((Varpunen ja pääsky )) - suoritettu

Reviiri oli vallattu ja luamalaisten olisi aika kokoontua, Valta oli kutienkin saapunut vielä rajoilleen tarkastelemaan tilannetta enenkuni menisi itse pesille ja kutsuisi laumansa kasaan. Se oli ylpeä valkea alfa saavutuksestaan. Vaikak vaikeuksiin tottunut Valta oli päässyt varsin helposti oli se huomannut etät laaksoon sapaumienn oli ollut kaikkea muuta kuin virhe. Se oli saantu paljon luotettavia susia eikä sen tarvinnut juuri tehdäkkään mitään asian eteen reviirinkin valtaaminen oli käynyt nopeammin kuni olisi herra itse uskonut. Kiitos tästä laumalleen. Vallan lauan tämän hetkinen Beta oli miellyttänyt paljon valkeaa herraa, ja ehkä jopa saanut hukkamme pehmenemään kylmistä kohdista siällään. mitä lieneekään tuleva kevät tuoda tullakseen.
Valta asteli hangessa lepposiasti ja mietteliäästi, kunens sen tarkka kuono kertoi silel että paiaklla oli kaksi varsin nuorta yksilöä. Mistä mahtoivat nämä olal peräisin. Valta pisti merkilel että kyseessä oli nimenomaan pentu kaksikko. tämä sai valkean herran tarkkaavaiseksi, oliko joku hylänynt pentunsa vai miksi kaksi pikkurusita haahuilivat pitkin kylmää laaksoa ilman emoa. Noh tätähän valta ei voinut tietää liikkuiko mahdollinen emo lähimailla iankaan valta ei sitä haistanut saatikka nähnyt. Ei se nähnyt pentujakaan mutta sen tarkka hajuaisti kertoi että ne olivat varsin lähellä ehkäpä jopa reviirin sisäpuoellla. niin alfamme lähti ottamaan asiasta selvää.

"Nyt saat kuonoosi!"
Kaksi sudenpentua painiskeli lumessa. Toinen, rusertava pentu oli selvästi tilanteen herra. Toinen pennuista, aivan saman näköinen, mutta tummaturkkinen oli ruskeaturkin painon alla.
"Joo joo! Pois päältäni senkin sammalnaama!" tummempi huusi ja mateli pois veljensä alta.
Pennut olivat vasta tulleet laaksoon. Eivät ne tienneet olevansa jonkun reviirillä. Hyvä kun nipin napin tiesivät, mikä reviiri oli, jos sitäkään.
Äkkiä pennut pelästyivät, kun kaukana näkyi suuren suden hahmo. Tai, ihan täysikasvuisen urossuden hahmo, mutta pennuille se oli valtava ja hurja.
Varpunen alkoi haukkua kimeää pennunhaukkuaan ja irvisteli hurjana. Pääsky sen sijaan pelästyi ja alkoi nöyristelemään veljensä takana.
"Hei sinä setä! Kukas sinä olet?" Varpunen räksytti kuin olisi omistanut koko laakson. Sen pikkuinen häntä sojotti hassuna pystyssä ja se yritti pörhistää lyhyitä karvojaan, näyttäen aika koomiselta.

Valta lähestyi telmiviä pentuja jotka lopettivat leikkinsä varsni noepasti. noh koska pentujen emoa ei näyttänyt oelvan paikalla ei valta näyttänyt merkkiäkään uhkaavalta saati päälle käyvältä se ei ollut tarpeen pennuista ei ole haittaa ainkaan vallalle. Vaikak eivät olisikaan laumattomia. Valta totesi kaksikon vrsin pieneksi ja nuoreksi iältä saavuttuaan kyllin lähelle toinen pennusita huusi vallale jotain melko huvittavan koomisesti se sai valta hukan melkein jopa nauramaan. noh # Asenetta ainkain löyttyy # Se ajatteli itskeen hymy kasvoillaan. " oeln valta, ja tämän reviirin alfa, tulin katsomaan keitä te olette ja missä mahtaa emonne olla. Te varamsti teidätte että toisten reviirille ei ole suotava tulla ? " valta lausahti sitten lemepästi. kakikko mustiuttivat hivenen valtaa siitä mitä oli aikoinana ollut kun oli aksvattanut Tuhoa ja mutia pentujaan. Pienokaiset olivat varsin lempeitä ja toinen kuvasti paljon tuhoa tuossa iässä yhtä äkäisen oloinen viakak sisimässäänp elkäsikin. toinen taasen mustiutti valtaa tiseään kun tuo oli ollut pieni. ei mikänä järjen peloton hukka. Valta olipentuna suojautunut aina ensinmäisenä emonsa koipiin mutta siitä oli elmän kasvattamana tullut vahva susi ja se oli sitä yhäkin.

Varpunen tiesi jossain mielensä perukoilla, ettei ollut oikeastaan niin pelottava täysikasvuisesta sudesta kuin oman ikäisestään. "Reviiri? Alfa?" pentu ihmetteli. Se ei tiennyt näistä sanoista mitään.
Sitten kaksikon aivot, Pääsky päätteli Vallan puheista mitä ne saattaisivat tarkoittaa. "Varmaan joku pomo, ja tämä paikka on sen oma", Pääsky mietti ääneen, arkaillen silti.
Kun Varpunen ei näyttänyt halukkaalta vastaamaan Vallan kysymyksiin, Pääsky nousi. "Äiti oli vihainen meille. Se oli aina ollut. En tiedä mitä me tehtiin väärin, ja me yritettiin pyytää anteeksi..Sitten äiti jättikin meidät yk-" Pääskyn puhe keskeytyi kun Varpunen käänsi päänsä siihen hurjana. "Se ei ole meidän äitimme! Se oli idiootti, enkö ole jo sanonut, ettei hän ole meidän äitimme!"
Pääsky pelästyi ja vinkaisi pelokkaasti. Varpunen kääntyi valkeaan suteen päin. "Se tyhmä jätti meidät..Mutta sitten tuli se toinen täti. Se täti oli jo vanha, mutta se oli kiva. Mutta sitten yksi aamu se ei enää noussut ylös.." Varpunen puheli. Eivät ne ymmärtäneet, että vanha naaras joka oli ottanut ne huostaansa, kuoli.
"Täti ei enää tuonut ruokaa. Se vain nukkui, eikä puhunut mitään, se oli varmaan hirmu väsynyt..Mutta me haluttiin seikkailua! Ja nyt me tultiin tänne, ja nähtiin valkoinen iso setä siinä kävelemässä, joka sanoo olevansa affa" Varpunen kertoi ja vilkuili ympärilleen. Se olisi halunnut tutkia ympäristöään, ei tälläiseen höpötykseen nyt voitu tuhlata aikaa. Pennun kärsivällisyys ei riittänyt moiseen aikailuun.
"Alfaksi", Pääsky korjasi varovasti.

VAlta istahti alas, ja naurahti susimaisesti pienokaisten puheisiin. Vaikeki siis puheissa mtiään naurettavaa ollut paitis viimeinne lause. Valta ravisti päätään poistaakseen lumet kuonoltaan joka muodostui sen hengityksen aikana sen viiskilel ja kuono karvoille. " eli liikutte täällä päinne. Alfa, on lauman johtaja ja reviiri on hänen vallassaan oleva alue jota se suojelee rajarikkureilta ja tunkelijoilta. Uskon että teidän kahden olisi hyvä tulal mukaani, tarjoan teille suojan talven ylitse tämän jälkeen saatte itse päättä miten jatkatte. Itse en kyken jättämään teitä talven armoille missään tapauksessa. Ja te tarvitsette tilaa ja ruokaa kasvaaksenne. miän takaa nteilel sen. nimeni on Valta. " Valta puheli sitten sen kävi sääliksi pentuja. Eikä se todellakaan voinut jättää niitä talven armoille.
" Jos te siis vain suinkin haluatte. " Valta lausahti vielä perään.

Varpunen unohti hajut ja höristi korviaan. Ruokaa? Suojapaikka? se ajatteli. Pennut olivat kerenneet tulla kovin laihoiksi, eikä niillä ollut siihen oikein varaa kasvuiässä, ainakaan samalla tavalla kuin täysikasvuisella.
"Ehdottomasti! Tämä on siis valkoisen johtaja-sedän koti...Valta-sedän.."
Varpunen heilutteli häntäänsä iloisesti ja Pääskykin nousi innoissaan ylös. "Onko Valta-sedällä paljonkin valtaa?" se hihkaisi ja juoksahteli ympäriinsä veljensä kera. "No mennään nyt sitten heti!" ne haukkuivat kimeästi tönien toisiaan.
Voi sitä riemua. Pennut aloittivat uuden leikin, ja nyt Pääskyllä oli kokonsa puolesta ylivoima.
Onneksi Valta oli ollut armollinen. Sen lempeys ja sääli olivat säästäneet pennut ikävältä kuolemalta, ja kaksikko kiittäisi alfaansa varmasti myöhemmin, jahka kasvaisivat. Todellakin, näistä tulisi hyvä lisä laumaan, niiden luottamus oli jo nyt taattu.
Pennut kasvaisivat hyvässä ympäristössä, ja niiden tulevaisuus olisi turvattu. Vaan vielä ne eivät tosiaan käsittäneet sitä.

Valta naruahti jälleen pienokaisten puheille. " Vaikak nimeni on Valta se ei tarkoita että minulal on paljon valtaa, mutta snaotaanko näin että minä kun olen lauman johtaja, minulal on valtaa päättä paljon asioita. mutta sen te opitte aikananne varmasti. Te pääsette nyt kutienkin ensi alkuun syömään peisllä on varmaasti jotian syötävää joten mennäänpä sitten. " valta puheli vaikka pennut näyttivätkin olevan jo matkalla kohti pesiä. Valta ehtisi myöhemmin kertoa kaksikolel tarkemmin missä mentiin ja mitä tehtiin. mutta nyt oli tärkeintä saada pienekaisille ruokaa ja lämpöä.

"Okei, Valta-setä!" pennut sanoivat ja suunnistaisivat allan erässä pesille.
((Thanx very much^^))

'(( kiitos itsellesi tavataan epsillä xD ))