mtuta se oli melkeinpä jo luovuttanut toivonsa Rohiulle. Sillä Roihulla ja ovelalla oli jo pennut ja ei olsii kovinkaan vaikea arvata että Rohiusta tulisi alfa narttu. No oli miten oli. Ei hetk ituomitsisi Ovealn päätöstä millään tavalla se ei kutienkaan enää koemmntoinut asiaa mitenkään nyökäytti vain sen sijaan päätään ystävällisesti. Kun pienokaisista yksi tuli esittämään kysymyksensä Hetki notkautti korviaan lepposiasti. Sen olisi mieli tehnyt mennä leikkiin mukaan mutta se ei halunnut haavansa takia ryhtyä mosieen joten jätti pennut omille puuhilleen. Kyllä hetki vielä joskus kykenisis leikkimään näiden pentujen kanssa jos tarve vaatisi.
" Valitan mutta en oikein kykene tällä kaulalla vielä leikkimään. miksi ette koettaisi ottaa tuota fasaania kiinni joka kirmaa hangen päällä " Hetki puheli lepposisasti lähimpänä oleville pennuille ehdottakseen noille jtoian pientä tekemistä. vaikka tiesikin että fasaani oli vaikeimmista päästä oelva saalis.
Hetki nosti katseensa pian takaisin roihuun lievä irvistys huulillaan kivun takia. " Enpä minäkään ole Ovelaa hetkeen nähnyt. mutta eiköhän asia ilmoiteta kun sen aika tulee. " Hetki lausahti sitten hiljaisuutensa jälkeen.

Hetken sanojen takia Korsi jätti Riemun jahtaamisen ja seisahtui aloilleen. Hän näki vasta nyt fasaanin, joka käyskenteli kauempana puiden suojissa ja ei vielä näyttänyt huomanneen susia, mikä hieman ihmetytti Kortta. Pentu ei kuitenkaan jäänyt miettimään syytä moiseen, sillä olihan välimatkaa melko paljonkin ja tuuli oli heille myötäinen.
Innokkaasti Korsi lähti matalasti kohti fasaania. Roihun huomio oli nyt kiinnittynyt pentuun ja uteliaasti hän seurasi, kuinka Korsi suoriutuisi saalistuksesta. Rehellisesti sanottuna Roihu uskoi, että lintu ehtisi karkuun, mutta harjoitus oli aina hyvästä.
Kärsivällisesti Korsi läheni fasaania, joka ei ollut vielä huomannut nuorta sutta. Pian myös Havu huomasi siskonsa aikeet, ja myös hän päätti kokeilla taitojaan. Riemu, Koski ja Voitto sen sijaan jäivät seuraamaan tapahtumaa sivusta, vaikka Riemu olisi selkeästi halunnut vain ajattaa lintua huvin vuoksi.
Lintu huomasi vaanivat sudet pian ja pahasti rääkäisten se päätti yrittää karkuun. Fasaanilla oli etunaan puiden ja pensaiden tuoma suoja, vaikka syksyn edettyä talveen ne eivät suojaa kovin paljoa tarjonnetkaan. Sen verran linnulla oli kuitenkin tuuria, että se pääsi karkuun susia, jotka eivät edes viitsineet lähteä sen perään. Hieman harmistuneena Korsi vielä katseli linnun perään, ennen kuin kääntyi ja lähti jolkottelemaan takaisin muiden luo. Havu seurasi siskoaan ja pian kaksikko kannusti toisiaan härnäten juoksemaan nopeammin.

Roihu käänsi katseensa Hetkeen nartun sanojen takia ja heilautti häntäänsä myöntymisen merkiksi. Hän kyllä haluaisi tavata taas Ovelan, vaikka ymmärsi toki että uroksella oli omat kiireensä kasvaneen lauman ja Viiman laumassa tapahtuneen alfan vaihdoksen takia. Varpu ei vaikuttanut kovin rauhalliselta alfalta.
"Luotan Ovelan arvostelukykyyn", Roihu totesi lyhyesti. Alfanartun paikka olisi hänelle kunnia ja tärkeä jo senkin takia, että hän todellakin välitti Ovelasta.
"No, miten meni?" Havu kysyi aikuisilta, keskeyttäen näiden puheet itse sitä tajuamatta. Uros läähätti juoksun jäljiltä ja vaikutti melko innostuneelta, vaikka kaikilla pennuilla oli vielä opittavaa saalistuksen suhteen.

HEtki naruahti kun katseli pentujen toihua linnun kanssa. Mutaa mitäpä mutua oli odotettavissa. Hetki kuunteli roihua mutta käänsi arasti päätään kohti HAvua " Hyvinhän se näytti sujuvan, ehkä pääset vielä joskus äitisi luvalla kanssani metsästämään ehkäpä malttaisin opettaa sinulle pari pikk usalisuutta, mutta sitä enenn joudut opettelemaan liikkumista hangessa " Hetki luasahti ystävällsiesti ja jopa vitsikkäsät i pienokaiselle siirtäen katseensa varovaisesti kipua välttääkseen takaisin Roihuun " niin minä en epäile Ovelan taitoja minkään suhteen hän on kerrassaan täydellinen alfa " hekti lisäsi sitten ROihulle kun ei aijemmin ehtinyt pikkusen keskeyttämisen takia puhumaan.
Tokihan hetk ihaaveili korkeasta piakasta laumassa vaikak tiesi alfa nartun paikan olevan pelkkä unelma roihun rinanlla. Se että Hetki ei ollut viettänyt juurikaan aikaa Ovealn kanssa hetkeen ei parantanut asiaa. Hetki välitti ovealsta kaikni pulin mutta ei ykennyt sanomaan sitä muille paitsi VArmalle varma tiesi lähes kaiken Hetkestä koska Hetki luotti moisee n täyisin. JA Betan sijaa Hetki ei halunnut viedä vaitilta koska ei olltu tuon kanssa paljoakaan tullut tekemisissä ja toinen vaiktuti melko kärkkäältä ehkä jopa hivenen tisekkältäkin Mutta Hetki piti ajatuskensa Roihussa. Roihu oli paljon mutuakin kuin se mitä varma oli aikoinana puhunut Roihu ei ollut lainkaan kelvoton alfanartuksi vaikka Hetki mosita hieman epäilikin toinen oli varsin ystävällinen ja näytti pitävän tasaarvosta koska hetk iei ollut alistunut tuolle tullesssaan paiaklle.

"Saanko luvan?" Havu haukahti saman tien Roihulle Hetken sanojen päätteeksi. Myös Korsi innostui ja loikkasi lähemmäs emoaan liehitellen. "Minäkin haluan!" pentu vingahti vaativasti. Roihu vaikutti hivenen huvittuneelta katsoessaan pentujaan, mutta nyökkäsi sitten hyväntuulisesti. Hän tiesi Hetken taitavaksi ja kaikkien apu pentujen kasvatuksessa oli tervetullutta. "Tietenkin, sitten kun Hetkelle sopii." Pennut innostuivat vastauksesta ja kiittivät emoaan ylitsevuotavasti, ennen kuin molemmat käänsivät iloiset katseensa Hetkeen kuin odottaen, että oppitunnin aikana olisi nyt heti. "Mutta ei vielä", Roihu muistutti ja pentujen into laimeni hieman, mutta he jäivät silti aikuisten luo samalla kun Riemu, Koski ja Voitto haistelivat lumeen jääneitä jälkiä uteliaasti.

Kohteliaasti Korsi odotti, että Hetki oli saanut sanottua vielä asiansa Ovelasta Roihulle, ennen kuin pentu itse avasi suunsa: "Oletko sinä taitava metsästäjä? Montako karibua olet kaatanut? Onko metsästäminen vaikeaa?" Kun utelias pentu pääsi vauhtiin, häntä ei näyttänyt pysäyttävän mikään. Korsi lausui kysymykset melkein samaan hengenvetoon ja hiljennyttyään tuijotti Hetkeä ihaillen, kaivaten kiihkeästi vastauksia kysymyksiinsä. Myös Havu katseli Hetkeä uteliaasti ja mietti jo itsekseen, miten hän osallistuisi ensimmäisen kerran mukaan saalistukseen ja auttaisi laumaa saamaan ruokaa.
Roihu istui pentujensa takana ja seuraili näiden eleitä, mutta ei kommentoinut mitään Korren kysymyksiin. Hän vain toivoi, että Hetken hermot kestäisivät uteliaita pentuja, jotka halusivat tietää kaiken juuri sillä hetkellä. Kärsivällisyys ei aina kuulunut keskenkasvuisten susien hyveisiin.

HEtki naurahti lepposiasti pentujen kiinnsotuksesta. ja kuutneli mitä Roihu sanoi asiaan ja myöntävä vastaus oli myönnetty hetk isai osakseen kysely tuokion. Tok ise tiesi pentujen olevan uteliaita joten se ei ottanut kovinkaan ilkeästi kysymyksiä vastaan. " Sen alkamiseen menee vielä tovi että olen jälleen elämäni kunnossa tämän haavan takia. " HEtk itotesi sitten tyynesti ja rauhallisesti lähinnä roihulle mutta katsoi kahta pentua uteliaasti.
" Olen kaatanut lukemattomia karibuja, hirviä ja jopa ilveksiä ja karhunkin ole nyhdessä muiden kanssa ollut kaatamassa. Kukaan ei ainakaan tähän saakka ole valittanut metsätys taidoistani. Metsästäminen ei oel vaikeaa jos sen todella haluaa oppia. " Hetki lausahti se ei aikoisi varmaankaan pitää mitään suurenpaa teoria puolta vaan alottaisi pienestä harmittomasta saaliista koska se ei halunnut että pienokaiset joutuisivat oitis vaaratilanteisiin. Tok ihetki kertoisi kaiken tärkeän.
" On ilo olla avuksesi Roihu pentujen kanssa jos sitä haluat oeptan heidät mielelläni metsästämään " Hetki lausahti sitten. Roihu tuntui varsin muakvalta sudelta pienen puhetuokion jälkeen vaikka hetki ei paljoa aikaa olltu vielä ehtinytkään viettämään tämän hukaksen kanssa.

"Ooh", Havun ja Korren suusta pääsi yhtä aikaa. "Karhun?" Havu kysyi kunnioittavalla äänellä ja näki Hetken aivan eri tavalla kuin äsken. Korsi ei edes osannut sanoa mitään, sillä pentu uppoutui miettimään, millaista olisi päästä metsästämään oman lauman kanssa. Juosta isän ja äidin rinnalla, auttaa Hetkeä kaatamaan suuri karibu.. Jo pelkkä ajatus oli niin jännittävä, että Korsi ei malttanut odottaa kauempaa. Voi, miksei hän voinut olla jo iso!
Myös muiden pentujen kiinnostus heräsi ja he tulivat muiden luo Voitto ensimmäisenä. Uros lysähti hankeen makaamaan ja katseli muita uteliaasti, muttei sanonut mitään. Riemukin malttoi istua alas juostuaan taas pitkän aikaa muita härnäten, ja Koski istahti Roihun viereen kiinnostuneen oloisena. Heitäkin kiinnosti metsästämään opettelu ja myöhemmin myös saalistaminen, vaikka välillä satunnaisilla saaliilla opettelu tahtoikin mennä leikkimiseksi. Mutta kaikista pennuista saattoi jo nähdä, missä he todennäköisesti tulisivat olemaan hyviä: Koskesta ja Voitosta kasvaisi vielä voimakkaita uroksia, Riemu oli nopea ja ketterä sekä Havu ja Korsi olivat kärsivällisiä ja tarkkoja. Heistä kasvaisi vielä suuri apu laumalle.
"Kaikki apu on tervetullutta", Roihu muistutti kohteliaasti. Yksin olisi mahdotonta kasvattaa viidestä ikiliikkujasta kunnollisia laumalaisia, joten Roihu oli kiitollinen muiden susien halusta auttaa. Olihan pennuissa lauman tulevaisuus, joten narttu ymmärsi tilanteen hyvin.
"Olen kuullut, että olet taitava saalistaja", narttu lisäsi vielä kohteliaasti ja sai sanoillaan pentujen silmät kimaltamaan innostuneena. He monesti ihailivat muita, vanhempia laumalaisia ja halusivat kovasti oppia heiltä hyödyllisiä taitoja. Pentujen uteliaisuus ja halu olla laumalle hyödyksi oli suurta, vaikka toki leikkiminen oli lähinnä ensimmäisenä heillä mielessä. Mutta niinhän sudenpennut oppivat: leikkimällä.

Hetki hymyili lempeästi pennuille heidän todetessa ihmeissään että hetki oli ollut mukana kaatamassa karhua. " Aivan, enennkuin savuin tänne laaksoon elin pienessä ryhmässä laakson ulkopoulella kaunan täältä. Karhu erehtyi pentunsa kanssa pesä aluellemme ja innokkaat nuorukaiset luulivat karhun pennun olevan leikki toveri ja ryhtyivät leikkimään tuon kanssa mutta karhu n pentu hätiköi ja alkoi huutamaan äitiään jolloin emo saapui paikalle ja ei ollut mielissään näkemästä joten hyökkäsi puollustuksekseen nuorukaisten kimppuun jolloin minä ja silloinen ystävämme jouduimme tappamaan tämän karhun. Helppoa se ei ollut mutta saimme sen kaadettua. Se ei siis varsinaisesti ollut metästystä vaan lauman puollustusta. Sitä minkä te opitte kun kasvatte. " Hetki kertoi pennuilel kun kaikki olivat tulleet paikalle Hetki nosti katseensa roihuun joka mainitisi että oli kuullut hetken olevan hyvä metsästäjä, niinhän hetki olikin se oli kokenut paljon ja oppinut metsästämään jo nuoresta saakka. Koska sen emo ei ollut osannut opettaa jtoen hetki oli oma kätisesti seruannut uroskia metästys reisuilla ja täten saavuttanut loistavan metsästäjän uran elin aikanaan. Myös Hetken luonne oli kovapiirteinen joten siitä oli apua metsästyskestä se ei ollut koskaan palannut laumansa luo ilman saalista oli se ollut sitten matkassa yksin tai ryhmässä. Toistiaseksi se ei ollut vielä pääässyt metästys ryhmän jäseneksi Ovelan laumassa joten hetki toivoi näin viel ätapahtuvan. ille olisi suuri kunnia kuulua metsätys ryhmään koska narttumme piti metsätyskestä. " Se on kuin veressäni, se on vellollisuuteni " Hetki lausahti Roihulle joka oli kehunut sitä aijemmin. Hetki kohensi hieman ryhtiään koska kipu kaulan haavassa tuntu ivälillä varsin ikävältä. pian se kutienkin suutnasi katseeensa takaisin pentuhiin " Kun on teidän aikanne metästää ensinmäinen saalis uskon sen tapahtuvan leikkimielessä koska nuoren ikänne takia minä en ainakaan aijo viedä teitä oitis suurten eläinten luo. Metsätäminen on kärsivällisyyttä hamuavaa puuhaa. Mutta opitte varmasti sen nopeasti. " Hetki phueli sitten.

Hetken tarina tempaisi pennut mukaan saman tien ja jokainen niistä tuijotti uteliaasti Hetkeä. Roihukin oli utelias kuulemaan tarinan ja nartun oli myönnettävä, että Hetken kertomus oli melko vaikuttava. Hänelle lauma oli selkeästi tärkeä eikä Hetki pelännyt puolustaa sitä miltään. Sellainen piirre sudessa teki aina vaikutuksen Roihuun.
"Äiti, oletko sinä ikinä kaatanut karhua?" Koski kysyi Hetken sanojen päätteeksi ja yllättäen kaikkien pentujen katseet olikin suunnattu Roihuun. Jokainen niistä näytti nyt odottavan samanlaista tarinaa kuin Hetki oli kertonut.
"En ole ja mikäli se minusta riippuu, et sinäkään sitä ainakaan kovin pian yritä", Roihu totesi äänessään tiettyä ilkikurisuutta, mutta hänen eleensä olivat samalla äskeistä kovemmat ja siten narttu teki selväksi, että se oli käsky eikä pelkkä toteamus. Koski oli vielä aivan liian nuori sellaiseen, vaikka toki Roihu tiesi, että uroksella oli kunnianhimoa ja halua näyttää pystyvänsä itsekin jopa karhun kaatamiseen. Ikävä kyllä Koski oli toisinaan myös äkkipikainen eikä kovin kärsivällinen, joten pennun oli todellakin kasvettava ennen kuin hän saattoi unelmoida sellaisista uroteoista.
"Entisessä laumassani jouduimme joskus vastakkain karhujen kanssa ja puolustin laumaa muiden susien kanssa, mutta ei, karhua en ole ikinä kaatanut", narttu vielä selvensi ja vastaus näytti tyydyttävän pentuja. Sellaista tarinaa he eivät tosin olleet saaneet kuin olisivat halunneet, mutta edelleen he pitivät emoaankin taitavana saalistajana ja sitkeänä sutena, millainen hän olikin.

Saalistus ja metsästys aiheina näyttivät kiinnostavan pentuja kovasti, sillä olihan ruoan hankkiminen arkipäivää aikuisille susille. Niinpä pentujen päät kääntyivät jälleen Hetken puoleen nartun puhuessa, että heidän ensimmäinen saaliinsa tulisi olemaan jotain pientä. Siitä huolimatta jopa ajatus pienestä saaliista kutkutti kaikkien sudenpentujen mieltä, sillä heistä jokainen halusi loistaa siinä.
"Miksi saalistuksessa tarvitaan kärsivällisyyttä?" Riemu lopulta puuskahti. Hän näytti hieman harmistuneelta, sillä kärsivällisyys ei juurikaan ollut yksi Riemun hyveistä. "Eikö saalista saa kaadettua jos vain on nopea ja ketterä?"

Hetki naurahti pienesti Roihun sanoille tuon puhuessa pennuilleen etteivät ihan heti kaataisi karhua " Karhun ja suden välinen kiista on harvinaista ja jopa hengenvaarallista toivon enenn kaikkea että meidän reviirillemme ei karhuja eksyisi. Niiden kaataminen ei ole todellakaan helppoa ja kuten mainitsin se on erittäin hengen vaarallsita enkä halua kenenkänä teistä koskaan joutuvan sellaiseen tilanteeseen. " Hetki puhui sitten roihun jälkeen ja sia pian kuulal lisä kysymyksiä saalistukseen riippuen. hetkestä oli huvittavaa että pennut olivat kiinnostuneita metästyksestä siinä asiassa hetki ainakin kyneisi auttamaan jos ei muulla tavalla olisi avuksi " Saalistukseen tarvitaan kärsivällisyyttä sekä nopeutta että ketteryyttä. mutta mikään nisitä ei yksinään riitä. Jos olet liian äkkipikainen saatat jäädä itse pulaan jos taas olet pelkästään ketterä et välttämättä kykene hoitamaan loppu tulosta yksin. Kärsivällisyys johtaa hyvään tulokseen jossa on pienenpi riski satuttaa itseään. Vaikak usein kuvittelemme että ruohon syöjän kaataminen on helppoa koska ne eivät hyökkää vastaan koska eivät syö lihaa. Totuus on kuitenkin se että esimerkiki kookas Hirvi voi olal kohtalokas vastus jos ei ajattele kylliksi mitä on tekemässä kärsivällinen saalistaja kykenee kommunikoimaan luonnon kanssa helpommin kuin ketterä ja nopea saalistaja joka käy tuumasta toimeen oitis saaliin nähdessään tällöin ätmä kookas hirvi saattaa pullustaakseen käydä hankalaksi. ymmärrätte sen kun pääsette siihen tilanteeseen. Ja tokihan saaliita saa kaadettua pelkällä ketteryydellä ja nopeudella. Saalistuksessa on huomioita monia seikkoja ja taitoja. " Hetki puheli sitten Riemulle joka esitti yksymyksen kutienkin puhuen jokaiselle pennulle. Se uskoi roihun tietävän jo kaiken joten tuskin tarvitsi reppaus kurssia metsätykseen. Hetki oli mielissään että sillä oli tiliaussu puhua jostain mistä oli itse kiinnostunut ja taidon jonka se itse omasi kaiksita parhaiten.

Hetki toivoi parantumisensa taphutvan nopeasti sillä se olisi mielissään kun pääsisi näyttämään teorian sijaan pennuille miten salaistus toimi oikeasti. VAika kse ei todellakaan aikonut ensin töikseen viedä pentuja suurten karibujen tai hirvien luokse sen sijaa nse ajatteli jotain siipikarvaa kuten fasaania. Fasaanin pyytäminen tarvitsi nopeutta ketteryyttä sekä kärsivällsiyyttä tällöin se kykenisi helpoiten opettamaan pienokaisille käytännössä mihin kaikkea tarvittiin. HEtki itse oli lähes tulkoon mestari tasoa lintu pyynnissä kuin taas kookkaan saaliin tappaminen oli nini sanotusti haastavaa koska usien miten ne liikkuivat laumoissa joissa oli saman tapaisesti suurenpi ja voimakkaampi joka puollusti lamaansa kuten sudetkin toimivat.

Hetkellä oli toden teolla ollut perjaatteenaan että laumaan kuuluessaan sitä tuli puollustaa henkeen ja vereen. Laauman puolsesta kuolemine oli hetkelle kunnia eikä mikään velvollisuus.

Pennut kuuntelivat tarkasti jokaisen Hetken lausuman sanan ja yrittivät painaa ne mieleensä. Riemu oli hieman harmistunut kuullessaan, että kärsivällisyys todellakin oli tärkeä osa saalistusta, mutta pentu päätti että hän pystyisi vielä siihenkin. Eniten hän rakasti vauhtia, mutta saadakseen ruokaa hän oli valmis hillitsemään levottoman mielensä.
Hetken sanojen lomassa Roihu käänsi katseensa lumessa makaavaan Voittoon, joka oli työntänyt kuononsa hankeen ja näytti nukkuvan välimättä muista ympärillään. Jonkin aikaa Roihu vain katseli pentuaan hellästi, ennen kuin Hetki sai sanottua asiansa ja käänsi katseensa muihin pentuihin.
"Pitäisiköhän meidän palata jo pesille?" Roihu kysyi ja nousi venytellen seisomaan, tökäten samalla Voittoa hellästi niskaan. Pentu säpsähti hereille ja katsoi susia ympärillään hämmentyneenä, mutta kampesi sitten itsensä ylös ja haukotteli makeasti. Uros puisteli turkkiaan, josta lunta lenteli pois ja jäi seisomaan paikoilleen uupuneena.
"Voitte vielä kysellä Hetkeltä saalistuksesta, kunhan ette liian tungetteleviksi käy", Roihu totesi pennuille ja lähti johdattamaan joukkoa lyhyintä tietä takaisin pesille. Voitto laahusti aivan Roihun vieressä ja näytti väsyneeltä, mutta muut pennut pyörivät Hetken ympärillä uteliaasti. Korsi ja Havu kulkivat Hetken molemmin puolin, Riemu loikki hieman kauempana ja Koski asteli vinosti heidän edessään, veljensä takana.
"Kauanko menee ennen kuin paranet?" Korsi kysyi kohteliaasti. "Ja minkä ikäisenä me pääsemme saalistamaan koko lauman kanssa? Pääsevätkö kaikki sudet mukaan?" pentu jatkoi ja muut odottivat uteliaasti vastauksia, kulkien samalla hitaasti Roihun ja Voiton perässä.

Hetki ravisti pienesti turkkiaan roihun todetessa että olisi aika lähteä pesille ja niin se lähti pian muiden mukana kävelemään kohti pesiä kahden pennun esittäessä sille kitkeriä kysymyksiä. " En osaa sanoa kauanko paraneminen vie aikaa mutta enköhän minä tuota pikaao le kunnossa ainakni toivon niin. " Hetki lausahti ensinmäiseen kysymykseen sillä toinen kysymys oli vaikeanpi sillä hetki ei perjaatteessa tiennyt miten ovelan alumassa toteutettiin nämä asiat eihän se ollut kasvattanut yhtään pentua tässä laumassa. Hetki itse kun oli ollut jo nelikuisena metsästys retkellä mukana muiden urosten kanssa mutta Hetki oletti että näin ei olisi tässä laumassa koska metästäjiä löytyi ilman että pienokaisia pitäisi liian nopeasti ryhtyä kouluttamaan. " Se riippuu aivan teistä itsetänne ja äidistänne. minulal ei ole valtuuksia patistaa ketään metsästämään. mutta uskon että viimeistään vuoden ikäisenä oeltte jo kokeneet metästyksen salat moneen kertaan. Itse olin nelikuinne aloittaessani metsätäjän uran mutt tilanteeni oli aivan toinen kuin meidnä laumassamme. Roihu varmasti osaa varstata tähän paremmin ? " Hetki lausahti sitten ja nosti katseensa pennustia roihuun.

Roihu kuunteli koko ajan tarkasti Hetken ja pentujen puheita, mutta ei kokenut tarpeelliseksi puuttua niihin. Hetki näytti tietävän asiansa ja pennutkin kuuntelivat narttua mielellään, joten hän saattoi vain keskittyä ohjaamaan joukon takaisin pesille ja pitämään huolen, että uupunut Voittokin jaksaisi nostella suuria tassujaan ja pysyä liikkeessä väsymyksestä huolimatta. Olihan se kuitenkin mukavampi torkahtaa turvallisesti pesillä kuin täällä.
Kuultuaan Hetken kysymyksen Roihu kuitenkin käännähti katsomaan takana seuraavia susia ja heilautti samalla rennosti häntäänsä. "Kuten Hetki sanoikin, se riippuu paljon teistä - ja myös isästänne", narttu totesi lämpimästi. Hän hidasti hieman tahtiaan, jotta välimatka Hetkeen ja muihin pentuihin ei ollut niin suuri, jolloin pennut kuulisivat hänen vastauksensa paremmin.
"Talvella kaikista susista on suuri apua metsästyksessä, joten pääsette varmasti silloin mukaan. Ensin täytyy kuitenkin katsoa, kuinka nopeasti te kehitytte", Roihu ohjeisti ja vilkaisi ystävällisesti pentujaan. Jokainen näytti kovin innostuneelta, ja yllättäen Koski syöksähtikin Riemun kimppuun härnäten. "Sinusta tuli saalis!" uros haukahti sisarelleen ja pinkaisi sitten karkuun, jättäen hölmistyneen Riemun jälkeensä. Nopeasti narttu kuitenkin tokeni yllätyksestä ja säntäsi veljensä perään selkeästi kosto mielessään.
"Vau, sinä olet varmasti tosi hyvä.." Havu mietti ääneen ja silmäili Hetkeä. Hetki oli ollut heitä nuorempi ollessaan mukana metsästysretkillä, ja he olivat toistaiseksi harjoitelleet vain leikin saralla pienten tai vaihtoehtoisesti kuolleiden saaliiden kanssa.

Hiljaisuus lankesi hetkeksi seurueen ylle pentujen miettiessä ensimmäistä metsästysretkeään, samalla kun Koski ja Riemu johdattivat nyt joukkoa kohti pesiä. Voiton onneksi maasto alkoikin muuttua suojaisammaksi puiden lisääntyessä, mikä tarkoitti heidän lähestyvän pesäkoloja.

Hetki naurahti kun havu kehui sitä. Noh hetki tieisi oelvansa metästyskessä haka eikä eipäillyt taitojaan lainkaan. Se katsahti pesien suuntaan johon seruua saapuisi pikimmiten. " Kyllä teistäkin vielä tulee hyviä metsätäjiä " Hetki totesi ja siirsi katseensa pian roihuun kun seurue oli kyllin lähellä pesiä " jätän teidät nyt lepäämään menen etsimään varmaa ja käväisen rajoilla katsomassa onko mitään uutta. oli muakva viettää aikaa kanssanne. tappaamme taas varmasti pian uudestaan " Hetki puheli ja suuntasi katsettaan pennusta toiseen sitä huvitti katsoa kuin yksi pienokaissista oli torkahtaa kävelessään hetki olisi kantanut tuon jos sen kaula olisi kunnossa.

Voitto näytti sangen tyytyväiseltä heidän lopulta päästyä pesille. Uros pujahti tuttuun koloon ja nukahti sinne saman tien, mutta Koski ja Riemu jatkoivat kovaäänistä leikkiään pesien luona. Lähettyvillä makaillut Myrsky vilkaisi kaksikkoa uteliaasti ja hetken näytti siltä, että uros liittyisi leikkiin mukaan, mutta jokin muuttikin uroksen mielen. Hän vain haukotteli makeasti ja laski päänsä tassujensa päälle heilautettuaan ensin häntäänsä tervehdykseksi pesille saapuneille susille.
"Oli mukavaa jutella kanssasi", Roihu tokaisi kohteliaasti Hetkelle. Korsi ja Havu näyttivät hetken aikaa haluavan kysyä Hetkeltä jotain, ja Roihu kyllä arvasi mitä pennuilla oli mielessä: he halusivat Hetken mukaan rajoille. Hän katsahti pentuihin kuin sanoen, että asia ei riippunut hänestä ja siirtyi sitten lähemmäs erästä pesäkoloa jääden kuitenkin sen eteen makoilemaan ja seuraamaan Kosken ja Riemun leikkiä.
"Voisitko ottaa meidät mukaan?" Korsi kysyi niin kohteliaasti kuin vain saattoi. Hän ja Havu kyyristyivät hieman kuin kertoen, että heistä ei olisi minkäänlaista vaivaa rajoilla, vaan he halusivat vain oppia ja olisivat varmasti kiltisti. Mikäli Hetki kieltäytyisi, pentujen ei auttanut kuin alistua kohtaloonsa ja jäädä muiden susien luo pesälle. Kyllä he vielä jokin päivä pääsisivät uudestaan rajoille kiertelemään.

HEtki oli kääntynyt jo selkä pesiin päin kun kaksi pienokaista tuli sen luokse. ja esittivät kysymyksen hetki käänsi katseensa Roihuun " Minun puoleastani voitte tulal mukaan mutta kysykää ensin äidiltänen mitä mieltä hän on " Hetk ilausahti ja piti katseensa pennuissa joista hitaasti siirtyen roihuun.

( lyhyt ) XD

Pennut käänsivät nopeasti katseensa Roihuun, joka katseli hetken Havua ja Kortta arvioiden, ennen kuin nyökkäsi tyytyväisesti. Molemmat pennut innostuivat saman tien ja hypähtelivät pari kertaa hännät heiluen ja haukahdellen, kunnes Roihun ääni keskeytti heidät: "Mutta olette kunnolla ettekä häiritse Hetkeä!" Sanat saivat Havun ja Korren seisahtumaan saman tien ja kaksikko katsahti hiukan noloina Hetkeä. "Lupaamme olla kunnolla", pennut mutisivat yhdestä suusta ja jäivät sitten odottamaan, minne Hetki johdattaisi heidät.

Koski ja Riemu eivät huomanneet sisarustensa lähtöä, mutta ei kaksikkoa olisi oikeastaan kiinnostanutkaan. He pysyivät nyt mieluummin pesillä leikkimässä ja härnäämässä muita laumalaisia. Roihu sen sijaan seurasi vielä katseellaan Hetkeä, Havua ja Kortta ja toivoi, että pennut ymmärtäisivät olla kunnolla. Vaikka toisaalta, Havu ja Korsi olivat ne pentueen rauhallisimmat pennut, joten heiltä tuskin saattoi odottaa mitään kovin typerää tempausta.

Hetki hymyili roihulle " tuon heidät enenn epimeää takaisin "# Se lausahti ja suuntasi kohti rajoja ohjaten nuorukaisia. Ei hetkeä sinänsä haitannut olivatko kaksikko innostuneita vai rahuallisia knuhan kuuntelisivat tilanteen tullen Hetkeä leikkimisen sijaa.n Hetk itiesi myös että matkan aikana saattoi olla tulossa mystisiä kysymyksiä mutta eip ätuokaan hetkeä haitannut.

( Teen uuden pelin rajoille nini voit tuoda pennu sinne XD tämä peli oli mielekäs ja ehdottoamasti otamme uusiksi hetken ja rtoihun tapaamisen XD )

[ Selvä, ja Hetken ja Roihun tapaaminen täytyy ehdottomasti ottaa uusiksikin. :D ]

Innokkaasti, joskin mahdollisimman tyynesti, Havu ja Korsi lähtivät seuraamaan Hetkeä ja heilauttivat vielä häntäänsä iloisesti Roihulle, joka katseli pentujensa perään. Hän kyllä luotti Hetkeen ja siihen, että kolmikko tulisi ehjänä takaisinkin.